...listen more

Ulkoinen blondius näyttää muuttuvan helposti sisäiseksi. Ei nimittäin ole kovin viisasta tanssia sabaria kylmiltään (siellä Lac Rosella), eikä varsinkaan mennä seuraavana päivänä selkä kipeänä tanssitunnille ja vielä yöllä ulos tanssimaan vähän lisää. Eikä siinä vielä kaikki, mutten viitsi ihan kaikkea kertoa täällä... Tiistaina en sitten mennytkään tanssitunnille vaan lääkäriin, joka totesi, että selästä on joku lihas tulehtunut ja määräsi lääkkeitä. Keskiviikon jaksoin vielä makailla kotona (kaverit kävi pitämässä seuraa illalla), mutta eilen piti sitten jo päästä kaupungille, kun kerran pystyn ihan hyvin seisomaan ja kävelemään. Sen sijaan istuminen ja varsinkin seisomaan nouseminen sattuu, mikä vaikeuttaa elämää yllättävän paljon. No, lääkkeet tuntuvat kyllä auttavan jonkin verran, mutta loppuviikon tunnit on ollut pakko jättää väliin.

Kaupungilta ostin cd:itä ja kasetteja eli WaFlashin, Alioune Mbaye Nderin, Omar Penen ja Ablaye Mbayen viimeisimmät sekä Ceddon livelevyn, jolla näytti olevan eri biisit kun sillä samasta konsertista taltioidulla dvd:llä. Kasetteja en kylläkään pysty täällä kuuntelemaan, kun sen halvalla ostetun radion kasettisoitin ei toimi (tai periaatteessa toimii mutta pyörittää nauhaa ihan liian nopeasti), mutta säilyvätpä sitten ainakin hyvässä kunnossa Suomeen asti. Kiva joka tapauksessa saada vähän uutta kuunneltavaa, kun olen viime päivät kuunnellut taas kerran samoja vanhoja minidiscejä aikani kuluksi, Quintessenceä muun muassa.

Vähän huolestuneena olen katellut kalenteria, kohta olen ollut täällä kolme kuukautta, enkä ole saanut oikein mitään aikaan. Wolofin opiskelussakin on nyt vähän taukoa, kun opettaja häipyi jonnekin matkoille. Eikä kulttuuriministeriö tunnu saavan aikaan mitään vastausta siihen kirjeeseen, niin että pääsisin hakemana oleskelulupaa. Tosin Gambiassa käynnin ansiosta sen hakemiseen on vielä aikaa huhtikuuhun asti. Muutama uusi puhelinnumero odottaa kyllä soittamista, ja pitäisi myös lähteä käymään uudestaan konservatoriolla, selailemassa opinnäytetöitä, jos niistä sattuisi löytymään jotain kiinnostavaa – heti kun vaan pystyn istumaan muutaman tunnin lukemassa. Kaikenlaisia muitakin suunnitelmia tietysti on, sitä Maliin matkustamistakin olen taas vähän alkanut harkita, mutta saa nyt sitten nähdä, mitä kaikkea sitä loppujen lopuksi ehtii.

Talk less...

Edelleenkään en oikein keksi mitään kirjoittamista, vaikka onkin tullut tehtyä vaikka mitä. Flickrissä on runsaasti kuvia viimeisen viikon tapahtumista: maanantaina juhlittiin saksalaisen Kerstinin synttäreitä koran ja taman säestäminä, tiistaina tanssittiin mbalaxia ja sabaria Alizé-klubilla, torstaina matkustettiin Lac Roselle ja eilen käytiin taas Alizéessa katsomassa Ceddoa. (Tuijako se kyseli joskus Ceddo-kuvia, joten otin muutaman...)

Töiden tekeminen sujuu vähän huonosti, olen taas käynyt tapaamassa ihmisiä ja soitellut puhelimella, mutta mikään ei oikein tunnu edistyvän. Tanssiminen ja soittaminen sentään sujuu paremmin, ja muutenkin on enimmäkseen mukavaa.

Ai niin, se piti kertoa, että kun kävin Dakarin megakokoisessa Score-marketissa ostoksilla, siellä soi Rasmus, siis the Rasmus... Oisko Suomi nyt sitten siellä maailmankartalla, vaikkei täällä kyllä juuri kukaan tiedä missä se sellanen "Firland" oikein on. Joku jo sekoitti Thaimaaseenkin...

Uudet hiukset

Olen blondimpi kuin (kai) koskaan. Omatkin hiukset on vaalentuneet auringossa, mutta tuli sitten ostettua torilta vielä vaaleampia. Kaipa niitä voi muutaman viikon pitää. Suihkussa käynnin välttelyä on nyt hyvä jatkaa, kun näitä ei tarvitse pestä kovin usein, sää on nimittäin taas viilentynyt...

Odotellessa

Kovin on ollut elämä täällä Dakarissa kiireistä, vaikken olekaan tehnyt mitään kovin erityistä. Viikko-ohjelma on tällä hetkellä sellainen, että rumputunnit on maanantaisin ja torstaisin, tanssitunnit tiistaisin ja perjantaisin, ja se wolofin kurssi maanantaisin ja keskiviikkoisin. Ei siis ole kovin paljoa tuota säännöllistä ohjelmaa, muttei silti tunnu jäävän juurikaan ylimääräistä aikaa. Kaiken opiskelun lisäksi olen yrittänyt tavoitella erinäisiä ihmisiä, mikä ei täällä ole aina kovin helppoa. Yhdenkin rumpalin yhteystietojen selvittämiseksi olen soittanut ainakin viisi puhelua ja käynyt tapaamassa kolmea ihmistä. Yhteystietoja en ole saanut vieläkään, mutta yksi niistä, joita kävin tapaamassa, lupasi tavoitella kyseistä rumpalia mun puolesta. Ja samalla henkilöllä oli mielessä joku toinenkin rumpali, jota ehkä kannattaisi haastatella. Tavoitteena olisi siis saada vihdoin aloitettua haastattelujen tekeminen, niin että se tutkimuskin edistyisi ehkä joskus.

Videomateriaalia on kyllä kertynyt muutama tunti lisää, kun tanssiopettaja järjesti isot juhlat yhdessä yhden sukulaisensa kanssa Medinassa viime perjantaina ja lauantaina taas pääsin rumpuopettajan ja kumppaneiden mukana toisiin juhliin Grand Yoffiin (molemmat Dakarissa siis). Medinan juhlat oli taas sellaista megaluokkaa, kolme eri rumpubändiä soittamassa ja ties mitä kaikkea show'ta, kun paikalla oli tanssijoita ainakin Soranosta ja siitä Ballet Mansour Gueyestä, jossa Astou itse tanssii. Lauantain juhlat olikin sitten paljon pienimuotoisemmat ja maanläheisemmät, jonkinlaisen yhdistyksen omaksi huvikseen järjestämät. Ihan vaan yksi pieni sabar-bändi soittamassa, mutta hauskaa oli sielläkin. Tarvitsisin kyllä ihan oikeasti tänne jonkun kamera-assistentin. Varsinkin siellä Medinassa oli vähän hankalaa, kun olisi pitänyt samaan aikaan keskittyä kuvaamaan ja olla sosiaalinen. Ja jossain välissä piti vielä tanssiakin...

[Lisätty videopätkät Medinan juhlista:]







Mitään kovin uutta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut, ellei nyt sitä lasketa, että olen katsellut jalkapalloa telkkarista. Senegal ei sitten ihan päässyt Afrikan cupin finaaliin, joten ei varmaankaan tarvitse vähään aikaan katsella enempää. [Lisäys/korjaus: Kuten yleensäkin, olen ihan pihalla urheilusta. Siitä matsista, mitä katselin, Senegal pääsi vielä pronssiotteluun (jonka onnistuin olemaan katsomatta), mutta hävisi sitten sen.] Sää on täällä lämmennyt sen verran, että uskaltauduin sunnuntaina pitkästä aikaa suihkuun. Jossain säätiedotuksessa oli kuulemma sanottu, että helmikuu olisi Dakarissa vielä kylmempi kuin tammikuu, mutta vaikuttaa päinvastaiselta, olen alkanut jopa harkita villasukista luopumista öisin, ja päivällä on ollut suorastaan kuuma.

Näin kuun vaihteen jälkeen on voinut taas käydä ostoksilla. Ostin muun muassa farkut, jotka on niin hienot, että oli ihan pakko ostaa vielä niihin sopiva paitakin. Kenkiä olen myös katsellut, mutta en osaa päättää, millaiset oikeastaan haluaisin. Lisäksi ollaan hankittu puuta ja muita tarvikkeita rumpua varten, eli oma sabar on nyt rumpuopettajalla työn alla. Voisin teettää vielä toisenkin, pitää vaan selvittää, miten saan mitään rumpuja tuotua Suomeen, kun matkatavaraa on varmasti muutenkin ihan liikaa.

Ystävät hyvät, usein käyttämääni nettipaikkaan on ilmaantunut Skype, joten saatan olla siellä joskus, eli kirjautukaapa sinne, jos roikutte netissä.