Tilannekatsaus

Sitten itsenäisyyspäivän on kai tapahtunut kaikenlaista, josta voisi täälläkin kertoa, kun vielä tietäisi mitä. Ainakin olen syönyt yhden antibioottikuurin ja kasan muita lääkkeitä. Ostin myös vihdoin hyttysverkon ja muutin "sisustusta" sen takia, mutta hyttyset viihtyvät lähinnä kylpyhuoneessa, ja se ainoa viime aikoina huoneeseen päässyt hyttynenkin ehti pistää ennen kuin ehdin verkon alle piiloon.

Pääsiäistä vietettiin Heidin kanssa siis St. Louisissa, jossa oli rauhallista ja kaunista, ja sopivasti myös kaikenlaista musiikkiohjelmaa. Flickrissä on kuvia, linkki edelleen oikeassa sivupalkissa. St. Louisissa oppaina toimivat togolaiset veljekset, jotka tekevät hienoja batiikkitöitä (joita on nyt pari tilauksessa), valokuvaamisen lisäksi syötiin paljon, sekä senegalilaisittain etä togolaisittain. Nyt yritän laihduttaa...

Dakariin paluun jälkeen olen taas yrittänyt hoitaa oleskelulupaa itselleni ja juoksennellut sen takia kaikenlaisten viranomaisten puheilla. Kun nyt saisin edes jonkun paperin sisäministeriöstä, etten olisi ihan luvatta täällä, huomenna menen taas sinne kyselemään tilannetta. Sunnuntaina tuli siis kolme kuukautta Gambian reissusta.

Tutkimus edistyy hitaasti mutta sentään jotenkin. Aika tuntuu käyvän vähiin, kuten oli odotettavissa, vaikka vielä onkin noin kolme kuukautta jäljellä. Muutenkin kuuluu enimmäkseen ihan hyvää, selkä alkaa olla suurin piirtein kunnossa. Tosin aina välillä tulee mieleen, onko missään mitään järkeä, mutta niinhän sitä Suomessakin...

When everybody loves you, you can never be lonely

Täällä vietetään parhaillaan Senegalin itsenäisyyspäivää. Omalta osaltani päivä alkoi tavallisen tiistain tapaan tanssitunnilla, jonka jälkeen kyllä katseltiin Astoun kotona paraatia telkkarista. Illalla olisi tarkoitus lähteä yksiin juhliin Parcellesiin, vähän on taas kerran epäselvää, mistä oikeastaan on kyse, mutta isot juhlat pitäisi olla ja tuttuja tyyppejä soittamassa.

Viime aikoina on ollut aika paljon kaikenlaista ohjelmaa, ja työtkin on vähän edistyneet. Alan tosin olla vakuuttunut siitä, että pitäisi jatkossa kehitellä sellaisia tutkimusaiheita, ettei niitä varten tarvitse tehdä haastatteluja... Pölyisten opinnäytetöiden selailu Ecole National des Artsin kirjastossakin on paljon helpompaa, vaikka tietysti vähän ikävää puuhaa – sitä pitäisi mennä jatkamaan huomenna.

Kuvittelen noin joka toinen päivä selän parantuneen vihdoin ja sitten välillä (kuten tänään) joudun toteamaan, ettei se edelleenkään ole ihan kunnossa. Mutta sen verran paremmassa kunnossa se on, että jaksan vähän paremmin tehdä kaikkea, esimerkiksi istua. Tanssiminenkin onnistuu jo suhteellisen hyvin, joten on sitten tanssituntien lisäksi käyty ulkona tanssimassa sekä mbalaxia että sabaria.

Reilu viikko sitten pääsin myös – vihdoin – näkemään Senegalin kansallisbaletin Soranon lavalla esiintymässä. Hienoa oli tietysti. Onhan se vähän eri juttu, kun on puvut ja lavasteet ja valot ja kaikki, kuin harjoitusten katseleminen.

Viime viikonlopun vietin vaihteeksi Mbourissa tädin luona, josta tein myös retken Popenguineen. Se retki olikin taas varsinaista tutkimusmatkailua – ainakin tuli testailtua erilaisia kulkuvälineitä. Joskus näistä täkäläisistä yhteistakseista ja vastaavista tulee mieleen se vanha vitsi siitä, miten viisi elefanttia saa mahtumaan kuplavolkkariin (vai miten se menikään). Hmm.

No, sää alkaa täällä lämmetä ja hedelmämyyjiltä saa mangoja, olisikohan siinä tärkeimmät uutiset.