Tampere
No niin, täällä ollaan asuttu jo yli kuukausi, enkä vieläkään ole jaksanut kirjoittaa mitään kuulumisia. Yhtenä syynä on ollut nettiyhteyden puute, eipä ole houkutellut yrittää kirjoittaa mitään pitempää, kun roikkuu jonkun muun langattomassa verkossa ja yhteys saattaa katketa hetkenä minä hyvänsä. Saunalahti sai sitten lukuisien vaiheiden jälkeen aikaan nettiyhteyden viime torstaina, ja lähetti tällä viikolla aivan liian ison laskun... alkaa jo hieman kypsyttää, kun siellä ei tunnuta osaavan tehdä mitään oikein. Ja kaiken lisäksi asiakaspalveluun soittaessa saa aina jonottaa yli 30 minuuttia, en ollenkaan tajua, mistä tällaiset tilastot on voitu repiä.
Mutta piti kai kertoa jotain ihan muuta. Tampereeseen ei olla hirveästi ehditty tutustua, mitä nyt tietysti ollaan pyöritty keskustassa kaupoissa ja muuta vastaavaa. Asunto on edelleen ihana ja iso, ja varsinkin hyvällä paikalla. Ihan kiva, kun pääsee noin viidessä minuutissa töistä kotiin ja melkein kaiken pystyy hoitamaan kävellen. Bussillakin on kyllä jo muutaman kerran ajettu. Bussikokemusten perusteella kaikki Tampereen bussikuskit on virolaisia eivätkä tunne kaupunkia ollenkaan. Perille ollaan sentään aina päästy. Jotain sellaista pikkukaupunkimaista tunnelmaa täällä on, en vaan ole vielä keksinyt, mistä se oikein johtuu.
Helsingissä ollaan ehditty vierailla jo kahteen kertaan muuton jälkeen, nyt ei sitten varmaan vähään aikaan käydäkään. Ensin piti käydä tekemässä asuntokauppoja ja viime viikonloppuna tapaamassa Englannissa ja Kanadassa asuvia serkkuja, joita en ollut nähnyt vuosiin. Muuten onkin elämä pyörinyt lähinnä koti-päiväkoti-yliopisto-akselilla. Eli töitä on tullut tehtyä, mitä nyt lähemmäs puolet elokuusta on tainut mennä työhuoneen siivoamiseen ja järjestelyyn ja ylipäätään laitoksen systeemeihin orientoitumiseen. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa työkuviot tosi miellyttäviltä, mukavia työkavereita, kaikenlaisia käytännönläheisiä kursseja opetettavaksi ja väitöskirjallekin näyttäisi jäävän ihan oikeasti aikaa (niinkun tietysti kuuluukin). Ai niin, ja pitääpä täälläkin hehkuttaa sitä, että yliopiston avajaisissa soittaa JPP, joten harkitsen vahvasti niihin osallistumista. Helsingissä en ole koskaan viitsinyt, kun tuollaiset pönötystilaisuudet on aina niin puuduttavia. Hmm, kertonee tuo esiintyjävalintakin jotain koko yliopistosta - siellä ainakin tuntuu kotoisalta, vaikkei Tampereella muuten vielä tunnukaan.
Päiväkotiin on Leevi ilmeisesti jo tottunut ihan hyvin, vaikka aluksi näyttikin huonolta ja edelleen pitää aamuisin itkeä kovaan ääneen. Aika surkealtahan tuollaiset ihan pienet siellä päiväkodissa vaikuttavat, kun ei Leevikään vielä osaa puhua ja sanoa, jos on vaikka jano tai nälkä tai jotain muuta vialla. Onneksi osasi sentään jo kunnolla kävellä ennen päiväkotiin menoa, niin että pysyy edes jotenkin muiden vauhdissa mukana. Tänään Leevi kuulemma jo söikin ihan itse, sekä päiväkodissa että täällä kotona, muttei sitten jaksanut enää iltapuurolla moista ihmettä esitellä mulle
Mutta piti kai kertoa jotain ihan muuta. Tampereeseen ei olla hirveästi ehditty tutustua, mitä nyt tietysti ollaan pyöritty keskustassa kaupoissa ja muuta vastaavaa. Asunto on edelleen ihana ja iso, ja varsinkin hyvällä paikalla. Ihan kiva, kun pääsee noin viidessä minuutissa töistä kotiin ja melkein kaiken pystyy hoitamaan kävellen. Bussillakin on kyllä jo muutaman kerran ajettu. Bussikokemusten perusteella kaikki Tampereen bussikuskit on virolaisia eivätkä tunne kaupunkia ollenkaan. Perille ollaan sentään aina päästy. Jotain sellaista pikkukaupunkimaista tunnelmaa täällä on, en vaan ole vielä keksinyt, mistä se oikein johtuu.Helsingissä ollaan ehditty vierailla jo kahteen kertaan muuton jälkeen, nyt ei sitten varmaan vähään aikaan käydäkään. Ensin piti käydä tekemässä asuntokauppoja ja viime viikonloppuna tapaamassa Englannissa ja Kanadassa asuvia serkkuja, joita en ollut nähnyt vuosiin. Muuten onkin elämä pyörinyt lähinnä koti-päiväkoti-yliopisto-akselilla. Eli töitä on tullut tehtyä, mitä nyt lähemmäs puolet elokuusta on tainut mennä työhuoneen siivoamiseen ja järjestelyyn ja ylipäätään laitoksen systeemeihin orientoitumiseen. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa työkuviot tosi miellyttäviltä, mukavia työkavereita, kaikenlaisia käytännönläheisiä kursseja opetettavaksi ja väitöskirjallekin näyttäisi jäävän ihan oikeasti aikaa (niinkun tietysti kuuluukin). Ai niin, ja pitääpä täälläkin hehkuttaa sitä, että yliopiston avajaisissa soittaa JPP, joten harkitsen vahvasti niihin osallistumista. Helsingissä en ole koskaan viitsinyt, kun tuollaiset pönötystilaisuudet on aina niin puuduttavia. Hmm, kertonee tuo esiintyjävalintakin jotain koko yliopistosta - siellä ainakin tuntuu kotoisalta, vaikkei Tampereella muuten vielä tunnukaan.
Päiväkotiin on Leevi ilmeisesti jo tottunut ihan hyvin, vaikka aluksi näyttikin huonolta ja edelleen pitää aamuisin itkeä kovaan ääneen. Aika surkealtahan tuollaiset ihan pienet siellä päiväkodissa vaikuttavat, kun ei Leevikään vielä osaa puhua ja sanoa, jos on vaikka jano tai nälkä tai jotain muuta vialla. Onneksi osasi sentään jo kunnolla kävellä ennen päiväkotiin menoa, niin että pysyy edes jotenkin muiden vauhdissa mukana. Tänään Leevi kuulemma jo söikin ihan itse, sekä päiväkodissa että täällä kotona, muttei sitten jaksanut enää iltapuurolla moista ihmettä esitellä mulle
