Kosketeltavaa
Kävin tänään Tampereella allekirjoittamassa tutkimusprojektin papereita. Mut on nyt sitten virallisesti nimitetty tutkijaksi projektiin Menneet ja nykyiset tanssikäytännöt ajalle 1.8.2005-30.4.2007. En edelleenkään oikein tunnista tuota suomenkielistä versiota projektin nimestä, kun kaikki hakupaperit tehtiin englanniksi.
Tampereelta palattua eteisen lattialla odotti kirjekuori efotosta, jossa oli juhannuksena netin kautta teetettäväksi (printattavaksi) lähetetyt digikuvat. On siinä vaan oma fiiliksensä, että saa pidellä niitä kuvia ihan kädessä tai selata albumissa eikä vaan katsella ruudulta, vaikka digikuvissa onkin omat hyvät puolensa, kuten erityisesti se että kaukanakin asuvat kaverit voivat niitä netin kautta katsella. Itselle muistutuksena, että sisätiloissa otetuissa kuvissa 960 x 1280 pikselin tarkkuus ei näytä riittävän (paperikuvan huomaa heti digikuvaksi), ulkona otetuissa kuvissa jopa 768 x 1024 pikseliä näyttää olevan ok. Saakohan muuten jostain 10 x 13 cm:n kuville sopivia fläppialbumeita?
Vähän sama juttu musiikin kanssa. Onhan iPod ja muut vastaavat tekniset ihmetykset varmasti tosi käteviä, kun kaiken lempimusiikkinsa saa samassa rasiassa vaikka matkalle mukaan. (Todennäköisesti vielä sellaisen ihmerasian hankin, mutta toistaiseksi minidiscit saa kyllä riittää.) Haluan kuitenkin hankkia musiikkini jossain käsinkosketeltavassa muodossa enkä pelkkinä bitteinä johtoa pitkin. Olen kai sitten pohjimmiltani niin fyysis-konkreettis- visuaalinen(?) ihminen, että tarvitsen jotain kosketeltavaa ja katseltavaa bittien ja ääniaaltojen (=musiikin?) "ympärille". Lp-levyistä luopuminenkin teki vähän tiukkaa... Tällä hetkellä en tosin omista lp-soitinta, mutta eipä niitä 1980-luvun suosikkeja kai kovin usein tulisi kuunneltua muutenkaan. (Voisi kyllä harkita soittimen hankkimista nyt kun muutenkin on tarkoitus hankkia uudet stereot, riippuu vähän, kuinka paljon muut palaset maksavat.)
Maailmanparannuspäivänä sympatisoin afrikkalaisten ihmisten lisäksi myös suomalaisia eläimiä ja Animaliaa, jonka toimisto sattuu sijaitsemaan tuossa naapurissa. Opiskelutoveri näyttää olevan kovin aikaasaava (kuten aina) ja tekevän enemmän kuin vain sympatisoivan.
Tampereelta palattua eteisen lattialla odotti kirjekuori efotosta, jossa oli juhannuksena netin kautta teetettäväksi (printattavaksi) lähetetyt digikuvat. On siinä vaan oma fiiliksensä, että saa pidellä niitä kuvia ihan kädessä tai selata albumissa eikä vaan katsella ruudulta, vaikka digikuvissa onkin omat hyvät puolensa, kuten erityisesti se että kaukanakin asuvat kaverit voivat niitä netin kautta katsella. Itselle muistutuksena, että sisätiloissa otetuissa kuvissa 960 x 1280 pikselin tarkkuus ei näytä riittävän (paperikuvan huomaa heti digikuvaksi), ulkona otetuissa kuvissa jopa 768 x 1024 pikseliä näyttää olevan ok. Saakohan muuten jostain 10 x 13 cm:n kuville sopivia fläppialbumeita?
Vähän sama juttu musiikin kanssa. Onhan iPod ja muut vastaavat tekniset ihmetykset varmasti tosi käteviä, kun kaiken lempimusiikkinsa saa samassa rasiassa vaikka matkalle mukaan. (Todennäköisesti vielä sellaisen ihmerasian hankin, mutta toistaiseksi minidiscit saa kyllä riittää.) Haluan kuitenkin hankkia musiikkini jossain käsinkosketeltavassa muodossa enkä pelkkinä bitteinä johtoa pitkin. Olen kai sitten pohjimmiltani niin fyysis-konkreettis- visuaalinen(?) ihminen, että tarvitsen jotain kosketeltavaa ja katseltavaa bittien ja ääniaaltojen (=musiikin?) "ympärille". Lp-levyistä luopuminenkin teki vähän tiukkaa... Tällä hetkellä en tosin omista lp-soitinta, mutta eipä niitä 1980-luvun suosikkeja kai kovin usein tulisi kuunneltua muutenkaan. (Voisi kyllä harkita soittimen hankkimista nyt kun muutenkin on tarkoitus hankkia uudet stereot, riippuu vähän, kuinka paljon muut palaset maksavat.)
Maailmanparannuspäivänä sympatisoin afrikkalaisten ihmisten lisäksi myös suomalaisia eläimiä ja Animaliaa, jonka toimisto sattuu sijaitsemaan tuossa naapurissa. Opiskelutoveri näyttää olevan kovin aikaasaava (kuten aina) ja tekevän enemmän kuin vain sympatisoivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti