Sights and Sounds

Opiskelijat pois yliopistolta?

2009-04-17T10:45:00.008+03:00

Tästä olisi muutama sana sanottavana, kunhan ehdin:

Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti kutsui keskiviikkona 15.4. poliisin Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen aulaan poistamaan opiskelijat, jotka jakoivat tietoa ravintolapalveluyritys Sodexosta. Lahti kävi ilmoittamassa Sodexon ravintolapäällikön kanssa Sodexoa koskevan tiedon jakamisen olevan kiellettyä yliopiston tiloissa. "Ei tämä ole mikään teidän yliopisto", hallintojohtaja sanoi. Opiskelijat vetosivat sananvapauteen ja yliopiston tilojen julkisuuteen eivätkä suostuneet poistumaan. Sekä vahtimestari että vartija yrittivät tuloksetta keskeyttää opiskelijoiden toiminnan yliopiston tiloissa, jolloin yliopiston hallintojohtaja Lahti kutsui virkavallan häätämään opiskelijat. Toista tuntia kestänyt tilanne päättyi poliisien poistumiseen yliopiston tiloista.

Mainitusta tapauksesta lisää esim. täällä.

- - - Myöhään illalla:

En nyt tuosta Sodexo-asiasta ajatellut sen enempää, mutta hiemanko alkaa häiritä tuo johtaja Lahden ääneen lausuma asenne, joka nykyisin tulee vastaan jatkuvasti. Siis että yliopisto ei ole opiskelijoita varten - ketäs sitten?! Jotenkin nämä hallintotyypit eivät tunnu ymmärtävän, ettei yliopisto tosiaankaan ole mikään firma vaan tiedeyhteisön koti, jossa todellakin täytyy olla tilaa opiskelijoiden(kin) toiminnalle. Ja nimenomaan ihan sitä konkreettista tilaa, missä oleskella - tämäkin oli taas jokin aika esillä, kun laitoksen tiloja jouduttiin rahansäästön nimissä karsimaan. Mutta eihän opiskelijoiden oleskelutila ole mitenkään "tuottavaa", joten siitä on karsittava...

Hyvä siinä sitten yrittää kasvattaa opiskelijoista tiedeyhteisön jäseniä, kun hallinnon suunnalta katsotaan, että opiskelijat ovat jotain karjaa, joka pitää vaan ajaa mahdollisimman nopeasti koneiston läpi tulospisteiden (= rahan) kiilto silmissä. Vielä pahempi juttu on se, että näillä tuloksellisuuslaskelmilla sun muilla on vähitellen saatu muutkin yliopistolaiset uskomaan, että opiskelijat on joku välttämätön paha tai mitä lie välineitä siinä rahan ansaitsemisessa.

Kun osaisin muotoilla asian jotenkin hienommin, niin pitäisi kirjoittaa aiheesta jonnekin laajalevikkisemmille foorumeille... nyt vaan puhisen kiukkuisena itsekseni.

No niin

2008-12-05T23:19:00.002+02:00

Piti jo joskus marraskuun puolivälissä kirjoittaa kaikista hienoista konserteista, mitä olin silloin käynyt kuuntelemassa. Ja Leevin uusimpia juttuja on tietysti pitänyt myös kertoilla. Kun vaan joskus ehtisi ja jaksaisi, nytkin olisi parempi jo olla nukkumassa... Terveenä ollaan sentään oltu, mitä nyt selkä ja väsymys vaivaa. Ai niin, väitöskirjalle keksin jossain välissä uuden otsikon, muuta en sen eteen olekaan ehtinyt tehdä pariin kuukauteen. Ja uudet silmälasitkin on tilauksessa, saa nähdä miten niihin tottuu, kun on nämä samat ollut käytössä ties kuinka monta vuotta. Hmm, ehkä siinä tärkeimmät. Tällainen pikapäivitys siis, ja muistilappu itselle siitä, mitä kaikkea tänne voisi kirjoitella.

Miten saa tekstiviestimainokset loppumaan?

2008-11-13T16:05:00.003+02:00

Olen nyt parin viikon ajan saanut melkein päivittäin erilaisia tekstiviestimainoksia ja alkaa hieman kypsyttämään. En kyllä tietääkseni ole mitään lupaa sellaiseen antanut, joten ties mistä ovat napanneet numeron. Kaikenlaisissa kilpailuissa en yleensä anna puhelinnumeroa ollenkaan juuri tällaisen pelossa... Aika monessa viestissä on vilahtanut 02.fi eli Fonecta, mutta missään ei ole varsinaisesti kerrottu, mistä lähteestä numero on saatu. Fonectan luettelostako? Kertokaa nyt joku, miten mainokset saa loppumaan, pikaisella googletuksella en löytänyt neuvoja?!

Happy Halloween

2008-10-31T23:34:00.007+02:00

Joskus on sitten näinkin, että on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä, ainakin noin pääpiirteissään. Toisaalta, miksipä ei olisi... varsinkin kun kotona oli imuroitu, ennen kuin tulin töistä.

NOFODin konferenssista selvittiin kunnialla, ja se posterikin valmistui lopulta. Vanhoja tuttuja oli konferenssissa harmittavan vähän, mutta muutama sentään. Pääsin (tai jouduin?) sitten kaiken lisäksi kyseisen organisaation johtokuntaan, mikä tietää ainakin kokousmatkoja Kööpenhaminaan ja Tukholmaan, pari kertaa vuodessa vaan sentään. Muutenkin on kaikenlaista matkasuunnitelmaa ja -haavetta ensi vuodelle, Senegaliin ja Etelä-Afrikkaan ainakin.

Leevi on ollut kohta jo kaksi viikkoa aivan terveenä. No, köhi kyllä tänään taas vähän ikävän kuuloisesti, joten eiköhän taas joku flunssa ole piakkoin iskemässä. Influenssarokotus todellakin otetaan, sekä minä että Leevi, yliopisto kustantaa ystävällisesti työntekijöille ja Leeville odottelen kovasti kutsua neuvolaan rokotettavaksi. Vähän sääliksi tietysti käy, kun niin usein pitää lasta pistellä, varsinkin kun niitä piikkejä on luvassa ties kuinka monta lisää, jos (tai kun) meinataan lähteä Senegaliin.

Päiväkodissakin Leevi on alkanut ilmeisesti viihtyä paremmin, ei tänäänkään kuulemma meinannut lähteä millään pois. No, tänään ehkä olikin erityisen kivaa, kun lapsilla oli Halloween-naamiaiset ja juhlan kunniaksi laulua, tanssia ja hillomunkkeja. Eikä aamulla enää tarvitse yleensäkään enää itkeä hirveästi, hyvänä päivänä voi jopa vilkuttaa äidille eikä vain näyttää surkealta hoitotädin sylissä.

Kaipa sekin on iloinen asia, että lapsi haluaa tehdä kaiken itse, niin rasittavaa kuin se joskus onkin. Päiväkodissa ei kuulemma anna kenenkään syöttää, vaikka joutuu sitten istumaan ruokapöydässä pitempään kuin muut. Ja nyt yrittää jo riisua ja pukea itse. Saisi kyllä oppia puhumaan ensin. Joitain sanoja tulee jo, tosin aika satunnaisesti, parhaiten onnistuu "annannannanna", varsinkin jos vanhemmat sattuu syömään jotain. Ihmeen hyvin upposi sitten intialainen kasviscurrykin, kun oli ihan pakko saada maistaa... Leipä muuten ei ole enää mikään juttu, juusto on paljon parempaa.

Mitäs vielä? Töissä on edelleen oikein mukavaa, tässä jaksossa on vaan sen verran paljon opetusta, ettei sille tutkimukselle taida taaskaan jäädä pahemmin aikaa. Mutta ei kai se mitään. Jotenkin näin kyllä aavistinkin, siis että syksy menee kurssien valmisteluun ja uusiin hommiin opetteluun.

Marraskuuta piristävässä Etnosoi!ssa on muuten taas kerran vaikka kuinka monta hyvää konserttia (ääninäytteitä MySpacessä). Ja mutkin saattaa nähdä siellä ensi viikonloppuna.

Eihän tästä mitään tule

2008-10-11T21:10:00.002+03:00

... siis tästä blogin pitämisestä. Tarkoitus tosiaan oli ryhdistäytyä nyt kun taas asun täällä vähän kaukana. Mutta kun ei vaan ehdi. Tai ei muista, vaikka joskus ehtisikin. Suurimpana syynä kai se, että ollaan oltu vähän väliä sairaana, Leevi tuo päiväkodista kotiin kaikki mahdolliset virukset. Nyt on kolmas flunssa menossa, tai joku tällainen ihmeellinen yskä ja nuha ja kurkkukipu, joka ei tunnu loppuvan ikinä. Ja välissä sairastettiin yksi vatsatautikin. Kaikki siis tuon edellisen blogipäivityksen jälkeen eli reilun kuukauden sisään (huh).

Lievästi tietysti ottaa päähän, kun sekä töissä että kotona on saanut sitten kaikki ei-ihan-hirveän-kiireellinen odottaa parempia aikoja. Töissähän se tietysti tarkoittaa omaa tutkimusta... Niinpä nyt sitten onkin älytön kiire kehittää posteria alle kahden viikon päästä alkavaan NOFODin konferenssiin. Kaipa se vielä valmistuu, ellei ensi viikolla ilmaannu liikaa niitä hirveän kiireellisiä asioita - tai jouduta jäämään kotiin sairastamaan.

Noin muuten on kyllä kaikki sujunut varsin mainiosti. Töissä on edelleen kivaa, ja Leevi on kai jo vähän innostunut päiväkodissa olemisesta, vaikka edelleenkin itkee aina aamuisin, kun sinne pitää jäädä. Ja kaikenlaista uutta siellä tuntuu oppivan, jos ennen yksivuotispäiviä Leevi alkoi syödä itse lusikalla ja nyt se jo sujuu aika hyvin. No, ruuan koostumuksesta riippuen. Lempiruoka on tällä hetkellä leipä, sitä pitäisi saada koko ajan. Kovasti Leevi myös yrittää itse pukea, kenkiä varsinkin, ei vaan ihan onnistu vielä. Eikä puhuminenkaan, mutta juttua riittää siitä huolimatta.

Hauskaa

2008-09-03T20:09:00.002+03:00

Kovin hauskaa on olla työpaikassa, jossa henkilökunnan viikkopalaverissa (tai mikä se onkaan) voidaan saada kollektiivinen hysteerinen naurukohtaus. En kyllä enää muista, mikä oli niin hauskaa, mutta ei kai sillä niin väliä.

Leevikin alkaa ilmeisesti viihtyä päiväkodissa, ei kuulemma enää lähde heti juoksemaan ovelle, kun tullaan hakemaan, vaan käy ensin sanomassa hei hei kaikille erikseen. Aamulla pitää silti vielä itkeä, kuuluu kai johonkin päiväkotiprotokollaan.

Tampere

2008-08-29T22:56:00.006+03:00

No niin, täällä ollaan asuttu jo yli kuukausi, enkä vieläkään ole jaksanut kirjoittaa mitään kuulumisia. Yhtenä syynä on ollut nettiyhteyden puute, eipä ole houkutellut yrittää kirjoittaa mitään pitempää, kun roikkuu jonkun muun langattomassa verkossa ja yhteys saattaa katketa hetkenä minä hyvänsä. Saunalahti sai sitten lukuisien vaiheiden jälkeen aikaan nettiyhteyden viime torstaina, ja lähetti tällä viikolla aivan liian ison laskun... alkaa jo hieman kypsyttää, kun siellä ei tunnuta osaavan tehdä mitään oikein. Ja kaiken lisäksi asiakaspalveluun soittaessa saa aina jonottaa yli 30 minuuttia, en ollenkaan tajua, mistä tällaiset tilastot on voitu repiä.

Mutta piti kai kertoa jotain ihan muuta. Tampereeseen ei olla hirveästi ehditty tutustua, mitä nyt tietysti ollaan pyöritty keskustassa kaupoissa ja muuta vastaavaa. Asunto on edelleen ihana ja iso, ja varsinkin hyvällä paikalla. Ihan kiva, kun pääsee noin viidessä minuutissa töistä kotiin ja melkein kaiken pystyy hoitamaan kävellen. Bussillakin on kyllä jo muutaman kerran ajettu. Bussikokemusten perusteella kaikki Tampereen bussikuskit on virolaisia eivätkä tunne kaupunkia ollenkaan. Perille ollaan sentään aina päästy. Jotain sellaista pikkukaupunkimaista tunnelmaa täällä on, en vaan ole vielä keksinyt, mistä se oikein johtuu.

Helsingissä ollaan ehditty vierailla jo kahteen kertaan muuton jälkeen, nyt ei sitten varmaan vähään aikaan käydäkään. Ensin piti käydä tekemässä asuntokauppoja ja viime viikonloppuna tapaamassa Englannissa ja Kanadassa asuvia serkkuja, joita en ollut nähnyt vuosiin. Muuten onkin elämä pyörinyt lähinnä koti-päiväkoti-yliopisto-akselilla. Eli töitä on tullut tehtyä, mitä nyt lähemmäs puolet elokuusta on tainut mennä työhuoneen siivoamiseen ja järjestelyyn ja ylipäätään laitoksen systeemeihin orientoitumiseen. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa työkuviot tosi miellyttäviltä, mukavia työkavereita, kaikenlaisia käytännönläheisiä kursseja opetettavaksi ja väitöskirjallekin näyttäisi jäävän ihan oikeasti aikaa (niinkun tietysti kuuluukin). Ai niin, ja pitääpä täälläkin hehkuttaa sitä, että yliopiston avajaisissa soittaa JPP, joten harkitsen vahvasti niihin osallistumista. Helsingissä en ole koskaan viitsinyt, kun tuollaiset pönötystilaisuudet on aina niin puuduttavia. Hmm, kertonee tuo esiintyjävalintakin jotain koko yliopistosta - siellä ainakin tuntuu kotoisalta, vaikkei Tampereella muuten vielä tunnukaan.

Päiväkotiin on Leevi ilmeisesti jo tottunut ihan hyvin, vaikka aluksi näyttikin huonolta ja edelleen pitää aamuisin itkeä kovaan ääneen. Aika surkealtahan tuollaiset ihan pienet siellä päiväkodissa vaikuttavat, kun ei Leevikään vielä osaa puhua ja sanoa, jos on vaikka jano tai nälkä tai jotain muuta vialla. Onneksi osasi sentään jo kunnolla kävellä ennen päiväkotiin menoa, niin että pysyy edes jotenkin muiden vauhdissa mukana. Tänään Leevi kuulemma jo söikin ihan itse, sekä päiväkodissa että täällä kotona, muttei sitten jaksanut enää iltapuurolla moista ihmettä esitellä mulle

Laatikoita

2008-07-17T10:22:00.003+03:00

Muuttolaatikot tuotiin aamulla, ja nyt on kaikki vapaat nurkat täynnä niitä. Pitäisi ainakin olla tarpeeksi. Ullakolla olisi kyllä sekalainen kokoelma pahvilaatikoitakin, mutta parempi tietysti, jos niihin ei tarvitse turvautua. Mietin vaan, mihin ne täydet laatikot oikein saadaan mahtumaan...

Niin, tervetuloa kanniskelemaan sunnuntaina!

Muuttostressiä

2008-07-16T21:37:00.004+03:00

Nyt on sitten melkein kaikki hoidettu muuttoa varten, vielä kun jaksaa pakata, niin sitten ollaan voiton puolella. Sen netinkin sain lopulta tilattua, alkoi jo välillä usko mennä Saunalahteen, kun ei netin kautta tilaaminen toiminut moneen viikkoon eikä puhelimella soitteleminenkaan meinannut tuottaa tulosta. Pari viikkoa ainakin joudutaan olemaan ilman nettiä, hmm, onneksi sentään asutaan yliopiston lähellä...

Ai niin, päiväkotipaikkakin järjestyi loppujen lopuksi ihan pari päivää sen jälkeen, kun ehdin sen puutetta täällä valitella. Ja vieläpä juuri siihen sijainniltaan sopivimpaan päiväkotiin. Sitten täytyy vaan toivoa, että Leevi suostuu sinne päiväkotiin menemään. Hiukan on tuntunut helpottavan vierastaminen, mutta muuton jälkeen saattaa tilanne taas olla toinen.

Huimaa vauhtia on tuo muutto lähestynyt, enää kolme päivää jäljellä. Tampereellekin tehtiin yksi retki, ihailtiin asuntoa ja katseltiin lähikulmia. Ja ostettiin kengät. Ihan pakko oli hankkia punaiset kengät pitkästä aikaa, kun ne oli niin nätit - ja alennuksessa. Tosin erityisesti vasen puristaa ihan hirveästi, oikea jo joten kuten menettelee. Ehkä huomenna voisi taas yrittää venyttää niitä, täytyi pitää taukoa välillä...

Töiden tekeminen on tietysti ollut vähän niin ja näin kaiken muuttotohinan takia, mutta tällä viikolla on sitten edistynyt aiempaa paremmin, kun olen päässyt heti aamusta työhuoneelle. Eikä edes kesäsäät ole pahemmin häirinneet työntekoa... Kaverien tapaaminen onkin taas jäänyt vähän turhan vähälle, vaikka ketä piti ehtiä näkemään ennen muuttoa, mutta nyt kaikki onkin jossain lomailemassa. Mutta jos sitten ehtisi, kun tullaan taas käymään Helsingissä.

Puhelinlangat laulaa

2008-06-25T16:08:00.004+03:00

Nyt on sitten soiteltu paitsi Tampereen päiväkotiasioista (ei siellä mitään vapaita paikkoja tietenkään ole) myös muutama muu asia. Ja jotain on hoidettu netin kauttakin. Eikä töiden tekemisestä taas tule yhtään mitään. Vielä on ainakin hoitamatta sähkösopimukset ja nettiyhteys Tampereelle. Sekä se tärkein eli itse muutto. Saa vinkata, miten saisi muuton Helsingistä Tampereelle sujumaan mahdollisimman helposti ja tietysti halvalla! Kaikenlaisia muuttofirmoja tuntuu olevan miljoona ja autovuokraamoja sitäkin enemmän...

Hitaasti hyvä tulee (joskus ainakin)

2008-06-22T22:23:00.008+03:00

Vähän huonosti etenee tämä blogin "uusi tuleminen", vaikka aikeissa oli päivittää vähän ahkerammin jatkossa. Ja niitä Rodoksen kuulumisiakin lupailin viimeksi... Kun vaan ehtisi.

No, jos siitä Rodoksesta alottaisi. Matkahan meni oikein mainiosti, mitä nyt ei meinattu lentokoneen vian takia päästä takaisin Suomeen, ja jäi sitten se Kallio kukkii -esityskin väliin, kun kököteltiin vielä siihen aikaan (5 tähden!) Rodos Palace -hotellin aulassa odottelemassa kentälle lähtöä. Tai ehkä oltiin jo matkalla kentälle, en nyt enää muista. Oltiin siis vielä ylimääräinen yö Rodoksella tuon konevian vuoksi. Ja nukuttiin huonosti siellä supersuuressa sängyssä supersuuressa huoneessa, josta löytyi kylpytakit ja ties mitä kaikkea muuta tilpehööriä. Muuten olisi varmaan ollut ihan kivaa asustella ja syödä matkanjärjestäjän laskuun, mutta kun arvioitu lähtöaika siirtyi aina vaan myöhemmäksi, niin alkoi hiukan hermostuttaa.

Noin muuten vietetiin sellaista perinteistä etelänlomaa eli ei tehty paljon mitään. Paitsi että oli vähän liian kylmä oleilla rannalla tai varsinkaan uida. Hotellin uima-altaalla otettiin kyllä aurinkoa melkein joka päivä, mutta uima-altaaseen uskaltauduin vain kerran. Oli sen verran kylmää, ettei merivettä viitsinyt mennä edes kokeilemaan. Pari kertaa retkeiltiin paikallisbussilla Rodoksen kaupunkiin, jonka muurien ympäröimä vanha kaupunki oli oikein viehättävä (tosin melkein eksyttiin toisella kerralla sinne muurien väliin). Ja yhdeksi päiväksi vuokrattiin lopulta auto, jolla retkeiltiin Lindoksen kaupunkiin toiselle puolelle saarta. Oli aika mutkainen matka, mutta perille lopulta päästiin ja kannatti kyllä mennä katsomaan. Tosin en jaksanut Leevi selässä kiivetä ihan ylös akropoliille asti, mutta oli kiva kuitenkin pyöriä siellä kapeilla kujilla. Sitä paitsi sieltä sai hyvää jäätelöä, sehän on lomalla olennaisinta. Sekin jäi mieleen, että Citroënit voi jättää jatkossa väliin ja että on erittäin ystävällistä, jos tienristeyksistä on opasteet jo ennen sitä risteystä eikä vasta siinä risteyksen kohdalla.

Leevikin tuntui viihtyvän ihmeen hyvin matkalla. Mitä nyt heräili öisin parin tunnin välein - kuten kotonakin - ja välillä hermostui, kun jotkut kreikkalaiset kävivät vähän liian tuttavallisiksi. Tosin kotiin pääsy se vasta yhtä juhlaa olikin, lapsiparka ei tiennyt miten päin olisi, eikä varsinkaan nukkumisesta meinannut tulla yhtään mitään.

Nämä viime viikot on taas menneet suurin piirtein samalla tavalla kuin kesäkuun alussa, eli välillä työhuoneella ja välillä vanhempien luona töitä tehden. Ja kotona tietysti siinä välillä. Leevi alkaa sentään vähän tottua mummin hoitoon, ja oli jopa puoli päivää yksinään mummolassa, kun piti lähteä Tampereelle haastattelemaan (ja valitsemaan) syksyn uusia opiskelijoita. Ei kuulemma ollut itkenyt paljoa, onneksi. Tässä vaan taitaa käydä niin, että juuri kun Leevin voisi jättää mummolaan tai muualle hoitoon, niin sitten muutetaan Tampereelle ja pitää taas totutella uuteen ympäristöön. Sinänsä tietysti positiivista, ettei tuo hoitoon jättäminen ole enää ihan mahdotonta, koska elo- tai viimeistään syyskuussa on Leevi varmaankin pakko mennä päiväkotiin. Kun vaan saadaan jostain päiväkotipaikka, tuntuvat päiväkodit olevan yhtä täynnä Tampereella kuin täällä Helsingissäkin.

Tampereen reissun tuloksena löytyi myös vuokra-asunto, tosi hyväkuntoinen ja iso kaksio vuonna 1927 rakennetussa talossa eli on korkeat huoneet ja tunnelmaa. Ja reilun viiden minuutin matka yliopistolle! Leeville tosin pitää kehittää alkovista oma "huone", mutta eiköhän se onnistu. Tärkeintä tietysti, että on tilaa yli kaksinkertaisesti nykyiseen verrattuna. Eli saattaa olla aika tyhjää aluksi, ennen kuin saadaan hankittua lisää huonekaluja. Vielä pitäisi vaan saada Helsingin kämppä myytyä...

Kelan kanssa väännettiin taas vaihteeksi viime viikolla. Meinaa jo muutenkin hermot mennä kaikkien byrokratiakiemuroiden ja lomakkeiden kanssa, ja sitten taas tuli odottamaton päätös vastaan. Loppujen lopuksi sitten selvisi, että päätös oli oikea, enkä itsekään ollut tehnyt mitään virhettä lappuja täyttäessäni, olinpa vaan lukenut Kelan nettisivujen selitykset huonosti. Tai ehkä ymmärtänyt väärin. Hiukan huvittavia toteamuksia vaan saatiin kuulla Kelan tiskillä, kun keskusteltiin siitä, kenelle kotihoidontuki oikein pitäisi maksaa. Se kuulemma pitäisi maksaa lapsen pääasialliselle hoitajalle, joka en voi olla minä, koska olen täysipäiväisesti palkkatöissä, muttei myöskään mies, joka on täysipäiväisesti koulutuksessa. Tosin kotihoidontukea maksetaan ihan vaan sillä perusteella, ettei lapsi ole kunnallisessa päivähoidossa, joten ei kai sillä pitäisi olla yhtään mitään väliä Kelalle, kuka sitä lasta oikein hoitaa - ja kenen tilille tuki maksetaan. Hmph.

Olisikohan siinä viime aikojen kuulumiset. Tärkeimmät varmaan ainakin. Huomenna sitten pitäisi taas yrittää sitä töiden tekemistä. Ja soitella Tampereelle niistä päiväkotipaikoista.

Töissä taas

2008-06-03T15:25:00.002+03:00

Nyt on lomat loppu ja töissä pitäisi käydä. Leevi tosin tekee asian mahdottoman hankalaksi, kun ei suostu kenenkään hoitoon. Ensimmäinen työpäivä menikin sitten suurimmaksi osaksi siihen, että Elisa yritti kovasti viihdyttää Leeviä ja Leevi puolestaan roikkui mun lahkeessa kiinni. Tai huusi, kun yritettiin jotain muuta. Yritä siinä sitten tehdä jotain töitä, kun pienet kädet kurottelee papereita ja tietokoneen johto on ihan juuri kohta suussa. Luulisi mummolan olevan jo sen verran tuttu paikka, että siellä voisi olla muidenkin seurassa välillä. Vaikka eilisen perusteella näköjään ei ole. Enpä taida edes yrittää HYY:n lapsiparkkia, vaikka se niin kätevästi olisikin tuossa ihan vieressä.

Tänään sitten uusi yritys tehdä töitä, tosin alkuun pääsin vasta iltapäivästä, niin että Leevi saa olla rauhassa kotona isänsä kanssa vaihteeksi. Tuntuu oikeastaan tosi rentouttavalta olla töissä, siis täällä työhuoneella, varsinkin kun ei ole mitään deadlinea ahdistamassa tällä hetkellä. Tekemättömiä asioita kyllä riittää, mutta ei niitä kaikkia tässä kahdessa kuukaudessa ehdi kuitenkaan, ja sitten onkin taas uudet kuviot Tampereella. Joten teen mitä ehdin. Ja tyypilliseen tapaan ekat muutama tuntia on mennyt tietokonetta säätäessä ym. sivuseikkoja ihmetellessä. Joten nyt sitten pitäisi ryhtyä niihin oikeisiin töihin... (Rodoksen meiningit sun muut kuulumiset pitää kertoa joskus toiste.)

Lomalle

2008-05-09T19:58:00.002+03:00

Kivahan se kai on, kun lapsi oppii uusia asioita. Mutta olipa vaan elämä helpompaa niin kauan kuin Leevi vain istui tai makasi. Konttaus jaksoi kiinnostaa ehkä viikon ja nyt sitten pitää päästä koko ajan seisomaan. Ja kun sopia paikka löytyy, niin Leevi käveleekin tukea vasten. Varsinainen ihmelapsi, tätä menoa oppii vielä kävelemään ilman tukeakin ihan kohta. Siinähän sitten ollaan varsinaisessa pulassa, kun nytkin jo kaikki käden ulottuvilla oleva saa kyytiä. Eikä omat lelut kiinnosta pätkääkään.

Ja niinkun ei tuossa vielä olisi tarpeeksi, niin kaikki tämä yhtäkkinen oppiminen näköjään häiritsee yöunia - ellei syynä ole hampaat, joita on yksi näkyvillä ja ties kuinka monta tuloillaan, ehkä kumpikin. Monta kertaa yössä saa rampata nostelemassa Leeviä pois pinnasängystä. Tai ainakin toteamassa, että kolinasta ja huudosta huolimatta lapsi on kuitenkin ihan unessa. Hiukan kyllä väsyttää...

Muuten olen yrittänyt hoidella kaikenlaisia pikkujuttuja alta pois, ettei lomalla tarvitsisi miettiä mitään tekemättömiä asioita. Huomenna siis lähdetään ja viikon päästä tullaan takaisin, juuri sopivasti Kallio kukkii -tapahtuman loppuhuipennukseen, jossa olisi tarkoitus taas hypellä afroporukoiden mukana, vaikken treeneihin pääsekään... Eka yritys oli jo tänä keskiviikkona Kallion naisvoimistelijoiden kevätjuhlassa, ja ihan hyvinhän se meni loppujen lopuksi.

Comeback

2008-04-29T19:42:00.003+03:00

No niin, pitää ryhdistäytyä ja alkaa taas kirjottelemaan tännekin jotain. Ei silti, etteikö kertomista olisi ollut jo paljon aiemminkin, mutta en näköjään jaksa keskittyä sen vertaa, että saisin tänne jotain järjellistä tekstiä aikaan. Ehkäpä sitten siinä "oikeassa elämässä" on ollut sen verran tekemistä, ettei netissä jaksa enempää kuin tehdä palapelejä facebookissa tai jotain muuta vähemmän vaativaa. Ja onhan siinä ollut, näköjään viime vuonna alkanut projekti laittaa koko elämä uudelle mallille jatkuu edelleen. Tärkeimpinä kai, että sain uuden sukunimen, kun mentiin pari viikkoa sitten naimisiin, ja että sain kuin sainkin sen marraskuussa haetun työpaikan eli aloitan etnomusikologian assistenttina Tampereen yliopistossa elokuussa. Mikä puolestaan tarkoittaa samalla sitä, että kesällä muutetaan Tampereelle, joten asunto on nyt myynnissä ja uusi (vuokra-)asunto haussa.

Kaiken hulinan keskellä on yritetty ja yritetään edelleen vähän harjoittaa myös sitä lomailua, kun nyt vielä olen sillä vanhempainlomalla (vaikkei aina uskoisi), eli maaliskuussa matkailtiin Joensuun kautta Vuokattiin ja toukokuussa on suuntana Rodos. Kesällä ei sitten enää lomaillakaan, aloitan ensin tutkijakoululaisena kesäkuussa ja elokuussa tosiaan Tampereella assistenttina. Ja onhan siinä muutossakin taas oma työnsä, mutta jos hyvin käy, löydetään sellainen kämppä, missä voidaan olla se koko viisi vuotta, minkä Tampereen pesti kestää. Suunnitelmissa ollut työmatka Kuala Lumpuriin taitaa harmi kyllä jäädä väliin, kun Emil Aaltosen säätiö ei tänä vuonna ollut suotuisa. Mutta ehkäpä elokuuksi on sen verran tekemistä uudessa kotikaupungissa ja uudessa työpaikassa, viikon konferenssimatka toiselle puolelle maapalloa olisi jo vähän liikaa. Harmi silti, kun kerrankin olisi ollut tilaisuus päästä ihan uudenlaisiin maisemiin.

Leevi tietysti kasvaa ja voi muutenkin oikein hyvin. Mitä nyt tällä hetkellä vierastaa hirveästi, eikä edes kotona halua päästää mua näköpiiristä. Painoa on sen verran, että mulla on selkä ollut ihan hajalla suunnilleen viimeisen kuukauden, eikä asiaa tietysti yhtään auta se, että Leeviä pitää vähän väliä nostella syliin. (Tällä hetkellä selkä on kyllä taas parempi, kaikeksi onneksi, ja toivottavasti nyt pysyy edes tällaisessa kunnossa, ettei Rodoksen matka mene ihan pilalle sen takia.) Ja syliin on pitänyt nostella tuon vierastamisen lisäksi sen takia, että Leevi aina välillä kellahtelee kumoon lattialle. Ensin Leevi opetteli (ja oppikin) istumaan ja heti kun se alkoi sujua, onkin pitänyt yrittää kaikin tavoin päästä liikkeelle. Ensin hypittiin pepulla eteenpäin ja sitten viime viikonloppuna suunnilleen alkoi konttaaminen sujua joten kuten. Vähän oudolta se vieläkin näyttää, mutta sen verran nopeasti Leevi jo pääsee eteenpäin, että vähän väliä saa irrottaa käsiä videonauhurin sisältä tai repiä jotain johtoa irti käsistä. Jostain syystä kaikenlainen elektroniikka (kännykät, videot, digiboxi ja kaukosäätimet ainakin) on paljon kiinnostavampaa kuin mitkään omat lelut... tai lehdet ja kaikenlaiset paperit kelpaa myös - revittäväksi tietenkin.

Ajankohtaisena lopetuksena tämän päivän ihmettelyn aihe: Mitä ihmettä useimmiten niin viisas presidentti Tarja Halonen oikein sekoilee? Kyllä kai itselle epäedullista sopimusta pitääkin kritisoida...

Je n'ai pas oublié

2008-04-24T20:20:00.004+03:00

Find more videos like this on Tune Your World

Enpä ole tätä blogiakaan unohtanut, kunhan joskus vaan saisin aikaiseksi... Sitä odotellessa voi katsoa hyvän videon.

Leevi-juttuja uuden vuoden aluksi

2008-01-05T00:38:00.000+02:00

Näin on joulut ja uudet vuodet juhlittu. Rauhallisesti perhepiirissä. Tai uutta vuotta myös kavereiden kanssa. Ruokaa ja varsinkin suklaata tuli syötyä riittävästi - jos viitsisi, niin voisi lupailla, että tammikuussa en syö ihan yhtä paljon suklaata, mutta ehkä en kuitenkaan viitsi. Ettei sitten taas harmittaisi.

Joulu jatkui meillä vielä välipäiville, kun mentiin ja ostettiin Leeville uudet vaunut. Hienot ovat ja vähän näppärämmät kuin ne vanhat, joissa rupesi olemaan kaikkia pikkuvikoja sen verran, että alkoi pelottaa, millon ne hajoaa pahemmin. Olisi kai niillä pärjätty vielä jonkun aikaa, mutta kun alkoi alet ja sattui sopivat kohdalle, niin pakkohan ne oli ostaa. Leevi itse ei kyllä tunnu viihtyvän yhtään paremmin näissä uusissa kuin niissä vanhoissakaan. Pitäisi kai kokeilla joululahjaksi saatua kantotakkia, vaikka eipä Leevi kantoliinassakaan yleensä jaksa kovin kauaa. Liinassa ja vaunuissa kun ei ilmeisesti saa tarpeeksi huidottua käsillä.

Ihmeen hyvin silti onnistui ensimmäinen äiti-vauva-aktiviteetti meiltä, eli Soinnun MamaAfro, jota käytiin eilen kokeilemassa. Ja siellä Leevi kyllä keikkui liinassa ihmeen rauhallisesti, mitä nyt piti imeä ja kuolata liinan reunat märiksi ja syödä välillä. Ja nähtiinhän siellä pari tuttuakin, Soinnun itsensä lisäksi. Ei silti taida mahtua tuo tunti vakio-ohjelmistoon, kun menee omat harrastukset edelle... en varmaan samana päivänä jaksaisi sekä vauva-afroilua että illan flamenco-tunteja. Se hyöty tuosta testikerrasta kyllä oli, että vääntäydyttiin sängystä ylös ihan käsittämättömän aikaisin eli klo 9 aamulla. Ja toiveissa olisi saada Leevin (ja siinä samalla meidän muidenkin) päivärytmiä käännettyä hieman järkevämmäksi. Jos vaikka nukahdettaisiin jo puolen yön aikaan, ja herättäisiin... hmm... no, edes aamupäivällä. Tänäänkin Leevi heräsi kyllä yöunilta ennen yhdeksää, mutta mun yöunista ei tullut oikein mitään, kun yöllä pitikin taas syödä kolmen tunnin välein. Välillä siis jo nukuttiin lähes kahdeksan tunnin yöunia ja niiden päälle syömisen jälkeen vielä pari tuntia lisää. Saapa nähdä, miten käy tänään. Yhdentoista aikaan näytti jo lupaavalta, mutta eipä vaan vieläkään ole lapsonen unessa.

Tammikuussa olisi siis tarkoitus päästä takaisin vanhojen harrastusten pariin ihan säännöllisesti. Ja ehkä töidenkin, aina välillä. Koko joulukuun piti korjailla yhtä artikkelia, mutta eihän siitä mitään tullut, joten nyt pitäisi ryhdistäytyä ainakin sen suhteen. Opetustakin on tiedossa maaliskuusta lähtien.

Jos nyt joku uuden vuoden lupaus pitää tehdä, niin pitänee rajoittaa nettiostoksia, niitä kun on tullut viime aikoina tehtyä vähän liikaa (ja siihen vielä joululahjaostokset päälle, huh huh). Ja muutenkin voisi kuluttaa vähän vähemmän aikaa kaikilla kestovaippa- sun muilla vauvasivuilla. Ettei sitten taas olisi ihan pakko tilata jotain uutta... Välillä jo mietin, että onko tuo kestovaippailu ihan hulluutta, kun rahaa menee vaikka kuinka paljon ja siihen vielä pyykinpesun vaiva päälle, mutta eipä sitten kuitenkaan. Jouluna nimittäin kyläiltiin mummolassa kertakäyttövaippojen kera, ja tulipa siitä vajaasta kahdesta vuorokaudestakin ihan järkyttävä kasa jätettä! Ja aina välillä Leevi on saanut kertiksistä ihottumaakin, joten parempi pitäytyä noissa kestoissa, varsinkin kun niitä on jo ihan kiitettävä määrä tullut hankittua.

Ai niin, Leevi kuulemma tänään kääntyi selältä vatsalle. Minä vaan en ole vielä omin silmin sitä ihmettä nähnyt, kun ei sitten enää kolmatta kertaa viitsinyt moista temppua tehdä. Tulee tosiaan joskus mieleen koiran kasvatus, kun Leeviä on yrittänyt houkutella kääntymään tai syömään purulelua(!) käsien sijasta, ja kuolaa valuu välillä niin, että kaikki vaatteet on märkänä... Kaikkeen myös pitää tarttua, minkä käsiinsä saa, tietysti.

2007-12-24T00:47:00.000+02:00

Kohta onkin taas joulu

2007-12-22T20:41:00.000+02:00

Pari päivää jouluun, eikä ihme kyllä minkäänlaista jouluahdistusta ilmassa. Melkein tuli kiire joululahjojen kanssa, vaikka aloitinkin hyvissä ajoin jo marraskuun puolella niiden ostelun (on kyllä käsittämätöntä, miten edes voisi tulla kiire, kun en osta lahjoja paljon kellekään), mutta nyt on lahjat ostettu ja paketoitu. Eilen meinasi kyllä tulla ahdistus kun oltiin Itäkeskuksessa shoppailemassa. Tarkoitus ei varsinaisesti ollut ostaa mitään, vaikka sitten jotain vaatteita ostettiinkin, kunhan päätettiin lähteä vähän ihmisten ilmoille. Ja ihmisiä siellä tosiaan riitti... eikä Leevi oikein tykännyt, kun on tottunut vähän pienempiin tiloihin. Mutta tulipahan käytyä, ja oli loppujen lopuksi ihan hauskaakin. Keskustassa olisi saattanut olla kivempaa, mutta se olisi näin vähän ennen joulua ollut varmaan liian stressaavaa lapsen ja vaunujen kanssa. Itäkeskuksessa on sentään vauvanhoitohuone eikä vaatetustakaan tarvitse miettiä vähän väliä, kun ei tarvitse mennä ulkoilmaan kaupasta toiseen kulkiessaan.

Nykyisin on kyllä jotain hohtoa tuossa kaupungilla kuljeskelussa silloin harvoin kuin siellä tulee kuljeskeltua - muuten kuin mahdollisimman pikaisesti asioita hoitamassa. Tällaista pätkää kuvattiin keskustassa pari viikkoa sitten, tulkoon se nyt tähän kuvitukseksi, kun ei ole tullut otettua mitään loisteliaita valokuvia viime aikoina. (Terveisiä vaan ulkomailla oleskeleville ystäville, että yhtä synkkää säätä on täällä luvassa jouluksikin.)

Neuvolassa on tietysti myös käyty, ja Leevi jälleen kerran todettu terveeksi ja reippaaksi. Hampaitakin lienee piakkoin tulossa, kun kädet menee edelleen suuhun ja kuolaa valuu loputtomiin. Purulelun funktiota ei Leevi ole ihan vielä ymmärtänyt, mutta sen avulla saa peukalon pysymään pois suusta ainakin vähän aikaa. Kaikkeen mikä käteen sattuu pitää nimittäin tarttua tiukasti, minkä takia voisinkin pian joulun jälkeen käydä kampaajalla. Tai olisi kai syytä jo muutenkin käydä...

Ai niin, viime viikolla oltiin siellä Orchestra Baobabin konsertissa, tuntuu että siitäkin on vaikka kuinka kauan. Konsertti oli oikein mainio, vaikka bändi pitäytyikin täysin salsameinigeissä. Siis salsaa senegalilaisittain, mutta olisivat voineet soittaa edes jotain vähän mbalaxin suuntaista jossain välissä, ihan vaan vaihtelun vuoksi, jos ei muuten. Joissain esitteissä näkynyt Buena Vista Social Club -vertaus oli oikeastaan aika osuva, Baobabhan on Senegalissa enemmän keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten suosiossa... ja bändi itsekin on pääasiassa samaa ikäluokkaa, vaikka kokoonpano on kaukana alkuperäisestä. Näköjään levy-yhtiökin on sama kuin Buena Vistalla, hmm. Se tenorisaksofonisti oli joka tapauksessa paras kaikista.

Silmäpuolet

2007-11-27T23:22:00.000+02:00

Niin se aika vaan kuluu tekemättä paljon mitään, vaikka kovasti koko ajan jotain touhutaankin. Viime päivät on kuluneet luentoa valmistellessa, nyt vielä pitäisi suunnitella luentoon liittyvä tanssitunti. Perjantaina sitten onkin ensimmäinen oikea työpäivä pitkiin aikoihin, ja samalla viimeinen vähään aikaan, ellei jotain yllättäviä työtarjouksia ilmaannu tammi- tai helmikuuksi.

Noin muuten ollaan lähinnä pähkäilty, miten saataisiin pidettyä Leevin peukalo (ja koko nyrkki) pois suusta. Lapsihan on tähän asti pärjännyt loistavasti ilman tuttia, mutta nyt sitten on keksinyt, että peukun syöminen on kivaa. Ehkä vaan siksi, että heti ryntää äiti tai isä repimään kättä pois suusta. Tai mistä sitä kukaan tietää, mutta tutti ei oikein kiinnosta vieläkään - sitä on kyllä aiemminkin tarjottu. Vaikka parempi kai niin, ettei sitten seuraavaksi saada juosta vähän väliä tunkemassa pudonnutta tuttia suuhun.

Leevin kanssa ollaankin nyt kuin kaksi marjaa, kun molemmilla on oikea silmä turvoksissa. Leevillähän on koko pienen ikänsä rähminyt oikea silmä, ja ilmeisesti jatkuvasta puhdistamisesta johtuen se on usein myös lievästi turvoksissa. Mulla taas on nyt pari päivää ollut vaivana kummallinen turvotus oikeassa silmäluomessa. Silmä ei siis ole mitenkään tulehtunut, mutta tuntuu niinkun silmässä olisi roska ja turvotus vähän häiritsee näkökenttää... ja näyttääkin aika pahalta. Mutta kai sitä piti joku vaiva saada näin syksyn päätteeksi, kun oon kaikilta flunssilta säästynyt (kop kop).

[Lisäys seuraavana päivänä:] Näköjään kannattaa julkistaa kaikenlaiset vaivat blogissa - heti alkaa parantua. Olisikohan sama efekti kun siinä, että siinä vaiheessa kun suoriutuu lääkäriin, ei enää vaivaa mikään. Leevin silmään ei tosin näytä auttavan kumpikaan.

Viva la revolucion!

2007-11-17T13:38:00.001+02:00

Eilen kuultiin jo huhuja, mutta tänään on nimitysuutinen kuulemma Hesarissa. Todentotta joskus tapahtuu oikeus yliopistollakin, ja paras voittaa. Bileet on Painobaarissa tänään. Itse en taida sinne ehtiä, mutta menkää kaikki muut, joita asia jotenkin koskettaa.

[Lisäys:] Luulin että siellä Hesarissa on vaan joku maininta, mutta siellähän on ihan artikkelinpätkä. Mulle ei siis tule Hesaria edelleenkään... Kovin ovat kaikki diplomaattisia lausunnoissaan muuten, tosin on ihan pakko huomauttaa, että Tampereella on kyllä ollut etnomusikologian professori jo parikymmentä vuotta (jos en ihan väärin muista).

Kohta kaksi kuukautta...

2007-11-13T19:55:00.000+02:00

on Leevillä ikää. Huomenna mennään taas neuvolaan mittailemaan, kuinka paljon tuo on ehtinyt kasvaa, paljon joka tapauksessa. Huikea ero näkyi varsinkin katsellessa videolta pätkiä tästä kahden kuukauden varrelta, surkean pieni rääpäle Leevi oli silloin syntymäpäivänään nykyiseen verrattuna, vaikka olikin aika iso jo silloin. Ja taas on vaatteita jäämässä pieneksi... ja onhan Leevi tietysti muutenkin isomman oloinen, mm. potkii tarmokkaasti aina kun vaihdetaan vaippaa ja naureskelee tietysti päälle. Ympäristökin jo alkaa kiinnostaa, varsinkin kotoa poissa ollessa ihmetellään silmät pyöreänä.

Onhan tässä jonkun verran käytykin poissa kotoa, tosin enemmän kai ilman Leeviä. Tanssitunnille suoriuduin vihdoin eilen, muuten oon käynyt vaan venyttelytunneilla yliopistolla. Mutta kai sitä voi jo vähitellen muutakin tehdä (vaikka jostain nettipalstalta juuri luin, ettei sektion jälkeen saisi puoleen vuoteen harrastaa mitään rankkaa liikuntaa). Tosin ekan tanssitunnin otin vielä varovaisesti, ehkä sitten ensi kerralla vähän enemmän.

Niin, Etnosoi! sitten oli ja meni. Käytiin katsomassa Ndioba & Topotoa, jonka keikasta multa kyllä jäi loppuosa näkemättä, kun kiirehdin kotiin, sekä Boubacar Traoréa. Erityisesti jälkimmäinen keikka oli hieno, tosin olisi varmaan toiminut vielä paremmin jossain muussa ympäristössä kuin Savoy-teatterissa. Joka tapauksessa oli kiva päästä ulos muuallekin kun ostoksille ja noihin liikuntaharrastuksiin, varsinkin kun molemmilla keikoilla tietysti näki tuttuja. Nyt on sitten jo liput hankittuna Orchestra Baobabin keikalle, ja bändin levy tuli tänään postissa, niin että voidaan oikein valmistautua keikkaa varten... Boubacar Traorén keikalla oli nimittäin vähän tylsää, kun ei tuntenut suurinta osaa kappaleista ollenkaan. Vaikka olihan se oikein nautittava keikka silti, en nyt osaa kuvailla tarkemmin, sellaista meditatiivista musiikkia (omalla tavallaan), sopi oikein hyvin marraskuun tunnelmiin.

Samassa cd-paketissa Orchestra Baobabin uusimman kanssa tuli Youssou Ndourin uusi, joka on ihan ok. En vaan edelleenkään ymmärrä, miksi Youssoun pitää länsimaiden markkinoille tehdä niin kauhean siloteltuja versioita biiseistään. Nämä uusimmat ei kyllä ole ihan pahimmasta päästä, mutta silti... Jos muuten joku meinaa tuon uuden levyn ostaa, niin kannattaa sitten ostaa se kahden cd:n versio, parhaat biisit on nimittäin sillä bonus-cd:llä (ainakin näin ensikuuleman perusteella).

Postiluukku on muuten kolissut ahkeraan tässä viime aikoina. Pienten lasten vanhemmat ovat näköjään kovinkin ostovoimaisia noin keskimäärin, kun harva se päivä tulee sitä sun tätä mainosta ja lippulappua, tänään jopa KaksPlus-lehden näytenumero. Ei kyllä kannattaisi meille mitään lähetellä...

Työjutuistakaan ei näköjään pääse millään eroon, vaikka oli tarkoitus pitää taukoa niistä edes vähän aikaa. Mutta kun tuli luvattua mennä opettamaan marraskuun lopussa, niin onhan sitä ruvettava valmistelemaan, ja se loppukesästä valmiiksi väännetty artikkeli odottelee nyt korjauksia ja lisäyksiä. Yksi hakemuskin täytynee tässä vääntää, vaikka hakemuksia ei varsinkaan pitänyt tehdä enää tänä vuonna.

Lokakuu

2007-10-25T18:49:00.000+03:00

Näinpä on kulunut ties kuinka kauan siitä, kun viimeksi mitään tänne kirjotin. Ja saa nähdä, miten nyt käy, kun Leevi jo ähisee siihen malliin, että saattaa kohta herätä. Vaikka vanhempien sängyssä uni näköjään maittaa paremmin kuin omassa. Tai sitten vaan väsyttää aamun neuvolareissun jäljiltä.

Niin, onhan tässä kaikenlaista ehtinyt tekemään, ja toisaalta ei paljon mitään. Ainakin Kallion virastotalolla on vierailtu keskimäärin kerran viikossa. Niinkun joku jossain kirjoitti, niin soisi kunnallisten terveyspalvelujen toimivan muutenkin yhtä hyvin kuin neuvolan. Paitsi ettei mulla juuri ole hammashuollostakaan valittamista, kun kerran oon saanut siellä käydä ja hammaslääkäri on vieläpä kiva (mikä ei todellakaan estä sitä, etten olisi joka kerta yhtä kauhuissani kaikista paikkaamisista ja muista). No, seuraava aika löytyi kyllä vasta tammikuuksi, mutta kuitenkin.

Sen artikkelin sain loppujen lopuksi korjattua, vaikka olisihan sitä voinut enemmänkin työstää. Onpahan se nyt ainakin pois käsistä ja toivon mukaan vuoden loppuun mennessä julkaistu. Niin, siihen kai viime viikkoina onkin kaikki aika "ylimääräinen" aika (ja välillä puolet yöunistakin) mennyt, kun en millään saa päähäni, mitä oikein oon puuhannut neuvolareissujen, pyykinpesun ja netissä pyörimisen lisäksi. Eikun oonhan mä myös käynyt kaksi kertaa yliopistolla, en kyllä missään työasioissa vaan venyttelytunnilla. Vähän jo tekisi mieli tanssitunneillekin, ehkä ensi viikolla voisi jo kokeilla sitäkin, vaikka hyppimistä kai pitäisi vielä välttää.

[Näin sujuvasti sujuu näköjään yhdellä kädellä kirjoittaminen, tällä oikealla vaan nopeammin kuin vasemmalla, jolla sain aikaan suurimman osan edellisestä kappaleesta. Mutta onhan tätäkin jo tullut harjoiteltua muutaman kerran.]

Niin, Leevi on tänään taas kerran todettu hyvinvoivaksi ja pitkäksi ja jänteväksi ja mitä kaikkea. Tällä kertaa päästiin oikein lääkärin puheille terveydenhoitajan lisäksi. (Sinne mummille vaan tiedoksi, että pituutta on jo 61 senttiä...) Kovin kunnioittavasti ei kyllä poika itse suhtaudu auktoriteetteihin, vaan yritti jo toisen kerran pissata neuvolantädin päälle. Muita uusia temppuja ei Leevi ole oppinut, mutta ei kai ihan vielä tarvitsekaan.

Facebook

2007-10-08T23:25:00.000+03:00

Sitä vaan piti vielä kertoa, että niinpä vaan minä(kin) oon jo ihan koukussa Facebookiin. Ja kun sinne on niin paljon helpompi linkittää kaikenlaiset nettilöydöt ja muut vastaavat, niin saattaa hyvin käydä niin, että blogi välillä unohtuu...

If there's anyone hoping for updates in English, you better look for me on Facebook, I'll be more likely to keep it up to date than this blog. And anyway my blog updates and my newest photos on Flickr show up there as well.

Kuulumiset

2007-10-08T01:05:00.000+03:00

Eipä tässä paljon ole kuulumisia kerrottavana, kun enimmäkseen kotona kulutetaan aikaa. Lisäksi ollaan hoidettu kaikenlaista byrokratiaa, ja taas toivon, ettei vähään aikaan tarvitsisi täyttää yhtään lomaketta. Lomakkeiden täyttäminen ja vaippojen peseminen on toisaalta kyllä ollut hyvä syy vältellä töitä eli yhden artikkelin korjailua - johon nyt on enää noin viikko aikaa... (Töitä tietysti saisi näin äitiyslomalla vältellä muutenkin, mutta kun tutkimus on vähän tällaista, että julkaista pitäisi aina ja koko ajan... ja kyseinen artikkeli on odotellut sattuneista syistä jo syksystä 2005 asti, joten olisi se jo syytä vihdoin saada maailmalle.)

Aamulla tulee Leevillä kolme viikkoa täyteen, ja jotkut vaatteet alkaa jo käydä pieniksi. Neuvolantäti sanoikin viime viikolla, ettei muista vuosiin nähneensä yhtä pitkää (58 cm) kaksiviikkoista. Painoa sen sijaan saisi kertyä vielä vähän lisää pituuteen nähden, viikko sitten 4,6 kiloa, nyt varmaan vieläkin enemmän. Taitaa vielä joutua mun surkeat käsivoimat koetukselle... Eikä taida tuo äitiyspakkauslaatikko kelvata nukkumapaikaksi enää kovin kauaa, kun nyt jo kädet kolistelee reunoja. Pinnasänky vaan on yösyömisiä ajatellen ikävästi tuolla olohuoneen puolella kun ei oikein mahdu minnekään lähemmäksi.

Leevi on enimmäkseen tosi kiltti, vaikka öisin ei aina osaa päättää, haluaisiko syödä vai nukkua. Mutta nukkuu sitten lopulta sentään useamman tunnin kerrallaan, joten ei ole ehtinyt ihan hirveästi kertyä univelkaa vanhemmillekaan. Vähitellen alkaa kai näkymät kirkastua, siihen malliin Leevi jo katselee, vaikkei kyllä aina tiedetä mitä. Muihin harrastuksiin kuuluu laulaminen, tosin toistaiseksi vain nukkuessa...

Introducing

2007-09-24T21:43:00.000+03:00

Leevi Boufaye Seye, born last Monday, September 17th at 07:20, weight 3926 gr, height 54 cm.

Tässä siis tämä uusi perheenjäsen oikein nimen kanssa. Kiitokset onnitteluista! Ja anteeksi kaikille niille, joille en ole syystä tai toisesta muistanut/ehtinyt/jaksanut laittaa viestiä asiasta... Kotiin päästiin torstaina, ja katsomaankin saa kyllä tulla, jos haluaa.

I'm going slightly mad

2007-09-14T02:05:00.000+03:00

Vaihteeksi taas nuottiesimerkkien takia. Tuolla muutama postaus sitten sain suosituksen LilyPondista, joka onkin varmaan oikein käyttökelpoinen systeemi nuottien kirjoittamiseen. Paitsi ettei mun aivokapasiteetti näköjään riitä tuottamaan riittävän eksaktia koodia, että saisin nuotit menemään niinkun haluan, vaikka kuinka yritän opiskella manuaalista. Finalen ilmaisversio NotePad taas sopisi muuten tällaiselle lievästi koodirajoitteiselle, mutta sillä ei näköjään saa merkittyä edes yksinkertaisimpia etuheleitä, joten homma tyssäsi heti alkuunsa. Aargh! Laitoksella taisi olla jollain koneella joku ohjelma, mutta jotenkin muistelen, että se oli juuri se Sibelius, josta hankin huonoja kokemuksia jo aiemmin. Enkä kyllä muutenkaan jaksa lähteä mahani kanssa minnekään muualle tuskailemaan typerien nuotinkirjoitusohjelmien kanssa.

Niin, täällä kotona sitä tosiaan vielä ollaan, eikä lapsella tunnu edelleenkään olevan kiire tulla ulos, joten taidetaan olla vielä ensi viikollakin...

Laskettu aika

2007-09-10T19:07:00.000+03:00

Se on siis tänään, mutta taidetaan vielä joutua odottelemaan... mutta näinhän on kaikki yksimielisesti arvelleetkin. Lauantain saunavierailustakaan ei näytä olleen mitään hyötyä. Huomenna taas neuvolaan, muuten jatkan täällä kotona ihmettelyä, mitä nyt ehkä kaupassa pitäisi käydä.

Sen verran olen jo saanut aikaan, että kassi on pakattuna (melkein) valmiina siltä varalta, että sinne sairaalaan joskus päästäisiin lähtemään. Cd-valikoima on tällainen, jos en keksi vielä vaihtaa jotain:

Tori Amos: Scarlet's Walk - en jotenkin osaa kuvitella, että mikään muu Tori Amos sopisi sairaalalevyksi, muutenkin jollain tavalla "tasaisempi" kuin muut Amosit

Counting Crows: August and Everything After - kun tämä on ollut melkein kaikilla muillakin matkoilla mukana, niin ehkä se pitää tuonnekin ottaa, varmuuden vuoksi

Don Johnson Big Band: Don Johnson Big Band - tätä oon viime aikoina "kuunnellut" "päiväunilevynä", siinä keskivaiheilla on joitain kappaleita, joita en varmaan ole montaa kertaa kuullut, ja aina herään vikan biisin aikana

Salif Keita: Moffou - olisiko tää sitten Salif Keitalta se ehdoton valinta ainakin tähän tilanteeseen, Salif Keitan ääntä ainakin luulisi jaksavan kuunnella

Tuomo: My Thing - varmaan siksi, että tää on vaan niin hyvä, vaikken olekaan kuunnellut kovin usein viime aikoina

Jospa noilla pärjäisi... Toivottavasti kaikki muukin olennainen on tullut pakattua. No, eipä sieltä Kätilöopistolta niin kovin pitkä matka ole käydä hakemassa kotoa, jos jotain tärkeää ei ole heti mukana.

Before the Music Dies

2007-09-05T15:14:00.000+03:00

I guess they haven't shown this in Finland or maybe I'm just so very out of everything nowadays... Well, luckily some people keep others informed. So just as a reminder to myself to check this film out some time in the future. And to anyone else who might be interested, of course.

Wanted:

2007-09-01T22:31:00.000+03:00

a music notation software, easy to use, preferably free or at least not expensive...

eli suositelkaapa nuotinkirjoitusohjelmaa, joka olisi helppo käyttää ja mieluiten ilmainen, jos sellaisia ylipäätään on olemassa...

Hemulin terveiset

2007-08-31T18:19:00.000+03:00

Maha alkaa olla niin iso, että ne vähän tyylikkäämmät äitiysvaatteetkin on alkaneet kiristää, joten käytän lähinnä paria tarpeeksi pitkää ja leveää tunikaa ja näytän kai enimmäkseen Hemulilta. Ryhdyin tässä jo pakkailemaan laukkua sairaalaan lähtöä varten, vaikka siihen varmaan vielä meneekin aikaa. Neuvolalääkärin lisäksi kun terveydenhoitajakin oli sitä mieltä, ettei se lapsi sieltä varmaan ihan heti synny, kun sillä on sen verran paljon tilaa vielä. Eikä edelleenkään oikein mitään muitakaan merkkejä mistään, joten pitää vaan odotella.

Tylsää on siis enimmäkseen, kun ei oikein jaksa tehdä mitään. Paitsi syödä näköjään, kun painoa oli taas viime neuvolakäynniksi tullut reippaasti lisää. Eipä tartteis tulla enää yhtään enempää kyllä, kun en näköjään suoriudu mihinkään liikuntaharrastuksiinkaan enää. Viime torstaina kävin sentään vielä uimassa, mutta sen jälkeen on ollut sen verran ankeat säät, ettei Uimastadion houkuttele. Ja joogakoulun kortti loppui jo toissaviikolla.

Niin, siellä Korkeasaaressa tosiaan käytiin viime keskiviikkona, mutta vasta sen myrskyn jälkeen ja lopulta oltiin niin myöhässä perhevalmennuksesta, ettei menty sinne ollenkaan. Taiteiden yökin tuli katsastettua (kuvia Flickrissä). Tällä viikolla ei sitten olekaan ollut juuri mitään erityistä aktiviteettia, mitä nyt kävin tänään - vihdoin - leikkauttamassa hiukset. Ei ole vielä mitään dokumentteja uudesta lookista, mutta paljon lyhyemmät ne on nyt. Illalla voisi ehkä mennä katsomaan ilotulitusta.

Huomenna mennään Korkeasaareen...

2007-08-21T20:32:00.000+03:00

Siellä on nimittäin Korkeasaaripäivä ja ilmainen sisäänpääsy, joten pitää käyttää tilaisuutta hyväkseen ja jatkaa Helsinki-sightseeingiä vielä yhdellä paikalla, jossa ei ole tullut vuosiin käytyä. Muttei sentään mennä koko päiväksi niinkun laulussa, koska iltapäivällä on luvassa viimeisen kerran perhevalmennusta ja siellä ainakin jotain hampaidenhoitoinfoa (no, jos Korkeasaaressa on ihan älyttömän kivaa, niin sen voi varmaan jättää väliin, mutta eiköhän muutama tunti kuitenkin riitä eläinten katseluun).

Äitiyspakkaus tuli vihdoin tänään, ja sen sisältöä sitten ihmeteltiin pitkään. Tosi söpöjä vaatteita siinä ainakin on, vaikka noin puolet taitaa olla alkuun ihan liian isoja. Tai sitten ei, kun neuvolantätikin arvioi tänään lapsen jo yli kolmekiloiseksi. Joka tapauksessa piti heti aloittaa suuri pesu- ja lajitteluoperaatio... Taas hyviä tekosyitä olla kirjottamatta sitä artikkelia, jossa pääsin jo eilen illalla uudelleen alkuun. Todellakin vaan alkuun, mutta etenipä edes vähän, kun ei enää voinut verota kuumuuteenkaan. Mutta tänään sitten piti neuvolakäynnin ja äitiyspakkauksen hakemisen jälkeen vielä keittää viikonloppuna kerätyt omenat hilloksi (ne kun oli hiukan happamia sellaisenaan syötäviksi), joten eipä se taida tänäänkään paljoa edistyä.

Alien-maha ja muita tylsiä vauvajuttuja

2007-08-17T13:08:00.000+03:00

Maha alkaa olla sopivaa materiaalia johonkin scifi-kauhuleffaan (sellaiseen jossa ihmisten sisällä elää avaruusolentoja). Ja onhan se myös iso ja painava. Eikä lääkärin mukaan pahemmin toiveita siitä, että lapsi syntyisi ennen kuin sitten joskus syyskuussa. Vaikka onkin mittausten mukaan jo ainakin kolmekiloinen. Eli omat aiemmat arvaukset alkaa tässä käydä toteen.

Kuumuus ei ole mitenkään hirveästi häirinnyt (sitä kun kaikki kyselee), ainakaan jos on jaksanut lähteä ulos, täällä kotona kyllä, kun ei saa ilmaa kunnolla kiertämään. Eikä artikkelin kirjoittamisesta ole sen takia tullut mitään. Mutta onhan tässä vielä aikaa...

Niin, olin siis viimeisen kerran neuvolalääkärillä keskiviikkona, jossa ei todettu mitään erityistä, ja eilen käytiin tutustumassa sairaalaan. Eipä sielläkään mitään niin ihmeellistä kerrottu, mutta nähtiinpä paikkoja, että tiedetään minne pitää mennä sitten joskus. Perhevalmennusta on vielä yksi kerta jäljellä, sen jälkeen kai pitäisi olla kovin valmis ja valmentautunut kaikkeen mahdolliseen. Neuvolassa pitää kyllä ravata jatkossa joka viikko, mutta muuten kai vaan odotellaan ja pakkaillaan laukkua. Pitääkin varmaan ruveta valikoimaan cd:itä mukaan otettavaksi, kun sairaalasta kuulemma löytyy mankka, jolla voi kuunnella.

KELA muuten sai päätöksensä korjattua, paitsi että ehtivät sitten maksaa ensimmäiset äitiyspäivärahat etuajassa, joten piti täyttää vielä yksi lomake. Olen jo ihan kypsä kaikkien lomakkeiden täyttelyyn ja lisää vaan on luvassa jatkossa. Ja erityisesti ärsyttää, ettei äitiyspakkausta ole vieläkään ilmaantunut postiin noudettavaksi. Jos sitten ensi viikolla vihdoin.

Siinä ne kuulumiset, vähän on elämä tylsää, kun ei oikein jaksa tehdä mitään eikä varsinkaan käydä missään. Noiden pakollisten vauvajuttujen lisäksi siis. Mutta kun tänään ei ole mitään ohjelmaa, niin yritän taas olla reipas ja lähteä uimaan ja sen jälkeen vielä kaupungille kahville.

Aina vaan paranee

2007-08-07T10:35:00.000+03:00

No nyt KELA on sitten saanut päätöksen aikaan, mutta ovat sekoittaneet päivämäärät ja laittaneet mut äitiyslomalle jo 15.6. alkaen! Ihan kiva. Paitsi ettei se oikein käy kuitenkaan, kun sitten loppuu vapaat liian aikaisin, ja varmaan ne siellä KELAssakin huomaisi mokansa jossain vaiheessa ja sitten saisin maksella tukia takaisin... Joten sain taas kerran jonottaa puhelimessa (työhuoneen puhelimessa kylläkin). Puhelimeen vastaava täti oli kovin pahoillaan ja laittoi korjauspyynnön eteenpäin. Saapa nähdä kuinka kauan siinä korjatussa päätöksessä sitten kestää. Hohhoijaa.

Muutenkin vähän väsyttää, ei oikein saa yöllä nukuttua kun pitää vähän väliä kääntää kylkeä eikä voi nukkua selällään ja sitten aamulla taas särkee lonkkaniveliä, kun on nukkunut kyljellään... ja ristiselkä naksuu. Aargh! Kuumuudesta en varsinaisesti kärsi, mutta kaipa sekin väsyttää jonkin verran, ei kai meinaa muista juoda tarpeeksi vettä. Siinä kai päällimmäiset vauvakuulumiset, neuvolassa on käyty tietysti (ei mitään uutta) ja ekan kerran perhevalmennuksessakin, ensi viikolla mennään myös tutustumiskierrokselle Kätilöopistolle.

Tänään varmaankin suunnataan rannalle iltapäivällä, kun kerrankin on tarpeeksi lämmintä. Piti oikein kartasta katsoa, miten sinne Hietsuun pääsee, kun en ole niin moneen vuoteen käynyt siellä. Merivesi taitaa kyllä olla liian kylmää mulle(kin), mutta jos taas joku toinen päivä ehtisi stadikalle uimaan. Yritän nyt tällä viikolla saada viimeisetkin tavarat täältä työhuoneelta pois, niin ettei tarvitsisi täällä enää käydä, kun ei työnteko tunnu sujuvan täällä paljon paremmin kuin kotonakaan. Niin, nytkin vaan kirjotan tätä enkä mitään artikkelia, niin kuin pitäisi.

Tulkaa muuten perjantaina katsomaa Stilimbaa Espan lavalle. Mut saattaa nähdä myös Suomenlinnassa lauantaina, jos nyt jotakuta kiinnostaa...

Wien

2007-07-31T11:42:00.000+03:00

Here a very late report from the trip to Vienna...

The conference

Well, most of the time I spent at the ICTM conference, as I was supposed to, of course, with funding for my participation there and all. As for the official program, the conference wasn't really that interesting for me, or maybe I just chose the wrong sessions to listen to. There were some interesting papers though, and I got good questions and comments for mine, which is always nice (and quite rare actually).

One of the things I looked forward to was hearing Gerhard Kubik, a fairly well known researcher of African music who has written a few articles I find myself constantly referring to. He is a very fluent and interesting speaker as such, but in his two presentations (one of which was the only real plenary speech at the conference) he seemed to have problems getting to the point - if he ever had one. So that was also a slight disappointment.

But of course the most important thing at these events is the social stuff, which was good as it usually is at ICTM events, although I was too tired to stay out late in the evenings. In any case, I met several people I know from my year in Berlin - most of them I had not seen since 1998 - and some other acquaintances from previous conferences, and of course got to know a few new people as well.

As conferences usually do, this one also gave me a bit of a boost with my dissertation, in my head at least, due to all the other stuff going on I haven't had much time to actually do something about it. And it feels almost sad that I probably won't be doing much until next year, maybe, although on the other hand I'm looking forward to getting some time off of my research and especially all the University stuff.

The city

The city of Vienna was prettier (and less expensive) than what I remembered from about ten years ago. Back then we were in the city some time in March or April I think and it was horribly cold. And all the old white buildings made everything seem even colder. But in the summer the city is a lot friendlier, with many big parks (with lots of benches to sit on!) and lots of pedestrian streets. Things seemed great for cyclists as well - can't help but wonder why in Helsinki all streets need to be primarily for cars...

Luckily the weather was very sunny and warm on Sunday, the day without official program, most of the time it was horribly windy and quite cool. So anyway I spent the Sunday walking around in the city, got my feet very swollen and my face burnt in the sunshine. Maybe luckily in Austria all shops are closed on Sundays, so I could not go shopping... With all the tourists in Vienna one would imagine that there would be something open, but no. Even on weekdays supermarkets close before seven. Strange.

Oh, and this thing with all the famous composers was a bit funny at times. On the biggest pedestrian street they actually have stars with the signatures of composers and musicians who have once lived in Vienna, like the Hollywood walk of fame or whatever it is called. That was a bit too much for me, the statues I can still take...

All in all it was nice to get some time away from the usual stuff here in Helsinki and fortunately the conference wasn't any later, I think only a week or two later the trip would have already been too exhausting for me. Lately walking to and from the bus stop to go to the University has been enough exercise for me.

Somewhere in between

2007-07-23T09:34:00.000+03:00

Kotona alkaa olla vähän ahdasta. Eikä pelkästään siksi, että tuli hankittua pinnasänky... mutta kaipa siellä jotenkin mahdutaan olemaan, ehkä sitten joskus vuoden päästä voi alkaa tosissaan katselemaan isompaa asuntoa jostain. Noin muuten kaikki alkaa vähitellen olla järjestyksessä, Thiekoun matkatavaratkin saatu perille.

Tosin äitiyspäivärahoissa sun muissa saattaa vielä kestää, KELA kun oli jotenkin onnistunut merkitsemään omiin systeemeihinsä, että en muka kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin (ulkomailla asumisen takia), minkä johdosta sain sieltä vielä yhden lomakkeen täytettäväksi. Omasta mielestäni ilmoitin kyllä siitä pitemmästä Senegalin reissusta Väestörekisteriin, että kyse on väliaikaisesta oleskelusta ulkomailla, mutta jostain syystä KELA on sitä mieltä, että olen edelleen ulkomailla. Vastahan siitä on reilu vuosi kun tulin takaisin... Lomakkeen täyttäminen oli aika mielenkiintoista, kun se oli selvästi tarkoitettu Suomeen muuttaville ulkomaalaisille, mutta toivottavasti selitykset kelpaa, ja nuo äitiyspäivärahat sun muut saadaan vihdoin päätettyä. Tällä viikollahan mun piti jo olla äitiyslomalla.

No, käytännössä joka tapauksessa pitää kirjoittaa yhtä artikkelia. Ja toinen on varmaankin tulossa arvioijilta takaisin elokuun puolella, sitten sitäkin pitää muokata. Ja sitten olisi vielä kolmas englanniksi, mutta paras etten edes ajattele sitä vielä. Viime viikolla ei pahemmin työasiat edistyneet, niin kuin etukäteen arvelinkin, kun piti kysellä sen matkalaukun perään ja katsella kaupunkia ja mitä kaikkea. Viikonloppuna käytiin vielä vanhempien luona saunomassa, joten melkein kaikki pakolliset Suomi-kuviot on kohta suoritettu. Jos sattuisi hyvä sää, niin voisi lähteä mökille ensi viikonloppuna.

Synttäreiden vietto taitaa jäädä tänä vuonna vähän väliin, kun ei oikein jaksa järjestää mitään eikä pahemmin ole varaakaan.

Ai niin, lapsi vaikutti kääntyneen oikein päin, tosin neuvolan täti ei ollut ihan varma asiasta, koska lapsi liikkui niin vilkkaasti. On kuulemma vielä tilaa liikkua... No, maha kyllä onkin tosi iso. Tai siis mittausten mukaan aika tarkkaan keskikokoinen. Kaikki muukin normaalia, jopa hemoglobiini oli vähän noussut edelliskerrasta.

News in English

2007-07-13T01:46:00.000+03:00

I noticed I haven't written anything in English for ages, so here are at least a few updates... First of all, I just came back today from the ICTM conference in Vienna, the photos are already in Flickr, but I still need to organize them. I might tell more about that trip later, or maybe add some explanations to the photos, or something, let's see if I ever get to it.

As if I didn't already have enough places to play around at on the internet, you can now find me also in LinkedIn and Facebook. The first one is supposed to be about professional contacts but I really doubt if it can ever be useful in any way. And I don't know about Facebook yet, I quess is just another site where can you post stuff and make links to your friends just for the fun of it. Anyway, you can search for me there if you like such sites...

And finally one more update before going to bed: I won't be able to read my usual e-mail address for the whole weekend due to some program update at the University, so if you feel an urgent need to contact me, use the comment box here or my hotmail-address (if you happen to know what it is), or send me an SMS or whatever.

Flying away

2007-07-04T11:17:00.000+03:00

Esitelmä on valmis ja matkalaukku pakattu. Kohta siis suunnistan lentokentälle ja sieltä Wieniin. Passi melkein unohtui kaivaa esiin, mutta nyt on sekin käsilaukussa. Mietin, olisikohan pelkkä henkkari kelvannut, kun kerran EU:n sisällä matkustan, mutta ehkäpä en kokeile tällä kertaa.

Ihan kiva päästä vähän muihin maisemiin ja erityisesti paria Berliinin kaveria tapaamaan, vaikka nyt sitten tulikin vihdoin kesä tänne Suomeen. Kävin kyllä sen kunniaksi taas eilen uimassa stadikalla. Ja kun pitää jotain liikuntaa harrastaa, eikä oikein mitään muuta jaksa jättimahan kanssa. Uiminen on vieläpä halpaa hupia, koska jostain käsittämättömästä syystä uimastadikalla (muttei missään muualla) myös jatko-opiskelijat on opiskelijoita, kunhan löytyy lukuvuositarra opiskelijakortista.

Neuvolassakin kävin eilen, hemoglobiini laskenut rautatableteista huolimatta ja verenpaineet hyppelee miten sattuu (no matalalla on edelleen, joten sillä ei niin väliä). Lapsi oli tällä kertaa väärin päin eli pää ylöspäin, minkä johdosta päästäänkin jo parin viikon päästä uudestaan neuvolaan. Toivottavasti matkailu avartaa sen verran, että lapsi ymmärtää taas kääntyä pää alaspäin ennen sitä.

Kela ei ole vieläkään vaivautunut tekemään päätöstä äitiyslomasta (ja varsinkin -päivärahoista, lomahan on aina kovin suhteellinen käsite), olisi musta jo ihan ajankohtaista, kun tarkoitus oli aloittaa se 21.7. Hakemuksenkin lähetin jo toukokuun alussa! Eipä kyllä ole paljon parempaa sanottavaa muidenkaan maiden valtion virkailijoista...

Mutta pitänee pakata tietokonekin reppuun ja lähteä bussille. Ensi viikon torstaina takaisin.

Kodin putkimies

2007-06-27T01:40:00.001+03:00

Juhannuksen mökillä löhöilyn jälkeen piti olla ahkera, siis piti... eilen aloitinkin jo aika lupaavasti, mutta tänään ei olekaan enää mikään edistynyt yhtään. Lähdin työhuoneelle muka kirjoittamaan Wienin konferenssiesitelmää, mutta jätin olennaiset tiedostot sisältävän tikun kotiin, joten sen sijaan siivoilin papereita ja tiedostoja. Ja sama puuhailu on jatkunut täällä kotona. Täytyyhän niitä sähköposteja tietysti välillä siivota ja arkistoida, mutta olisi sen voinut joskus toistekin tehdä. Tuohon ICTM:n konferenssiin kun on enää viikko, ja esitelmä tietysti täysin tekemättä.

Noin muuten näyttää taas alkaneen tällainen "kaikki hajoaa" -kausi. Jo ennen juhannusta soittelin sähkölaitokselle, että voisivat nostaa sähkön kulutusarviota lähitulevaisuudessa, ja sieltä kuulin samalla, että tässä lähipäivinä putoaa postilokerosta noin kolme kertaa normaalia suurempi sähkölasku. Ei kiva. Syylliseksi epäilen jääkaappia, joka on jo pitkään pitänyt aina välillä epäilyttävää ääntä. Tai ehkä pitäisi surffata vähemmän netissä? Kun aiemmin arviot sähkön kulutuksesta on menneet ihan kohdalleen, niin miten yhtäkkiä muka vuosikulutus kasvaa puolitoistakertaiseksi? Onhan sitä netissä surffattu aiemminkin.

Eikä siinä tietysti vielä kaikki, vaan eilen alkoi vuotaa keittiön lavuaarin viemäriputki, jonka sain näppäränä tyttönä korjattua puhdistamalla ja suoristamalla tiivisteet, kun niissä ei mitään vikaakaan näyttänyt olevan (huomenna varmaan vuotaa taas, kun nyt menen kehumaan). Ei siis sen isompi juttu, mutta illalla totesin, että minidisc-soittimessa on jotain pahasti vialla. Se näyttää toimivan normaalisti, mutta kun on jotain levylle tallentanut, niin seuraavan kerran laite väittää, että levy on tyhjä. Itse asiassa vika ei taida olla uusi, mutta viimeksi (tammikuussa Dakarissa) luulin, että silloisessa levyssä oli jotain vikaa... silloin jäi tallentamatta ehkä kaikkien aikojen opettavaisin rumputunti, ja eilen sain ilmeisesti tuhottua vielä toisen levyllisen viimevuotisia rumputuntiäänityksiä. Aargh!

Eipä muutenkaan olisi oikein varaa hankkia uutta juuri nyt, mutta pitäisi kai sitten hankkia ennemmin joku kovalevysoitin eikä enää mitään minidisciä, varsinkin kun niitä ei oikein näytä enää saavan juuri mistään. Vielä kun löytäisi jostain kunnollisen kovalevysysteemin, jossa olisi myös mikrofoniliitäntä... Huoltoliikkeen tyyppi puolestaan arvioi puhelimessa, että korjaaminen maksaa vähintään 50 euroa, joten sekään ei oikein houkuttele. Eli jos joltain sattuu löytymään ylimääräinen toimiva md-soitin (se mikrofoniliitäntä pitää siis olla), niin mulle voi kaupata. Olisi noita tyhjiä md-levyjäkin vaikka kuinka monta varastossa.

Seksikäs radioääni

2007-06-19T17:27:00.000+03:00

Olinpa sitten tänään ensimmäistä kertaa elämässäni tekemässä radio-ohjelmaa. Tai siis äänittämässä sitä, ohjelmaa oon kyllä suunnitellut - kaiken muun työn sivussa - siitä lähtien kun sellaista pyydettiin tekemään eli olikohan se toukokuun alussa. Paha vaan, että kongressissa sain äänen ihan painuksiin. Syytän edelleen Imatran valtionhotellin tehokasta ilmastointia, vaikka kai siellä kongressissa täytyi aika paljon puhuakin. Ja vielä paluumatkalla junassakin sain paimentaa eksyneen oloisia kongressikävijöitä... Niin, se ohjelma tulee sitten ulos 16.7. YLEn ykköseltä, jos joku haluaa kuunnella.

Kongressia en tietysti ehtinyt juurikaan seuraamaan, kun oli kaikenlaisia asioita hoidettavana. Mutta kun ei tuo semiotiikka ihan ole sitä ominta alaa, niin ei erityisemmin harmita. Imatran keskustaan sentään ehdittiin pikaisesti tutustua lauantai-iltana, kun ei jaksettu lähteä kongressiohjelmaan kuuluneeseen tango-iltaan. Ai niin, pitääkin ladata puhelimella otetut kuvat tietokoneelle ja Flickriin. Joka tapauksessa kaikki sujui enimmäkseen hyvin, ja enemmistö 500 (?) kongressivieraasta oli tyytyväisiä, se kai on tärkeintä. Ruokakin oli enimmäkseen hyvää (varsinkin valtionhotellin illalliset) ja sitä oli paljon. Huomenna pitää vielä käydä läpi kaikki paperit ja tiedostot, että pääsen lopullisesti koko kongressista eroon.

Onpa muuten taas ollut tutkijaparan leipä pieninä palasina maailmalla. Alkuvuodesta otin vanhasta tottumuksesta ties kuinka monta kopiota sivutuloverokortista ja ehdin jo välillä ihmetellä, mitä niillä kaikilla teen, mutta niinpä vaan on enää yksi kopio jäljellä.

Kesä

2007-06-10T11:03:00.000+03:00

Pitäisi soittaa synttärionnitteluja Dakariin, mutta siellä on kello vasta kahdeksan, joten parempi varmaan odottaa vielä vähän. Sitten suuntaan vihdoin Uimastadikalle, toivottavasti siellä ei ole ihan valtava ruuhka. Mutta pakko suoriutua uimaan edes kerran ennen kuin muutama viikko sitten hankittu uimapuku jää pieneksi... ja ennen kuin huomenna alkava kongressi vie kaiken vapaa-ajankin.

Viime viikot onkin menneet tiiviisti kongressijärjestelyjen parissa. Ja viikonloput erilaisissa alkukesän riennoissa. Poltin naamani jo Kallio kukkii -tapahtumassa muutama viikko sitten, ja seuraavana viikonloppuna piti poiketa Maailma kylässä, vaikkei siellä tänä vuonna mitään kovin kiinnostavaa ollutkaan. Paitsi falafelia. Ja viime viikonloppuna olikin jo pikkusiskon (sen pienemmän) ylioppilasjuhlat.

Siinä kai viime aikojen tärkeimmät tapahtumat. Maha on tietysti entistäkin isompi, eikä ihme, kun neuvolan punnitusten mukaan on painoakin kertynyt sitten viime käynnin lähes kilo viikossa, huh! Wienin matka on kuulemma kuitenkin ihan ok, ellei mitään erityisiä vaivoja ilmene sitä ennen. Lapsi oli lääkärin vastaanotolla kiltisti pää alaspäin, mutta muuten tuntuu kyllä pyörivän vatsassa ihan miten sattuu. Tai saattaahan se olla vaan tosi notkea.

Niin, ja yliopistokuvioista sen verran, että mitään muuta ei kai asiasta voi sanoa, huoh. Taas kerran on mielessä yliopiston vaihto, mutta tutkijakoulukuvion takia se ei taida olla mahdollista, ainakaan vielä.

Today I'm a spider...

2007-05-11T20:59:00.000+03:00

... but you can change that if you disagree.

Päivitys

2007-04-30T01:23:00.000+03:00

Ei nyt oikein ehdi tännekään mitään kirjoittamaan, kun pitää tehdä töitä, niin kauan kun niitä vielä on... Ja "ylimääräinen" aika kuluu kaiken maailman vauvasivustoilla, mutten kyllä vieläkään ole ihan kärryillä niistä kestovaipoista (sisäpiirivitsi, heh). Mutta näin kuun loppuun tällainen yhteenveto ajankohtaisuuksista.

Työkuviot

Tutkijanvirka loppuu siis huomenna, tai oikeastaan tänään kun kello on jo ties mitä. Enkä saanut sitä apurahaa, jonka piti pelastaa kesä. On hiukan outoa, että näitä kaikkien kaipaamia palkallisia tutkijanpaikkoja olen jotenkin onnistunut saamaan jo kaksi (tämä nykyinen projekti ja ensi vuonna alkava tutkijakoulupaikka), mutta apurahoja ei tipu millään. Ei ainakaan väitöskirjan tekemiseen. Sen sijaan heinäkuun Wienin konferenssiin on nyt rahoitus, joten sopii toivoa, että voin sinne myös lähteä.

Hätäpäissäni olin (onneksi?) jo ennen tuon ensinmainitun apurahan selviämistä lupautunut semiotiikan maailmankongressin sihteeriksi, kun Merja joutui oikeiden töiden takia siitä luopumaan. Ikävähköä hommaa huonohkolla palkalla, varsinkin kun en ole mitenkään erityisen innostunut semiotiikasta, mutta tietysti saa pitää yhteyttä kaikenlaisiin alan guruihin ja varmaan tavatakin ne sitten kesäkuussa. Paha vaan kun en edes tunnista kaikkia guruja guruiksi... Sen sijaan ymmärrän (kirjoitettua) espanjaa näköjään varsin kohtuullisesti siihen nähden etten ikinä ole espanjaa opiskellut, ja sähköposteihin vastaaminen ranskaksi onnistuu sekin joten kuten.

Opetustakin on vielä vähän jäljellä musatieteessä. Sekä yksi luento afrikkalaisesta popista pääkaupunkiseudun musiikkialan kirjastonhoitajille. Viime viikolla puhuin suomalaisesta nykykansanmusiikista samalle yleisölle, joten kiva kun pääsee nyt puhumaan tutummasta aiheesta...

Yliopistoahdistusta

Tilittää on pitänyt myös siitä, että samaan aikaan, kun toiset saa taistella lyhyistä virkapätkistä ja apurahoista (eikä edes saa niitä), joillekin toisille yliopisto näyttää edelleen olevan jonkinlainen suojatyöpaikka. Niissä oikeissa töissä ei taitaisi tulla jatkoa viiden vuoden pestille, jos työntekijä olisi täysin yhteistyökyvytön, hoitaisi työnsä huonosti ja kieltäytyisi vielä joistain hänelle kuuluvista tehtävistä. Mutta yliopistolla tyypillä on muka joku "moraalinen oikeus" jatkaa, ja kun opiskelijat protestoi, on muka kyse virkaa hakeneen kollegan mustamaalauskampanjasta. Joo joo, eihän opiskelijat osaakaan itse ajatella. Ja ne apurahoista taistelevat jatko-opiskelijat voi aina pelotella hiljaisiksi.

Vauvajutut

Maha on jo iso, kuten viime viikon aikana lähes kaikki tutut ovat huomanneet huomauttaa, ja alkaa myös tuntua lähes jatkuvasti tavalla tai toisella. Äiti ja isä hankkivat jo lastenvaunut, jotka piti tietysti kantaa ullakkokomeroon odottamaan. Niiden säilytys tulee kyllä sitten myöhemminkin olemaan ongelmallista, kun tänne 34 neliöön ei todellakaan mahdu mitään ylimääräistä, ja pyöräkellari on todellakin kellarissa, joten sinnekään ei välttämättä jaksaisi vaunuja joka kerta kantaa, muttei niitä varmaan voi käytäväänkään jättää. Pieneksi käyneitä vaatteitakin olen kantanut muutaman laatikollisen ullakolle, mutta taitaa silti tulla ongelmia myös kaappitilan kanssa.

Netistä on tullut opiskeltua, mitä kaikkea muuta vielä pitäisi hankkia, näyttää aika pitkältä listalta... Näin alkuun pitäisi kai taas mennä vaateostoksille, kun ei juuri mitkään normaalivaatteet enää mahdu kunnolla. Tulisi nyt edes kesä, etten joutuisi ostamaan uutta takkia!

Tää ois niinku julkkis

2007-04-11T23:03:00.000+03:00

No nyt se sitten on julkaisu! Ainakin huhujen mukaan mut on tänään nähty Senegalin telkkarissa. Ehkä saan sen videon vielä joskus itellenikin. Mutta kun ei siellä muutenkaan tunnuta pahemmin pitävän kiirettä missään, niin saattaa vähän kestää...

Pääsiäisyllätys?

2007-04-06T02:15:00.000+03:00

...jos ei joku vielä tiennyt tai arvannut...

Tuo on siis vähän syönyt voimia tässä viime aikoina.

Pääsiäisen vieton aloitin kuitenkin reippaasti veroilmoitusta täydentämällä. Noh, sen jälkeen kun olin torkkunut pari tuntia sohvalla ja missannut kaikkien illan elokuvien alut... Veroilmoituksen tekeminen onkin yhtä juhlaa, kun palautuksia on muutenkin tulossa toista tonnia ja sitten saa vielä lähettää pitkän listan vähennyksiä. Muihin "loma"suunnitelmiin kuuluu ainakin suursiivousta (= imuroinnin lisäksi ajattelin pyyhkiä pölyt) ja tenttien korjaamista. Tällaista perinteistä siis.

Päivän testitulos

2007-03-26T16:12:00.000+03:00

Eihän mulla tietysti mitään muuta tekemistä täällä töissä olekaan... mutta siilit on kivoja, ja testit.

Politiikkaa

2007-03-21T00:53:00.000+02:00

Jaksoin sentään käydä äänestämässä. Tällä kertaa en tosin vaivautunut katselemaan vaalikeskusteluja, pari vaalikonetta sentään kahlasin läpi. Mutta päädyin sitten kuitenkin äänestämään sitä samaa kuin viimeksi, tai ei mitenkään "kuitenkin", koska vaalikoneiden mukaan samainen ehdokas oli oikein sopiva edelleen.

Vaalivalvojaisia ei sitten oikein jaksanut katsella, kun ne kaikki kolme "pääministerikandidaattia" ovat niin puupökkelömäisiä, eikä jostain syystä mikään tv-kanava vaivautunut juuri ketään muuta haastattelemaan. Näin tarkemmin ajatellen ei voi olla kovin ihmeissään kokoomuksen suosiosta (vaikka se onkin nii-in väärin), jos on viikkotolkulla katsellut kaiken maailman "pääministeritenttejä" telkkarista, niin päätyy varmaan helposti äänestämään sitä puoluetta, jonka puheenjohtaja vaikuttaa edes vähän vähemmän pystyyn kuolleelta. (Ja hei te kaikki poliittiset toimittajat siellä telkkarissa, ei niissä eduskuntavaaleissa kyllä pääministeriä äänestetä.)

Median toimintaa olen kyllä muutenkin ihmetellyt tässä viime aikoina. Erityisesti sitä, miksi se väliin jäänyt mielenosoitus uutisoitiin kaikissa valtamedioissa (ainakin YLE ja Hesari) kulttuuriosastolla. Niin kuin kyse olisi ollut jostain taidetapahtumasta eikä sosiaalipolitiikasta. Eikä kukaan mielenosoituksen järjestäjistä ole edes mitenkään protestoinut asiasta, omituista.

How to be invisible

2007-03-11T22:05:00.000+02:00

Pitäisi kuulemma kirjoittaa tänne jotain, ettei toisten tarvitse tulla ihan turhaan katsomaan, olisiko täällä jotain uutta. Sitten kun vielä keksisi jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa...

No, se kai on uutinen, vaikka jo vähän vanha sellainen, että niissä suurissa arpajaisissa ei sitten tällä(kään) kertaa käynyt onni. Olisi tietysti pitänyt muistaa, ettei musiikintutkijan sovi tehdä tutkimusta mistään epäisänmaallisesta aiheesta, ja jättää sekin hakemus vääntämättä.

Hieman nolottaa, etten suoriutunut mielenosoitukseen, erityisesti kun alkaa näyttää entistä todennäköisemmältä, että olen toukokuusta lähtien työtön. Tosin saatan jopa saada ansiosidonnaista, ehkä, jos hyvin käy. Pari hakemusta on vielä sisällä, toinen tosin vain konferenssimatkaa varten.

Noin muuten on aika kulunut enimmäkseen luentoja valmistellessa ja yliopistopedagogiikan opintojen parissa (ryhmätöitä, jee...). Ja sillä uudella sohvalla maatessa.

Busy Relaxin'

2007-02-16T22:29:00.001+02:00

My new sofa came home today...

Tulis jo kesä...

2007-02-10T13:26:00.000+02:00

... eihän tätä pakkasta kestä enää. Iho kutisee ja hilseilee, ja alkaa jo paikoitellen muodostaa suomuja, vaikka kuinka rasvaan ja yritän vältellä suihkussa käymistä. Ja sitten vielä kuiva ilma yskittää, ja silmät vuotaa ulkona ja nenä myös sisällä. Pari päivää oli hartiatkin niin jumissa, että koko ajan särki päätä. Joten olen sitten viime aikoina enimmäkseen kuluttanut (vähäisen) vapaa-ajan katselemalla telkkaria punaiseen huopaan kääriytyneenä tai kuuntelemalla Tuomoa peiton alla. [Tähän voi sitten lisätä muutaman ylistävän lauseen, en vaan keksi mitään tarpeeksi ylistävää... Paitsi pitää sanoa, että on aivan käsittämättömän tyylikäs levy, myös niinkun fyysisenä esineenä, miten se cd:n alapuolikin voi olla musta?] Tänään toivottavasti saan hankittua sohvan, niin että voin jatkaa tätä talvihorrosta miellyttävämmissä olosuhteissa.

Näin uuden vuoden kunniaksi (kylmyys kai hidastaa?) oon taas kokeillut kaikkea uutta, kuten ryhtynyt kunnialliseksi kansalaiseksi tekemällä tv-ilmoituksen, ostanut pesupähkinöitä ja ladannut tietokoneelle OpenOfficen. Ja testasinkin niitä pesupähkinöitä, kai ne ihan hyvin toimii, pyykit vaikutti siis puhtailta. OpenOfficeen en vielä ole oikein jaksanut perehtyä, vähän hankalalta tuntuu, mutta mitäpä ihminen ei tekisi päästäkseen ostamasta Microsoftilta mitään, kun ei ne kerran antaneet enää edes Wordiä koneen/käyttiksen mukana. Eikä tuo veljeltä saatu 2000-versio ehkä ole niitä parhaimpia.

Sain vihdoin myös päivitettyä joskus aiemmin mainitun tutkimussuunnitelman nettiin, joten nyt siihen kehtaa taas linkittää.

Äh

2007-02-02T00:39:00.000+02:00

Blogger ei tänään anna näköjään kommentoida omaa blogia (ehkä ei toistenkaan, en ole tullut kokeilleeksi). Testataan onnistuuko tämä postaus edes.

Mutta päivän uutinen oli se, että mulla olisi 33 lomapäivää, jotka pitäisi pitää ennen virkamääräyksen loppua eli 30.4. Heh heh... Olisihan se loma tietysti ihan kiva, jos olisi aikaa sellaista pitää (ja rahaa lähteä jonnekin pois).

Looking back

2007-01-30T00:26:00.000+02:00

Sorry to keep you waiting... in case someone was actually waiting for my news. Well, anyway, here's something about the four weeks in Dakar...

Dakar was crazier than ever, firstly because of two of the main roads leading into the city being improved (which is nice and all, but do you really have to do the two at the same time?) and because of Tabaski falling on the 31st December. Tabaski being the biggest Muslim holiday of the year, meaning that everything cost more than usual and all roadsides were filled with sheep.

So for the two first weeks we spent hours and hours in buses, car rapides and taxis... and paid way too much for the taxis, of course. And we didn't always get to our dance lessons on time, but neither did our teachers... In any case we did dance quite a lot, besides the dance lessons in several clubs at night. We even ended up on Senegalese tv, just because we happened to go to see Youssou Ndour in Thiossane on New Year's Eve and ended up standing right in front of the stage, which maybe wasn't such a bad place to be, when the place was so full (despite the tripled prize of the tickets). Well, in Thiossane you could really dance, although these girls next to us kept trying. But on Christmas Eve we did dance in the (very hot) Kily, Thione Seck was playing there as usual, and on other nights to Ceddo and Fallou Dieng in Alizé. And to Mbaye Dieye Faye in the new Papayer, which really wasn't my kind of a place, rather something for skinny young people with too much money. And there are such people in Dakar, more than one would imagine.

So, besides dancing and lying on the floor in our huge (and very empty) living room, we did see some sights and even went to the beach on Ngor island once, although it was a bit too cold for that already. But Gorée was beautiful, and there were lots of well fed cats - not like the poor one who came in to our house several times, looking for food I suppose. I had not been on Gorée since 2000, but as I remembered, it really is a different world compared to Dakar, calm and colourful. Even the souvenir sellers are a lot less aggressive than in town. And there are no cars!

Well, after all the holidays the city was a lot more bearable, except that we had some trouble finding places to eat as most of the less expensive restaurants were closed for the week following Tabaski. Lots of shops at the markets were closed, too, but we managed to spend a lot of money shopping anyway. Obviously all the sheep were gone, and the streets seemed consequently a bit empty.

I didn't do much for my research, except going to some sabar parties. And the dance and drum lessons, of course. But I didn't film anything and didn't do the interviews I had planned, so I quess this was more vacation than work, which was the plan, anyway.

Tiedät olevasi kolmekymppinen, kun...

2007-01-19T23:02:00.000+02:00

Dakar-raportti ei vieläkään ota syntyäkseen, mutta ehkä tässä viikonlopun aikana. Sen sijaan olen mm. chattaillyt Skypessä teinivuosien kirjekaverin kanssa, ja pähkäillyt oliko siitä 10 vai 15 vuotta, kun viimeksi oltiin yhteydessä. Omituista. Kuinkahan moni nykyinen bloggaaja on muuten harrastanut kirjeenvaihtoa? Tuli vaan mieleen, tuolla itävaltalaisella kirjekaverillakin kun on nykyisin blogi. Lisäksi luin lehdestä, että yksi toinen vanha tuttu on saanut lapsen, eronnut ja mennyt uusiin naimisiin. Taisi olla ensimmäinen kaveri, jonka häissä olin, silloin joskus miljoona vuotta sitten... Valokuvasta en kyllä olisi tunnistanut, mutta nimi osui silmään. Todella omituista.

Paluu

2007-01-15T02:04:00.001+02:00

Olen taas kotona Alppilassa ja mahdollisesti jo lähiaikoina ehdin kirjoittaa jotain tännekin. Matkakuvia siirtyy kovaa vauhtia Flickriin, linkit oikeassa reunassa.

I'm back in Helsinki, but you'll still have to wait a bit for any news from Senegal. Some photos have already been loaded to Flickr (click the links on the right).

... and a Happy New Year

2006-12-30T18:19:00.000+02:00

Blogger jumittaa ja nettiaika loppuu just kohta. Täällä kaikki hyvin noin muuten.

And we wish you a merry Christmas...

2006-12-24T15:52:00.000+02:00

Here in Dakar it's a bit hot today, doesn't feel much like Christmas, but as I've heard there isn't any snow in Finland either. Here there's some sunshine at least. Dakar hasn't changed much in the five months or so that I was away, except that the traffic jams are worse than ever.

The first week here has gone by fast, we've been dancing almost every day, with Pape Moussa from the National Ballet and a girl called Rama. We've been to see Ceddo, once again, and one sabar party. We wanted to see Youssou Ndour yesterday, but heard that he's not playing in Thiossane, because there was a big concert at a stadium, but maybe next weekend. Anyway it was probably best not to go out dancing all night, because I'm having a slight flu, most likely just because of all the dust and pollution here.

If there's anything urgent, I have a number here: +221-4803778. I also check my finnish number for messages every other day or so.

HYVÄÄ JOULUA!

Big yellow taxi

2006-12-15T02:16:00.000+02:00

Well, I'm off to Senegal, once again, in about nine hours. I'm actually trying not to work much this time, so I'm not taking my computer with me, which means that you'll have to wait for photos etc. until I'm back. But maybe I'll write something, I most probably won't be able to keep myself away from internet for four weeks... and I don't think I'll even try. Not working might also be hard, because we'll be taking dance lessons with a friend that's going to Dakar with me, maybe drum lessons, too. It's a bit hard to keep lessons for fun and for work apart... And I'm kind of thinking about doing a few interviews as well.

As some kind of a result of reading (and a few discussions) I've decided to replace my number one guru, the good old Alan P. Merriam with John Blacking, for the simple reason that doing research on "culture in music" as well as "music in culture" seems more interesting than just the latter. As for "music as culture", it doesn't say very much about what research should (or could) be about. But I really better go to bed and get some sleep - before that big yellow taxi is coming to pick me up - and leave the rest of any theoretical ramblings for January.

Lähtö lähenee

2006-12-09T01:06:00.000+02:00

Antropologien kanssa on näköjään hyvä jutella. Syntyy kaikenlaisia ajatuksia, sellaisia joita voi kirjoitella muistiin ja tuntea itsensä fiksuksi. Mutta antropologithan onkin nykyisin jotain valtiotieteilijöitä kaikki, täällä Helsingissä ainakin, joten kai niiden täytyykin olla viisaampia kuin humanistien. No joo, yleisesti ottaen on mukava puhua mukavien ihmisten kanssa, ja kiva on myös puhua omasta tutkimuksesta ihmisten kanssa, jotka aihepiiristä jotain tajuavat ja osaavat vielä kysyä relevantteja kysymyksiäkin siitä. Musiikkitieteilijöiden joukosta ei moista ymmärrystä läheskään aina löydy, eikä tanssintutkijoidenkaan. Vaikka kai niissä antropologeissakin on paljon sellaisia tyyppejä, jotka ymmärtävät vain sitä omaa erityisalaansa eivätkä edes yritä ymmärtää mitään muuta, en vaan niitä kaikeksi onneksi tunne.

Vajaa viikko aikaa Senegaliin lähtöön, ja alkaa tietysti olla hieman stressiä kaikesta, mitä pitäisi saada aikaan sitä ennen. Ja miten saa kaiken tarpeellisen mahtumaan matkalaukkuun. Tuntuu taas kerran kovin epätodelliselta.

Ei mitään asiaa

2006-12-05T18:57:00.000+02:00

Alkaa mennä hermot, kun Radio Helsinki soittaa koko ajan Ristoa. Ja PMMP:tä, mutta varsinkaan Riston suunnatonta suosiota en oikein ymmärrä. Onhan ne biisit hassuja kun ne kuulee ekaa kertaa, mutta viidennellätoista kerralla alkaa viimeistään kyllästyttää. Radio Helsinki on silti ainoa radiokanava, jota jaksaa kuunnella, mitä nyt pitää välillä paeta Groovelle tuota Ristoa...

Radionkuuntelun ohella on tullut tehtyä töitä, vähän sekalaisessa järjestyksessä mutta kuitenkin. Kummasti osaa taas keskittyä asioihin, kun ei ole mitään suurta uhkaavaa deadlinea lähestymässä. Niinkun että ihan oikeasti saatan tehdä jotain yhtä asiaa parikin tuntia putkeen, enkä tarkista meilejä joka kolmas minuutti tai jotain vastaavaa. Ainoa ongelma tässä deadlinettomassa tilassa on, että nyt pitäisi tehdä ne kaikki asiat, joita on lykännyt kiireellisempien asioiden tieltä myöhemmäksi, ja on aika paljon, mistä valita.

Sääennustan torstain ja perjantain väliseksi yöksi yllätyspakkasia, täällä Alppilassa on nimittäin kaukolämpö ja lämmin vesi poikki klo 22-08.

Sad songs is all I know

2006-11-25T00:46:00.000+02:00

And this one has the most beautiful video I've seen for ages. Some info about the track and more nice music and video clips at Calabash Music.

Marraskuiseen tunnelmaan sopii loistavasti myös tämä audiovisuaalinen tuotos.

Hyvää ja kaunista

2006-11-20T01:45:00.000+02:00

Alkoi elokuvasarjan seuraaminen vähän huonosti, ehdin juuri ja juuri ajoissa paikalle, mutta jokunen muukin ihminen oli yllättäen vaivautunut paikalle ja jäin ilman lippua. Sama kohtalo oli Lauralla, joten kotimatkalle oli juttuseuraa.

Perjantain ja suuren osan lauantaita vietin Tampereella, jossa oli SES:n järjestämä Kansan- ja populaarimusiikin estetiikka -seminaari (ja siellä oma esitelmä) sekä Naistutkimuspäivät, joilla tosin jaksoin seurata vain työryhmää "Feministisiä näkökulmia äänen ja liikkeen suhteeseen". Mutta taisi siinä kolmessa tunnissakin olla ihan tarpeeksi iso annos feministisiä teorioita yhdelle viikonlopulle. Estetiikka-seminaarista jäi osa kuulematta tuon työryhmän takia, mutta kaiken kaikkiaan se oli kyllä harvinaisen onnistunut tapahtuma.

Loppukeskustelu kyllä eksyi vähän aiheesta ja taas kerran puhuttiin kaikenlaisista sanoista ja niiden merkityksistä. No, liittyihän se tietysti kansan- ja populaarimusiikkiin, muttei pahemmin estetiikkaan. Ja taas kerran alkoi tuntua siltä, että voiko sitä oikein sanoa mitään, kun kaikki sanat kuitenkin ovat vääriä tai joku ainakin ymmärtää ne väärin. Myöhemmin illalla pohdittiin Telakalla hetken aikaa sitäkin, mitä estetiikka oikeastaan on.

Huom! Jos käsitteenmäärittely tai tieteellinen kielenkäyttö ylipäätään aiheuttaa allergisia oireita, kannattaa lopettaa lukeminen viimeistään tähän.

Ongelma oli siis (käsittääkseni) se, että estetiikalle länsimaisen filosofian osa-alueena ja tutkimusalana kyllä löytyy määritelmiä, mutta tuossa seminaarissakin estetiikalla oletettavasti tarkoitettiin enimmäkseen jotain muuta, eli jonkinlaisia musiikkiin liittyviä arvojärjestelmiä tai ylipäätään tapoja arvottaa musiikkiteoksia tai -esityksiä. Tätä sitten pähkäilin vielä junassa kotimatkalla, osittain liittyen Naistutkimuspäivien työryhmässä parissakin esitelmässä käsiteltyyn liikeimprovisaatioon, mutta jos nyt selkeyden vuoksi puhun tässä vaan musiikista, vaikka periaatteessa uskon saman koskevan kaikkia muitakin taiteenlajeja tavalla tai toisella.

Jollain tapaa estetiikkaa linkittyy omissa ajatuksissa tyylin käsitteeseen, eli estetiikka määrittelee, millaiseen tyyliin musiikissa pyritään. Ja tyylillä tarkoitan piirteitä, jotka erottaa tietyn musiikin jostain toisesta musiikista, eli tyyliä voidaan tarkastella eri "tasoilla" yksittäisistä biiseistä kokonaisiin musiikkikulttuureihin. (Tyylin käsitteen määrittely tässä merkityksessä löytyy useammastakin lähteestä, mutta en nyt muista tarkemmin.) Ja vastaavasti voi tietysti tarkastella estetiikkaakin yksilötasolta ties minne.

Näin ollen estetiikka on tiettyyn tyyliin liittyvä merkitysjärjestelmä, joka määrittelee, mikä kyseisessä tyylissä on arvokasta (tai ylipäätään merkityksellistä?) ja mikä siten on tavoitteena tyylin puitteissa tapahtuvassa toiminnassa.*

Tänään tuli sitten mieleen, että estetiikka todennäköisesti on ainakin osittain sama kuin Merriamin "käsitykset musiikista" siinä kuuluisassa mallissa. Tai voi olla aika vaikea erotella esteettiset (arvoon liittyvät) käsitykset muista käsityksistä - kai kaikki käsitykset jollain tavalla määrittelevät sitä arvoa jollain tavalla.

Varmaankin piti selkiyttää itselle tätä senkin takia, että osa estetiikka-seminaarin esitelmöitsijöistä tuntui pitävän estetiikkaa jotenkin ongelmallisena käsitteenä kansan- ja populaarimusiikista puhuessa, mitä en oikein silloin ymmärtänyt, kun se ei itsestä tunnu mitenkään ongelmalliselta. Tai en ehkä vaan ymmärrä, miten voisi tutkia musiikin tyyliä (jota kai suurin osa kansan- ja populaarimusiikin tutkijoista jollain tavalla tutkii) tutkimatta samalla estetiikkaa, vaikkei sitä sanaa käyttäisikään.

*Keksin tämän todentotta ihan omasta päästäni eilen, mutta hyvin todennäköisesti joku muu on keksinyt saman jo joskus aiemmin.

Koululaisen optiot

2006-11-16T13:38:00.000+02:00

Tiedotanpa nyt heti, kun sain asiasta mustaa valkoisella. Sain tutkijakoulupaikan vuodeksi 2008 ja vieläpä "option" myös vuodeksi 2009. Ihan kiva, paitsi että ensi vuodesta saatan olla suuren osan työttömänä, ellei Kulttuurirahaston suurissa arpajaisissa käy onni tällä kertaa.

I got the graduate school position I applied for some time ago - but for the year 2008, with possible prolongation for 2009. What I'll be doing most of next year is still a mystery.

Malista Zimbabween viidessä päivässä

2006-11-15T01:10:00.000+02:00

Kun kaiket päivät yrittää kirjoittaa, niin ei sitten oikein enää jaksa kirjoittaa, vaikka ehkä jotain kirjoittamista olisikin vaihteeksi. Ainakin konserteista on pitänyt raportoida.

Jotkut onkin jo ehtineet katsella tärähtäneitä kuvia Toumani Diabatén keikalta, oli sitten kuitenkin pakko kuvata kun oli niin kauniit valot... Tai ei kai niissä valoissa niin mitään erityistä ollut, oli varmaan vaan niin hyvä tunnelma. Olikin tietysti, kun lava oli täynnä kaikenlaisia Länsi-Afrikan perinteiden supertähtiä. Ja katsomossakin oli yksi. Soundeissa tosin oli jotain häikkää, ainakin siellä katsomon reunassa, missä satuin istumaan.

Etnosoi!ssa oli sitten samalla lavalla hämmentävän valloittava Oliver Mtukudzi (jolta voi kuunnella runsain määrin näytteitä Calabash Musicissa), jonka tuotantoon tuli perehdyttyä jokseenkin hyvin keikkaa edeltävällä viikolla ja silti keikka jotenkin yllätti. Joillain vaan on sitä lavakarismaa. Bändikin oli oikein mainio, koreografiat hallussa ja kaikki muu tietysti myös.

Onneksi en enää kirjota musiikkiarvosteluja, kun en näistäkään osaa sanoa mitään järjellistä tai edes kuvaavaa. Mutta hienoa oli, joo. Ja se omakin Etnosoi!-esitys Kirjasto 10:ssä meni kai ihan hyvin.

Jos kaipaatte jotain oikeasti kiinnostavaa luettavaa, niin kannattaa lukea vaikka tämä kolumni.

Eikun piti vielä ottaa kantaa päivän uutisiin: 69 prosenttia suomalaisista vastustavat perusteettomia pätkätöitä. Siis mitä, eikö perusteettomia pätkätöitä pitäisi vastustaa ihan kaikkien? Eikä edes ole oma lehmä ojassa, koska tämä projektitutkijan virka on ihan perustellusti määräaikainen.

Voi ei

2006-11-09T13:49:00.000+02:00

Miten mä oikein ehdin käydä kattomassa nää kaikki... Yhden oon kyllä nähnyt ennestään.

[Lisäys hetkeä myöhemmin:] Tässä henkilökohtainen aikataulusuunnitelma (HATS?), jos vaikka joku haluaa lähteä mukaan. Linkkaan ehkä joskus myöhemmin leffojen esittelyihin, jos sellaisia tulee vastaan, lyhyet esittelyt on tuossa yllä linkatulla sivulla. No, saa nähdä, jaksanko oikeasti käydä edes nämä katsomassa.

su 19.11. klo 19 Bamako (ehkä myös Tsotsi siihen perään, jos jaksan, mutta koska se on voittanut Oscarin, se varmaankin tulee vielä normaaliohjelmistoon)
ti 21.11. klo 19 Hero
ke 22.11. klo 19 Sisters in law
la 25.11. klo 21 Abouna
su 26.11. klo 19 U-Carmen

Running up that hill

2006-11-04T20:41:00.000+02:00

Well, I've finally finished most of the things that I mentioned a month ago, maybe that explains why I haven't been posting that much here. A couple of days ago I noticed that I had not really met anyone for over a week, that's a bit weird. I think we used to go for coffee or something with friends at the university or after dance lessons more often than this before. So there isn't much to tell, I've mostly just been sitting somewhere at a computer trying to write something.

The article turned out to be more or less about defining the concept of knowledge in my research, quite unexpectedly actually, I though I was writing about cross-cultural communication in learning dance or something similar. Maybe it partly still is, kind of. I just hope the article pleases the editor, she's more of an expert on that kind of philosophical questions than I am.

If I wouldn't be so busy with all the important stuff and consequently so tired, I might feel bad about some people who seem to think that they know everything about what I do and say, when they don't really know anything about me. For the moment, I don't really care, I just wonder what kind of an imaginary world those people live in.

Ihan pyytämättä

2006-10-25T13:29:00.000+03:00

kävin sitten näin pian edellisen sanottuani kommentoimassa Hesarin keskustelupalstalla (joka on yleisesti ottaen kyllä kaikenlaisten sekopäiden temmellyskenttä, enkä jaksa sitä yleensä edes lukea, mutta tuo keskustelu näytti ainakin vielä olevan ihan asialinjalla). Sattuneesta syystä kun on tämä kulttuurilehtiasia lähellä sydäntä. En tiedä, kuinka kauan tämä alkuperäinen juttu kulttuurilehtien tukia uhkaavasta leikkauksesta on ilmaiseksi luettavissa, mutta eihän tuo edes mikään varsinainen uutinen ole, asiasta tiedotti Kultti jo syyskuussa. Jaa, Kultti hakee näköjään taas uutta toiminnanjohtajaa, siinäpä on haastetta kerrakseen jollekin onnekkaalle.

Lisäys vielä aihetta sivuten: Viimeisin Musiikin suunta on näköjään tullut painosta, ei vaan ole mun käsiin vielä osunut...

Automaatti pois käytöstä, ottakaa yhteys henkilökuntaan

2006-10-23T01:22:00.000+03:00

Olen jo monena päivänä miettinyt, mitä tänne kirjottaisi, mutta kun elämä on tällaista harvinaisen tavallista, niin ei ole oikein mitään kerrottavaa. Eikä kaikkiin maailman vääryyksiäkään jaksa kommentoida, vaikka niitä tietysti riittää ja pitäisi ehkä pitää yllä mainettaan kommenttiautomaattina (tai sitten ei). Mutta mitäpä sitä turhaan esittämään omia valistumattomia mielipiteitään, kun muut tietää asioista enemmän, esimerkiksi Madonnan lapsihankinnasta voi lukea kannanoton täältä.

Ja tuossapa tuli samalla hoidettua interblogistista linkitystä, joka ilmeisesti on jonkinlainen velvollisuus. Olisin lisännyt blogilistan suosikkini tuohon sivupalkkiin, mutta enpä sitten lisännytkään, kun Blogger suostuu näyttämään niistä enintään viisi viimeksi päivitettyä. Kai ne jotenkin saisi kaikki näkymään, mutta en nyt jaksa miettiä miten. Sen sijasta lisäsin lyhyen listan kirjoista, joiden lukeminen on parhaillaan työn alla - ettei nyt tulisi näistä sepustuksista sellaista käsitystä, etten ikinä saa mitään töitä tehtyä. Tosin kun/jos lista pysyy viikosta toiseen samana, niin sitten ainakin kaikki luulee niin, hmm...

Että jos on jotain toiveita sen suhteen, mihin seuraavaksi pitäisi ottaa kantaa, niin saa kirjoittaa kommenttilokeroon tai sähköpostia. Tai lähettää vaikka kirjeen - tajusin eilen, että Akselin käynnistyskatastrofin takia menetin kahden vuoden sähköpostiarkistot. Eipä kai niissä mitään korvaamattoman arvokasta ollut, mutta oletettavasti juuri 2003 ja 2004 tuli käytyä suhteellisen paljon sähköpostikirjeenvaihtoa, koska asuin suurimman osan noista vuosista kaukana poissa. Kuvittelin, että ne meilit oli jo siirretty parempaan talteen, mutta eipä näköjään ollutkaan. Onneksi välillä saa vielä sellaista oikeaakin postia, berliiniläinen ystävä (joka ei tosin enää asu Berliinissä) lähetti kauniin kortin vähän aikaa sitten.

Ai niin, sellainen suuri vääryys tuli tänään mieleen, että miksi ihmeessä Domino-kekseissä on nykyisin aina toinen puoli samanlainen? Siinähän menee koko idea ihan pieleen, siis se domino. Mutta kai sekin on tuon ylikansallisen yhtiön juoni, samoin kuin "Fanipala", kas kun ei "LU-pala"...

No niin, olisikohan taas aika käydä nukkumaan.

She buys a ticket 'cause it's cold where she comes from

2006-10-16T01:26:00.000+03:00

Onpa taas ollut harvinaisen tavanomainen viikonloppu eli en ole tehnyt oikein mitään muuta kuin katsellut telkkaria ja valvonut liian myöhään. Pakko oli myös siivota, kun alkoi lattiat olla täynnä hiuksia ja villakoiria. Mitähän vitamiinia muuten pitäisi saada lisää, ettei ihan kaikki hiukset irtoaisi päästä?

Perjantaina olin vielä hyvässä työvireessä, sain sen toisenkin hakemuksen valmiiksi ja kirjoitin yhden kirja-arvostelun, joka on (kuten kaikki muukin) ollut tekeillä aika kauan. Kirjaan liittyen tuli mieleen kaikenlaista feminismiin liittyen, mutta en sitten jaksanut ajatella asiaa paljon enempää, jotenkin noissa eksplisiittisen feministisissä tutkimuksissa vaan aina tuntuu menevän jotain vähän pieleen. No, sopii lukea se kirja-arvostelu sitten, jos kiinnostaa (Musiikin suunta 4/2006, ilmestynee kyllä vasta tammikuussa).

Heh, Last.fm soittaa biisiä Sunday Bloody Sunday, sehän sopii... Piti tänäänkin muka tehdä jotain töiden hyväksi, mutta enpä sitten tehnyt, vaan sivistin itseäni Afrikka-dokumenteilla ja erinäisillä viihdesarjoilla, minkä nyt netissä roikkumiselta ja (lähes) jokapäiväiseltä mese-videopuhelusessiolta ehdin.

Geldofin Afrikka-sarja vaikutti periaatteessa hyvältä, sellaiselta että oikeasti on yritetty tehdä jotain vähän viisaampaa ja ei-niin-stereotyyppistä dokumenttia Afrikasta, mutta sitten siinä kuitenkin oli kaikenlaista, mikä ärsytti. Ainakin maisemakuvat oli vähän liian maalattuja - vai miksi telkkarissa ei pilvet koskaan liiku? Muutenkin värit näytti jotenkin ylikorostetuilta. Ja sitten puhuttiin "Afrikasta" tarkoittaen kai sitä osaa Afrikasta, jossa kyseisessä jaksossa oltiin, tai jos ihan tosissaan tarkoitettiin koko Afrikkaa, niin sitten en oikein ymmärrä. Sekin oli vähän hassua, kun Geldof selitti pitkiä pätkiä siitä, miten Afrikka ei kaikenlaisista maantieteellisistä syistä ole voinut "kehittyä", niin kuin tämä länsimainen "kehitys" olisi sitä ainoaa oikeaa kehitystä. Jaa, tuolla BBC:n sivuilla olevassa esittelyssä onkin pitkät pätkät samaa monologia, joka oli siinä ohjelman alussa: "From the beginning, geography stood against Africa." Niin kai sitten.

Perjantaina mietin myös, että varmaan vielä pilaan maineeni musiikkitieteilijänä kaiken musiikin takia, mitä työhuoneella tulee kuunneltua. Kun siitä huoneen ohi kulkee kaikkia vakavaa musiikkia harrastavia kollegoja ja jotain saattaa kuulua sinne aulaankin, jossa välillä pyörii opiskelijoita. Tänään kyllä kuuntelin levyllisen mordvalaisten mummojen lauleluita täällä kotona, se kai olisi kovin etnouskottavaa kuunneltavaa (klikkaa global musicbox > julkaistut cd:t) töihinkin, mutta siellä vaan tarvitsee jotain vähän populaarimpaa... Edellisen linkin takaa löytyvää Stilimban levyä kyllä kuuntelinkin tässä joku päivä, mutta sepä onkin aika kepeä.

Nyt voisi käydä nukkumaan, että huomenna jaksaisi herätä puhumaan opiskelijoille kenttätyöstä. Onneksi luento alkaa vasta klo 12.

Väsyttää

2006-10-11T22:02:00.000+03:00

Noita edellisessä vuodatuksessa mainittuja asioita puuhaan edelleen, paitsi yhden hakemuksen lähetin jo, ja lisäksi on yksi luento ensi maanantaina, joka kai olisi syytä valmistella. On tännekin pitänyt sepustaa jotain, mutta ei ole mitään kovin kiinnostavaa kerrottavaa.

No, ne saksalaisen koulun juhlat lauantaina oli ihan kivat... Finlandia-talolla oli Mozartia ja Bachia ja puheita. Mun mielestä olisi kyllä pitänyt olla myös Beethovenia, lopun kuoropaatos olisi ollut täydellinen, jos ennen tai jälkeen Finlandian olisi vetäisty Ode an die Freude... eikös se ole joku EU-tunnussävel muutenkin? Mutta siellä törmäsin onnekkaasti kahteen luokkakaveriin. Ja illallisilla oli sitten toiset kaksi. Ruoka oli hyvää ja (yhtenä) juontajana MTV3:n loppukevennystyyppi. Kaksi opettajaa muisti mut.

Se kai piti kertoa, että digiboxin hankinta osui varsin sopivaan hetkeen. Vielä kun muistaisi, milloin Monty Pythonit tulee tuolta Teemalta. Ja mietin taas kerran, pitäisikö ruveta maksamaan tv-lupamaksua, kun nyt kerran on vähän enemmän katseltavaakin. 200 euroa vuodessa vaan on riistoa...

Vision quest

2006-10-04T23:53:00.000+03:00

Lately I've been desperately trying to find some ideas for an article (yes, still the same one), about four conference papers and two applications for funding. I just don't have much to say about my research at the moment I quess, or I'm just so out of the academic circles after spending a such long time in Senegal that I don't really know what I should be writing about. Somebody should create a database, where you could find out what are the themes and concepts one should mention in these kinds of writings. Also a database of clever titles for conference presentations would be nice.

I already gave up on one of the conferences and did one proposal together with a collegue - a lecture-demonstration for a dance conference, a bit scary, the majority of people at those things are (or have been) professional dancers and I'm definitely not. For another big world conference I'll probably just make a proposal to present my thing as "new research" because I can't think of anything worth talking about relating to the themes of the conference. And there are four of them, so the problem is more likely my poor imagination than the themes themselves. As for the rest, there will be two presentations to make in November, smaller events, and in Finnish, but still.

As for the applications, I can't think of anything (related to research) more frustrating than writing those. I'm almost finished with the one for a graduate school position, which would be good, getting payed a salary instead of a grant and all, but then again there seems to be a lot of pressure for the people there to be "productive". I think I know how to create enough pressure for myself, don't need anything extra, thank you. But as this research project of ours will be finished for my part in April, I'll need to find something else.

I just couldn't feel more stupid than when updating my research plan, it sounds so boring and anything else but innovative and whatever else research should be. It seems that those plans aren't really about presenting your research as it is or will be, anyway, but more about showing that you know what is in at the moment - that's what I could use that database for, to find few more fashionable words to make mine look more interesting. And I mean sure all this corporeality and that sort of stuff (which seems to be the thing for that graduate school at least) actually is relevant for my research but still, in the end it is about Senegalese music and dance, practically a more or less basic music/dance ethnography, so I wouldn't want to make it look like something else. Although I probably should.

Well, today I went to listen to a seminar (same and a bit more in Finnish) at the Theatre Academy. I quess I expected more of the seminar, and in any case most of those people were talking about dance teaching, so I didn't get that much out of it. But seminars and conferences always have a strange effect on me: Although I'm never really able to concentrate on the presentations (even if they're good), for whatever reason I can very well concentrate on other things while listening to them. Sadly, I didn't get any new ideas for my own reseach while trying to listen to the presentations, as I sometimes do - completely independent of what the person in front may be talking about - but in the pause I started reading a book I've been carrying around for some weeks...

To finish off with something nice: There probably isn't anything better at the moment than this cd, kind of a mixture of all the best stuff in West African music. (Although the sabar parts are a bit boring, but never mind, the rest is just great.) Got the cd on Monday and today I (finally) bought a ticket for Toumani Diabaté's concert here on November 3rd, I've been meaning to for about a month or so. That's something to look forward to... and I'll have a chance to wear one of my Senegalese dresses, it's just so hard to decide which one...

Loveradio

2006-10-02T12:54:00.000+03:00

Kuunnelkaapa tätä. Hyvältä kuulostaa ainakin just nyt.

Pitäisköhän hankkia iltapuku?

2006-09-22T00:28:00.000+03:00

Tajusin tässä, että muinaisen kouluni 125-vuotisjuhlat lähestyvät uhkaavasti. Enää kaksi viikkoa aikaa miettiä, mitä laittaisi päälleen... kaikenlaista afrokaapua kyllä löytyisi, muttei sitä iltapukua... Juhlaohjelmistoa printatessani sitten tuli mieleen, että eikös se toinenkin koulu täytä vuosia. No täyttäähän se, sielläkin olisi juhlaillallista sun muuta ohjelmaa tarjolla. Hei kaverit, pitäiskö meidän mennä noihin juhliin?

Sama kysymys olisi pitänyt kysyä DSH:n luokkakavereilta hyvissä ajoin. Mutta kun sain tiedon juhlallisuuksista Senegaliin (DSH:sta ainakin otettiin entisiin oppilaisiin vähän aktiivisemmin yhteyttä kun Sibiksestä), niin minähän suinpäin ilmottauduin mukaan hienoihin ja kalliisiin illallisjuhliin olettaen, että tietysti kaikki entiset luokkalaisetkin on tulossa sinne. Ja sitten pari viikkoa sitten kävi ilmi, että eipä kovin moni olekaan - jostain käsittämättömästä syystä meillä on yhteinen sähköpostilista ja siellä käytiin lyhykäinen keskustelu aiheesta.

Nyt vähän ottaa päähän, toisaalta siksi, etten oikein tykkää tollaisista pukujuhlista, toisaalta siksi, että jotenkin jo vähän odotin niiden luokkakaverien tapaamista. En tosin oikein tiedä, ketkä sinne lopulta on tulossa, osa ei kommentoinut ollenkaan ja osa vielä harkitsi asiaa. Ei niin, että kovasti olisi ikävä noita saksalaisen koulun luokkakavereita, mutta onhan niitä ihan kiva nähdä noin kerran kolmessa vuodessa, vai kuinka monta siitä viimeisimmästä tapaamisesta onkaan.

Tornissa kuitenkin oltiin silloin, taitaa siitä olla ainakin neljä vuotta, koska silloin olin vielä superköyhä aloitteleva jatko-opiskelija, joka kyllä teki kolmea eri työtä, mutta maksatti laskujaan vanhemmillaan, kun rahaa ei vaan jäänyt vuokran jälkeen käteen oikein mitään. Siksi vähän hirvitti mennä sinne tyyppien joukkoon, josta muistaakseni kolme oli silloin Nokialla töissä ja yhdellä oli oma firma, ja lopuista aika moni ainakin opiskeli tai oli opiskellut Kauppiksessa tai oikiksessa tai valtsikassa. No, mitä nyt tuollaisilta eliittikoulun kasvateilta voi odottaa, hmm. En nyt sentään ole ainoa humanisti/taiteilija/muuten-vaan-outo-luuseri kyseisellä luokalla, yksi oli tuolloin jopa ryhtymässä luomuviljelijäksi (mitenkähän siinä on käynyt?), mutta ymmärrätte varmaan ahdistuksen.

Ja olihan se tapaaminenkin hetkittäin vähän ahdistava. Vai mitä pitäisi vastata, kun yksi näistä menestyjistä arvaili Senegalin matkojeni todelliseksi syyksi "pilven pössyttelyä". Taisi olla sama tyyppi, joka joskus toivoi, ettei musiikista tulisi minulle kuitenkaan elämäntapaa, vaikka vaihdoinkin Sibelius-lukioon. Ööh? Olin kai vähän oudon tyypin maineessa yläasteella, ja siksi olikin virkistävää vaihtaa kouluun, jossa olin ihan tavallinen, eikä kukaan enää huomautellut pukeutumisvalinnoista tai muutenkaan kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Todennäköisesti muistan ikuisesti sen jonkun ala-asteikäisen, varmasti ihan viattoman, kommentin: "Guck, sie hat einen Teppich an!" (Olin edellä aikaani, ponchot tulivat muotiin vasta pari vuotta myöhemmin.)

Mutta loppujen lopuksi olin tuon Tornin luokkakokouksen jälkeen kovin tyytyväinen elämääni. Jotenkin se Kauppis-Nokia-ulkomainenhuippufirma-putki on ihan toisenlaisille ihmisille tarkoitettu, ja sitten vasta ahdistaisikin, jos niiden ihan toisenlaisten ihmisten kanssa pitäisi olla tekemisissä joka päivä, siis jos vaikka olisi siellä Nokialla töissä tai jotain. Ei se hyvä palkka sentään niin paljoa lohduttaisi. Ja osa noista entisistä luokkakavereista on tästä kaikesta huolimatta oikein mukavia ihmisiä, ei siinä mitään, mutta jopa tuollaisessa yhden illan iloisessa jälleennäkemisessä vaan tulee niin selvästi esiin sellaiset maailmankuvien eroavaisuudet tai mitä ikinä ne onkaan.

Sibelius-lukion luokaltakaan en ole pitänyt enää kehenkään yhteyttä, joihinkin tulee törmättyä aina välillä yliopistolla tai jossain musiikkiriennoissa (tai Akateemisessa kirjakaupassa, muutama päivä sitten). Sen sijaan nykyiseen ystäväpiiriin kuuluu kyllä moniakin Sibelius-lukion käyneitä, sinne taisi valikoitua vähän erityyppistä porukkaa kuin DSH:hon, vaikka eliittikouluksi sitäkin joskus haukuttiin...

More music

2006-09-18T01:44:00.001+03:00

I finally became a Last.fm user last week and have spent too much time trying it out since. I would have signed upmuch earlier, like a year ago or something (I really try to be hip and cool and up-to-date... sometimes), but as I basically never listened to any music on my computer back then, it didn't make much sense. But now that we have such a nice new computer in our office and have been loading quite an amount of mp3's into it, I just had to. So if you feel the need to know what music I have been listening to, you can find out here. Well, at home I mostly listen to things on my stereo, so there's usually quite a lot of stuff missing.

Control Arms

2006-09-13T16:16:00.000+03:00

Käykääpä lukemassa tämä ja sitten taas vähän allekirjoittelemassa, oman kuvankin saa lähettää. Noita kuvia taidettiin keräillä jo viime vuonna, mutta asia näkyy olevan edelleen ajankohtainen.

Ylitse kaikkien rajojen

2006-09-11T21:58:00.000+03:00

Oli jo jonkin aikaa sitten tarkoitus linkittää näille Amnestyn sivuille, joilla voi mm. allekirjoittaa vetoomuksen EU:n turvapaikkapolitiikan parantamiseksi. Siis käykää ihmeessä allekirjoittamassa, kuten tuolta sivuilta voi lukea, kyse on ihmisoikeuksista.

Läheskään kaikki Eurooppaan yrittäjät eivät tietysti ole turvapaikanhakijoita. Eihän tässä taida olla montaakaan päivää mennyt siitä, kun viimeksi uutisoitiin Kanarian saarille rantautuneista afrikkalaisista. Ylen uutisten haulla löytyi tieto, että sitä kautta Eurooppaan on yrittänyt tänä vuonna jo 20 000 afrikkalaista, joten jonkinmoisesta ongelmasta lienee kyse. Välillä tulee mieleen, että olisiko laittomasti Eurooppaan yrittäjiä yhtä paljon, jos tänne pääsisi laillisesti edes vähän helpommin.

Mutta piti oikeastaan kirjoittaa siitä hämmästyttävästä seikasta, että juuri senegalilaiset vaikuttavat olevan muita länsiafrikkalaisia innokkaampia yrittämään keinolla millä hyvänsä Eurooppaan, vaikka Senegal taitaa edelleen olla Länsi-Afrikan rikkain (tai ainakin rikkaimpia) maita. On tietysti ymmärrettävää, että ihmiset pyrkivät "parempaan elämään" - onhan Suomestakin lähdetty ja lähdetään edelleen ties minne - mutta vaikuttaa, että monilla on kovasti ylimitoitetut odotukset Euroopassa asumisen ihanuuden suhteen.

Kanarialle veneellä yrittäneiden hukkumisista toki uutisoitiin Senegalissakin, mutta eihän sellaista tietenkään omalle kohdalle satu... Sen sijaan niistä Espanjan puutarhoissa ja kasvihuoneissa raatavista laittomista siirtolaisista ei taida olla Senegalin medioissa kerrottu yhtä mittavasti kuin täällä. Ainakin itse muistelen Hesarin kuukausiliitteen laajaa reportaasia, joissa jokainen haastateltavista totesi eläneensä kotimaassaan paremmissa oloissa. (Ja eikös telkkarissakin näytetty joku vastaava dokumentti?)

Käsittämättömintä on se, että Euroopassa laillisesti asuvat senegalilaiset pitävät parhaansa mukaan yllä myyttiä siitä, että kun vaan tänne pääsee, niin rahaa kyllä pian löytyy vaikka muille jaettavaksi. Kotimaassa käydessä esitetään maailman omistajaa, vaikka palatessa ei olisi senttiäkään taskujen pohjalla, saati sitten pankkitilillä. Eikö kuitenkin olisi parempi kertoa, ettei Euroopassa ole ihan sellaista kuin joku saattaa telkkarin hömppäsarjojen ja tuhlailevien turistien perusteella kuvitella?

Eipä silti, tietysti nimenomaan eurooppalaisten (ja pohjoisamerikkalaisten ja japanilaisten jne.) pitäisi tehdä jotain sen asian eteen, että muuallakin maailmassa ihmisillä olisi sen verran siedettävät oltavat, ettei kotimaasta pois muuttoa koeta ainoaksi mahdollisuudeksi kunnolliseen elämään. Kai juuri tuo vaihtoehtojen puute ajaa ihmisiä niille venematkoille sun muihin älyttömyyksiin.

Mangon paluu

2006-09-09T01:48:00.000+03:00

Kuten näkyy, mangopuu on taas päässyt takaisin blogin otsikon taustalle. Uusikin Blogger päästää siis räpelöimään koodia. Suomesta ei tosin vieläkään saa kunnollisia mangoja, piti taas kerran testata sitäkin, kun ne näytti niin kauniilta kaupassa. (Joo, yritin kypsyttää banaanien vieressä ikkunalaudalla, mutta kun ne aina alkaa pilaantua ennen kun ne on kypsiä.)

Kotisivujen päivittäminen on edelleen työn alla, samoin kuin kaikki muukin. Koko viikko tuntuu kuluneen kaikenlaiseen turhanpäiväseen puuhailuun. Eilen päätin lopettaa edes lentohintojen vertailun, johon tuli kulutettua ihan liikaa aikaa. Eli liput on ostettu, 15.12.-12.1. olisi tarkoitus taas olla toisaalla.

Ei kun olenhan mä lukenut niitä päiväkirjoja ja naputellut niistä pätkiä koneelle. Ja todennut, että olen vähintään yhtä huono tekemään muistiinpanoja kuin haastatteluja. Onhan se ihan kiva lukea, että jo vuonna 2000 tuli käytyä sekä hyvillä että vähän huonommilla tunneilla ja katsomassa mielenkiintoisia esityksiä, mutta noin tutkimusta ajatellen olisi kuitenkin voinut kertoa vähän tarkemmin... No, kun noita merkintöjä vertaa uudempiin, on sentään havaittavissa jonkin verran kehitystä.

Viimeisen vuorokauden on taas aiheuttanut dramatiikkaa elämään flamenco-kortin mystinen katoaminen. Ja vasta pari päivää sitten sisko totesi puhelimessa (ihan toiseen asiaan liittyen), että eihän multa mikään tärkeä paperi voi hävitä. Ei kai...

Median orjana

2006-09-03T16:23:00.000+03:00

Kovasti on ollut aikeissa kirjoittaa tänne pitkästä aikaa pieni maailmanpoliittinen kirjoitelma, mutta en nyt oikein jaksa. Ehkä huomenna tai joskus. Sen sijaan kuuntelen flamencoa ja yritän siirtää elämääni nykyaikaan. Tai siis päivitän nettisivuja, siirrän vhs:iä dvd:lle ja kasetteja cd:lle. Pitäisi varmaan laittaa kaikki musat saman tien mp3:ksi, kun cd-hyllyt on jo nyt ylitäysiä, mutta ehkä mieluummin kuitenkin hankin isomman cd-hyllyn tässä piakkoin...

Samaa askartelua oonkin harrastanut enimmän osan viikosta. Niin, käytiin myös Huvilassa katsomassa Mulatu Astatqea ja Either/Orchestraa, niin kuin ties kuinka moni muukin. Ei siitä keikasta oikein muuta sanomista sitten taida ollakaan, ihan hyvinhän ne soitti, sikäli kun mitään jazzista ymmärrän. Amadoua ja Mariamia taas en ollut katsomassa, vaikka ne onkin Malista.

Nyt pitäisi ruveta tekemään töitä eli lukemaan päiväkirjoja. Jostain kumman syystä tuota hommaa on tullut lykättyä kaiken muun puuhastelun takia... Siis kyse on tietysti Senegalin "kenttä"päiväkirjoista, kun pitäisi taas kerran harrastaa omien kokemusten reflektointia sitä yhtä artikkelia varten. Tai sitten jatkan päivitysoperaatioita ja kannan päiväkirjat huomenna työhuoneelle, jos siellä osaisi paremmin etäännyttää itsensä itsestään.

C'est pas cher

2006-08-27T18:24:00.000+03:00

Ihan pakko linkittää, kun törmäsin sattumalta niin osuvaan kuvaukseen Dakarista. Tuollaista siellä just on, vaikka onhan siellä sitten muunlaistakin, joskus ainakin.

Lauantai kului taas vaihteeksi lataillessa ja asennellessa, kun menin ja ostin uuden tietokoneen, äiti bongasi tarjouksen lehdestä ja kaikkia kolmea atk-tukihenkilöä konsultoitiin. Hieno on tämä uusi ja toimiikin oikein hyvin, kun nyt vaan totun näppikseen, joka on hitusen erilainen kun vanhassa. (Ja miten ihmeessä tuon kosketuslevyn, se hiiren korvike kannettavissa, saa olemaan reagoimatta jokaiseen hipaisuun tai vaikka päältä pois kokonaan, sillon kun käytössä on hiiri?)

At my most beautiful

2006-08-24T02:02:00.000+03:00

Lately I've been writing too much about all kinds of computer & internet related stuff, like rearraging this blog and trying to get my dear old computer working again. But I guess there isn't that much to tell, besides work I don't do that much, except the usual dance lessons, and yoga sometimes. (Well, I did go to see one of my favourite bands and a couple of others on Sunday.)

And, for a person who enjoys complaining, I'm probably too happy to think of things to write about.

Well, I could (or should?) complain about being so far away from someone who feels very close. That really is hard sometimes. Especially on days like the few last ones, and many others, when there doesn't seem to be decent computers and fast enough* internet connections to be found anywhere in Senegal. But still, at least there is someone there. For the moment that seems like a lot.

Another someone advised me to make a decision and decide not to regret it. So I did and I haven't, yet, although this certainly isn't a decision a sensible person would make. But when have I ever made any sensible decisions, at least when it somes to the important things in life?

*Fast enough for video calls, if someone happened to be wondering.

Säätäminen jatkuu

2006-08-20T01:58:00.000+03:00

Akseli (tai oikeastaan Windows) ei lähtenyt tänään käyntiin, joten soitin atk-tukihenkilölleni nro 1, joka neuvoi asentamaan käyttöjärjestelmän uudestaan. Sehän tietysti tarkoittaa, että kaikki muukin pitää asentaa uudestaan, eli päivä on kulunut enimmäkseen ohjelmia lataillessa ja asetuksia säätäessä. Enkä vielä ole edes asentanut kaikkia ohjelmia, asennan sitten sitä mukaa, kun niille on käyttöä. Tarkoitus oli mennä Alppipuistoon nauttimaan auringonpaisteesta, kun siellä oli tänään jotain musaakin, mutta enpä sitten mennyt. Ja tietysti harmittaa kaikki, mikä koneelta tämän uudistuksen takia hävisi, vaikka sellaisista oikeasti tärkeistä tiedostoista onkin varmuuskopiot.

Vähän epäilen, että tietokoneissa on joku ajastin, joka laittaa ne hajoamaan takuuajan mentyä umpeen (en kyllä ole ihan varma, oliko tällä takuuta kaksi vai kolme vuotta, mutta yli kolme vuotta on ostamisesta joka tapauksessa), sen verran omituisesti ja täysin varoittamatta tämänpäiväinen jumitus tapahtui. Tai sitten Akseli on mustasukkainen... Olin kyllä jo ehtinyt harkita uuden koneen hankkimista, mutta sitten ajattelin pärjätä tällä vielä hetken aikaa. No nyt kai pitää alkaa katselemaan uutta, jos vaikka joku sopiva tarjous tulisi vastaan, ennen kuin Akseli väsyy ihan lopullisesti. Vinkkejä hyvistä kannettavista otetaan vastaan. Eikä tietysti saisi maksaa paljoa.

Blogiinkin sain tänään sen verran uutta, että niitä Senegalissa kuvattuja tanssivideopätkiä voi nyt katsella suoraan kyseisistä postauksista. Latailin ne jo tässä joku päivä sitten Google Videoon, ja nyt jaksoin askarrella sen verran lisää, että lisäsin ne sieltä myös tänne blogiin. Tuntuu aika paljon toimivammalta (vaikka vähän sekavalta) systeemiltä kuin ne muut, jota noille videoille on tullut kokeiltua. Blogista videot löytyy tuosta kategoriasta video, tai sitten voi mennä Google Videoon, josta ne löytyy mun nimellä. Tosin sinne en ole jaksanut kirjoittaa mitään kovin pitkiä selvityksiä siitä, mistä noissa pätkissä oikein on kyse.

Päivän levyt

2006-08-17T13:36:00.000+03:00

Kun kerran(kin) haastettiin, niin on tämmöiseen kiertokyselyyn vastattava. Onneksi kukaan ei haastanut siihen kirjaversioon, siihen en varmaan olisi pystynyt vastaamaan... Jonain toisena päivänä vastaisin tietysti toisin, mutta tässä tämän päivän tilanne työhuoneella töitä vältellessä.

1. Yksi levy, joka muutti elämääsi:
Elämäsi vai elämääsi? Pitänee sanoa Youssou Ndourin [viralliset kotisivut] Set (1990). Päätelkää itse miksi.

2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut useammin kuin kerran:
Helpompi kysymys saattaisi olla, minkä levyn olet kuunnellut vain kerran, mutten kyllä siihenkään osaisi vastata. Jos vaikka viimeisen vuoden tai parin ajalta laskettaisiin kuuntelukertoja, niin Quintessencen 5 am (2004) saattaisi voittaa. Ja sitä jaksan vieläkin kuunnella.

3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Jos juuri nyt pitäisi sinne saarelle lähteä, niin valitsisin varmaankin jonkun muun, mutta levy, joka on kulkenut mukana tosi monilla matkoilla on Counting Crowsin August and Everything After (1993).

4. Yksi levy, joka teki sinusta hupakon:
Ööö, ei kai siihen mitään levyjä tarvita? Manu Chaolta mikä tahansa, niitä ei kyllä tule kovin usein kuunneltua, mutta sanotaan vaikka Clandestino (1998), kun sillä on se Bongo Bong. - Tuolla Manu Chaon sivuilla on muuten hienoja kuvia Malista.

5. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Pakko vastata Stellan Kuuntelija (2004).

6. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen tallennetuksi:
Emmätiiä, niin monta hyvää on jo tullut tallennetuksi, ettei kaikkia ehdi edes kuunnella. Tai no, sellasta tanssituntisäestykseksi sopivaa sabar-levyä ollaan kyllä kaivattu pitkään.

7. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty:
Matti Nykäsen koko tuotanto? Kaikki ne sadat huonot Bob Marley -coverit (erityisesti biisistä No woman, no cry)? Oopperalaulajien versioimat negrospirituaalit? Näitä on niin paljon... En kyllä osaa sanoa mitään yhtä levyä.

8. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa:
Työkoneen syövereistä valikoitui kuunneltavaksi Five Corners Quintetin Chasin' the Jazz Gone By (2005). Kotona kuuntelisin varmaankin jotain muuta. (Todennäköisesti, koska tuo levy on näköjään vielä täällä työhuoneen hyllyssä.)

9. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella:
Stellan ja Don Johnson Big Bandin uudet tuli jo ostettua ja kuunneltua, joten sanon Maria Kalaniemen uuden (jonka nimeä en tiedä, löytynee tuolta kotisivuilta). Senegalissa käsiin osuneesta (suomalaisesta) naistenlehdestä muistan lukeneeni siitä, ja siitä lähtien levy on ollut ostoslistalla, unohtui vaan välillä. Jostain syystä Maria Kalaniemen levyjä on tullut aiemminkin kuunneltua juuri Senegalista palattua.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
En mä tunne ketään bloggaajia. Hanhensulka kirjoitti joskus kauniisti jostain levystä, mutta toisaalla ehdittiin näköjään jo haastaa. Mutta ehkä tammikuu lähtisi leikkiin mukaan? Ja sitten haastan omat vakiokommentaattorini, siitä kai tulee viisi täyteen. Kun teillä kuitenkin kaikilla on salainen anonyymiblogi, niin laittakaa vastaukset sinne ja linkki kommentteihin... tai jos ei ihan oikeesti ole, niin kommenttilokeroonkin saa vastata.

Nyt on...

2006-08-16T14:35:00.000+03:00

... mahdollisuus kategorioihin ja ties mitä kaikkea säätöä. Mutta samalla hävisi otsikosta taustakuva, koska tämä uusi Blogger-versio ei (vielä) päästä koskemaan sivun koodiin. Ja fontti näyttää liian pieneltä, kun en myöskään pääse säätämään riviväliä. Onpa taas ärsyttävää, pitänee vaihtaa isompaan fonttiin samalla kun kategorioitsen noita postauksia. Eli tästäkin tuli tällainen työmaa. Eihän mulla tietysti mitään muuta tekemistä ollutkaan...

[Hetkeä myöhemmin:] Häh, vähän vanhemmissa tuotoksissa onkin ne isommat rivivälit tallella, vaikka uusimmista ne hävisi. Ei nyt ymmärrä mistään mitään, eikä muutenkaan jaksa säätää, jatkan joskus toiste.

Interaktio

2006-08-14T01:10:00.000+03:00

Sellasta vaan tässä mietin, että pitäiskö vaihtaa tohon WordPressiin, muodossa tai toisessa (ehkä ennemmin toisessa, muuten voi mennä säätäessä sormi suuhun). Ei mulla oikeestaan mitään valittamista ole tässä Bloggerissakaan, mutta näin järjestyksen ihmisenä tuli mieleen, että voisi olla kiva, jos voisi harjoittaa blogimerkintöjen kategorisointia. Tosin siinähän sitten aikaa menisi, kun miettisi, mitä ne kategoriat oikein olisi... Mutta valistuneita ja muitakin mielipiteitä asiasta sopii siis esittää kommenttilokerossa.

Somebody leave the light on

2006-08-13T19:39:00.000+03:00

It's been a bit hard getting back to work with Astou staying here at my place and all the dance workshops etc. Anyway, I've been sitting at the office and hoping to find some ideas for this article that I should be writing. (Office seems so official... this past week it has been more like a place to escape from the rest of the world.) I haven't been getting much further with the article, but besides dancing I've also been reading and thinking about dancing a lot, so maybe I'll eventually come up with something worth writing about.

It has been a bit strange dancing in studios with mirrors after such a long time. But for some reason I haven't been much looking at myself in the mirror at the dance lessons. I don't know if I just somehow forget that they are there or if I'm scared that I might not like what I see. And just a few days ago I was reading an article where the author was claiming that mirrors shouldn't really be used in dance teaching, because then people concentrate only on the visual image and not on how the movements feel. In a way that's probably true, but then again it seems important to get that visual feedback, too, sometimes at least. A bit too often, at some sabar parties I went to in Dakar, I thought I had danced quite well there (and people were even telling me so) but then I saw the video and wasn't that convinced anymore.

But I suppose I've learned something since last November. A couple of weeks ago I saw a video of one of my dance lessons in Dakar in January at a friend's house and that watching that one was a bit disturbing, but then again, comparing that one to a dance lesson I filmed in May, I felt like I have achieved something. I'm not trying to become a professional dancer or anything, but it's nice to see some progress after so many hours of practising and feeling like not really learning anything. And if it's true that dance is a kind of "cultural knowledge" like they say, I might even - some day - be able to translate some of that knowledge into some kind of "academic knowledge" which I'll need for writing my dissertation...

- - Yes, I know this isn't really what you all want to read about, but you'll just have to wait for the other stuff. For the moment I'm not quite sure what I should and shouldn't write here as more and more people I know seem to be reading this blog. - -

Oh, almost forgot... I also wanted to tell another kind of funny thing I've noticed lately: I really enjoy listening to Finnish pop/rock. It's not that I usually don't, I was just thinking about when I came back from my first trip to Senegal (I spent 3 months there that time) in April 2000. Back then I couldn't stand to listen to practically any kind of Western pop music for a long time. It just sounded too boring (rhythmically probably). So maybe Finnish bands are getting better, or maybe this just tells something about my state of mind at the moment.

Töissä töistä töihin

2006-08-08T14:18:00.000+03:00

Istun toista päivää työhuoneella siinä toivossa, että vihdoinkin saisin jotain aikaan. Olenkin saanut varattua muutamia lääkäriaikoja ja vastaavia - mm. kunnalliseen hammashoitoon, haa! Eilisestä istumisesta seurasi myös ikävä niskakramppi, jonka takia pään kääntäminen on ollut vähän vaikeaa tänään. Hierojalle olisi kiva päästä jo ennen ensi perjantaita (sellaisenkin ajan varasin tässä aikaansaamisen puuskassa). Mutta jos tanssiminen auttaisi siihen asti.

Niin, siitä artikkelista ei vielä(kään) oikein ole mitään hajua. Kaikenlaisia kirjoja ja monisteita olen kyllä selaillut, muttei niistä oikein tunnu löytyvän mitään inspiraatiota. Pitäisi siis kirjoittaa jotain kulttuurien kohtaamisesta liittyen tanssiin. Eli jotain omien kokemusten analyysiä voisi taas vaihteeksi harrastaa, mutta mistä ihmeen näkökulmasta? Siinä juuri ennen Senegaliin lähtöä kirjoitetussa artikkelissakin pyörittelin tuota tanssiopiskelua tutkimusmetodina (tai jotain sen suuntaista), joten jotain uutta pitäisi keksiä, jos ei muuten niin ihan vaan vaihtelun vuoksi. Mutta jos taas vähän lukisi jotain...

Ai niin, tietokone ja puhelin rupesivat sitten kuitenkin juttelemaan keskenään.

Toinen yritys kotiinpaluuksi

2006-08-05T16:56:00.000+03:00

Olen siirtänyt itseni Alppilaan, ja suurin osa tavaroistakin on jo kannettu ullakkokomerosta sisälle asuntoon. Kotisivun linkit on myös tarkistettu ja päivitetty. Ja ne Dakarin kuvat sain vihdoin jonkinlaiseen järjestykseen. Eli kannattaa katsoa niitä siellä Flickrissä albumi kerrallaan, jos ei halua selata kaikkia rakeisia tanssikuvia - tai jos haluaa katsella nimenomaan niitä. Kronologian ystävät taas voi katsella kalenterin kautta, linkki on tuossa jossain oikealla puolella. Suurin osa kuvista on ihan kaikkien nähtävillä, mutta kannattaa kuitenkin kirjautua sisään, jos vaikka haluaa kommentoida...

Mitähän muuta uutta on ehtinyt tapahtua, aikaa on tälläkin viikolla kulunut (muuton lisäksi) tanssimiseen ja rummuttamiseen, vaihteeksi vaan burkinafasolaiseen tyyliin. Kotona on kiva olla, silloin kun ehtii. Töitä ei tosin näköjään voikaan aloittaa siitä miellyttävimmästä päästä, koska DVD/VHS-kone joutui korjattavaksi. Vaikka muutenkin pitää kyllä heti maanantaina ryhtyä luonnostelemaan yhtä artikkelia, joten ei taitaisi aika edes riittää videoiden katseluun. Vielä kun tietäisi mitä siihen artikkeliin oikein kirjoittaisi, hmm.

Illalla pitäisi kai jaksaa lähteä afrobileisiin Wäiskiin, kun kaikki muutkin kuulemma menee sinne. Entäs kuka lähtisi Flow-festarille katsomaan Quintessenceä ja Five Corners Quintetiä (su 20.8.)? Ja Stellakin soittaisi 1.9. täällä jossain Helsingissä, sinnekin voisi ehkä mennä... Yritän siis tässä ahkerasti päästä kärryille Helsingin meiningeistä ja maailman tapahtumista ylipäätään. Etäisyys Suomen ja Senegalin välillä tuntuu tällä hetkellä aika pitkältä, muutenkin kuin fyysisesti.

Getting updated

2006-07-30T00:14:00.000+03:00

An old friend called me from Japan yesterday. I hadn't heard from him for at least a year. I was hoping to see him in Dakar but I didn't, so I was of course glad to hear from him. The call reminded me that I haven't written any posts in English since I went to Senegal, I suppose I needed to write in Finnish being so far away from Finland... He had also visited my homepage, where the links need to be updated, I try to get to that some time soon. There are also about a hundred other things to do, most importantly all the e-mails I should write and the phone calls I should make, the list just keeps getting longer. So if you don't hear from me, it doesn't mean I've forgotten you, it's just that I'm a bit busy with all the dancing and all kinds of "coming back home" stuff. I'll move back to my own appartment next week and I suppose life will be getting somewhat more back to normal after that.

Lisää hämäriä tanssikuvia

2006-07-28T02:17:00.000+03:00

Olen ahkeroinut kuvien parissa ja päässyt jo toukokuun loppuun. Kansiojärjestelyjä pitää vielä vähän hioa, että saan ryhmiteltyä kuvat suurin piirtein järkevän kokoisiksi kokoelmiksi. Satunnaisesti olen yrittänyt karsia niitä kaikista epätarkimpia ja rakeisimpia kuvia, mutta sitten taas tulee mieleen, että niissä täytyy olla jotain kiinnostavaa, kun en kerran ole niitä jo aiemmin poistanut kokoelmista. Eri asia sitten näkeekö kukaan muu niissä yhtään mitään kiinnostavaa, tai muistanko edes itse, miksi ne on pitänyt säästää.

Hassua oli katsella Thièsin reissun kuvia, kun ollaan tanssikurssilla treenattu koreografiaa WaFlashin Sincerité-biisiin. Olisihan sille koreografialle ollut käyttöä jo siellä juhlakonsertissa... Video ei ole kai vieläkään ilmestynyt, vaikka jotain huhua moisesta kuulin jo ennen Senegalista lähtöä.

Tanssitreenit siis jatkuvat, ja samalla yritän vähitellen orientoitua ajatukseen, että pitäisi ryhtyä tässä piakkoin taas tuottamaan jotain kirjallista tuotosta kaikesta Senegalissa opitusta. Aika vaikealta tuntuu... Toivon mukaan kaikkea materiaalia läpikäydessä alkaa hahmottua sellaisiakin ajatuksia, jotka saa muotoiltua sanalliseen muotoon ja jopa naamioitua tieteellisiksi. Joku ajatuksentapainen sanallisesta ja ruumiillisesta tietämisestä kävi tässä jonain päivänä tanssitunnilla mielessä, mutta hävisi sitten saman tien.

Kuvatilanne ja tekninen ongelma

2006-07-26T14:51:00.000+03:00

Pitää vähän kiirettä näiden kaikkien tanssikurssien sun muun kanssa. Sen verran oon saanut aikaan, että mm. Lac Rosen ja St. Louisin reissujen kuvat on nyt omissa kansioissaan Flickrissä. Ajattelin, etten laita mitään uusia kuvia, ennen kun nuo Senegalin kuvat on kaikki laitettu, vaikka viikonlopun synttärijuhlissa tulikin otettua muutama. Ja onhan niillä tanssitunneillakin räpsitty kuvia.

Kaikki ylimääräinen aika tietokoneen ääressä on siis kulunut kuvien parissa. Sain kyllä synttärilahjaksi Bluetooth-tikun, jolla se (uusi hieno) puhelin pitäisi saada juttelemaan tietokoneen kanssa, mutten oikein jaksanut taistella sen kanssa. Puhelin ja kone kyllä jo tiedostavat toistensa olemassaolon, mutteivät oikein kommunikoi keskenään. Jos joku ymmärtää tollasista härpäkkeistä jotain, niin saa tulla säätämään...

Viimeinen jäätelö Dakarissa

2006-07-20T19:23:00.000+03:00

Sellaisen äärimmäisen olennaisen asian olen unohtanut kertoa, etten voinut viimeisinä viikkoinani Dakarissa käydä syömässä jäätelöä, koska vakiopaikka La Gondole oli suljettu. Gondole muuttaa uusiin tiloihin, ja vanha kahvila suljettiin jo ainakin kuukausi sitten, mutta uutta ei ainakaan paria päivää ennen lähtöä ollut vielä avattu. Lohdutukseksi oli pakko käydä siinä kilpailevassa paikassa eli LGM:ssä. Ihan hyvää jäätelöä saa sieltäkin muttei tietenkään Gondolen veroista...

Teknologian ihmemaassa

2006-07-20T01:27:00.000+03:00

Ostin eilen - uuden matkakortin lisäksi - uuden kännykän sekä webkameran. Kännykkä oli tietysti liian kallis, mutta onhan siinä kamera ja mp3-soitin ja mitä kaikkea hienoa. Vielä kun sitä oppisi käyttämään. Tosin puhelimen hankinnan johdosta ilmeni, että pitänee pian ostaa uusi tietokonekin, kun tässä ei ole edes infrapunalinkkiä (tai mikä se nyt onkaan). Tai ehkä en vaan ole sitä vielä löytänyt. Jotenkin pitäisi saada puhelin ja tietokone kommunikoimaan keskenään, että siitä mp3-soittimesta olisi jotain iloa.

Webkamera taas oli harvinaisen helppo tapaus, ja nyt onkin jo kahteen kertaan soiteltu kuvan kanssa Senegaliin. Tosin dakarilaisen nettikahvilan webkamera ei toiminut ihan yhtä moitteettomasti kuin tuo oma ostos, vaan sitä piti käynnistellä vähän väliä uudestaan. Jännää on tietysti tuo kuvan kanssa puheleminen, ja netissä kuluu taas entistäkin enemmän aikaa... Valokuviakin olen nimittäin lataillut ahkerasti Flickriin ja samalla yrittänyt valita, mitä niistä pitäisi teettää ihan oikeiksi valokuviksi. Helmikuun puolivälissä ollaan nyt menossa.

Eli Senegal-tunnelmissa oon jossain määrin edelleen, varsinkin kun Astoukin majailee täällä meillä ja jaksaa puhua wolofia, vaikken aina ihan kaikkea ymmärräkään. Oli kuulemma käsketty puhumaan mulle pelkkää wolofia, etten heti unohda... Tanssikursseja on nyt muutama suunnitteilla, niin kuin arvata saattaa, joten puuhaa riittää niidenkin järjestelyissä.

Mitään suurta paluushokkia ei kyllä ole vielä ilmaantunut, eikä edes ole (vielä?) erityisen ikävä Senegaliin. Noin vaihteeksi on oikein hauska mm. puuhailla kaikessa rauhassa netissä. Ja kävellä kadulla ilman, että koko ajan joku kerjää rahaa tai haluaa myydä jotain tai muuten vaan huutelee perään. Ja käydä ostoksilla kaupoissa, joissa saa vapaasti hiplata kaikkea vähänkään kiinnostavaa ja olla juttelematta myyjien kanssa yhtään mitään, jos ei huvita.

Ilma tuntuu kyllä täällä aika viileältä, taisin juuri missata ne monien mainostamat helteet. Sukkia en ollut älynnyt pakata kesävaatekassiin, jonka hain oman asunnon ullakkokomerosta. Mitenköhän ei tullut mieleen, että sellaisia saattaisi tarvita heinäkuussa?

Matkalaukut

2006-07-15T21:44:00.000+03:00

Kuten kuvasta näkyy, olen palannut Helsinkiin. Matkalaukku painoi 25 kiloa, mutta sitten oli vielä toinen vaatekassi ja 10 vuohennahkaa, yhteensä 38 kiloa matkatavaraa... Ne toiset 44 kiloa ovat ilmeisesti tänään saapuneet Suomeen, saan ne maanantaina, jos tullimiehet suostuvat ne mulle antamaan.

Aloitan kohta Flickrissä uusintakierroksen Senegalin valokuvista, eli ennennäkemättömiä kuvia on luvassa. Ja ne kaikki vanhatkin isompiresoluutioisina versioina ja ehkäpä oikein "kansioihin" järjestettynä. Jos jotain uusia ajatuksia ilmaantuu päähän, niin yritän kirjoittaa niitä tänne. Tällä hetkellä mietin vaan, minne ihmeeseen mun matkakortti on voinut kadota.

Huomenna hän tulee

2006-07-12T01:24:00.000+03:00

No en ihan huomenna, mutta perjantaina olen taas Helsingissä, niin kummallista kuin se onkin. Läksiäiset on siis juhlittu ja lähtövalmistelut käynnissä, tulee jälleen kerran vähän kiire ja paniikki... 44 kiloa tavaraa on jo matkalla Suomeen ja silti pelottaa, mahtuuko kaikki tarpeellinen matkalaukkuun - ja kuinka paljon se matkalaukku sitten painaakaan!

Lähdössä taas

2006-07-04T21:34:00.000+03:00

Alan taas olla lähtötunnelmissa, kun suurimman osan ajasta mietin, mitä kaikkea pitäisi ehtiä vielä tehdä täällä Dakarissa ennen Suomeen paluuta. Viimeinen tanssitunti oli tänään, rumputunteja taitaa yksi tai kaksi jäljellä. Perjantain juhla-asukin on valmiina ja hiuksia laitetaan huomenna, korut vielä puuttuu. Muista juhlavalmisteluista en ole ihan perillä, mutta kunhan rumpalit muistaa saapua paikalle, niin kaipa saadaan jonkinlaiset juhlat aikaan.

Kovin tuntuu kummalliselta ajatella, että parin viikon päästä olen jossain aivan muualla. Toisaalta tuntuu kyllä jossain määrin houkuttelevalta päästä paikkaan, jossa ei tarvitse valvoa öisin odottelemassa, että saisi vesiämpärit taas täytettyä, eikä herätä aamuseitsemältä naapurien lasten kiljuntaan. Kaikesta huolimatta voisin ihan mielelläni jäädä tänne vähän pitemmäksi aikaa, varsinkin kun olisi vaikka mitä, mitä voisi tutkimuksenkin hyväksi vielä tehdä.

Kuten arvata saattaa, nämä viimeiset viikot täällä Dakarissa eivät näytä kuluvan kiivaasti töiden parissa. Kävin tosin (vihdoin) Senegalin kansallisarkistossa selailemassa lehtileikkeitä, mutta kuten vähän arvelin, arkistosta ei löytynyt juuri mitään mielenkiintoista. Videotakin on taas kertynyt jokunen tunti lisää. Ja tanssiesityksiä on käyty katsomassa tutuissa saleissa Soranossa ja Blaise Senghorissa.

Mainitsemisen arvoista lienee sekin, että kävin sunnuntaina stadionilla katsomassa senegalilaista painia (lamb). En edelleenkään ole erityisen kiinnostunut urheilusta, mutta nuo painiottelut ovat aika mielenkiintoisia tapahtumia. Varsinainen paini vie tuskin edes puolta tapahtuman ajasta, sitäkin enemmän aikaa käytetään painijoiden "esittelyyn" – tai miksi sitten pitäisikään kutsua sitä, kun painija joukkoineen saapuu hitaasti stadionin poikki ja tanssii omien rumpaliensa säestämänä. Stadionilla oli siis viisi tai kuusi sabar-bändiä sekä jokunen laulaja, ja soitto ja laulu jatkui taukoamatta myös ottelujen aikana.

Sää on täällä edelleen aurinkoinen, jonkun kerran on jo satanutkin, vaikka sadekausi ei vielä olekaan alkanut. Lämmintä on sen verran, että keskellä päivää tulee hiki, vaikkei tekisi juuri mitään. Asteita on vähän vaikea tietää, yhtenä päivänä näin keskustassa mittarin joka näytti 24° ja hetken päästä toisen joka näytti 50°, luultavasti vähän päälle 30° saattaisi olla lähellä totuutta. Toivottavasti Suomessakin on sen verran lämmintä, ettei heti tarvitse palella...

Out of the confusion

2006-06-20T23:32:00.000+03:00

Flickrin kuvia seuraamalla on voinut todeta, että olen hiljaisuudesta huolimatta edelleen elossa ja suurin piirtein hyvinvoiva (taas olen onnistunut hankkimaan itselleni nuhan, helteestä huolimatta). Jotkut onnekkaat ovat saaneet sähköpostiakin. Mutta tässä nyt vihdoin uusimpia kuulumisia tiivistettynä:

Kuun vaihteessa tänne Dakariin saapui Rämpsäkät esittämään suomalaista kansanmusiikkia Afrikakeur-festarille ja sen jälkeen ihmettelemään Senegalin meininkejä reiluksi viikoksi. Festariyleisö oli kovin innoissaan bändistä, ja parille vanhemmalle herralle yritin parhaani mukaan selostaa, mikä ihmeen soitin se kantele oikein onkaan. Noiden muusikkotyttöjen seurassa siis kului runsaasti aikaa, mutta hauskaakin oli tietysti.

Muutenkin kesäkuun alkupuolella oli harvinaisen paljon kaikenlaisia juhlia sun muita tapahtumia. Tuli käytyä jopa Fatickissa asti tanssimassa sabaria, kun rumpuope Dupinin (nimeä ei kirjoitetakaan Dupain, vaikka siitä aina kaikenlaisia leipä-vitsejä väännetään) joku sukulainen piti siellä ristiäiset, joissa sitten roikuin rumpalien mukana. Ja pitänee mainita myös poikaystävän synttärit 10. päivä lauantaina. Nekään ei olleet ihan pienimuotoiset juhlat, ensin tanssittiin sabaria ja sitten vielä kaikkea muuta. Bileet jatkuivat kuulemma seitsemään asti aamulla, itse poistuin jo neljän jälkeen paikalta.

Viime viikko menikin sitten enimmäkseen kaikista konserteista, juhlista, matkustelusta ja muusta hässäkästä toipuessa. Normaalien tanssi- ja rumputuntien lisäksi tietenkin – niitä siis jatkan edelleen, ja tällä viikolla olen vihdoin yrittänyt ryhdistäytyä myös kaiken muun tutkimukseen liittyvän suhteen. Tai olihan sunnuntaina vielä yhden kaverin häät, joissa vierailin lyhyesti enkä edes ottanut kuvia, mutta niitä löytyy taiteilija-Mbayen blogista.

Ai niin, sitten olisi tulossa myös tällaiset pienimuotoiset läksiäisjuhlat perjantaina 7. heinäkuuta, ne on samalla noiden HLM3:n rumpalien "syntymäpäiväjuhlat". Niihin ollaan tässä viime päivät väsätty mainoksia ja teetetty kutsukortteja ja ties mitä kaikkea, vielä pitäisi teettää uudet juhlavaatteet... En kyllä edelleenkään aio hankkia sellaista kimaltelevaa kermakakkua itselleni - rajansa kaikella, rumat ne vaatteilla koreilee jne.

1er anniversaire
du groupe Mama Africa junior
en collaboration avec Elina

Yirim, Dupin, Bibi, Alioune & Elina
vous invite a leur grande spectacle
qu’ils organisent
le 7 juillet 2006 aux HLM 3
pres de la boulangerie Baye Gaïndé

Will my eyes be closed or open

2006-05-28T22:32:00.000+03:00

Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, olisin tällä hetkellä Casamancessa (Etelä-Senegalissa), mutta niinpä vaan olenkin Dakarissa. Eurooppalaiset lähetystöt ovat nimittäin antaneet varoituksia siitä, ettei Casamanceen pitäisi matkustaa ainakaan maateitse, joten peruimme Heidin kanssa suunnitellun matkan viime tipassa. Koska elän edelleen uutispimennossa*, en tiedä tarkalleen mistä on kyse, joka tapauksessa jotkut casamancelaiset haluavat itsenäistyä Senegalista ja sen takia alueella on ollut rauhattomuuksia aina välillä ties kuinka kauan. Asiaan on jotenkin sotkeutunut myös Guinea-Bissaun armeija, netistä varmaankin löytyy jotain lisätietoa asiasta (saa laittaa linkkejä kommenttilokeroon, jos joku vaivautuu etsimään).

Casamancesta kotoisin olevat tutut ovat kyllä edelleen vähän sitä mieltä, että ihan hyvin sinne olisi voinut matkustaa, mutta parempi kai kuitenkin jättää väliin. Vähän tietysti harmittaa reissun peruuntuminen, mutta toisaalta täällä Dakarissa riittää tekemistä ihan tarpeeksi. Varsinkin kun pitäisi yrittää vähän kiristää tahtia tutkimuksen tekemisen suhteen, nyt kun on enää puolitoista kuukautta jäljellä ennen Suomeen paluuta. Sään lämmettyä tulee vaan entistä useammin annettua itselleen lupa olla tekemättä mitään...

Näiden parin viime viikon aikana en olekaan tehnyt mitään kovin uutta ja ihmeellistä, käynyt vaan tuttuun tapaan tanssi- ja rumputunneilla, katsomassa parin tanssiryhmän harjoituksia ja esityksiä sekä tietysti kaikenlaisia sabar-juhlia.

Rumpuope Dupain soittaa tällä hetkellä Ceddossa sabareita, joten piti ihan sen takia mennä katsomaan Ceddoa livenä - taas kerran. Vaihtelun vuoksi kävin sitten myös Assane Ndiayen keikalla, jossa en oikein tuntenut kappaleita, kun en ollut kyseisen herran uudempaan tuotantoon pahemmin tutustunut. Mutta hyvä keikkahan se oli silti - tietysti - täällä kun kaikki mbalax-bändit soittaa yleensäkin hirveän hyvin. [Ja mbalax on siis sitä tyypillisintä senegalilaista popmusiikkia, jos joku ei vielä satu tietämään.] Youssou Ndour vaan on edelleen näkemättä (tällä reissulla), jos ei äskettäin ilmestynyttä live-DVD:tä lasketa.

Noin muutenkin olo tuntuu täällä Dakarissa kotoisalta, vaikka vesikatkot ja Sandagan päällekäyvät myyjät jaksavat ärsyttää. Suomeen paluu tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta, vaikka kohta kai pitäisi varmistaa paluulento. Ja läksiäisjuhlien suunnittelukin on aloitettu jo ajat sitten.

* Kuulin sentään (kiitokset tekstareista), että Lordi voitti Euroviisut, mistä saatiinkin taas hyvä tekosyy käydä jäätelöllä... Ilmeisesti Suomessa ei sitten ole mitään sen olennaisempaa tapahtunut? Ai niin, poltettiinhan ne makasiinitkin.

Tanssii tähtien kanssa

2006-05-11T20:46:00.000+03:00

Ihmeiden aika ei ole ohi. Kaiken ulkomaalaispoliisin ja sisäministeriön eri toimistojen välillä juoksentelun jälkeen olen toden totta saanut passiini viisumileiman, jonka mukaan saan oleskella Senegalissa elokuun 21. päivään asti. Ajattelin oikeastaan pitää kiinni siitä alkuperäisestä paluupäivästä, mutta katsotaan nyt sitten, parissa kuukaudessa ehtii vielä muuttaa mieltänsä.

Viime viikolla postissa tuli lisäksi kaksi pakettia, joita olen odottanut helmikuusta lähtien ja joiden luulin jo kadonneen kokonaan. Ilmeisesti nuo paketit ovat viipyneet jossain tullitarkastuksissa sen pari kuukautta, koska postikortit näyttävät tulevan perille parissa viikossa.

Viime viikonlopun vietin hieman yllättäen Thièsissä, jossa vietettiin WaFlash‑bändin 10-vuotisjuhlia. Sinne päädyin tanssiope Astoun mukana, koska Astou tanssii joskus aiemmin mainitun Ballet Mansour Gueyen lisäksi myös tyttöryhmässä Les Amazones, joka on esiintynyt paljon musiikkivideoissa, mm. WaFlashin uudehkon hittibiisin Sincerité videossa. Ja senpä takia heitä oli pyydetty noihin juhliin tanssimaan, mutta Thièsiin kaikista "amatsoneista" ehti lopulta vain kaksi eli Astou ja Raby.

Juhlat alkoivat perjantaina sabarilla, ja lauantaina oli sitten varsinainen juhlakonsertti (katsokaa Flickristä kuvia sieltä). Näiden tanssitähtien seurassa kulkemisessa on vaan sellainen huono puoli, etten nähnyt tuosta perjantain sabarista oikein mitään, koska suurilla tähdillä on tapana käydä vain vetämässä oma show’nsa ja poistua sitten paikalta. Lauantain konserttia puolestaan katseltiin enimmäkseen "väärältä puolelta" lavan takaa, mutta kaipa se kuulosti siellä ihan yhtä hyvältä kuin varsinaisessa katsomossakin. Tosin jouduinhan minä Astoun käskystä (ja seurassa) vielä lavallekin tanssimaan, mikä vähän huolestuttaa, koska tuo konsertti hyvin todennäköisesti julkaistaan videona. Mutta pääsin siis WaFlashin keikalle bändin kotikaupunkiin ja syömään synttärikakkua ja mitä kaikkea. Ja koko reissu WaFlashin laskuun, joten eipä voi paljoa valittaa.

Terveysuutiset onkin sitten huonompia, en ymmärrä miten onnistunkin koko ajan olemaan sairas. Ensin sain – jo kerran parantuneen – selän uudestaan kipeäksi, ja lauantaista lähtien olen potenut flunssaa. Eli ei vieläkään mitään jännittäviä trooppisia tauteja, mutta ehkä parempi niin.

Tanssin päivä

2006-05-04T01:39:00.000+03:00

... on täällä jokseenkin joka päivä, mutta lauantaina oli oikein kansainvälinen sellainen ja mentiin sitten tanssiopen kanssa yhdessä katsomaan tanssiesityksiä kulttuurikeskus Blaise Senghoriin. Sen jälkeen olenkin sitten roikkunut rumpuopen mukana kaikenlaisissa juhlissa, ja olo on ollut kuin joukkuemaskotilla rumpalipoikien seurassa.

En oikein saa tänne tekstiä aikaiseksi, joten katselkaa taas kuvia, Flickrissä on taas uusia. Ja mut saattaa muuten löytää jatkossa myös messengeristä, koska Skypeä ei tunnu olevaan läheskään kaikissa nettipaikoissa.

Tilannekatsaus

2006-04-25T22:57:00.000+03:00

Sitten itsenäisyyspäivän on kai tapahtunut kaikenlaista, josta voisi täälläkin kertoa, kun vielä tietäisi mitä. Ainakin olen syönyt yhden antibioottikuurin ja kasan muita lääkkeitä. Ostin myös vihdoin hyttysverkon ja muutin "sisustusta" sen takia, mutta hyttyset viihtyvät lähinnä kylpyhuoneessa, ja se ainoa viime aikoina huoneeseen päässyt hyttynenkin ehti pistää ennen kuin ehdin verkon alle piiloon.

Pääsiäistä vietettiin Heidin kanssa siis St. Louisissa, jossa oli rauhallista ja kaunista, ja sopivasti myös kaikenlaista musiikkiohjelmaa. Flickrissä on kuvia, linkki edelleen oikeassa sivupalkissa. St. Louisissa oppaina toimivat togolaiset veljekset, jotka tekevät hienoja batiikkitöitä (joita on nyt pari tilauksessa), valokuvaamisen lisäksi syötiin paljon, sekä senegalilaisittain etä togolaisittain. Nyt yritän laihduttaa...

Dakariin paluun jälkeen olen taas yrittänyt hoitaa oleskelulupaa itselleni ja juoksennellut sen takia kaikenlaisten viranomaisten puheilla. Kun nyt saisin edes jonkun paperin sisäministeriöstä, etten olisi ihan luvatta täällä, huomenna menen taas sinne kyselemään tilannetta. Sunnuntaina tuli siis kolme kuukautta Gambian reissusta.

Tutkimus edistyy hitaasti mutta sentään jotenkin. Aika tuntuu käyvän vähiin, kuten oli odotettavissa, vaikka vielä onkin noin kolme kuukautta jäljellä. Muutenkin kuuluu enimmäkseen ihan hyvää, selkä alkaa olla suurin piirtein kunnossa. Tosin aina välillä tulee mieleen, onko missään mitään järkeä, mutta niinhän sitä Suomessakin...

When everybody loves you, you can never be lonely

2006-04-04T21:49:00.000+03:00

Täällä vietetään parhaillaan Senegalin itsenäisyyspäivää. Omalta osaltani päivä alkoi tavallisen tiistain tapaan tanssitunnilla, jonka jälkeen kyllä katseltiin Astoun kotona paraatia telkkarista. Illalla olisi tarkoitus lähteä yksiin juhliin Parcellesiin, vähän on taas kerran epäselvää, mistä oikeastaan on kyse, mutta isot juhlat pitäisi olla ja tuttuja tyyppejä soittamassa.

Viime aikoina on ollut aika paljon kaikenlaista ohjelmaa, ja työtkin on vähän edistyneet. Alan tosin olla vakuuttunut siitä, että pitäisi jatkossa kehitellä sellaisia tutkimusaiheita, ettei niitä varten tarvitse tehdä haastatteluja... Pölyisten opinnäytetöiden selailu Ecole National des Artsin kirjastossakin on paljon helpompaa, vaikka tietysti vähän ikävää puuhaa – sitä pitäisi mennä jatkamaan huomenna.

Kuvittelen noin joka toinen päivä selän parantuneen vihdoin ja sitten välillä (kuten tänään) joudun toteamaan, ettei se edelleenkään ole ihan kunnossa. Mutta sen verran paremmassa kunnossa se on, että jaksan vähän paremmin tehdä kaikkea, esimerkiksi istua. Tanssiminenkin onnistuu jo suhteellisen hyvin, joten on sitten tanssituntien lisäksi käyty ulkona tanssimassa sekä mbalaxia että sabaria.

Reilu viikko sitten pääsin myös – vihdoin – näkemään Senegalin kansallisbaletin Soranon lavalla esiintymässä. Hienoa oli tietysti. Onhan se vähän eri juttu, kun on puvut ja lavasteet ja valot ja kaikki, kuin harjoitusten katseleminen.

Viime viikonlopun vietin vaihteeksi Mbourissa tädin luona, josta tein myös retken Popenguineen. Se retki olikin taas varsinaista tutkimusmatkailua – ainakin tuli testailtua erilaisia kulkuvälineitä. Joskus näistä täkäläisistä yhteistakseista ja vastaavista tulee mieleen se vanha vitsi siitä, miten viisi elefanttia saa mahtumaan kuplavolkkariin (vai miten se menikään). Hmm.

No, sää alkaa täällä lämmetä ja hedelmämyyjiltä saa mangoja, olisikohan siinä tärkeimmät uutiset.

I can feel the distance

2006-03-25T14:30:00.000+02:00

Täällä toisessa todellisuudessa olen toisenlainen minä ja teen toisenlaisia asioita. Ja sitten taas toisaalta mikään ei muutu, vaikka matkustaisikin toiselle puolelle maailmaa. On ollut liikaa aikaa ajatella, mutta ajatuksetkin on enimmäkseen samoja kuin Suomessa. Tylsistytän siis itseäni ja kaipaan (edelleen) parempaa seuraa. Ei siis mitään uutta täällä, työt ei edisty, vettä ja sähköä tulee vuorotellen, jos tulee. Olen alkanut epäillä, että selkäkipu on rangaistus lihansyönnistä tai jostain muusta pahasta, mitä täällä on tullut tehtyä.