Hyvää ja kaunista
Alkoi elokuvasarjan seuraaminen vähän huonosti, ehdin juuri ja juuri ajoissa paikalle, mutta jokunen muukin ihminen oli yllättäen vaivautunut paikalle ja jäin ilman lippua. Sama kohtalo oli Lauralla, joten kotimatkalle oli juttuseuraa.
Perjantain ja suuren osan lauantaita vietin Tampereella, jossa oli SES:n järjestämä Kansan- ja populaarimusiikin estetiikka -seminaari (ja siellä oma esitelmä) sekä Naistutkimuspäivät, joilla tosin jaksoin seurata vain työryhmää "Feministisiä näkökulmia äänen ja liikkeen suhteeseen". Mutta taisi siinä kolmessa tunnissakin olla ihan tarpeeksi iso annos feministisiä teorioita yhdelle viikonlopulle. Estetiikka-seminaarista jäi osa kuulematta tuon työryhmän takia, mutta kaiken kaikkiaan se oli kyllä harvinaisen onnistunut tapahtuma.
Loppukeskustelu kyllä eksyi vähän aiheesta ja taas kerran puhuttiin kaikenlaisista sanoista ja niiden merkityksistä. No, liittyihän se tietysti kansan- ja populaarimusiikkiin, muttei pahemmin estetiikkaan. Ja taas kerran alkoi tuntua siltä, että voiko sitä oikein sanoa mitään, kun kaikki sanat kuitenkin ovat vääriä tai joku ainakin ymmärtää ne väärin. Myöhemmin illalla pohdittiin Telakalla hetken aikaa sitäkin, mitä estetiikka oikeastaan on.
Huom! Jos käsitteenmäärittely tai tieteellinen kielenkäyttö ylipäätään aiheuttaa allergisia oireita, kannattaa lopettaa lukeminen viimeistään tähän.
Ongelma oli siis (käsittääkseni) se, että estetiikalle länsimaisen filosofian osa-alueena ja tutkimusalana kyllä löytyy määritelmiä, mutta tuossa seminaarissakin estetiikalla oletettavasti tarkoitettiin enimmäkseen jotain muuta, eli jonkinlaisia musiikkiin liittyviä arvojärjestelmiä tai ylipäätään tapoja arvottaa musiikkiteoksia tai -esityksiä. Tätä sitten pähkäilin vielä junassa kotimatkalla, osittain liittyen Naistutkimuspäivien työryhmässä parissakin esitelmässä käsiteltyyn liikeimprovisaatioon, mutta jos nyt selkeyden vuoksi puhun tässä vaan musiikista, vaikka periaatteessa uskon saman koskevan kaikkia muitakin taiteenlajeja tavalla tai toisella.
Jollain tapaa estetiikkaa linkittyy omissa ajatuksissa tyylin käsitteeseen, eli estetiikka määrittelee, millaiseen tyyliin musiikissa pyritään. Ja tyylillä tarkoitan piirteitä, jotka erottaa tietyn musiikin jostain toisesta musiikista, eli tyyliä voidaan tarkastella eri "tasoilla" yksittäisistä biiseistä kokonaisiin musiikkikulttuureihin. (Tyylin käsitteen määrittely tässä merkityksessä löytyy useammastakin lähteestä, mutta en nyt muista tarkemmin.) Ja vastaavasti voi tietysti tarkastella estetiikkaakin yksilötasolta ties minne.
Näin ollen estetiikka on tiettyyn tyyliin liittyvä merkitysjärjestelmä, joka määrittelee, mikä kyseisessä tyylissä on arvokasta (tai ylipäätään merkityksellistä?) ja mikä siten on tavoitteena tyylin puitteissa tapahtuvassa toiminnassa.*
Tänään tuli sitten mieleen, että estetiikka todennäköisesti on ainakin osittain sama kuin Merriamin "käsitykset musiikista" siinä kuuluisassa mallissa. Tai voi olla aika vaikea erotella esteettiset (arvoon liittyvät) käsitykset muista käsityksistä - kai kaikki käsitykset jollain tavalla määrittelevät sitä arvoa jollain tavalla.
Varmaankin piti selkiyttää itselle tätä senkin takia, että osa estetiikka-seminaarin esitelmöitsijöistä tuntui pitävän estetiikkaa jotenkin ongelmallisena käsitteenä kansan- ja populaarimusiikista puhuessa, mitä en oikein silloin ymmärtänyt, kun se ei itsestä tunnu mitenkään ongelmalliselta. Tai en ehkä vaan ymmärrä, miten voisi tutkia musiikin tyyliä (jota kai suurin osa kansan- ja populaarimusiikin tutkijoista jollain tavalla tutkii) tutkimatta samalla estetiikkaa, vaikkei sitä sanaa käyttäisikään.
*Keksin tämän todentotta ihan omasta päästäni eilen, mutta hyvin todennäköisesti joku muu on keksinyt saman jo joskus aiemmin.
Perjantain ja suuren osan lauantaita vietin Tampereella, jossa oli SES:n järjestämä Kansan- ja populaarimusiikin estetiikka -seminaari (ja siellä oma esitelmä) sekä Naistutkimuspäivät, joilla tosin jaksoin seurata vain työryhmää "Feministisiä näkökulmia äänen ja liikkeen suhteeseen". Mutta taisi siinä kolmessa tunnissakin olla ihan tarpeeksi iso annos feministisiä teorioita yhdelle viikonlopulle. Estetiikka-seminaarista jäi osa kuulematta tuon työryhmän takia, mutta kaiken kaikkiaan se oli kyllä harvinaisen onnistunut tapahtuma.
Loppukeskustelu kyllä eksyi vähän aiheesta ja taas kerran puhuttiin kaikenlaisista sanoista ja niiden merkityksistä. No, liittyihän se tietysti kansan- ja populaarimusiikkiin, muttei pahemmin estetiikkaan. Ja taas kerran alkoi tuntua siltä, että voiko sitä oikein sanoa mitään, kun kaikki sanat kuitenkin ovat vääriä tai joku ainakin ymmärtää ne väärin. Myöhemmin illalla pohdittiin Telakalla hetken aikaa sitäkin, mitä estetiikka oikeastaan on.
Huom! Jos käsitteenmäärittely tai tieteellinen kielenkäyttö ylipäätään aiheuttaa allergisia oireita, kannattaa lopettaa lukeminen viimeistään tähän.
Ongelma oli siis (käsittääkseni) se, että estetiikalle länsimaisen filosofian osa-alueena ja tutkimusalana kyllä löytyy määritelmiä, mutta tuossa seminaarissakin estetiikalla oletettavasti tarkoitettiin enimmäkseen jotain muuta, eli jonkinlaisia musiikkiin liittyviä arvojärjestelmiä tai ylipäätään tapoja arvottaa musiikkiteoksia tai -esityksiä. Tätä sitten pähkäilin vielä junassa kotimatkalla, osittain liittyen Naistutkimuspäivien työryhmässä parissakin esitelmässä käsiteltyyn liikeimprovisaatioon, mutta jos nyt selkeyden vuoksi puhun tässä vaan musiikista, vaikka periaatteessa uskon saman koskevan kaikkia muitakin taiteenlajeja tavalla tai toisella.
Jollain tapaa estetiikkaa linkittyy omissa ajatuksissa tyylin käsitteeseen, eli estetiikka määrittelee, millaiseen tyyliin musiikissa pyritään. Ja tyylillä tarkoitan piirteitä, jotka erottaa tietyn musiikin jostain toisesta musiikista, eli tyyliä voidaan tarkastella eri "tasoilla" yksittäisistä biiseistä kokonaisiin musiikkikulttuureihin. (Tyylin käsitteen määrittely tässä merkityksessä löytyy useammastakin lähteestä, mutta en nyt muista tarkemmin.) Ja vastaavasti voi tietysti tarkastella estetiikkaakin yksilötasolta ties minne.
Näin ollen estetiikka on tiettyyn tyyliin liittyvä merkitysjärjestelmä, joka määrittelee, mikä kyseisessä tyylissä on arvokasta (tai ylipäätään merkityksellistä?) ja mikä siten on tavoitteena tyylin puitteissa tapahtuvassa toiminnassa.*
Tänään tuli sitten mieleen, että estetiikka todennäköisesti on ainakin osittain sama kuin Merriamin "käsitykset musiikista" siinä kuuluisassa mallissa. Tai voi olla aika vaikea erotella esteettiset (arvoon liittyvät) käsitykset muista käsityksistä - kai kaikki käsitykset jollain tavalla määrittelevät sitä arvoa jollain tavalla.
Varmaankin piti selkiyttää itselle tätä senkin takia, että osa estetiikka-seminaarin esitelmöitsijöistä tuntui pitävän estetiikkaa jotenkin ongelmallisena käsitteenä kansan- ja populaarimusiikista puhuessa, mitä en oikein silloin ymmärtänyt, kun se ei itsestä tunnu mitenkään ongelmalliselta. Tai en ehkä vaan ymmärrä, miten voisi tutkia musiikin tyyliä (jota kai suurin osa kansan- ja populaarimusiikin tutkijoista jollain tavalla tutkii) tutkimatta samalla estetiikkaa, vaikkei sitä sanaa käyttäisikään.
*Keksin tämän todentotta ihan omasta päästäni eilen, mutta hyvin todennäköisesti joku muu on keksinyt saman jo joskus aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti