Seksikäs radioääni

Olinpa sitten tänään ensimmäistä kertaa elämässäni tekemässä radio-ohjelmaa. Tai siis äänittämässä sitä, ohjelmaa oon kyllä suunnitellut - kaiken muun työn sivussa - siitä lähtien kun sellaista pyydettiin tekemään eli olikohan se toukokuun alussa. Paha vaan, että kongressissa sain äänen ihan painuksiin. Syytän edelleen Imatran valtionhotellin tehokasta ilmastointia, vaikka kai siellä kongressissa täytyi aika paljon puhuakin. Ja vielä paluumatkalla junassakin sain paimentaa eksyneen oloisia kongressikävijöitä... Niin, se ohjelma tulee sitten ulos 16.7. YLEn ykköseltä, jos joku haluaa kuunnella.

Kongressia en tietysti ehtinyt juurikaan seuraamaan, kun oli kaikenlaisia asioita hoidettavana. Mutta kun ei tuo semiotiikka ihan ole sitä ominta alaa, niin ei erityisemmin harmita. Imatran keskustaan sentään ehdittiin pikaisesti tutustua lauantai-iltana, kun ei jaksettu lähteä kongressiohjelmaan kuuluneeseen tango-iltaan. Ai niin, pitääkin ladata puhelimella otetut kuvat tietokoneelle ja Flickriin. Joka tapauksessa kaikki sujui enimmäkseen hyvin, ja enemmistö 500 (?) kongressivieraasta oli tyytyväisiä, se kai on tärkeintä. Ruokakin oli enimmäkseen hyvää (varsinkin valtionhotellin illalliset) ja sitä oli paljon. Huomenna pitää vielä käydä läpi kaikki paperit ja tiedostot, että pääsen lopullisesti koko kongressista eroon.

Onpa muuten taas ollut tutkijaparan leipä pieninä palasina maailmalla. Alkuvuodesta otin vanhasta tottumuksesta ties kuinka monta kopiota sivutuloverokortista ja ehdin jo välillä ihmetellä, mitä niillä kaikilla teen, mutta niinpä vaan on enää yksi kopio jäljellä.

Kesä

Pitäisi soittaa synttärionnitteluja Dakariin, mutta siellä on kello vasta kahdeksan, joten parempi varmaan odottaa vielä vähän. Sitten suuntaan vihdoin Uimastadikalle, toivottavasti siellä ei ole ihan valtava ruuhka. Mutta pakko suoriutua uimaan edes kerran ennen kuin muutama viikko sitten hankittu uimapuku jää pieneksi... ja ennen kuin huomenna alkava kongressi vie kaiken vapaa-ajankin.

Viime viikot onkin menneet tiiviisti kongressijärjestelyjen parissa. Ja viikonloput erilaisissa alkukesän riennoissa. Poltin naamani jo Kallio kukkii -tapahtumassa muutama viikko sitten, ja seuraavana viikonloppuna piti poiketa Maailma kylässä, vaikkei siellä tänä vuonna mitään kovin kiinnostavaa ollutkaan. Paitsi falafelia. Ja viime viikonloppuna olikin jo pikkusiskon (sen pienemmän) ylioppilasjuhlat.

Siinä kai viime aikojen tärkeimmät tapahtumat. Maha on tietysti entistäkin isompi, eikä ihme, kun neuvolan punnitusten mukaan on painoakin kertynyt sitten viime käynnin lähes kilo viikossa, huh! Wienin matka on kuulemma kuitenkin ihan ok, ellei mitään erityisiä vaivoja ilmene sitä ennen. Lapsi oli lääkärin vastaanotolla kiltisti pää alaspäin, mutta muuten tuntuu kyllä pyörivän vatsassa ihan miten sattuu. Tai saattaahan se olla vaan tosi notkea.

Niin, ja yliopistokuvioista sen verran, että mitään muuta ei kai asiasta voi sanoa, huoh. Taas kerran on mielessä yliopiston vaihto, mutta tutkijakoulukuvion takia se ei taida olla mahdollista, ainakaan vielä.

Today I'm a spider...

... but you can change that if you disagree.

Päivitys

Ei nyt oikein ehdi tännekään mitään kirjoittamaan, kun pitää tehdä töitä, niin kauan kun niitä vielä on... Ja "ylimääräinen" aika kuluu kaiken maailman vauvasivustoilla, mutten kyllä vieläkään ole ihan kärryillä niistä kestovaipoista (sisäpiirivitsi, heh). Mutta näin kuun loppuun tällainen yhteenveto ajankohtaisuuksista.

Työkuviot

Tutkijanvirka loppuu siis huomenna, tai oikeastaan tänään kun kello on jo ties mitä. Enkä saanut sitä apurahaa, jonka piti pelastaa kesä. On hiukan outoa, että näitä kaikkien kaipaamia palkallisia tutkijanpaikkoja olen jotenkin onnistunut saamaan jo kaksi (tämä nykyinen projekti ja ensi vuonna alkava tutkijakoulupaikka), mutta apurahoja ei tipu millään. Ei ainakaan väitöskirjan tekemiseen. Sen sijaan heinäkuun Wienin konferenssiin on nyt rahoitus, joten sopii toivoa, että voin sinne myös lähteä.

Hätäpäissäni olin (onneksi?) jo ennen tuon ensinmainitun apurahan selviämistä lupautunut semiotiikan maailmankongressin sihteeriksi, kun Merja joutui oikeiden töiden takia siitä luopumaan. Ikävähköä hommaa huonohkolla palkalla, varsinkin kun en ole mitenkään erityisen innostunut semiotiikasta, mutta tietysti saa pitää yhteyttä kaikenlaisiin alan guruihin ja varmaan tavatakin ne sitten kesäkuussa. Paha vaan kun en edes tunnista kaikkia guruja guruiksi... Sen sijaan ymmärrän (kirjoitettua) espanjaa näköjään varsin kohtuullisesti siihen nähden etten ikinä ole espanjaa opiskellut, ja sähköposteihin vastaaminen ranskaksi onnistuu sekin joten kuten.

Opetustakin on vielä vähän jäljellä musatieteessä. Sekä yksi luento afrikkalaisesta popista pääkaupunkiseudun musiikkialan kirjastonhoitajille. Viime viikolla puhuin suomalaisesta nykykansanmusiikista samalle yleisölle, joten kiva kun pääsee nyt puhumaan tutummasta aiheesta...

Yliopistoahdistusta

Tilittää on pitänyt myös siitä, että samaan aikaan, kun toiset saa taistella lyhyistä virkapätkistä ja apurahoista (eikä edes saa niitä), joillekin toisille yliopisto näyttää edelleen olevan jonkinlainen suojatyöpaikka. Niissä oikeissa töissä ei taitaisi tulla jatkoa viiden vuoden pestille, jos työntekijä olisi täysin yhteistyökyvytön, hoitaisi työnsä huonosti ja kieltäytyisi vielä joistain hänelle kuuluvista tehtävistä. Mutta yliopistolla tyypillä on muka joku "moraalinen oikeus" jatkaa, ja kun opiskelijat protestoi, on muka kyse virkaa hakeneen kollegan mustamaalauskampanjasta. Joo joo, eihän opiskelijat osaakaan itse ajatella. Ja ne apurahoista taistelevat jatko-opiskelijat voi aina pelotella hiljaisiksi.

Vauvajutut

Maha on jo iso, kuten viime viikon aikana lähes kaikki tutut ovat huomanneet huomauttaa, ja alkaa myös tuntua lähes jatkuvasti tavalla tai toisella. Äiti ja isä hankkivat jo lastenvaunut, jotka piti tietysti kantaa ullakkokomeroon odottamaan. Niiden säilytys tulee kyllä sitten myöhemminkin olemaan ongelmallista, kun tänne 34 neliöön ei todellakaan mahdu mitään ylimääräistä, ja pyöräkellari on todellakin kellarissa, joten sinnekään ei välttämättä jaksaisi vaunuja joka kerta kantaa, muttei niitä varmaan voi käytäväänkään jättää. Pieneksi käyneitä vaatteitakin olen kantanut muutaman laatikollisen ullakolle, mutta taitaa silti tulla ongelmia myös kaappitilan kanssa.

Netistä on tullut opiskeltua, mitä kaikkea muuta vielä pitäisi hankkia, näyttää aika pitkältä listalta... Näin alkuun pitäisi kai taas mennä vaateostoksille, kun ei juuri mitkään normaalivaatteet enää mahdu kunnolla. Tulisi nyt edes kesä, etten joutuisi ostamaan uutta takkia!

Tää ois niinku julkkis

No nyt se sitten on julkaisu! Ainakin huhujen mukaan mut on tänään nähty Senegalin telkkarissa. Ehkä saan sen videon vielä joskus itellenikin. Mutta kun ei siellä muutenkaan tunnuta pahemmin pitävän kiirettä missään, niin saattaa vähän kestää...

Pääsiäisyllätys?

...jos ei joku vielä tiennyt tai arvannut...

Tuo on siis vähän syönyt voimia tässä viime aikoina.

Pääsiäisen vieton aloitin kuitenkin reippaasti veroilmoitusta täydentämällä. Noh, sen jälkeen kun olin torkkunut pari tuntia sohvalla ja missannut kaikkien illan elokuvien alut... Veroilmoituksen tekeminen onkin yhtä juhlaa, kun palautuksia on muutenkin tulossa toista tonnia ja sitten saa vielä lähettää pitkän listan vähennyksiä. Muihin "loma"suunnitelmiin kuuluu ainakin suursiivousta (= imuroinnin lisäksi ajattelin pyyhkiä pölyt) ja tenttien korjaamista. Tällaista perinteistä siis.

Päivän testitulos

Eihän mulla tietysti mitään muuta tekemistä täällä töissä olekaan... mutta siilit on kivoja, ja testit.

Politiikkaa

Jaksoin sentään käydä äänestämässä. Tällä kertaa en tosin vaivautunut katselemaan vaalikeskusteluja, pari vaalikonetta sentään kahlasin läpi. Mutta päädyin sitten kuitenkin äänestämään sitä samaa kuin viimeksi, tai ei mitenkään "kuitenkin", koska vaalikoneiden mukaan samainen ehdokas oli oikein sopiva edelleen.

Vaalivalvojaisia ei sitten oikein jaksanut katsella, kun ne kaikki kolme "pääministerikandidaattia" ovat niin puupökkelömäisiä, eikä jostain syystä mikään tv-kanava vaivautunut juuri ketään muuta haastattelemaan. Näin tarkemmin ajatellen ei voi olla kovin ihmeissään kokoomuksen suosiosta (vaikka se onkin nii-in väärin), jos on viikkotolkulla katsellut kaiken maailman "pääministeritenttejä" telkkarista, niin päätyy varmaan helposti äänestämään sitä puoluetta, jonka puheenjohtaja vaikuttaa edes vähän vähemmän pystyyn kuolleelta. (Ja hei te kaikki poliittiset toimittajat siellä telkkarissa, ei niissä eduskuntavaaleissa kyllä pääministeriä äänestetä.)

Median toimintaa olen kyllä muutenkin ihmetellyt tässä viime aikoina. Erityisesti sitä, miksi se väliin jäänyt mielenosoitus uutisoitiin kaikissa valtamedioissa (ainakin YLE ja Hesari) kulttuuriosastolla. Niin kuin kyse olisi ollut jostain taidetapahtumasta eikä sosiaalipolitiikasta. Eikä kukaan mielenosoituksen järjestäjistä ole edes mitenkään protestoinut asiasta, omituista.

How to be invisible

Pitäisi kuulemma kirjoittaa tänne jotain, ettei toisten tarvitse tulla ihan turhaan katsomaan, olisiko täällä jotain uutta. Sitten kun vielä keksisi jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa...

No, se kai on uutinen, vaikka jo vähän vanha sellainen, että niissä suurissa arpajaisissa ei sitten tällä(kään) kertaa käynyt onni. Olisi tietysti pitänyt muistaa, ettei musiikintutkijan sovi tehdä tutkimusta mistään epäisänmaallisesta aiheesta, ja jättää sekin hakemus vääntämättä.

Hieman nolottaa, etten suoriutunut mielenosoitukseen, erityisesti kun alkaa näyttää entistä todennäköisemmältä, että olen toukokuusta lähtien työtön. Tosin saatan jopa saada ansiosidonnaista, ehkä, jos hyvin käy. Pari hakemusta on vielä sisällä, toinen tosin vain konferenssimatkaa varten.

Noin muuten on aika kulunut enimmäkseen luentoja valmistellessa ja yliopistopedagogiikan opintojen parissa (ryhmätöitä, jee...). Ja sillä uudella sohvalla maatessa.

Busy Relaxin'

My new sofa came home today...