C'est pas cher

Ihan pakko linkittää, kun törmäsin sattumalta niin osuvaan kuvaukseen Dakarista. Tuollaista siellä just on, vaikka onhan siellä sitten muunlaistakin, joskus ainakin.

Lauantai kului taas vaihteeksi lataillessa ja asennellessa, kun menin ja ostin uuden tietokoneen, äiti bongasi tarjouksen lehdestä ja kaikkia kolmea atk-tukihenkilöä konsultoitiin. Hieno on tämä uusi ja toimiikin oikein hyvin, kun nyt vaan totun näppikseen, joka on hitusen erilainen kun vanhassa. (Ja miten ihmeessä tuon kosketuslevyn, se hiiren korvike kannettavissa, saa olemaan reagoimatta jokaiseen hipaisuun tai vaikka päältä pois kokonaan, sillon kun käytössä on hiiri?)

At my most beautiful

Lately I've been writing too much about all kinds of computer & internet related stuff, like rearraging this blog and trying to get my dear old computer working again. But I guess there isn't that much to tell, besides work I don't do that much, except the usual dance lessons, and yoga sometimes. (Well, I did go to see one of my favourite bands and a couple of others on Sunday.)

And, for a person who enjoys complaining, I'm probably too happy to think of things to write about.

Well, I could (or should?) complain about being so far away from someone who feels very close. That really is hard sometimes. Especially on days like the few last ones, and many others, when there doesn't seem to be decent computers and fast enough* internet connections to be found anywhere in Senegal. But still, at least there is someone there. For the moment that seems like a lot.

Another someone advised me to make a decision and decide not to regret it. So I did and I haven't, yet, although this certainly isn't a decision a sensible person would make. But when have I ever made any sensible decisions, at least when it somes to the important things in life?

*Fast enough for video calls, if someone happened to be wondering.

Säätäminen jatkuu

Akseli (tai oikeastaan Windows) ei lähtenyt tänään käyntiin, joten soitin atk-tukihenkilölleni nro 1, joka neuvoi asentamaan käyttöjärjestelmän uudestaan. Sehän tietysti tarkoittaa, että kaikki muukin pitää asentaa uudestaan, eli päivä on kulunut enimmäkseen ohjelmia lataillessa ja asetuksia säätäessä. Enkä vielä ole edes asentanut kaikkia ohjelmia, asennan sitten sitä mukaa, kun niille on käyttöä. Tarkoitus oli mennä Alppipuistoon nauttimaan auringonpaisteesta, kun siellä oli tänään jotain musaakin, mutta enpä sitten mennyt. Ja tietysti harmittaa kaikki, mikä koneelta tämän uudistuksen takia hävisi, vaikka sellaisista oikeasti tärkeistä tiedostoista onkin varmuuskopiot.

Vähän epäilen, että tietokoneissa on joku ajastin, joka laittaa ne hajoamaan takuuajan mentyä umpeen (en kyllä ole ihan varma, oliko tällä takuuta kaksi vai kolme vuotta, mutta yli kolme vuotta on ostamisesta joka tapauksessa), sen verran omituisesti ja täysin varoittamatta tämänpäiväinen jumitus tapahtui. Tai sitten Akseli on mustasukkainen... Olin kyllä jo ehtinyt harkita uuden koneen hankkimista, mutta sitten ajattelin pärjätä tällä vielä hetken aikaa. No nyt kai pitää alkaa katselemaan uutta, jos vaikka joku sopiva tarjous tulisi vastaan, ennen kuin Akseli väsyy ihan lopullisesti. Vinkkejä hyvistä kannettavista otetaan vastaan. Eikä tietysti saisi maksaa paljoa.

Blogiinkin sain tänään sen verran uutta, että niitä Senegalissa kuvattuja tanssivideopätkiä voi nyt katsella suoraan kyseisistä postauksista. Latailin ne jo tässä joku päivä sitten Google Videoon, ja nyt jaksoin askarrella sen verran lisää, että lisäsin ne sieltä myös tänne blogiin. Tuntuu aika paljon toimivammalta (vaikka vähän sekavalta) systeemiltä kuin ne muut, jota noille videoille on tullut kokeiltua. Blogista videot löytyy tuosta kategoriasta video, tai sitten voi mennä Google Videoon, josta ne löytyy mun nimellä. Tosin sinne en ole jaksanut kirjoittaa mitään kovin pitkiä selvityksiä siitä, mistä noissa pätkissä oikein on kyse.

Päivän levyt

Kun kerran(kin) haastettiin, niin on tämmöiseen kiertokyselyyn vastattava. Onneksi kukaan ei haastanut siihen kirjaversioon, siihen en varmaan olisi pystynyt vastaamaan... Jonain toisena päivänä vastaisin tietysti toisin, mutta tässä tämän päivän tilanne työhuoneella töitä vältellessä.

1. Yksi levy, joka muutti elämääsi:
Elämäsi vai elämääsi? Pitänee sanoa Youssou Ndourin [viralliset kotisivut] Set (1990). Päätelkää itse miksi.

2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut useammin kuin kerran:
Helpompi kysymys saattaisi olla, minkä levyn olet kuunnellut vain kerran, mutten kyllä siihenkään osaisi vastata. Jos vaikka viimeisen vuoden tai parin ajalta laskettaisiin kuuntelukertoja, niin Quintessencen 5 am (2004) saattaisi voittaa. Ja sitä jaksan vieläkin kuunnella.

3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
Jos juuri nyt pitäisi sinne saarelle lähteä, niin valitsisin varmaankin jonkun muun, mutta levy, joka on kulkenut mukana tosi monilla matkoilla on Counting Crowsin August and Everything After (1993).

4. Yksi levy, joka teki sinusta hupakon:
Ööö, ei kai siihen mitään levyjä tarvita? Manu Chaolta mikä tahansa, niitä ei kyllä tule kovin usein kuunneltua, mutta sanotaan vaikka Clandestino (1998), kun sillä on se Bongo Bong. - Tuolla Manu Chaon sivuilla on muuten hienoja kuvia Malista.

5. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Pakko vastata Stellan Kuuntelija (2004).

6. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen tallennetuksi:
Emmätiiä, niin monta hyvää on jo tullut tallennetuksi, ettei kaikkia ehdi edes kuunnella. Tai no, sellasta tanssituntisäestykseksi sopivaa sabar-levyä ollaan kyllä kaivattu pitkään.

7. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty:
Matti Nykäsen koko tuotanto? Kaikki ne sadat huonot Bob Marley -coverit (erityisesti biisistä No woman, no cry)? Oopperalaulajien versioimat negrospirituaalit? Näitä on niin paljon... En kyllä osaa sanoa mitään yhtä levyä.

8. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa:
Työkoneen syövereistä valikoitui kuunneltavaksi Five Corners Quintetin Chasin' the Jazz Gone By (2005). Kotona kuuntelisin varmaankin jotain muuta. (Todennäköisesti, koska tuo levy on näköjään vielä täällä työhuoneen hyllyssä.)

9. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella:
Stellan ja Don Johnson Big Bandin uudet tuli jo ostettua ja kuunneltua, joten sanon Maria Kalaniemen uuden (jonka nimeä en tiedä, löytynee tuolta kotisivuilta). Senegalissa käsiin osuneesta (suomalaisesta) naistenlehdestä muistan lukeneeni siitä, ja siitä lähtien levy on ollut ostoslistalla, unohtui vaan välillä. Jostain syystä Maria Kalaniemen levyjä on tullut aiemminkin kuunneltua juuri Senegalista palattua.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:
En mä tunne ketään bloggaajia. Hanhensulka kirjoitti joskus kauniisti jostain levystä, mutta toisaalla ehdittiin näköjään jo haastaa. Mutta ehkä tammikuu lähtisi leikkiin mukaan? Ja sitten haastan omat vakiokommentaattorini, siitä kai tulee viisi täyteen. Kun teillä kuitenkin kaikilla on salainen anonyymiblogi, niin laittakaa vastaukset sinne ja linkki kommentteihin... tai jos ei ihan oikeesti ole, niin kommenttilokeroonkin saa vastata.

Nyt on...

... mahdollisuus kategorioihin ja ties mitä kaikkea säätöä. Mutta samalla hävisi otsikosta taustakuva, koska tämä uusi Blogger-versio ei (vielä) päästä koskemaan sivun koodiin. Ja fontti näyttää liian pieneltä, kun en myöskään pääse säätämään riviväliä. Onpa taas ärsyttävää, pitänee vaihtaa isompaan fonttiin samalla kun kategorioitsen noita postauksia. Eli tästäkin tuli tällainen työmaa. Eihän mulla tietysti mitään muuta tekemistä ollutkaan...

[Hetkeä myöhemmin:] Häh, vähän vanhemmissa tuotoksissa onkin ne isommat rivivälit tallella, vaikka uusimmista ne hävisi. Ei nyt ymmärrä mistään mitään, eikä muutenkaan jaksa säätää, jatkan joskus toiste.

Interaktio

Sellasta vaan tässä mietin, että pitäiskö vaihtaa tohon WordPressiin, muodossa tai toisessa (ehkä ennemmin toisessa, muuten voi mennä säätäessä sormi suuhun). Ei mulla oikeestaan mitään valittamista ole tässä Bloggerissakaan, mutta näin järjestyksen ihmisenä tuli mieleen, että voisi olla kiva, jos voisi harjoittaa blogimerkintöjen kategorisointia. Tosin siinähän sitten aikaa menisi, kun miettisi, mitä ne kategoriat oikein olisi... Mutta valistuneita ja muitakin mielipiteitä asiasta sopii siis esittää kommenttilokerossa.

Somebody leave the light on

It's been a bit hard getting back to work with Astou staying here at my place and all the dance workshops etc. Anyway, I've been sitting at the office and hoping to find some ideas for this article that I should be writing. (Office seems so official... this past week it has been more like a place to escape from the rest of the world.) I haven't been getting much further with the article, but besides dancing I've also been reading and thinking about dancing a lot, so maybe I'll eventually come up with something worth writing about.

It has been a bit strange dancing in studios with mirrors after such a long time. But for some reason I haven't been much looking at myself in the mirror at the dance lessons. I don't know if I just somehow forget that they are there or if I'm scared that I might not like what I see. And just a few days ago I was reading an article where the author was claiming that mirrors shouldn't really be used in dance teaching, because then people concentrate only on the visual image and not on how the movements feel. In a way that's probably true, but then again it seems important to get that visual feedback, too, sometimes at least. A bit too often, at some sabar parties I went to in Dakar, I thought I had danced quite well there (and people were even telling me so) but then I saw the video and wasn't that convinced anymore.

But I suppose I've learned something since last November. A couple of weeks ago I saw a video of one of my dance lessons in Dakar in January at a friend's house and that watching that one was a bit disturbing, but then again, comparing that one to a dance lesson I filmed in May, I felt like I have achieved something. I'm not trying to become a professional dancer or anything, but it's nice to see some progress after so many hours of practising and feeling like not really learning anything. And if it's true that dance is a kind of "cultural knowledge" like they say, I might even - some day - be able to translate some of that knowledge into some kind of "academic knowledge" which I'll need for writing my dissertation...

- - Yes, I know this isn't really what you all want to read about, but you'll just have to wait for the other stuff. For the moment I'm not quite sure what I should and shouldn't write here as more and more people I know seem to be reading this blog. - -

Oh, almost forgot... I also wanted to tell another kind of funny thing I've noticed lately: I really enjoy listening to Finnish pop/rock. It's not that I usually don't, I was just thinking about when I came back from my first trip to Senegal (I spent 3 months there that time) in April 2000. Back then I couldn't stand to listen to practically any kind of Western pop music for a long time. It just sounded too boring (rhythmically probably). So maybe Finnish bands are getting better, or maybe this just tells something about my state of mind at the moment.

Töissä töistä töihin

Istun toista päivää työhuoneella siinä toivossa, että vihdoinkin saisin jotain aikaan. Olenkin saanut varattua muutamia lääkäriaikoja ja vastaavia - mm. kunnalliseen hammashoitoon, haa! Eilisestä istumisesta seurasi myös ikävä niskakramppi, jonka takia pään kääntäminen on ollut vähän vaikeaa tänään. Hierojalle olisi kiva päästä jo ennen ensi perjantaita (sellaisenkin ajan varasin tässä aikaansaamisen puuskassa). Mutta jos tanssiminen auttaisi siihen asti.

Niin, siitä artikkelista ei vielä(kään) oikein ole mitään hajua. Kaikenlaisia kirjoja ja monisteita olen kyllä selaillut, muttei niistä oikein tunnu löytyvän mitään inspiraatiota. Pitäisi siis kirjoittaa jotain kulttuurien kohtaamisesta liittyen tanssiin. Eli jotain omien kokemusten analyysiä voisi taas vaihteeksi harrastaa, mutta mistä ihmeen näkökulmasta? Siinä juuri ennen Senegaliin lähtöä kirjoitetussa artikkelissakin pyörittelin tuota tanssiopiskelua tutkimusmetodina (tai jotain sen suuntaista), joten jotain uutta pitäisi keksiä, jos ei muuten niin ihan vaan vaihtelun vuoksi. Mutta jos taas vähän lukisi jotain...

Ai niin, tietokone ja puhelin rupesivat sitten kuitenkin juttelemaan keskenään.

Toinen yritys kotiinpaluuksi

Olen siirtänyt itseni Alppilaan, ja suurin osa tavaroistakin on jo kannettu ullakkokomerosta sisälle asuntoon. Kotisivun linkit on myös tarkistettu ja päivitetty. Ja ne Dakarin kuvat sain vihdoin jonkinlaiseen järjestykseen. Eli kannattaa katsoa niitä siellä Flickrissä albumi kerrallaan, jos ei halua selata kaikkia rakeisia tanssikuvia - tai jos haluaa katsella nimenomaan niitä. Kronologian ystävät taas voi katsella kalenterin kautta, linkki on tuossa jossain oikealla puolella. Suurin osa kuvista on ihan kaikkien nähtävillä, mutta kannattaa kuitenkin kirjautua sisään, jos vaikka haluaa kommentoida...

Mitähän muuta uutta on ehtinyt tapahtua, aikaa on tälläkin viikolla kulunut (muuton lisäksi) tanssimiseen ja rummuttamiseen, vaihteeksi vaan burkinafasolaiseen tyyliin. Kotona on kiva olla, silloin kun ehtii. Töitä ei tosin näköjään voikaan aloittaa siitä miellyttävimmästä päästä, koska DVD/VHS-kone joutui korjattavaksi. Vaikka muutenkin pitää kyllä heti maanantaina ryhtyä luonnostelemaan yhtä artikkelia, joten ei taitaisi aika edes riittää videoiden katseluun. Vielä kun tietäisi mitä siihen artikkeliin oikein kirjoittaisi, hmm.

Illalla pitäisi kai jaksaa lähteä afrobileisiin Wäiskiin, kun kaikki muutkin kuulemma menee sinne. Entäs kuka lähtisi Flow-festarille katsomaan Quintessenceä ja Five Corners Quintetiä (su 20.8.)? Ja Stellakin soittaisi 1.9. täällä jossain Helsingissä, sinnekin voisi ehkä mennä... Yritän siis tässä ahkerasti päästä kärryille Helsingin meiningeistä ja maailman tapahtumista ylipäätään. Etäisyys Suomen ja Senegalin välillä tuntuu tällä hetkellä aika pitkältä, muutenkin kuin fyysisesti.