Taidetta ja velvollisuuksia

Tässä muutaman päivän ajan ovat mielessä olleet ennemmin velvollisuudet kuin taide, vaikka molemmat tietysti tuntuvat usein kietoutuvan toisiinsa, kun tämä työnkuva on mitä on (niin, kyllä kansanmusiikkikin on taidetta, sanokaa mitä sanotte). Epämääräisen touhuilun ja kavereiden kanssa kahvittelun välissä olen onnistunut saamaan jotain aikaan:

Konferenssiesitelmä on valmis ja printattu. Yritän olla katselematta printtejä, etten vaan löytäisi mitään korjattavaa. Kyllä se eilen ihan hyvältä vaikutti, yllättävän hyvältä siihen nähden, että lähtökohtana oli hämärä ajatus rakenteeksi ja aiemmista tuotoksista leikelty kokoelma suomen- ja englanninkielisiä tekstikatkelmia. Välillä ehti taas tuntua yhdeltä suurelta huijaukselta koko tieteen tekeminen.

Luennot ovat edelleen työn alla, tosin valmistuvat todennäköisesti vielä tänään, pitää vaan muokata vanhoja luentoja ja valita esimerkkejä. Hain Kirjasto 10:stä vähän lisää levyjä, ilta taitaa kulua sufi-musiikkia ja koraaniresitaatiota kuunnellen... Oli muuten ensimmäinen kerta kun kyseisessä kirjastossa kävin, näyttipä aika kivalta paikalta. Kokoelmat tunnisti kyllä samoiksi kuin entisessä Pasilan paikassa, mutta kirjat ja levyt oli järjestetty sisällön mukaan, siis tiettyä musiikkia käsittelevät kirjat kyseisten levyjen läheisyyteen, mikä vaikutti viisaalta ratkaisulta. Tilat kyllä tuntuivat jotenkin ahtaammilta kuin Pasilassa.

Jonkinlainen velvollisuudentunto ohjasi kirjastosta katsomaan Yann Arthus-Bertrandin Maa ilmasta -näyttelyä. Ei niin, etteikö kyseinen näyttely kovastikin olisi kiinnostanut, on vaan aina yhtä vaikea saada itsensä paikan päälle mihinkään näyttelyyn tai varsinkaan museoon. Joka tapauksessa näyttelyn kiertäminen - ja erityisesti maailmankartalla kävely - on ollut mielessä ja nyt sitten sain aikaiseksi. Osan kuvista olin kyllä nähnyt jo jokunen vuosi sitten Berliinissä, mutta Lasipalatsin näyttelyssä tuntui olevan enemmän kuvia. Ainakin niitä on paljon, pitäisi varmaan käydä katsomassa niitä vielä uudemmankin kerran, kun tuntui että puolet nähtyään tuli päivän taidekiintiö täyteen. Sepä kai juuri on kaikkien näyttelyiden ahdistava puoli, että katsottavaa on aina liikaa.

YAB:n kuvasivustosta ei löytynyt vaikuttavimmaksi kuvaksi äänestämääni kuvaa Sudanista, joten tulkoon blogin kuvitukseksi tämä kuva Marokosta arabimusiikkiin väljästi liittyen:


Velvollisuudentunteita herättivät paljonkin kuviin liittyvät tekstit, jotka avasivat samalla uusia ulottuvuuksia moniin kuviin. En tiedä, olisiko näyttely oikeastaan yhtä vaikuttava ilman tekstejä, vaikka kauniita kuvat ovatkin. Otollisen paikan olivat huomanneet Greenpeacen jäsenhankkijat, ja niinhän siinä sitten kävi, että taivuin tukijäseneksi. Ainakin voin taas hetken tuntea itseni paremmaksi ihmiseksi. Noin periaatteesta ärsyttää silti kaduilla kiertävät jäsenhankkijat - saanko nyt sanoa niille kaikille muillekin, että tuen jo Greenpeaceä? Ja onko se riittävä syy kieltäytyä muiden tukemisesta? Vaikka tulihan sitä tuettua toistakin järjestöä tässä joku aika sitten (klikkaa paidan kuvaa).

Eipä taiteesta ja hyväntekeväisyydestä päässyt eroon vielä kotimatkallakaan, mutta hieman kyllä epäilyttää, onko ilmaisen kokiksen juominen paras mahdollinen tapa tukea Punaista Ristiä. Moinen kamppanja taiteellisine tölkkeineen kuitenkin oli käynnissä Rautatientorilla, ja juoma oli sinänsä ihan tervetullut taideseisoskelun jälkeiseen olotilaan.

Another year

Juhlat on nyt juhlittu. Tai äitin kanssa oli kyllä puhetta, että pitäisi huomenna vielä mennä kotiin syömään kakkua. Eli ei ihan kuitenkaan. Mutta kiitokset kaikille kauniista toivotuksista ja hienoista lahjoista! Ja eilen paikalla olleille myös hauskoista juhlista!

Olisi muuten kannattanut sinnitellä loppuun asti, mehän heittäydyttiin puolen yön jälkeen suorastaan taiteellisiksi - kuvassa yön tunteina syntynyt runoantologia. Tietysti kritiikkipuolikin piti hoitaa saman tien runoraadin muodossa. Raatilaisten editointiehdotuksista huolimatta runot ovat kuvassa alkuperäisessä muodossaan. Eihän taiteilijan näkemystä sovi kyseenalaistaa...

Nyt vähän väsyttää, varmaan alkaa tuo ikä painaa. Ilmiliekkikin jäi näkemättä, kun en saanut itseäni sängystä ylös ennen kuin kahden maissa. Mutta olihan sinne Kaivariin sitten lähdettävä, kun aurinkokin paistoi sääkarttojen pisaroista huolimatta. Ismo Alanko toi mieleen Joensuun, varsinkin kun väkijoukossa vilahti tuttuja hahmoja sieltä kaukaa itärajalta. Tuomari Nurmio ei ole ihan omaa lempimusaa, mutta karismaattinen hahmo kuitenkin, ja veti kyllä aika vakuuttavasti soolona. Sitten vielä jäätelöä mattolaiturilla, eli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut synttäripäivä.

The party yesterday was a lot of fun, and also very creative, see the photo for the latest achievements of Finnish fridge door poets. No translations available yet, sorry. I got up kind of late today, tried to clean up a little, and then left to Kaivopuisto (a park), where there was a concert - arranged by the city of Helsinki appropriately for my birthday. I only heard the two last performers, but it was nice to sit in the sunshine. There'll be some photos on Flickr some time soon.

Here's a song for the next year, or the next decade:

Je veux rêver de sagesse,
espérer le bonheur,
pouvoir aimer,
chanter chanter chanter

(Rokia Traoré: Château de sable)

... or maybe dance.

... ja rommia pullo

Konferenssiesitelmän kirjoittaminen ei etene, kun pitää koko ajan touhuta jotain muuta. Aivotkin tuntuvat olevan kesälomalla. Eikä sängystä nouseminen ennen puolta päivää ole mitenkään mahdollista.

Asunnossa on taas kaikkea uutta. Elisa ja Matti toivat tiistaina IKEAsta äidin ja isän synttärilahjaksi lupaaman ruokapöydän ja tuolit, hyvältä näyttää. Alan muuten jo olla aika hyvä kaikenlaisten huonekalujen kokoamisessa, jos joku sattuu tarvitsemaan apua... Eilen paikalle taas ilmaantui isä naapurin sedän kanssa, ja kiivaan puuhastelun tuloksena saatiin keittiöön viritettyä kattolamppu (tämä homma vaati johdon vetämistä kytkintä varten, mikä puolestaan vaati listojen irrottelua, poraamista jne.). Seinän kaivelusta irronnutta pölyä imuroin vielä tänäänkin, mutta onpa nyt sekin homma hoidettu. Aika hämmentävää, miten erilaiselta keittiö ja olohuonekin näyttää, kun keittiössä on kunnollinen valo.

Uutta on myös t-paita, jonka kyllä tilasin jo ajat sitten, mutta ihan sopiva ajoitus.

Sunnuntaina on siis se suuri päivä, jonka jälkeen ei vuosia viitsi enää edes laskeskella, tosin tässä joku aika sitten sain nettitestissä henkiseksi iäkseni 17 eli täytän vissiin sitten 18 vuotta, taas kerran. Täytynee testata ensi viikolla uudestaan. Lauantaina juhlitaan, joskin moni kaveri tuntuu olevan joko hääkeikalla tai jossain maaseudulla. Kävi kyllä itselläkin mielessä, että voisi taas lähteä Poriin, mutta onhan rakas kotikaupunkini sentään järjestänyt ohjelmaa synttärieni kunniaksi, joten mikäs täällä ollessa.

My brain seems to be taking a vacation, so it's hard to write anything in any other language than Finnish, sorry. The main points from the last post and this one: I spent last week dancing and meeting nice people. I have lots of new things in my new home (stereo, kitchen table, chairs) and a new t-shirt. I'll have my birthday on Sunday and a birthday/house warming party on Saturday. A net test estimated my "mental age" as 17, I suppose I'll be turning 18 then.

Lakatut varpaankynnet

Mielessä pyörii monenlaisia asioita ja ajatuksia, joistain voisi tännekin kirjoittaa, ehkä, jos saisi sanat oikeaan järjestykseen. Mutta tässä impressionistinen kokoelma viikon tapahtumista. Illat on täyttänyt enimmäkseen tanssiminen, opettajana burkinafasolainen Dama, kuvia voi katsoa Flickrin tanssikansiosta, pari kuvaa jopa onnistui teknisistä ongelmista (vähän valoa ja paljon liikettä) huolimatta. Tanssimisesta ja lämpotilasta johtuen hikoilu ja veden juominen ovat olleet kovasti pinnalla. Auringon ottamista Alppipuistossa tuli myös testattua. Helsinki on hieno paikka ja on kiva istua nurmikolla, varsinkin oikenlaisessa seurassa. Uudessa kodissa on uudet stereot, ja tunnen olevani kovin pro, kun jokainen pala on eri merkkiä. Ja taas pitää kantaa tyhjiä pahvilaatikoita ullakkokomeroon, tai jonnekin pois nurkista pyörimästä, vanhoista stereoistakin kai pitäisi päästä eroon. Kasettilaatikoista kaivoin Kate Bushia ja Daniel Lanois'ta, mutta suosikkina taitaa jatkaa Quintessencen 5 am, joka on soinut korvalapuissa jo kaikilla kevään ja alkukesän junamatkoilla ja välillä töissä ja kotonakin. Vaikea sanoa, mikä kyseisessä levyssä on niin hienoa, onpahan vaan onnellinen olo sitä kuunnellessa. Ranskaa on tullut puhuttua (huonosti) tanssi- ja rumpuopejen kanssa, eipä ole mennyt elämä ihan liian tervehenkiseksi, kun harva se päivä on pitänyt lähteä kaljalle (siiderille) tanssitunnin jälkeen. Englanniksi taas olen kirjoittanut asiallisia sähköposteja, erinäisten (vähän yllättävien) mutkien kautta tietoon tulleille uusille kontakteille tutkimukseen liittyen. Lähipäivinä pitäisi vääntää päivärytmi johonkin järjellisempään malliin ja kirjoittaa Sheffieldin esitelmä ja valmistella pari luentoa. Ja tutustua Lontoon opaskirjoihin, ja lähettää siellä asuville serkuille sähköpostia. Äiti sanoi, ettei sitten saa mennä minnekään lähelle metroa... Sitten ois vielä ne synttärit. Mutta nyt lähden ostamaan pizzaa.

Connected

Latasin juuri Skypen. Se oli mielessä jo joskus aiemmin, mutta jäi silloin tekemättä, kun pohdin, että se vie turhan paljon tilaa koneelta, enkä oikein tiedä yhteyden nopeudestakaan. Mutta tässä eräänä iltana kuulin yhdeltä afrotutulta, että Skypellä on halpaa soittaa Afrikkaan, joten ehkä sitä pitää kokeilla. Pitänee jossain vaiheessa soitella Senegaliin, ja 20 senttiä minuutissa kuulostaa paremmalta kuin 1,50 €. Toimivuudesta en vielä tiedä. En myöskään ole erikseen ostanut mitään luureja, ajattelin pärjätä kotoa löytyvillä kuulokkeilla ja mikrofoneilla.

Lähiaikoina ei kyllä taida ehtiä paljoa soittelemaan, kun on näitä harrastuksia... lauantaihin asti olen joka ilta tanssikurssilla, eilen aloitettiin, ja tänään oli vielä rumputuntikin ennen tanssia. Lämpötilakin on ollut oikein asianmukainen. Viime päivinä on tullut muutenkin harrastettua kaikenlaista "oikeaa elämää", kavereiden tapaamista etupäässä. Ja Galaxya piti tietysti käydä katsomassa ja moikkaamassa sunnuntaina Kaivarissa.

Just downloaded and installed Skype, don't know if it works on my computer and with the connection, microphones and headphones I have here, but let's hope so. -- It does work, my dad just called me (added at 13:10).

Mensch

Ich sollte ja gar nicht mehr wach sein um diese Zeit, aber ich versuche einen Artikel endlich fertig zu kriegen, den ich schon seit ewig schreibe. Höre dabei Herbert Grönemeyer, die CD Mensch habe ich vor zwei Jahren von Kendra bekommen (danke schön). Den Titelstück habe ich letzte Woche in einem Kleiderladen hier in Helsinki gehört! Schwer zu verstehen warum in einem finnischen Kleiderladen Grönemeyer gespielt wird, ist ja nicht mal neu der Stück, und auch sonst hört man hier nie deutsche Musik (ausser vielleicht Rammstein). Und was für ein Zufall, dass ich grade dann in dem Laden drin war, wie viele Finnen gibt es schon die die CD haben. Ja, die Wunder der Welt...

Jos pitää joka yö valvoa neljään, niin on syytä tehdä edes jotain hyödyllistä. Kuten kirjoittaa blogiin? No ehkä ei, mutta se paljon puhuttu artikkeli alkaa vähitellen valmistua. Kuuntelen tässä Herbert Grönemeyeria, jonka biisi Mensch soi viime viikolla Aleksi 13:ssa kun kiertelin alennusmyynneissä. Hieno, koskettava biisi (ja levy, sain Kendralta lahjaksi kaksi vuotta sitten), mutta hieman hämmentävää kuulla se helsinkiläisessä vaatekaupassa. Ja miten se sattuikin soimaan juuri silloin, kun olin paikalla, kuinkahan moni suomalainen omistaa tuon levyn? Universumi halusi varmaankin viestittää jotain, vielä kun tietäisi mitä...

Afrikka-päivät / Theme: Africa

Tästäpä muotoutui varsinainen Afrikka-teemaviikonloppu. Eilen katselin Live8-konserttia telkkarista, ja ärsyynnyin monenlaisista asioista. Tänään taas kävin katsomassa (afrikkalaisen) elokuvan Moolaadé, joka puolestaan oli oikein myönteinen kokemus. Molemmista kirjoitin tuonne Afrotanssi.netiin, joten ei niistä sen enempää tässä, käykää lukemassa siellä. Tulipa tänään käytyä myös djembe-tunnilla, samoin kuin torstai-iltana. Rummuttelu jäikin Joensuussa vähälle, mutta ihmeen hyvin tuntuu jotkut jutut olevan liikemuistissa. Djemben kalvo taitaa tosin vedellä viimeisiään, mutta onhan se jo viisi vuotta vanha.

This turned out to be quite an Africa theme weekend for me. Yesterday I watched the Live8 concert(s) on TV and got pretty angry. Firstly because didn't show any African music, although there was a concert in Johannesburg with African artists. Well, there was Youssou Ndour, but he only sung Seven Seconds, which has absolutely nothing to do with African music except for Youssou himself. Secondly because of the way Africa and Africans were represented on that show, as shocking (starving children) or idyllic (beautiful sceneries) pictures in the background of Western pop stars. And many real problems - like EU & US customs regulations - were not mentioned at all. Nice idea, bad realization, that's my opinion about the whole thing. I wrote some comments in Finnish on the African dance website Afrotanssi.net, and there are two links to other people's opinions in English, so check these out: "Live8 and Those Who Would Steal African Humanity" & "Africa's a continent, not a crisis". [Here's one more (that I found later) from someone in Kenya "Live Aid? Please!", read also the follow-up "Get Real: Global Politics 101 & Live 8".]

Today I went to see the film Moolaadé which was a more positive experience. The director Sembene Ousmane is Senegalese, but the film has been made in Burkina Faso with local actors. The film is quite dramatic (it's about female circumcision) but also very visual, with lots of details and wonderful colours. The funny thing was, that I had the whole theatre to myself. It was after all at 1:30 PM on a very sunny summer day. Today and on Thursday I have also been playing djembe after a very long break (due to living in Joensuu), Merceau from Burkina is again here for the summer.

Kosketeltavaa

Kävin tänään Tampereella allekirjoittamassa tutkimusprojektin papereita. Mut on nyt sitten virallisesti nimitetty tutkijaksi projektiin Menneet ja nykyiset tanssikäytännöt ajalle 1.8.2005-30.4.2007. En edelleenkään oikein tunnista tuota suomenkielistä versiota projektin nimestä, kun kaikki hakupaperit tehtiin englanniksi.

Tampereelta palattua eteisen lattialla odotti kirjekuori efotosta, jossa oli juhannuksena netin kautta teetettäväksi (printattavaksi) lähetetyt digikuvat. On siinä vaan oma fiiliksensä, että saa pidellä niitä kuvia ihan kädessä tai selata albumissa eikä vaan katsella ruudulta, vaikka digikuvissa onkin omat hyvät puolensa, kuten erityisesti se että kaukanakin asuvat kaverit voivat niitä netin kautta katsella. Itselle muistutuksena, että sisätiloissa otetuissa kuvissa 960 x 1280 pikselin tarkkuus ei näytä riittävän (paperikuvan huomaa heti digikuvaksi), ulkona otetuissa kuvissa jopa 768 x 1024 pikseliä näyttää olevan ok. Saakohan muuten jostain 10 x 13 cm:n kuville sopivia fläppialbumeita?

Vähän sama juttu musiikin kanssa. Onhan iPod ja muut vastaavat tekniset ihmetykset varmasti tosi käteviä, kun kaiken lempimusiikkinsa saa samassa rasiassa vaikka matkalle mukaan. (Todennäköisesti vielä sellaisen ihmerasian hankin, mutta toistaiseksi minidiscit saa kyllä riittää.) Haluan kuitenkin hankkia musiikkini jossain käsinkosketeltavassa muodossa enkä pelkkinä bitteinä johtoa pitkin. Olen kai sitten pohjimmiltani niin fyysis-konkreettis- visuaalinen(?) ihminen, että tarvitsen jotain kosketeltavaa ja katseltavaa bittien ja ääniaaltojen (=musiikin?) "ympärille". Lp-levyistä luopuminenkin teki vähän tiukkaa... Tällä hetkellä en tosin omista lp-soitinta, mutta eipä niitä 1980-luvun suosikkeja kai kovin usein tulisi kuunneltua muutenkaan. (Voisi kyllä harkita soittimen hankkimista nyt kun muutenkin on tarkoitus hankkia uudet stereot, riippuu vähän, kuinka paljon muut palaset maksavat.)

Maailmanparannuspäivänä sympatisoin afrikkalaisten ihmisten lisäksi myös suomalaisia eläimiä ja Animaliaa, jonka toimisto sattuu sijaitsemaan tuossa naapurissa. Opiskelutoveri näyttää olevan kovin aikaasaava (kuten aina) ja tekevän enemmän kuin vain sympatisoivan.

Today