Lakatut varpaankynnet

Mielessä pyörii monenlaisia asioita ja ajatuksia, joistain voisi tännekin kirjoittaa, ehkä, jos saisi sanat oikeaan järjestykseen. Mutta tässä impressionistinen kokoelma viikon tapahtumista. Illat on täyttänyt enimmäkseen tanssiminen, opettajana burkinafasolainen Dama, kuvia voi katsoa Flickrin tanssikansiosta, pari kuvaa jopa onnistui teknisistä ongelmista (vähän valoa ja paljon liikettä) huolimatta. Tanssimisesta ja lämpotilasta johtuen hikoilu ja veden juominen ovat olleet kovasti pinnalla. Auringon ottamista Alppipuistossa tuli myös testattua. Helsinki on hieno paikka ja on kiva istua nurmikolla, varsinkin oikenlaisessa seurassa. Uudessa kodissa on uudet stereot, ja tunnen olevani kovin pro, kun jokainen pala on eri merkkiä. Ja taas pitää kantaa tyhjiä pahvilaatikoita ullakkokomeroon, tai jonnekin pois nurkista pyörimästä, vanhoista stereoistakin kai pitäisi päästä eroon. Kasettilaatikoista kaivoin Kate Bushia ja Daniel Lanois'ta, mutta suosikkina taitaa jatkaa Quintessencen 5 am, joka on soinut korvalapuissa jo kaikilla kevään ja alkukesän junamatkoilla ja välillä töissä ja kotonakin. Vaikea sanoa, mikä kyseisessä levyssä on niin hienoa, onpahan vaan onnellinen olo sitä kuunnellessa. Ranskaa on tullut puhuttua (huonosti) tanssi- ja rumpuopejen kanssa, eipä ole mennyt elämä ihan liian tervehenkiseksi, kun harva se päivä on pitänyt lähteä kaljalle (siiderille) tanssitunnin jälkeen. Englanniksi taas olen kirjoittanut asiallisia sähköposteja, erinäisten (vähän yllättävien) mutkien kautta tietoon tulleille uusille kontakteille tutkimukseen liittyen. Lähipäivinä pitäisi vääntää päivärytmi johonkin järjellisempään malliin ja kirjoittaa Sheffieldin esitelmä ja valmistella pari luentoa. Ja tutustua Lontoon opaskirjoihin, ja lähettää siellä asuville serkuille sähköpostia. Äiti sanoi, ettei sitten saa mennä minnekään lähelle metroa... Sitten ois vielä ne synttärit. Mutta nyt lähden ostamaan pizzaa.