Matkalla Timbuktuun

Ehdin jo pelätä, että kesä on tältä vuodelta ohi, mutta pääsin kuitenkin vielä ottamaan aurinkoa Alppipuistoon ja stadikalle uimaan. Alppipuistossa sain luettua loppuun matkalukemistona olleen kirjan Timbuktun hetket, kirjoittaja Kimmo Lehtonen. Niin, Malissa siinäkin liikutaan... Tuolta linkin takaa voi lukea suurin piirtein mistä on kyse ym. perustiedot, kirjan olen näköjään ostanut vuonna 2000, mutta se on saanut odotella hyllyssä niin kuin suurin osa muistakin kirjoista. En oikein jaksa lukea romaaneita muuten kuin kesäisin ja matkoilla, kun koko ajan joutuu lukemaan jotain muutenkin.

Kaikesta viivyttelystä huolimatta (kirja on julkaistu jo vuonna 1997), Timbuktun hetket tuntui kovin ajankohtaiselta: yksi kirjan aiheista on jihad, mutta niin kuin oikeassakin elämässä, uskonnollisin perustein lietsottavan sodan taustalla vaikuttaa paljon muunlaisia motiiveja. Toinen keskeinen ja ajankohtainen teema on tietoverkkojen vaikutus ihmisten elämään. Ei viitsi kertoa tarkemmin, jos joku vaikka haluaa lukea. Noista kaunokirjallisista arvoista en oikein osaa sanoa, kirjan kieli tuntui välillä vähän töksähtelevältä. Kiinnostavampia olivat nämä ajatusleikit siitä millainen maailma voisi olla. Hauskaa oli varsinkin se, että kirjassa Länsi-Afrikka on maailman johtava talousmahti ja Eurooppa jonkinlainen takapajula. Ovatkohan scifi-kirjailijat tämän päivän profeettoja?

Länsimainen yhteiskunta kuvitteli, että sen moraalinen maailmankuva oli ainoa oikea ja ikuinen. Vaikka maailma muuttui, ei sen käsitys maailmasta kyennyt muuttumaan. (Timbuktun hetket, s. 241-242, vrt. esim. tämä kolumni.)

Helsingin Juhlaviikot alkoivat perjantaina, ja päätin viime hetkellä mennä katsomaan Jenni Kivelän koreografian Mestarietsivät, joka oli ihan katsomisen arvoinen, ainakin erittäin viihdyttävä. Muistelin, että joskus aiemmin näkemäni Kivelän teos (varmaankin Kukkia - sidontaa) jostain syystä ärsytti. En kyllä yleensäkään tykkää erityisemmin tanssiteoksista, joissa käytetään paljon puhuttua tekstiä, mutta Mestarietsivissä puheen ja liikkeen yhdistelmä tuntui toimivan ihan hyvin. Kaikenlaisia ajatuksia omaan elämään liittyen tuli mieleen esitystä katsellessa, mutta niistä en viitsi kertoa täällä. Malilla ja matkustamisella saattaa olla jotain tekemistä tämänkin kanssa.

Viikonlopun tapahtumista myös Flow-festari olisi kiinnostanut, mutta se jäi väliin, mitä nyt lauantaina käväisin iltapäivällä makasiineilla katselemassa levymyyntipöytien ympärillä tungeksivia nuoria miehiä... Ensi viikolla sitten Huvilaa, tiistaina Tinariwen ja lauantaina Zap Mama. Nähdään siellä?