Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa
Viime päivinä on tullut nähtyä kaikenlaista omituista ja sitäkin enemmän ihmeteltyä tiettyjen ihmisten toimintaa (tai ehkä pikemminkin sen puutetta, mutta ei siitä sen enempää).
Pitää nyt aloittaa mainitsemalla ihan vaan ohimennen, että näin sitten Tarja Halosen oikein elävänä ja lähietäisyydeltä lauantaina (vaikutti pirteältä). Siinä ei oikeastaan ollut mitään kovin ihmeellistä, ehkä erikoisempaa on se, etten ole tullut nähneeksi Tarjaa samoissa yhteyksissä aiemmin. Tosin Tarja on kyllä nähnyt mut yhdessä tanssiesityksessä jokunen vuosi sitten, mutta sitä ei kyllä viitsi muistella sen enempää... toivottavasti muut paikalla olleet ovat jo unohtaneet.
Samaisena lauantaina joku oli levittänyt (tuoreennäköisiä (yöks)) siansorkkia Hämeentielle, siihen Haapaniemenkadun risteyksen kohdille, ikävästi juuri suojatien kohdalle, niin että niitä sai väistellä, kun halusi Hämeentien yli. Kommenttilaatikkoon voi sitten itse kukin kertoa oman teoriansa siitä, miten siansorkat ovat kadulle päätyneet. En ole vielä keksinyt yhtään hyvää.
Tänä aamuna matkalla ratikalle näin auton, jonka takaikkunassa oli tarra, tai ei oikeastaan tarra vaan jonkinlainen ikkunaan teipattu paperi, jossa luki isoin mustin kirjaimin "Asia tsunami survivor". Mitä helvettiä? Pitäisikö meidän nyt kaikkien sääliä kuskia, antaa sen törttöillä liikenteessä, kun se on sentään joutunut kärsimään (tai ainakin näkemään toisten kärsimystä) Thaimaan-lomallaan? Vai pitäisikö ihailla suurta sankaria, joka pystyy pitämään puolensa luonnonvoimille? Kysyä ehkä vinkkejä siltä varalta, että joutuu itse tsunamin takia vaaraan? Vähän niin kuin joitain vuosia sitten jonkun laihdutusvalmisteen verkostomarkkinoijat, joilla oli rintaneuloja ym. mainoksia tyyliin "laihdutin xx kiloa xx viikossa, kysy minulta miten".
Onneksi maailmassa on vielä täysjärkisiä ihmisiä jäljellä (enkä välttämättä lue itseäni siihen joukkoon) - vaikkakin tänään yksi vähemmän kuin eilen - aamua piristi nimittäin tällainen kolumni terrorismista. Jos nyt voi sanoa, että piristi, alkaa pahasti näyttää siltä, että se yksi hullu jenkki (kauppa)kumppaneineen ehtii aloittaa vielä yhden sodan. Ja terroristejako ihmisten muka kuuluisi pelätä?
[Lisäys 18.10.: Näitä maailman ihmeitä on nyt ollut niin paljon, että yksi ehti unohtua. Se nimittäin vasta olikin kummallista, että heräsin ihan vapaaehtoisesti lauantaiaamuna ennen yhdeksää (kysykää keneltä tahansa lähisukulaiselta, tämä on harvinainen tapaus). Hyvä syy tällaiseen ylenmääräiseen reippauteen pitää tietysti olla, suuntasin nimittäin Hulluille päiville ostamaan tallentavan dvd:n ja vhs-nauhurin yhdistelmän. Kymmenen aikaan olinkin sitten jo matkalla takaisin kotiin. Alkaa tämä elektronisten laitteiden ja varsinkin kaikenlaisten johtojen määrä kyllä lähennellä naurettavaa, mutta hieno on tuo uusikin. Ja ihmeiden ihme, uuden koneen kaukosäädin osaa kommunikoida myös telkkarin kanssa!]
Pitää nyt aloittaa mainitsemalla ihan vaan ohimennen, että näin sitten Tarja Halosen oikein elävänä ja lähietäisyydeltä lauantaina (vaikutti pirteältä). Siinä ei oikeastaan ollut mitään kovin ihmeellistä, ehkä erikoisempaa on se, etten ole tullut nähneeksi Tarjaa samoissa yhteyksissä aiemmin. Tosin Tarja on kyllä nähnyt mut yhdessä tanssiesityksessä jokunen vuosi sitten, mutta sitä ei kyllä viitsi muistella sen enempää... toivottavasti muut paikalla olleet ovat jo unohtaneet.
Samaisena lauantaina joku oli levittänyt (tuoreennäköisiä (yöks)) siansorkkia Hämeentielle, siihen Haapaniemenkadun risteyksen kohdille, ikävästi juuri suojatien kohdalle, niin että niitä sai väistellä, kun halusi Hämeentien yli. Kommenttilaatikkoon voi sitten itse kukin kertoa oman teoriansa siitä, miten siansorkat ovat kadulle päätyneet. En ole vielä keksinyt yhtään hyvää.
Tänä aamuna matkalla ratikalle näin auton, jonka takaikkunassa oli tarra, tai ei oikeastaan tarra vaan jonkinlainen ikkunaan teipattu paperi, jossa luki isoin mustin kirjaimin "Asia tsunami survivor". Mitä helvettiä? Pitäisikö meidän nyt kaikkien sääliä kuskia, antaa sen törttöillä liikenteessä, kun se on sentään joutunut kärsimään (tai ainakin näkemään toisten kärsimystä) Thaimaan-lomallaan? Vai pitäisikö ihailla suurta sankaria, joka pystyy pitämään puolensa luonnonvoimille? Kysyä ehkä vinkkejä siltä varalta, että joutuu itse tsunamin takia vaaraan? Vähän niin kuin joitain vuosia sitten jonkun laihdutusvalmisteen verkostomarkkinoijat, joilla oli rintaneuloja ym. mainoksia tyyliin "laihdutin xx kiloa xx viikossa, kysy minulta miten".Onneksi maailmassa on vielä täysjärkisiä ihmisiä jäljellä (enkä välttämättä lue itseäni siihen joukkoon) - vaikkakin tänään yksi vähemmän kuin eilen - aamua piristi nimittäin tällainen kolumni terrorismista. Jos nyt voi sanoa, että piristi, alkaa pahasti näyttää siltä, että se yksi hullu jenkki (kauppa)kumppaneineen ehtii aloittaa vielä yhden sodan. Ja terroristejako ihmisten muka kuuluisi pelätä?
[Lisäys 18.10.: Näitä maailman ihmeitä on nyt ollut niin paljon, että yksi ehti unohtua. Se nimittäin vasta olikin kummallista, että heräsin ihan vapaaehtoisesti lauantaiaamuna ennen yhdeksää (kysykää keneltä tahansa lähisukulaiselta, tämä on harvinainen tapaus). Hyvä syy tällaiseen ylenmääräiseen reippauteen pitää tietysti olla, suuntasin nimittäin Hulluille päiville ostamaan tallentavan dvd:n ja vhs-nauhurin yhdistelmän. Kymmenen aikaan olinkin sitten jo matkalla takaisin kotiin. Alkaa tämä elektronisten laitteiden ja varsinkin kaikenlaisten johtojen määrä kyllä lähennellä naurettavaa, mutta hieno on tuo uusikin. Ja ihmeiden ihme, uuden koneen kaukosäädin osaa kommunikoida myös telkkarin kanssa!]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti