Kukkakeppejä ja kermakakkuja
Olipa aika vauhdikas viikonloppu eli ei ihan vielä onnistunut paluu arkeen. Vaikka toisaalta, onhan sabar-juhlien seuraaminen nimenomaan sitä työtä, mitä oon tänne tullut tekemään. Ja videokameran pitely kyllä alkoikin välillä käydä työstä... Perjantain juhlissa kävi vaan vähän tyhmästi, kun viallisen kasetin takia jäi juhlien loppu kokonaan kuvaamatta. Otin sitten kyllä vielä valokuvia ja pari tosi lyhyttä videopätkääkin muistikortille. Flickrissä on siis taas kuvia katseltavaksi, linkit sinne tuolla oikeassa reunassa. Videon saaminen nettiin tuottaa näköjään niin paljon ongelmia, etten taida edes yrittää enää, vaikka nuo uusimmat olisikin jo valmiiksi mpeg-tiedostoina. [Nyt on vihdoin lisätty videot tännekin...]
Niin, perjantaina oli HLM3:ssa Mama African poikien järjestämät sabar-juhlat, jotka oli (tälläkin kerralla) varsin massiiviset, kaikenlaisia vierailevia tähtiä ja tietysti tanssia. Sabar-bändiä johti Yatma Thiam, joka tietysti soitti tamaakin sitten vähän myöhemmin, paha vaan, että sitä en sitten enää saanut videolle. Sabarin (ja taman) lisäksi kuultiin myös vähän tabalaa ja djembeä, tosin djembe-bändin aloittaessa suurin osa ihmisistä alkoivat tehdä lähtöä pois, mutta jäi sinne vielä joitain innokkaita tanssimaan. Lauantaina oli sitten toiset samantapaiset juhlat Parcellesissa, sielläkin oli Yatman bändi soittamassa, ja sen lisäksi muutama muu rumpubändi, joten esiintyjät vaihtui aika tiuhaan tahtiin.
[Tuija toivoi jotain sabarin perusteet tyyppistä kirjoitussarjaa, ja vähän lupailin, että ehkä joskus voisin sellaista kirjottaa tonne Afrotanssi.netin puolelle, mutta saa nyt sitten nähdä, saanko sellaista aikaan. Ja kun sanallinen selittäminen saa helposti kaiken kuulostamaan niin kuivalta, niin pitäisi oikeastaan saada sitä videota liitteeksi...]
Mitäpä noistä juhlista kertoisi, aika huikeaa menoa oli, paljon hyviä tanssijoita molemmissa. Ja tietysti taas aivan käsittämättömiä asuja ihmisillä, pukeutuminen menee täällä kyllä välillä niin pahasti yli, ettei tiedä, mitä kaikesta kimalluksesta ja hörhelöistä oikein pitäisi ajatella. Sama linja tietysti myös meikeissä ja hajusteissa... Jos sattuu omistamaan kymmentä eri parfyymiä, niin ainakin viittä täytyy tietysti laittaa juhliin lähtiessä. Itsensä tunteekin aina kovin vaatimattomaksi, vaikka kuinka olisi omasta mielestään laittautunut juhlia varten. En kyllä näissä viikonlopun riennoissa jaksanut pitää edes niitä uusia hienoja kenkiä, kun on vielä ollut aika viileääkin. Pidän nykyisin keskellä päivääkin usein pitkähihaisia paitoja ja yöllä on tietysti kylmempää.
Sabar-juhlat samoin kuin klubikeikat alkaa yleensä myöhään eli vasta puolenyön jälkeen (vaikka käytetäänkin ranskaksi nimitystä soirée). Perjantaina sabar-bändi kyllä aloitteli jo joskus yhdentoista maissa, mutta juhlat taisi käynnistyä varsinaisesti vasta joskus yhden aikoihin. Lauantain juhlat taas oli jo käynnissä siinä vaiheessa kun päästiin perille joskus vähän ennen kahta. Sieltä sitten jatkettiin vielä katsomaan Ceddoa – sinnekin siis pääsin vihdoin – joskin oli ehkä vähän hölmöä mennä klubille enää puoli neljän maissa, kun keikasta oli jäljellä vajaa tunti. Mutta mikäs siinä, sielläkin oli hauskaa. Pitää kyllä mennä vielä uudestaan (ajoissa) Ceddoa kuuntelemaan, onhan tässä vielä aikaa... Jos Suomessa kotiintuloaika bileistä suhteutui Hesarin tuloon, niin täällä mittari tuntuu olevan aamun ensimmäinen rukouskutsu, joka kuuluu suunnilleen viideltä. Eli niillä main on tullut käytyä nukkumaan.
Sunnuntaina tapasin vielä Meissan (senegalilainen laulaja, joka asui pitkään Suomessa, ja aiemmin mainitun Mame Abdoun isoveli) ja vierailin sedän luona, jossa surffailin netissä ja tajusin, että Suomessa oli juuri presidentinvaalit, tai siis se ensimmäinen kierros. Täytyy kyllä saada hankittua radio, että kuulen jostain jotain uutisia, vaikken kyllä ole kovin varma, saanko ranskankielisistä radiouutisista kovin hyvin selvää, mutta jos nyt edes tärkeimmistä maailman tapahtumista pysyisi jotenkuten kärryillä. Jossain välissä olen myös ehtinyt pestä pyykkiä ja siivota. Lakanoiden peseminen käsin on muuten vähän rankkaa puuhaa.
[Otsikko on niin sisäpiirijuttua, ettei pidä huolestua, jos ei ymmärrä, mitä sillä on tekemistä tämän kaiken kanssa. Valokuvista ehkä voi tehdä omia johtopäätelmiä.]
Niin, perjantaina oli HLM3:ssa Mama African poikien järjestämät sabar-juhlat, jotka oli (tälläkin kerralla) varsin massiiviset, kaikenlaisia vierailevia tähtiä ja tietysti tanssia. Sabar-bändiä johti Yatma Thiam, joka tietysti soitti tamaakin sitten vähän myöhemmin, paha vaan, että sitä en sitten enää saanut videolle. Sabarin (ja taman) lisäksi kuultiin myös vähän tabalaa ja djembeä, tosin djembe-bändin aloittaessa suurin osa ihmisistä alkoivat tehdä lähtöä pois, mutta jäi sinne vielä joitain innokkaita tanssimaan. Lauantaina oli sitten toiset samantapaiset juhlat Parcellesissa, sielläkin oli Yatman bändi soittamassa, ja sen lisäksi muutama muu rumpubändi, joten esiintyjät vaihtui aika tiuhaan tahtiin.
[Tuija toivoi jotain sabarin perusteet tyyppistä kirjoitussarjaa, ja vähän lupailin, että ehkä joskus voisin sellaista kirjottaa tonne Afrotanssi.netin puolelle, mutta saa nyt sitten nähdä, saanko sellaista aikaan. Ja kun sanallinen selittäminen saa helposti kaiken kuulostamaan niin kuivalta, niin pitäisi oikeastaan saada sitä videota liitteeksi...]
Mitäpä noistä juhlista kertoisi, aika huikeaa menoa oli, paljon hyviä tanssijoita molemmissa. Ja tietysti taas aivan käsittämättömiä asuja ihmisillä, pukeutuminen menee täällä kyllä välillä niin pahasti yli, ettei tiedä, mitä kaikesta kimalluksesta ja hörhelöistä oikein pitäisi ajatella. Sama linja tietysti myös meikeissä ja hajusteissa... Jos sattuu omistamaan kymmentä eri parfyymiä, niin ainakin viittä täytyy tietysti laittaa juhliin lähtiessä. Itsensä tunteekin aina kovin vaatimattomaksi, vaikka kuinka olisi omasta mielestään laittautunut juhlia varten. En kyllä näissä viikonlopun riennoissa jaksanut pitää edes niitä uusia hienoja kenkiä, kun on vielä ollut aika viileääkin. Pidän nykyisin keskellä päivääkin usein pitkähihaisia paitoja ja yöllä on tietysti kylmempää.
Sabar-juhlat samoin kuin klubikeikat alkaa yleensä myöhään eli vasta puolenyön jälkeen (vaikka käytetäänkin ranskaksi nimitystä soirée). Perjantaina sabar-bändi kyllä aloitteli jo joskus yhdentoista maissa, mutta juhlat taisi käynnistyä varsinaisesti vasta joskus yhden aikoihin. Lauantain juhlat taas oli jo käynnissä siinä vaiheessa kun päästiin perille joskus vähän ennen kahta. Sieltä sitten jatkettiin vielä katsomaan Ceddoa – sinnekin siis pääsin vihdoin – joskin oli ehkä vähän hölmöä mennä klubille enää puoli neljän maissa, kun keikasta oli jäljellä vajaa tunti. Mutta mikäs siinä, sielläkin oli hauskaa. Pitää kyllä mennä vielä uudestaan (ajoissa) Ceddoa kuuntelemaan, onhan tässä vielä aikaa... Jos Suomessa kotiintuloaika bileistä suhteutui Hesarin tuloon, niin täällä mittari tuntuu olevan aamun ensimmäinen rukouskutsu, joka kuuluu suunnilleen viideltä. Eli niillä main on tullut käytyä nukkumaan.
Sunnuntaina tapasin vielä Meissan (senegalilainen laulaja, joka asui pitkään Suomessa, ja aiemmin mainitun Mame Abdoun isoveli) ja vierailin sedän luona, jossa surffailin netissä ja tajusin, että Suomessa oli juuri presidentinvaalit, tai siis se ensimmäinen kierros. Täytyy kyllä saada hankittua radio, että kuulen jostain jotain uutisia, vaikken kyllä ole kovin varma, saanko ranskankielisistä radiouutisista kovin hyvin selvää, mutta jos nyt edes tärkeimmistä maailman tapahtumista pysyisi jotenkuten kärryillä. Jossain välissä olen myös ehtinyt pestä pyykkiä ja siivota. Lakanoiden peseminen käsin on muuten vähän rankkaa puuhaa.
[Otsikko on niin sisäpiirijuttua, ettei pidä huolestua, jos ei ymmärrä, mitä sillä on tekemistä tämän kaiken kanssa. Valokuvista ehkä voi tehdä omia johtopäätelmiä.]
4 kommenttia:
Voisi yrittää tarjota niitä videoita siellä afrotanssi.netissäkin kyllä.
Kokeile, pystytkö julkaisemaan videoklipin blogimerkinnän liitteenä?
Jos nyt sitten massiivisen videonkatselun vuoksi alkaa kaistakapasiteettikuukausikiintiö täyttyä, niin voidaanhan sitten kerätä kaistakolehti vetoamalla lukijoihin, että kävisivät klikkailemassa niitä sivun pohjan googlemainoksia, jotta iso G tilittäisi sivuston ylläpitäjälle hiukan kaista-avustusta.
Täytyypä kokeilla, kun taas joskus ehdin. Nyt teen lähtöä Gambian puolelle lomailemaan äitin ja isän kanssa, joten suurin piirtein seuraavaan viikkoon en askartele videoiden kanssa. Meileillä käyn kyllä, jos vaan pääsen jossain. Mulla on myös jotain ongelmia oman kannettavan cd-asemassa, olisiko täynnä pölyä tai sitten se ei vaan tykkää rw-levyistä...
Täällä on muuten KYLMÄ! Aurinkokaan ei oikein lämmitä, vaikka paistaakin, asteista ei tietoa. Että ei taida tulla mitään rantalomaa tuosta Gambian reissusta.
Ai niin, ostin radion, jossa on kasetisoitinkin, noin 10 euroa, toimii ihan kohtuullisesti. Tosin taitaa olla arabialainen, kun kaikki nappulat on jotenkin väärinpäin ja radion valitsinasteikko (mikä se on missä ne hertsimäärät lukee?) kulkee oikealta vasemmalle.
Täällä oli tänä aamuna -27 astetta ja nyt on enää (!) -23! Oli pakko tehdä uuniruokaa, että saatiin sisälämpötila nousuun. Sisällä on kuitenkin edelleen alle +18. Hrr.
t. m2
Taitaa mun asunnossa olla lämpötila ainakin öisin samaa luokkaa eli reilusti alle 20 astetta. Eilen näin pitkästä aikaa lämpömittarin kaupungilla, 23 astetta oli joskus puoli yhden maissa, joten yöllä ei taida olla kun suurin piirtein 15. Ja sisällä ei ole montaa astetta enempää, vaikka kuinka yritän pitää ovet ja ikkunat koko ajan kiinni.
Gambiassa ja Mbourissa tuntui onneksi olevan vähän lämpimämpää. Matkalla otettuja kuvia on nyt Flickrissä. Tänne blogiin kai pitäisi myös kehittää jotain uutta. Videoita ei kyllä tule ennen kun saan kuvattua jotain uutta, lähetin tähän mennessä kuvatut kasetit Suomeen äidin ja isän mukana.
Lähetä kommentti