Teknisiä häiriöitä

Minkähän pahantahtoisen sähkökentän olen oikein onnistunut kehittämään ympärilleni, kun mulla on näiden kodinkoneiden kanssa jatkuvasti ongelmia? Tai sitten koneet ei vaan tykkää musta, vaikka yritänkin pitää niistä hyvää huolta ja juttelen niille ja kaikkea. Pöh. Perjantaina lopetti tietokoneen palomuuri toimintansa ilman mitään selitystä ja tänään sitten telkkari. Eilen sitä vielä katselin ja tänään ei vaan toimi. Ja eihän siitä kai ole kun viikon verran, kun pesukone päätti nielaista rintsikoista kaarituen. Pesupussikin oli käytössä, mutta niinpä vaan oli kaarituki saanut tehtyä siihen reiän. Tai ehkä se olikin se pesukone. Hmm, koneiden salaliitto?

Koneiden kanssa taistelun välillä olen harrastanut kulttuuria ja elämysmatkailua. Elämysmatkailu suuntautui Hietalahden kirpputorille, jossa yritettiin päästä eroon nurkkiin kertyneistä ylimääräisistä tavaroista. Olin vienyt Joensuussa pari isoa kassillista vaatteita keräykseen, joten itsellä ei ollut nurkissa kovin paljoa ylimääräistä, mutta kaverit tienasivat kohtuullisen hyvin. Vanhemmilla ja siskoilla olisi ollut ylimääräistä roinaa myytäväksi, mutta eihän ne sitten saaneet niitä toimitettua mulle, vaikka asiasta puhuttiin ties kuinka monta kertaa. Joten keskityin sitten tähän elämyspuoleen, pidin seuraa ja dokumentoin... ja poltin naamani ja käsivarteni auringossa - aika hyvin syyskuussa.

Kulttuuriharrastaminen keskittyi taas nykytanssiin: perjantaina käytiin katsomassa Tero Saarisen Borrowed Light ja sunnuntaina Pina Bauschin Nefés. Enpä tiedä, mitä niistä uskaltaa sanoa, kumpikaan ei oikein tehnyt vaikutusta. Borrowed Lightista en saanut irti juuri mitään, näyttävähän se kyllä oli, mutta näyttävimmät (ryhmä)kohtaukset olivat samanlaisia kuin Kazessa... Saarinen ei taida muutenkaan olla parhaimmillaan näissä isoissa produktioissa, eniten olen kai tykännyt HUNT-soolosta, ja Petrushkakin oli muistaakseni hieno, muhun aina vetoaa sellaiset sadunomaiset (satumaiset?) jutut. Nefésissä oli paljon kaikkea hauskaa, mutta lähes kolmen tunnin kesto oli reippaasti liioiteltu, niin irrallisia ja tylsiäkin "numeroita" mahtui joukkoon. Intialaisesta tanssijasta tykkäsin kyllä paljon ja monista muistakin sooloista. Siitäkin pidin, että tanssijat olivat selkeästi persoonia eivätkä mitään yleistä liikkuvaa materiaa, johtuisikohan jonkinlaisesta teatteriajattelusta Bauschin tanssiteatterissa, vaikkei Nefésissä toisaalta mitään varsinaista juonta tuntunut olevan (ei kai teatteriesityksissäkään välttämättä tarvitse olla?). Aplodien kesto tuntuu muuten korreloivan suoraan lippujen hinnan kanssa.

Niin, yliopiston syyslukukausi alkoi tänään. Uudet opiskelijat vaikuttavat innokkailta ja näyttävät nuorilta. Nyt pitäisi paneutua vielä vähän tanssianalyysiteorioihin, jos vaikka huomenna osaisin kertoa niistä jotain opiskelijoille...