Lokakuu
Näinpä on kulunut ties kuinka kauan siitä, kun viimeksi mitään tänne kirjotin. Ja saa nähdä, miten nyt käy, kun Leevi jo ähisee siihen malliin, että saattaa kohta herätä. Vaikka vanhempien sängyssä uni näköjään maittaa paremmin kuin omassa. Tai sitten vaan väsyttää aamun neuvolareissun jäljiltä.
Niin, onhan tässä kaikenlaista ehtinyt tekemään, ja toisaalta ei paljon mitään. Ainakin Kallion virastotalolla on vierailtu keskimäärin kerran viikossa. Niinkun joku jossain kirjoitti, niin soisi kunnallisten terveyspalvelujen toimivan muutenkin yhtä hyvin kuin neuvolan. Paitsi ettei mulla juuri ole hammashuollostakaan valittamista, kun kerran oon saanut siellä käydä ja hammaslääkäri on vieläpä kiva (mikä ei todellakaan estä sitä, etten olisi joka kerta yhtä kauhuissani kaikista paikkaamisista ja muista). No, seuraava aika löytyi kyllä vasta tammikuuksi, mutta kuitenkin.
Sen artikkelin sain loppujen lopuksi korjattua, vaikka olisihan sitä voinut enemmänkin työstää. Onpahan se nyt ainakin pois käsistä ja toivon mukaan vuoden loppuun mennessä julkaistu. Niin, siihen kai viime viikkoina onkin kaikki aika "ylimääräinen" aika (ja välillä puolet yöunistakin) mennyt, kun en millään saa päähäni, mitä oikein oon puuhannut neuvolareissujen, pyykinpesun ja netissä pyörimisen lisäksi. Eikun oonhan mä myös käynyt kaksi kertaa yliopistolla, en kyllä missään työasioissa vaan venyttelytunnilla. Vähän jo tekisi mieli tanssitunneillekin, ehkä ensi viikolla voisi jo kokeilla sitäkin, vaikka hyppimistä kai pitäisi vielä välttää.
[Näin sujuvasti sujuu näköjään yhdellä kädellä kirjoittaminen, tällä oikealla vaan nopeammin kuin vasemmalla, jolla sain aikaan suurimman osan edellisestä kappaleesta. Mutta onhan tätäkin jo tullut harjoiteltua muutaman kerran.]
Niin, Leevi on tänään taas kerran todettu hyvinvoivaksi ja pitkäksi ja jänteväksi ja mitä kaikkea. Tällä kertaa päästiin oikein lääkärin puheille terveydenhoitajan lisäksi. (Sinne mummille vaan tiedoksi, että pituutta on jo 61 senttiä...) Kovin kunnioittavasti ei kyllä poika itse suhtaudu auktoriteetteihin, vaan yritti jo toisen kerran pissata neuvolantädin päälle. Muita uusia temppuja ei Leevi ole oppinut, mutta ei kai ihan vielä tarvitsekaan.
Niin, onhan tässä kaikenlaista ehtinyt tekemään, ja toisaalta ei paljon mitään. Ainakin Kallion virastotalolla on vierailtu keskimäärin kerran viikossa. Niinkun joku jossain kirjoitti, niin soisi kunnallisten terveyspalvelujen toimivan muutenkin yhtä hyvin kuin neuvolan. Paitsi ettei mulla juuri ole hammashuollostakaan valittamista, kun kerran oon saanut siellä käydä ja hammaslääkäri on vieläpä kiva (mikä ei todellakaan estä sitä, etten olisi joka kerta yhtä kauhuissani kaikista paikkaamisista ja muista). No, seuraava aika löytyi kyllä vasta tammikuuksi, mutta kuitenkin.
Sen artikkelin sain loppujen lopuksi korjattua, vaikka olisihan sitä voinut enemmänkin työstää. Onpahan se nyt ainakin pois käsistä ja toivon mukaan vuoden loppuun mennessä julkaistu. Niin, siihen kai viime viikkoina onkin kaikki aika "ylimääräinen" aika (ja välillä puolet yöunistakin) mennyt, kun en millään saa päähäni, mitä oikein oon puuhannut neuvolareissujen, pyykinpesun ja netissä pyörimisen lisäksi. Eikun oonhan mä myös käynyt kaksi kertaa yliopistolla, en kyllä missään työasioissa vaan venyttelytunnilla. Vähän jo tekisi mieli tanssitunneillekin, ehkä ensi viikolla voisi jo kokeilla sitäkin, vaikka hyppimistä kai pitäisi vielä välttää.
[Näin sujuvasti sujuu näköjään yhdellä kädellä kirjoittaminen, tällä oikealla vaan nopeammin kuin vasemmalla, jolla sain aikaan suurimman osan edellisestä kappaleesta. Mutta onhan tätäkin jo tullut harjoiteltua muutaman kerran.]
Niin, Leevi on tänään taas kerran todettu hyvinvoivaksi ja pitkäksi ja jänteväksi ja mitä kaikkea. Tällä kertaa päästiin oikein lääkärin puheille terveydenhoitajan lisäksi. (Sinne mummille vaan tiedoksi, että pituutta on jo 61 senttiä...) Kovin kunnioittavasti ei kyllä poika itse suhtaudu auktoriteetteihin, vaan yritti jo toisen kerran pissata neuvolantädin päälle. Muita uusia temppuja ei Leevi ole oppinut, mutta ei kai ihan vielä tarvitsekaan.
