99 prosenttia tutkijan 5 neliöstä

Ei näköjään saisi haukkua rakkaan yliopistonsa tietoteknisiä fasiliteetteja, eilen illalla olivat ilmeisesti kaikki yhteydet poikki (mihinkään yliopiston nettisivuihin ei saanut yhteyttä) ja tänään yleensä niin luotettava webmail lopetti toimintansa iltapäivällä. Sivuilla lupaillaan, että huomenna taas toimii, tosin joidenkin ihmisten meilejä on kadoksissa... Jos ymmärsin oikein, en itse kuulu tuohon epäonniseen joukkoon, mutta olo on joka tapauksessa samanlainen kuin jos kännykkä olisi kadoksissa.

Tässä sähköpostittomuuden ahdistavassa tilassa toteutin eilen tutkijaseminaarissa syntyneen ajatuksen ja muotoilin runontapaisen seminaarin keskusteluissa käytetyistä käsitteistä. Jääkaappirunouden magneettisista sanoista ei näin hienoja termejä löydykään, mutta tämä blogi kai on jonkinlainen jääkaapin ovi omalla tavallaan. Arvatkaapa, mikä oli seminaarikokoontumisen aihe.

99 prosenttia säveltäjän työstä
– esteettinen (re)konstruktio

Arvaamaton prosessi
toi hänet luonnoksen asemalle
jossa identiteetti
on vain tutkijan harhaa
ja orgaanisuus
esteettinen ansa

Semiotiikalla voi siirtyä
tiedostamattomasta rakenteesta
romanttis-myyttiseen ulottuvuuteen
vaikkei ymmärtäisi sävelkieltä
eivätkä kognitiiviset lajitteluperiaatteet
selittäisi sisällön esi-merkkejä

Visiokokemus
saattaa lisätä formuloita
mutta Ursatz on aina sama
romanttisen kirjailijattaren kuvauksessa

Taisin olla hieman väsynyt siellä seminaarissa, kun sanat tuottivat vääriä assosiaatioita. Toivottavasti hihittely ei häirinnyt muita kovin pahasti. Puolustukseksi sanottakoon, että jouduin heräämään seitsemältä eli ennen auringonnousua, mikä on äärimmäisen epäluonnollista ja siksi aina yhtä tuskallista. Syy tähän varhaisherännäisyyteen oli puolestaan se, että piti suoriutua YTHS:lle rokotettavaksi aivokalvontulehdusta ja b-hepatiittia vastaan. En kyllä edelleenkään ole kovin vakuuttunut tuon jälkimmäisen rokotuksen tarpeellisuudesta, mutta kun lääketieteen ammattilaiset suosittelevat, niin eihän pieni humanisti uskalla sanoa vastaan. Olenpa nyt ainakin todella turvallista seuraa muille.

Takaisin yliopistoteemaan: Kuulin tänään ylempien tahojen esittäneen lausuntonaan taiteiden tutkimuksen laitoksen tilatarpeista, että kohtuullista tilankäyttöä olisi 5 neliömetriä kutakin tutkijaa kohti, vakituisempaan henkilökuntaan kuuluville suotaisiin huimat 10 neliötä. Seuraavaksi kai siirrytään avokonttoreihin ja vuorotyöhön, jotta tilankäytön tehokkuus saadaan maksimoitua. Ai niin, mutta meillähän on jo työhuonevuorot!