Vihreää teetä ja puolukoita perjantai-iltana eli Elinan tehokas ja terveellinen elämä
Aleksin leffa (täältä traileri ym.) tuli siis katsottua viime sunnuntaina. En osaa tehdä mitään nasevaa yhteenvetoa, henkilökuvasta oli kuitenkin kyse ja hienostihan se oli toteutettu. Mielelläni olisin katsellut Burkina Fason maisemia ja meininkejä pitempään kuin 25 minuuttia. 
Vaikka se kai on vaan hyvä juttu, jos dokumenttielokuvan loppuessa toivoisi näkevänsä vielä lisää. Tanssia oli kyllä aika vähän, jos nyt jostain pitää valittaa, mutta eipä se mikään olennainen asia tuossa leffassa ollut. Toivottavasti pojat saavat siitä DVD-julkaisun aikaiseksi, extrojen kera.
Lienenköhän valaistumisen tiellä, kun keskiviikkona jooga tuntui sujuvan aiempaa paremmin. Tai miten sen nyt selittäisi, yhtä rankkaa oli kuin ennenkin, mutta asennot tuntuivat kerrankin menevän oikein ilman ihmeempää vääntöä ja säätämistä. (Kampaaja-ajankin sain kyllä varattua ensi viikoksi.) Torstain flamencotunneilla sain sitten loputkin lihakset kipeiksi, mutta onneksi ei tehty piruetteja, olisi voinut mennä usko omien kykyjen kasvuun saman tien...
Töitä on tullut tehtyä jonkin verran, enimmäkseen vaan luettua, mutta onhan sekin tarpeellista. Tekemättömien töiden lista alkaa kyllä kohta vähän stressata. Ennen Senegaliin lähtöä pitäisi saada aikaan kaksi artikkelia, joita en ole vielä edes aloittanut. Kolmaskin olisi jo mielessä, englanniksi parin suomenkielisen pohjalta, mutta sitä en varmasti ehdi. Siitä kesällä valmistuneesta artikkelistakin pitäisi jo piakkoin tulla referee-lausunnot, milloinhan muka sitä ehdin muokkaamaan (jollei sitä nyt suoralta kädeltä hylätä).
Koneiden personifioiminen on näköjään geneettinen taipumus: Ilona kertoi, että sillä on uusi tietokone, jonka nimi on Elmeri. Se on kuulemma aika kiva. Tän mun koneen nimihän on Akseli (taas suuri blogipaljastus!), ja on tääkin enimmäkseen kiva. Ristin tänään Merjan luvalla meidän työkoneen (kuvassa) Vihtoriksi, onhan se jo aika vanha ja tooosiii hiiidaaas. Ei paljon tuntunut auttavan sekään, että atk-Ville kävi lataamassa uuden käyttiksen, mutta jos se nyt toimisi edes vähän luotettavammin, kun ei uudesta koneesta ilmeisesti ole mitään toiveita. Että näin yliopistolla, mistäs vielä säästettäisiin?
Omaa telkkaria alkaa muuten olla jo vähän ikävä, eikä isältä ole edes tullut mitään tietoa sen tilasta. Isältä ja äidiltä sain lainatelkkarin mukana kolme rasiallista puolukoita, joita en oikeastaan halunnut, mutta kun ne on niin terveellisiä - ja Ilonakin syö niitä. Tänään tein sitten ihan itse vispipuuroa, kiitos vaan Päiville ideasta, muussa muodossa en saisi niitä marjoja ikinä syötyä pois. Siitä tuli jopa ihan hyvää, näköjään sauvasekoitinkin kelpaa ihan hyvin vispipuuron vispaamiseen (ainakin mannaryyniklöntit hajosi tehokkaasti). Mutta häviääkö puolukoista kaikki vitamiinit ja muut keitettäessä? Ja laitetaanhan vispipuuroon aika paljon sokeriakin, hmm, se siitä terveellisyydestä.
Vaikka se kai on vaan hyvä juttu, jos dokumenttielokuvan loppuessa toivoisi näkevänsä vielä lisää. Tanssia oli kyllä aika vähän, jos nyt jostain pitää valittaa, mutta eipä se mikään olennainen asia tuossa leffassa ollut. Toivottavasti pojat saavat siitä DVD-julkaisun aikaiseksi, extrojen kera.Lienenköhän valaistumisen tiellä, kun keskiviikkona jooga tuntui sujuvan aiempaa paremmin. Tai miten sen nyt selittäisi, yhtä rankkaa oli kuin ennenkin, mutta asennot tuntuivat kerrankin menevän oikein ilman ihmeempää vääntöä ja säätämistä. (Kampaaja-ajankin sain kyllä varattua ensi viikoksi.) Torstain flamencotunneilla sain sitten loputkin lihakset kipeiksi, mutta onneksi ei tehty piruetteja, olisi voinut mennä usko omien kykyjen kasvuun saman tien...
Töitä on tullut tehtyä jonkin verran, enimmäkseen vaan luettua, mutta onhan sekin tarpeellista. Tekemättömien töiden lista alkaa kyllä kohta vähän stressata. Ennen Senegaliin lähtöä pitäisi saada aikaan kaksi artikkelia, joita en ole vielä edes aloittanut. Kolmaskin olisi jo mielessä, englanniksi parin suomenkielisen pohjalta, mutta sitä en varmasti ehdi. Siitä kesällä valmistuneesta artikkelistakin pitäisi jo piakkoin tulla referee-lausunnot, milloinhan muka sitä ehdin muokkaamaan (jollei sitä nyt suoralta kädeltä hylätä).
Koneiden personifioiminen on näköjään geneettinen taipumus: Ilona kertoi, että sillä on uusi tietokone, jonka nimi on Elmeri. Se on kuulemma aika kiva. Tän mun koneen nimihän on Akseli (taas suuri blogipaljastus!), ja on tääkin enimmäkseen kiva. Ristin tänään Merjan luvalla meidän työkoneen (kuvassa) Vihtoriksi, onhan se jo aika vanha ja tooosiii hiiidaaas. Ei paljon tuntunut auttavan sekään, että atk-Ville kävi lataamassa uuden käyttiksen, mutta jos se nyt toimisi edes vähän luotettavammin, kun ei uudesta koneesta ilmeisesti ole mitään toiveita. Että näin yliopistolla, mistäs vielä säästettäisiin?Omaa telkkaria alkaa muuten olla jo vähän ikävä, eikä isältä ole edes tullut mitään tietoa sen tilasta. Isältä ja äidiltä sain lainatelkkarin mukana kolme rasiallista puolukoita, joita en oikeastaan halunnut, mutta kun ne on niin terveellisiä - ja Ilonakin syö niitä. Tänään tein sitten ihan itse vispipuuroa, kiitos vaan Päiville ideasta, muussa muodossa en saisi niitä marjoja ikinä syötyä pois. Siitä tuli jopa ihan hyvää, näköjään sauvasekoitinkin kelpaa ihan hyvin vispipuuron vispaamiseen (ainakin mannaryyniklöntit hajosi tehokkaasti). Mutta häviääkö puolukoista kaikki vitamiinit ja muut keitettäessä? Ja laitetaanhan vispipuuroon aika paljon sokeriakin, hmm, se siitä terveellisyydestä.
