Englannin musiikkiostokset
Englannissa tuli ostettua jokunen cd-levy, joten listataan ne tässä, vaikken ole niitä vielä ehtinyt paljoa kuuntelemaan. Ostan levyjä aika harvoin, mutta sitten aina monta kerralla... Lontoossakin piti vaan katsella, sattuisiko megastoreista löytymään sellaisia afrikkalaisia levyjä, joita en Suomessa ole nähnyt, ja sitten käsiin tarttui kolme levyä, jotka olisin aivan varmasti saanut täältäkin, elikkäs nämä:
In the Heart of the Moon on juuri sitä, mitä Ali Farka Tourén ja Toumani Diabatén yhteistuotokselta voi odottaa, miten sitä nyt kuvaisi, sellaista miellyttävää. En ollut moisesta levystä ehtinyt kuullakaan, vaikka onhan se näköjään ehtinyt jo listaykköseksi. Ärsyttää kun en tajua, milloin radiosta tulee "maailmanmusiikkia", kai sitä joskus tulee joltain YLEn kanavalta, en vaan satu koskaan kuuntelemaan oikeaan aikaan.
Viime aikoina on monistakin syistä ollut mielessä, että pitäisi matkustaa Maliin sitten kun taas sielläpäin maailmaa oleskelen. Ja kotona tuli jo ennen Englannin-matkaa kuunneltua malilaista musiikkia (Salif Keitaa, Rokia Traoréa ja Oumou Sangaréa), senegalilainen ei jostain syystä ole viime aikoina houkutellut. Hmm, tästähän voisi tehdä vaikka mitä psykoanalyyttisiä päätelmiä, saatte analysoida jos haluatte, en nyt itse jaksa.
Tinariwen taas on tulossa Juhlaviikoille, ja lippu konserttiin on hankittu jo ajat sitten, joten piti sitten tutustua bändiin vähän etukäteen. Ensimmäiseksi Tinariwenin levystä tuli mieleen Ali Farka Tourén soolotuotanto, vaikka laulua on näillä vähän enemmän, ja kaikkea muutakin poppimeininkiä. Ihan kivalta kuulostaa, mutta ei ehkä ihan niin mielettömän hienolta kun jossain on annettu ymmärtää, mutta saattavat hyvinkin olla vakuuttavampia livenä, pianhan se selviää.
Konferenssin myyntipöydiltä olisi löytynyt tietysti vaikka mitä ihmeellistä musiikkia (ja kirjojakin oli, mutta eihän niitä jaksa kantaa), mutta tyydyin 3 cd:n kokoelmaan Bosavi - Rainforest Music from Papua New Guinea (Steven Feldin äänityksiä tietysti) ja malilaista(!) rumpumusiikkia sisältävään Dònkili - Call to dance -levyyn, jonka olen katsellut ties kuinka monta kertaa aiemminkin. Tulipa vihdoin ostettua sekin. Bosavi-paketin kakkoslevy "Sounds and Songs of Everyday Life" nousi suosikiksi: kummallisen rauhoittavaa kuunnella sademetsän ääniä ja ihmisten töitä tehdessään laulelemia lauluja. Mietin tässä, että voisi ehkä vaihtaa Polynesia-luennon Papua Uuteen-Guineaan, mutta ehkä ei kuitenkaan, Polynesiasta kun on videolla jotain tanssia ja laulua, eikä taida ehtiä ensi viikoksi muutenkaan.
Dònkili-levyn kylkiäisenä tuli hassu Brass Worldwide -kokoelma, puhallinorkestereita ympäri maailman - siinäpä vanhojen siirtomaavaltojen kuuluvin perintö maailmalle. Ja jaossa oli toinenkin ilmaiskokoelma, jolla tosin vain katkelmia, Routledgen uuteen kirjaan World Music: A Global Journey liittyen. Kirja näytti kyllä ihan hyvältä, ja lupasivat lähettää siitä kappaleen tänne, niin voin lueskella tarkemmin.
// Just some thoughts about cd:s that I bought in London and at the Sheffield conference. And about Mali.
- Common: Be (2005)
- Ali Farka Touré & Toumani Diabaté: In the Heart of the Moon (2005)
- Tinariwen: Amassakoul (2003)
In the Heart of the Moon on juuri sitä, mitä Ali Farka Tourén ja Toumani Diabatén yhteistuotokselta voi odottaa, miten sitä nyt kuvaisi, sellaista miellyttävää. En ollut moisesta levystä ehtinyt kuullakaan, vaikka onhan se näköjään ehtinyt jo listaykköseksi. Ärsyttää kun en tajua, milloin radiosta tulee "maailmanmusiikkia", kai sitä joskus tulee joltain YLEn kanavalta, en vaan satu koskaan kuuntelemaan oikeaan aikaan.Viime aikoina on monistakin syistä ollut mielessä, että pitäisi matkustaa Maliin sitten kun taas sielläpäin maailmaa oleskelen. Ja kotona tuli jo ennen Englannin-matkaa kuunneltua malilaista musiikkia (Salif Keitaa, Rokia Traoréa ja Oumou Sangaréa), senegalilainen ei jostain syystä ole viime aikoina houkutellut. Hmm, tästähän voisi tehdä vaikka mitä psykoanalyyttisiä päätelmiä, saatte analysoida jos haluatte, en nyt itse jaksa.
Tinariwen taas on tulossa Juhlaviikoille, ja lippu konserttiin on hankittu jo ajat sitten, joten piti sitten tutustua bändiin vähän etukäteen. Ensimmäiseksi Tinariwenin levystä tuli mieleen Ali Farka Tourén soolotuotanto, vaikka laulua on näillä vähän enemmän, ja kaikkea muutakin poppimeininkiä. Ihan kivalta kuulostaa, mutta ei ehkä ihan niin mielettömän hienolta kun jossain on annettu ymmärtää, mutta saattavat hyvinkin olla vakuuttavampia livenä, pianhan se selviää.
Konferenssin myyntipöydiltä olisi löytynyt tietysti vaikka mitä ihmeellistä musiikkia (ja kirjojakin oli, mutta eihän niitä jaksa kantaa), mutta tyydyin 3 cd:n kokoelmaan Bosavi - Rainforest Music from Papua New Guinea (Steven Feldin äänityksiä tietysti) ja malilaista(!) rumpumusiikkia sisältävään Dònkili - Call to dance -levyyn, jonka olen katsellut ties kuinka monta kertaa aiemminkin. Tulipa vihdoin ostettua sekin. Bosavi-paketin kakkoslevy "Sounds and Songs of Everyday Life" nousi suosikiksi: kummallisen rauhoittavaa kuunnella sademetsän ääniä ja ihmisten töitä tehdessään laulelemia lauluja. Mietin tässä, että voisi ehkä vaihtaa Polynesia-luennon Papua Uuteen-Guineaan, mutta ehkä ei kuitenkaan, Polynesiasta kun on videolla jotain tanssia ja laulua, eikä taida ehtiä ensi viikoksi muutenkaan.Dònkili-levyn kylkiäisenä tuli hassu Brass Worldwide -kokoelma, puhallinorkestereita ympäri maailman - siinäpä vanhojen siirtomaavaltojen kuuluvin perintö maailmalle. Ja jaossa oli toinenkin ilmaiskokoelma, jolla tosin vain katkelmia, Routledgen uuteen kirjaan World Music: A Global Journey liittyen. Kirja näytti kyllä ihan hyvältä, ja lupasivat lähettää siitä kappaleen tänne, niin voin lueskella tarkemmin.
// Just some thoughts about cd:s that I bought in London and at the Sheffield conference. And about Mali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti