Lähdössä taas
Alan taas olla lähtötunnelmissa, kun suurimman osan ajasta mietin, mitä kaikkea pitäisi ehtiä vielä tehdä täällä Dakarissa ennen Suomeen paluuta. Viimeinen tanssitunti oli tänään, rumputunteja taitaa yksi tai kaksi jäljellä. Perjantain juhla-asukin on valmiina ja hiuksia laitetaan huomenna, korut vielä puuttuu. Muista juhlavalmisteluista en ole ihan perillä, mutta kunhan rumpalit muistaa saapua paikalle, niin kaipa saadaan jonkinlaiset juhlat aikaan.
Kovin tuntuu kummalliselta ajatella, että parin viikon päästä olen jossain aivan muualla. Toisaalta tuntuu kyllä jossain määrin houkuttelevalta päästä paikkaan, jossa ei tarvitse valvoa öisin odottelemassa, että saisi vesiämpärit taas täytettyä, eikä herätä aamuseitsemältä naapurien lasten kiljuntaan. Kaikesta huolimatta voisin ihan mielelläni jäädä tänne vähän pitemmäksi aikaa, varsinkin kun olisi vaikka mitä, mitä voisi tutkimuksenkin hyväksi vielä tehdä.
Kuten arvata saattaa, nämä viimeiset viikot täällä Dakarissa eivät näytä kuluvan kiivaasti töiden parissa. Kävin tosin (vihdoin) Senegalin kansallisarkistossa selailemassa lehtileikkeitä, mutta kuten vähän arvelin, arkistosta ei löytynyt juuri mitään mielenkiintoista. Videotakin on taas kertynyt jokunen tunti lisää. Ja tanssiesityksiä on käyty katsomassa tutuissa saleissa Soranossa ja Blaise Senghorissa.
Mainitsemisen arvoista lienee sekin, että kävin sunnuntaina stadionilla katsomassa senegalilaista painia (lamb). En edelleenkään ole erityisen kiinnostunut urheilusta, mutta nuo painiottelut ovat aika mielenkiintoisia tapahtumia. Varsinainen paini vie tuskin edes puolta tapahtuman ajasta, sitäkin enemmän aikaa käytetään painijoiden "esittelyyn" – tai miksi sitten pitäisikään kutsua sitä, kun painija joukkoineen saapuu hitaasti stadionin poikki ja tanssii omien rumpaliensa säestämänä. Stadionilla oli siis viisi tai kuusi sabar-bändiä sekä jokunen laulaja, ja soitto ja laulu jatkui taukoamatta myös ottelujen aikana.
Sää on täällä edelleen aurinkoinen, jonkun kerran on jo satanutkin, vaikka sadekausi ei vielä olekaan alkanut. Lämmintä on sen verran, että keskellä päivää tulee hiki, vaikkei tekisi juuri mitään. Asteita on vähän vaikea tietää, yhtenä päivänä näin keskustassa mittarin joka näytti 24° ja hetken päästä toisen joka näytti 50°, luultavasti vähän päälle 30° saattaisi olla lähellä totuutta. Toivottavasti Suomessakin on sen verran lämmintä, ettei heti tarvitse palella...
Kovin tuntuu kummalliselta ajatella, että parin viikon päästä olen jossain aivan muualla. Toisaalta tuntuu kyllä jossain määrin houkuttelevalta päästä paikkaan, jossa ei tarvitse valvoa öisin odottelemassa, että saisi vesiämpärit taas täytettyä, eikä herätä aamuseitsemältä naapurien lasten kiljuntaan. Kaikesta huolimatta voisin ihan mielelläni jäädä tänne vähän pitemmäksi aikaa, varsinkin kun olisi vaikka mitä, mitä voisi tutkimuksenkin hyväksi vielä tehdä.
Kuten arvata saattaa, nämä viimeiset viikot täällä Dakarissa eivät näytä kuluvan kiivaasti töiden parissa. Kävin tosin (vihdoin) Senegalin kansallisarkistossa selailemassa lehtileikkeitä, mutta kuten vähän arvelin, arkistosta ei löytynyt juuri mitään mielenkiintoista. Videotakin on taas kertynyt jokunen tunti lisää. Ja tanssiesityksiä on käyty katsomassa tutuissa saleissa Soranossa ja Blaise Senghorissa.
Mainitsemisen arvoista lienee sekin, että kävin sunnuntaina stadionilla katsomassa senegalilaista painia (lamb). En edelleenkään ole erityisen kiinnostunut urheilusta, mutta nuo painiottelut ovat aika mielenkiintoisia tapahtumia. Varsinainen paini vie tuskin edes puolta tapahtuman ajasta, sitäkin enemmän aikaa käytetään painijoiden "esittelyyn" – tai miksi sitten pitäisikään kutsua sitä, kun painija joukkoineen saapuu hitaasti stadionin poikki ja tanssii omien rumpaliensa säestämänä. Stadionilla oli siis viisi tai kuusi sabar-bändiä sekä jokunen laulaja, ja soitto ja laulu jatkui taukoamatta myös ottelujen aikana.
Sää on täällä edelleen aurinkoinen, jonkun kerran on jo satanutkin, vaikka sadekausi ei vielä olekaan alkanut. Lämmintä on sen verran, että keskellä päivää tulee hiki, vaikkei tekisi juuri mitään. Asteita on vähän vaikea tietää, yhtenä päivänä näin keskustassa mittarin joka näytti 24° ja hetken päästä toisen joka näytti 50°, luultavasti vähän päälle 30° saattaisi olla lähellä totuutta. Toivottavasti Suomessakin on sen verran lämmintä, ettei heti tarvitse palella...
1 kommentti:
V: Lämmintä on! Toissailtanakin kymmenen aikaan +27 astetta... ei mikään paras sää remontoinnille, tosin. Tervetuloa katsastamaan uusi kotimme kun olet taas Suomessa!
Lähetä kommentti