Kyllä se jää kantaa
Jokseenkin synkissä tunnelmissa on kuluneet viime päivät. Flunssan, marrasmasennuksen ja yleisen itsesäälin lisäksi iski vielä ennenkokematon lähtöpaniikki. Mieleen juolahti muun muassa, miten hankalaa Dakarissa on hoitaa ihan yksinkertaisia asioita, eihän sitä jaksa... Ylipäätään olotila on kuin olisi lähdössä heikoille jäille (olen ehkä kuunnellut vähän liikaa Stellaa). Vaikka onhan tässä tietysti vähän isommista asioista kyse kuin aiemmilla reissuilla, kuukausipalkkaisena tutkijana kai on jonkinmoinen velvollisuus saada jotain aikaankin siellä. Sama kai se olisi apurahallakin, periaatteessa, paitsi että nyt pitää yrittää tuottaa mainetta ja kunniaa myös projektille eikä pelkästään omalle pienelle väitöskirjalleen. Tai jotain sellaista.
Ihan oikeasti vaan epämääräisesti pelottaa kaikki mahdollinen ja mahdoton. Niin kuin se, että takaisin tullessa kaikki onkin ihan erilaista kuin lähtiessä - tai että kaikki on juuri samanlaista kuin ennenkin, se kai olisi vielä kamalampaa. Viimeiset puoli vuotta on tainut olla vähän liikaa kaikenkaikkiaan, niin paljon kaikkea uutta, eikä sitten kuitenkaan mitään uutta. Kovasti olisi mulla käyttöä sellaiselle ihmiselle kuin se yksi, joka tässä joskus syksyllä totesi, että asioilla on tapana järjestyä. Vaikkei olisikaan, niin sopivan henkilön sanomana uskon mitä vaan. Sellainen sopivanlainen ihminen varmaan ymmärtäisi myös muistuttaa siitä, että kannattaa syödä muutakin kuin suklaata ja leipää, vaikka kuinka olisi sairas ja onneton. Itse on tuollaisia asioita vähän vaikea muistaa, näköjään.
Senegalin juttuja palautti osaltaan mieleen kosmetiikkainventaariota tehdessä esiin putkahtanut menthojelly-purkki vuodelta 2000. Kyseessä on siis kaikkien mahdollisten vaivojen hoitoon sopiva (kiinalainen) ihmevoide, jota jotkut senegalilaiset käyttävät huulirasvanakin. Sopii aika hyvin myös puhkiniistetyn nenän hoitoon.
Niin, onhan asiat tietenkin järjestymässä (ja flunssakin vähitellen paranemassa). Asuntoon olen saanut vuokralaisen, vakuutukset on hoidettu tilanteen tasalle ja huomenna haen Lariamit apteekista. Tädiltä tuli tänään viesti, että Dakarista on varattu mulle joku huone pariksi viikoksi siltä varalta, ettei sopivaa asuntoa satu löytymään. Pitäisi jaksaa soitella pari puhelua, niin muutama muukin asia ehkä edistyisi. Kun nyt saisin ääneni takaisin, niin saisin ehkä jopa soitettua. Sen sijaan en oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, että Air Portugal oli päättänyt perua juuri sen lennon, jolla olin lähdössä, ja lähtö siirtyi siitä johtuen päivää myöhemmäksi. Kovin on enteellistä, mutta en osaa tulkita, onko tuo hyvä vai huono enne.
Ihan oikeasti vaan epämääräisesti pelottaa kaikki mahdollinen ja mahdoton. Niin kuin se, että takaisin tullessa kaikki onkin ihan erilaista kuin lähtiessä - tai että kaikki on juuri samanlaista kuin ennenkin, se kai olisi vielä kamalampaa. Viimeiset puoli vuotta on tainut olla vähän liikaa kaikenkaikkiaan, niin paljon kaikkea uutta, eikä sitten kuitenkaan mitään uutta. Kovasti olisi mulla käyttöä sellaiselle ihmiselle kuin se yksi, joka tässä joskus syksyllä totesi, että asioilla on tapana järjestyä. Vaikkei olisikaan, niin sopivan henkilön sanomana uskon mitä vaan. Sellainen sopivanlainen ihminen varmaan ymmärtäisi myös muistuttaa siitä, että kannattaa syödä muutakin kuin suklaata ja leipää, vaikka kuinka olisi sairas ja onneton. Itse on tuollaisia asioita vähän vaikea muistaa, näköjään.
Senegalin juttuja palautti osaltaan mieleen kosmetiikkainventaariota tehdessä esiin putkahtanut menthojelly-purkki vuodelta 2000. Kyseessä on siis kaikkien mahdollisten vaivojen hoitoon sopiva (kiinalainen) ihmevoide, jota jotkut senegalilaiset käyttävät huulirasvanakin. Sopii aika hyvin myös puhkiniistetyn nenän hoitoon.Niin, onhan asiat tietenkin järjestymässä (ja flunssakin vähitellen paranemassa). Asuntoon olen saanut vuokralaisen, vakuutukset on hoidettu tilanteen tasalle ja huomenna haen Lariamit apteekista. Tädiltä tuli tänään viesti, että Dakarista on varattu mulle joku huone pariksi viikoksi siltä varalta, ettei sopivaa asuntoa satu löytymään. Pitäisi jaksaa soitella pari puhelua, niin muutama muukin asia ehkä edistyisi. Kun nyt saisin ääneni takaisin, niin saisin ehkä jopa soitettua. Sen sijaan en oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, että Air Portugal oli päättänyt perua juuri sen lennon, jolla olin lähdössä, ja lähtö siirtyi siitä johtuen päivää myöhemmäksi. Kovin on enteellistä, mutta en osaa tulkita, onko tuo hyvä vai huono enne.
2 kommenttia:
m2: No nyt minäkin olen lukenut tämän postauksen :)
Pitäisköhän ruveta pitämään nimenhuutoja täällä, että tietäisi kuka on lukenut mitä... Heh.
Yliopiston webmail on taas katkipoikki. Pöh. Tiedoksi vaan niille kaikille kymmenille ihmisille, jotka ovat juuri tänään meilanneet mulle ja odottelevat nyt kärsimättöminä vastausta.
Lähetä kommentti