Kohta onkin taas joulu

Pari päivää jouluun, eikä ihme kyllä minkäänlaista jouluahdistusta ilmassa. Melkein tuli kiire joululahjojen kanssa, vaikka aloitinkin hyvissä ajoin jo marraskuun puolella niiden ostelun (on kyllä käsittämätöntä, miten edes voisi tulla kiire, kun en osta lahjoja paljon kellekään), mutta nyt on lahjat ostettu ja paketoitu. Eilen meinasi kyllä tulla ahdistus kun oltiin Itäkeskuksessa shoppailemassa. Tarkoitus ei varsinaisesti ollut ostaa mitään, vaikka sitten jotain vaatteita ostettiinkin, kunhan päätettiin lähteä vähän ihmisten ilmoille. Ja ihmisiä siellä tosiaan riitti... eikä Leevi oikein tykännyt, kun on tottunut vähän pienempiin tiloihin. Mutta tulipahan käytyä, ja oli loppujen lopuksi ihan hauskaakin. Keskustassa olisi saattanut olla kivempaa, mutta se olisi näin vähän ennen joulua ollut varmaan liian stressaavaa lapsen ja vaunujen kanssa. Itäkeskuksessa on sentään vauvanhoitohuone eikä vaatetustakaan tarvitse miettiä vähän väliä, kun ei tarvitse mennä ulkoilmaan kaupasta toiseen kulkiessaan.

Nykyisin on kyllä jotain hohtoa tuossa kaupungilla kuljeskelussa silloin harvoin kuin siellä tulee kuljeskeltua - muuten kuin mahdollisimman pikaisesti asioita hoitamassa. Tällaista pätkää kuvattiin keskustassa pari viikkoa sitten, tulkoon se nyt tähän kuvitukseksi, kun ei ole tullut otettua mitään loisteliaita valokuvia viime aikoina. (Terveisiä vaan ulkomailla oleskeleville ystäville, että yhtä synkkää säätä on täällä luvassa jouluksikin.)

Neuvolassa on tietysti myös käyty, ja Leevi jälleen kerran todettu terveeksi ja reippaaksi. Hampaitakin lienee piakkoin tulossa, kun kädet menee edelleen suuhun ja kuolaa valuu loputtomiin. Purulelun funktiota ei Leevi ole ihan vielä ymmärtänyt, mutta sen avulla saa peukalon pysymään pois suusta ainakin vähän aikaa. Kaikkeen mikä käteen sattuu pitää nimittäin tarttua tiukasti, minkä takia voisinkin pian joulun jälkeen käydä kampaajalla. Tai olisi kai syytä jo muutenkin käydä...

Ai niin, viime viikolla oltiin siellä Orchestra Baobabin konsertissa, tuntuu että siitäkin on vaikka kuinka kauan. Konsertti oli oikein mainio, vaikka bändi pitäytyikin täysin salsameinigeissä. Siis salsaa senegalilaisittain, mutta olisivat voineet soittaa edes jotain vähän mbalaxin suuntaista jossain välissä, ihan vaan vaihtelun vuoksi, jos ei muuten. Joissain esitteissä näkynyt Buena Vista Social Club -vertaus oli oikeastaan aika osuva, Baobabhan on Senegalissa enemmän keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten suosiossa... ja bändi itsekin on pääasiassa samaa ikäluokkaa, vaikka kokoonpano on kaukana alkuperäisestä. Näköjään levy-yhtiökin on sama kuin Buena Vistalla, hmm. Se tenorisaksofonisti oli joka tapauksessa paras kaikista.

Silmäpuolet

Niin se aika vaan kuluu tekemättä paljon mitään, vaikka kovasti koko ajan jotain touhutaankin. Viime päivät on kuluneet luentoa valmistellessa, nyt vielä pitäisi suunnitella luentoon liittyvä tanssitunti. Perjantaina sitten onkin ensimmäinen oikea työpäivä pitkiin aikoihin, ja samalla viimeinen vähään aikaan, ellei jotain yllättäviä työtarjouksia ilmaannu tammi- tai helmikuuksi.

Noin muuten ollaan lähinnä pähkäilty, miten saataisiin pidettyä Leevin peukalo (ja koko nyrkki) pois suusta. Lapsihan on tähän asti pärjännyt loistavasti ilman tuttia, mutta nyt sitten on keksinyt, että peukun syöminen on kivaa. Ehkä vaan siksi, että heti ryntää äiti tai isä repimään kättä pois suusta. Tai mistä sitä kukaan tietää, mutta tutti ei oikein kiinnosta vieläkään - sitä on kyllä aiemminkin tarjottu. Vaikka parempi kai niin, ettei sitten seuraavaksi saada juosta vähän väliä tunkemassa pudonnutta tuttia suuhun.

Leevin kanssa ollaankin nyt kuin kaksi marjaa, kun molemmilla on oikea silmä turvoksissa. Leevillähän on koko pienen ikänsä rähminyt oikea silmä, ja ilmeisesti jatkuvasta puhdistamisesta johtuen se on usein myös lievästi turvoksissa. Mulla taas on nyt pari päivää ollut vaivana kummallinen turvotus oikeassa silmäluomessa. Silmä ei siis ole mitenkään tulehtunut, mutta tuntuu niinkun silmässä olisi roska ja turvotus vähän häiritsee näkökenttää... ja näyttääkin aika pahalta. Mutta kai sitä piti joku vaiva saada näin syksyn päätteeksi, kun oon kaikilta flunssilta säästynyt (kop kop).

[Lisäys seuraavana päivänä:] Näköjään kannattaa julkistaa kaikenlaiset vaivat blogissa - heti alkaa parantua. Olisikohan sama efekti kun siinä, että siinä vaiheessa kun suoriutuu lääkäriin, ei enää vaivaa mikään. Leevin silmään ei tosin näytä auttavan kumpikaan.

Viva la revolucion!

Eilen kuultiin jo huhuja, mutta tänään on nimitysuutinen kuulemma Hesarissa. Todentotta joskus tapahtuu oikeus yliopistollakin, ja paras voittaa. Bileet on Painobaarissa tänään. Itse en taida sinne ehtiä, mutta menkää kaikki muut, joita asia jotenkin koskettaa.

[Lisäys:] Luulin että siellä Hesarissa on vaan joku maininta, mutta siellähän on ihan artikkelinpätkä. Mulle ei siis tule Hesaria edelleenkään... Kovin ovat kaikki diplomaattisia lausunnoissaan muuten, tosin on ihan pakko huomauttaa, että Tampereella on kyllä ollut etnomusikologian professori jo parikymmentä vuotta (jos en ihan väärin muista).

Kohta kaksi kuukautta...

on Leevillä ikää. Huomenna mennään taas neuvolaan mittailemaan, kuinka paljon tuo on ehtinyt kasvaa, paljon joka tapauksessa. Huikea ero näkyi varsinkin katsellessa videolta pätkiä tästä kahden kuukauden varrelta, surkean pieni rääpäle Leevi oli silloin syntymäpäivänään nykyiseen verrattuna, vaikka olikin aika iso jo silloin. Ja taas on vaatteita jäämässä pieneksi... ja onhan Leevi tietysti muutenkin isomman oloinen, mm. potkii tarmokkaasti aina kun vaihdetaan vaippaa ja naureskelee tietysti päälle. Ympäristökin jo alkaa kiinnostaa, varsinkin kotoa poissa ollessa ihmetellään silmät pyöreänä.

Onhan tässä jonkun verran käytykin poissa kotoa, tosin enemmän kai ilman Leeviä. Tanssitunnille suoriuduin vihdoin eilen, muuten oon käynyt vaan venyttelytunneilla yliopistolla. Mutta kai sitä voi jo vähitellen muutakin tehdä (vaikka jostain nettipalstalta juuri luin, ettei sektion jälkeen saisi puoleen vuoteen harrastaa mitään rankkaa liikuntaa). Tosin ekan tanssitunnin otin vielä varovaisesti, ehkä sitten ensi kerralla vähän enemmän.

Niin, Etnosoi! sitten oli ja meni. Käytiin katsomassa Ndioba & Topotoa, jonka keikasta multa kyllä jäi loppuosa näkemättä, kun kiirehdin kotiin, sekä Boubacar Traoréa. Erityisesti jälkimmäinen keikka oli hieno, tosin olisi varmaan toiminut vielä paremmin jossain muussa ympäristössä kuin Savoy-teatterissa. Joka tapauksessa oli kiva päästä ulos muuallekin kun ostoksille ja noihin liikuntaharrastuksiin, varsinkin kun molemmilla keikoilla tietysti näki tuttuja. Nyt on sitten jo liput hankittuna Orchestra Baobabin keikalle, ja bändin levy tuli tänään postissa, niin että voidaan oikein valmistautua keikkaa varten... Boubacar Traorén keikalla oli nimittäin vähän tylsää, kun ei tuntenut suurinta osaa kappaleista ollenkaan. Vaikka olihan se oikein nautittava keikka silti, en nyt osaa kuvailla tarkemmin, sellaista meditatiivista musiikkia (omalla tavallaan), sopi oikein hyvin marraskuun tunnelmiin.

Samassa cd-paketissa Orchestra Baobabin uusimman kanssa tuli Youssou Ndourin uusi, joka on ihan ok. En vaan edelleenkään ymmärrä, miksi Youssoun pitää länsimaiden markkinoille tehdä niin kauhean siloteltuja versioita biiseistään. Nämä uusimmat ei kyllä ole ihan pahimmasta päästä, mutta silti... Jos muuten joku meinaa tuon uuden levyn ostaa, niin kannattaa sitten ostaa se kahden cd:n versio, parhaat biisit on nimittäin sillä bonus-cd:llä (ainakin näin ensikuuleman perusteella).

Postiluukku on muuten kolissut ahkeraan tässä viime aikoina. Pienten lasten vanhemmat ovat näköjään kovinkin ostovoimaisia noin keskimäärin, kun harva se päivä tulee sitä sun tätä mainosta ja lippulappua, tänään jopa KaksPlus-lehden näytenumero. Ei kyllä kannattaisi meille mitään lähetellä...

Työjutuistakaan ei näköjään pääse millään eroon, vaikka oli tarkoitus pitää taukoa niistä edes vähän aikaa. Mutta kun tuli luvattua mennä opettamaan marraskuun lopussa, niin onhan sitä ruvettava valmistelemaan, ja se loppukesästä valmiiksi väännetty artikkeli odottelee nyt korjauksia ja lisäyksiä. Yksi hakemuskin täytynee tässä vääntää, vaikka hakemuksia ei varsinkaan pitänyt tehdä enää tänä vuonna.

Lokakuu

Näinpä on kulunut ties kuinka kauan siitä, kun viimeksi mitään tänne kirjotin. Ja saa nähdä, miten nyt käy, kun Leevi jo ähisee siihen malliin, että saattaa kohta herätä. Vaikka vanhempien sängyssä uni näköjään maittaa paremmin kuin omassa. Tai sitten vaan väsyttää aamun neuvolareissun jäljiltä.

Niin, onhan tässä kaikenlaista ehtinyt tekemään, ja toisaalta ei paljon mitään. Ainakin Kallion virastotalolla on vierailtu keskimäärin kerran viikossa. Niinkun joku jossain kirjoitti, niin soisi kunnallisten terveyspalvelujen toimivan muutenkin yhtä hyvin kuin neuvolan. Paitsi ettei mulla juuri ole hammashuollostakaan valittamista, kun kerran oon saanut siellä käydä ja hammaslääkäri on vieläpä kiva (mikä ei todellakaan estä sitä, etten olisi joka kerta yhtä kauhuissani kaikista paikkaamisista ja muista). No, seuraava aika löytyi kyllä vasta tammikuuksi, mutta kuitenkin.

Sen artikkelin sain loppujen lopuksi korjattua, vaikka olisihan sitä voinut enemmänkin työstää. Onpahan se nyt ainakin pois käsistä ja toivon mukaan vuoden loppuun mennessä julkaistu. Niin, siihen kai viime viikkoina onkin kaikki aika "ylimääräinen" aika (ja välillä puolet yöunistakin) mennyt, kun en millään saa päähäni, mitä oikein oon puuhannut neuvolareissujen, pyykinpesun ja netissä pyörimisen lisäksi. Eikun oonhan mä myös käynyt kaksi kertaa yliopistolla, en kyllä missään työasioissa vaan venyttelytunnilla. Vähän jo tekisi mieli tanssitunneillekin, ehkä ensi viikolla voisi jo kokeilla sitäkin, vaikka hyppimistä kai pitäisi vielä välttää.

[Näin sujuvasti sujuu näköjään yhdellä kädellä kirjoittaminen, tällä oikealla vaan nopeammin kuin vasemmalla, jolla sain aikaan suurimman osan edellisestä kappaleesta. Mutta onhan tätäkin jo tullut harjoiteltua muutaman kerran.]

Niin, Leevi on tänään taas kerran todettu hyvinvoivaksi ja pitkäksi ja jänteväksi ja mitä kaikkea. Tällä kertaa päästiin oikein lääkärin puheille terveydenhoitajan lisäksi. (Sinne mummille vaan tiedoksi, että pituutta on jo 61 senttiä...) Kovin kunnioittavasti ei kyllä poika itse suhtaudu auktoriteetteihin, vaan yritti jo toisen kerran pissata neuvolantädin päälle. Muita uusia temppuja ei Leevi ole oppinut, mutta ei kai ihan vielä tarvitsekaan.

Facebook

Sitä vaan piti vielä kertoa, että niinpä vaan minä(kin) oon jo ihan koukussa Facebookiin. Ja kun sinne on niin paljon helpompi linkittää kaikenlaiset nettilöydöt ja muut vastaavat, niin saattaa hyvin käydä niin, että blogi välillä unohtuu...

If there's anyone hoping for updates in English, you better look for me on Facebook, I'll be more likely to keep it up to date than this blog. And anyway my blog updates and my newest photos on Flickr show up there as well.

Kuulumiset

Eipä tässä paljon ole kuulumisia kerrottavana, kun enimmäkseen kotona kulutetaan aikaa. Lisäksi ollaan hoidettu kaikenlaista byrokratiaa, ja taas toivon, ettei vähään aikaan tarvitsisi täyttää yhtään lomaketta. Lomakkeiden täyttäminen ja vaippojen peseminen on toisaalta kyllä ollut hyvä syy vältellä töitä eli yhden artikkelin korjailua - johon nyt on enää noin viikko aikaa... (Töitä tietysti saisi näin äitiyslomalla vältellä muutenkin, mutta kun tutkimus on vähän tällaista, että julkaista pitäisi aina ja koko ajan... ja kyseinen artikkeli on odotellut sattuneista syistä jo syksystä 2005 asti, joten olisi se jo syytä vihdoin saada maailmalle.)

Aamulla tulee Leevillä kolme viikkoa täyteen, ja jotkut vaatteet alkaa jo käydä pieniksi. Neuvolantäti sanoikin viime viikolla, ettei muista vuosiin nähneensä yhtä pitkää (58 cm) kaksiviikkoista. Painoa sen sijaan saisi kertyä vielä vähän lisää pituuteen nähden, viikko sitten 4,6 kiloa, nyt varmaan vieläkin enemmän. Taitaa vielä joutua mun surkeat käsivoimat koetukselle... Eikä taida tuo äitiyspakkauslaatikko kelvata nukkumapaikaksi enää kovin kauaa, kun nyt jo kädet kolistelee reunoja. Pinnasänky vaan on yösyömisiä ajatellen ikävästi tuolla olohuoneen puolella kun ei oikein mahdu minnekään lähemmäksi.

Leevi on enimmäkseen tosi kiltti, vaikka öisin ei aina osaa päättää, haluaisiko syödä vai nukkua. Mutta nukkuu sitten lopulta sentään useamman tunnin kerrallaan, joten ei ole ehtinyt ihan hirveästi kertyä univelkaa vanhemmillekaan. Vähitellen alkaa kai näkymät kirkastua, siihen malliin Leevi jo katselee, vaikkei kyllä aina tiedetä mitä. Muihin harrastuksiin kuuluu laulaminen, tosin toistaiseksi vain nukkuessa...

Introducing

Leevi Boufaye Seye, born last Monday at 07:20, weight 3926 gr, height 54 cm.

Tässä siis tämä uusi perheenjäsen oikein nimen kanssa. Kiitokset onnitteluista! Ja anteeksi kaikille niille, joille en ole syystä tai toisesta muistanut/ehtinyt/jaksanut laittaa viestiä asiasta... Kotiin päästiin torstaina, ja katsomaankin saa kyllä tulla, jos haluaa.

I'm going slightly mad

Vaihteeksi taas nuottiesimerkkien takia. Tuolla muutama postaus sitten sain suosituksen LilyPondista, joka onkin varmaan oikein käyttökelpoinen systeemi nuottien kirjoittamiseen. Paitsi ettei mun aivokapasiteetti näköjään riitä tuottamaan riittävän eksaktia koodia, että saisin nuotit menemään niinkun haluan, vaikka kuinka yritän opiskella manuaalista. Finalen ilmaisversio NotePad taas sopisi muuten tällaiselle lievästi koodirajoitteiselle, mutta sillä ei näköjään saa merkittyä edes yksinkertaisimpia etuheleitä, joten homma tyssäsi heti alkuunsa. Aargh! Laitoksella taisi olla jollain koneella joku ohjelma, mutta jotenkin muistelen, että se oli juuri se Sibelius, josta hankin huonoja kokemuksia jo aiemmin. Enkä kyllä muutenkaan jaksa lähteä mahani kanssa minnekään muualle tuskailemaan typerien nuotinkirjoitusohjelmien kanssa.

Niin, täällä kotona sitä tosiaan vielä ollaan, eikä lapsella tunnu edelleenkään olevan kiire tulla ulos, joten taidetaan olla vielä ensi viikollakin...

Laskettu aika

Se on siis tänään, mutta taidetaan vielä joutua odottelemaan... mutta näinhän on kaikki yksimielisesti arvelleetkin. Lauantain saunavierailustakaan ei näytä olleen mitään hyötyä. Huomenna taas neuvolaan, muuten jatkan täällä kotona ihmettelyä, mitä nyt ehkä kaupassa pitäisi käydä.

Sen verran olen jo saanut aikaan, että kassi on pakattuna (melkein) valmiina siltä varalta, että sinne sairaalaan joskus päästäisiin lähtemään. Cd-valikoima on tällainen, jos en keksi vielä vaihtaa jotain:

• Tori Amos: Scarlet's Walk - en jotenkin osaa kuvitella, että mikään muu Tori Amos sopisi sairaalalevyksi, muutenkin jollain tavalla "tasaisempi" kuin muut Amosit

• Counting Crows: August and Everything After - kun tämä on ollut melkein kaikilla muillakin matkoilla mukana, niin ehkä se pitää tuonnekin ottaa, varmuuden vuoksi

• Don Johnson Big Band: Don Johnson Big Band - tätä oon viime aikoina "kuunnellut" "päiväunilevynä", siinä keskivaiheilla on joitain kappaleita, joita en varmaan ole montaa kertaa kuullut, ja aina herään vikan biisin aikana

• Salif Keita: Moffou - olisiko tää sitten Salif Keitalta se ehdoton valinta ainakin tähän tilanteeseen, Salif Keitan ääntä ainakin luulisi jaksavan kuunnella

• Tuomo: My Thing - varmaan siksi, että tää on vaan niin hyvä, vaikken olekaan kuunnellut kovin usein viime aikoina

Jospa noilla pärjäisi... Toivottavasti kaikki muukin olennainen on tullut pakattua. No, eipä sieltä Kätilöopistolta niin kovin pitkä matka ole käydä hakemassa kotoa, jos jotain tärkeää ei ole heti mukana.

Before the Music Dies

I guess they haven't shown this in Finland or maybe I'm just so very out of everything nowadays... Well, luckily some people keep others informed. So just as a reminder to myself to check this film out some time in the future. And to anyone else who might be interested, of course.

Wanted:

a music notation software, easy to use, preferably free or at least not expensive...

eli suositelkaapa nuotinkirjoitusohjelmaa, joka olisi helppo käyttää ja mieluiten ilmainen, jos sellaisia ylipäätään on olemassa...

Hemulin terveiset

Maha alkaa olla niin iso, että ne vähän tyylikkäämmät äitiysvaatteetkin on alkaneet kiristää, joten käytän lähinnä paria tarpeeksi pitkää ja leveää tunikaa ja näytän kai enimmäkseen Hemulilta. Ryhdyin tässä jo pakkailemaan laukkua sairaalaan lähtöä varten, vaikka siihen varmaan vielä meneekin aikaa. Neuvolalääkärin lisäksi kun terveydenhoitajakin oli sitä mieltä, ettei se lapsi sieltä varmaan ihan heti synny, kun sillä on sen verran paljon tilaa vielä. Eikä edelleenkään oikein mitään muitakaan merkkejä mistään, joten pitää vaan odotella.

Tylsää on siis enimmäkseen, kun ei oikein jaksa tehdä mitään. Paitsi syödä näköjään, kun painoa oli taas viime neuvolakäynniksi tullut reippaasti lisää. Eipä tartteis tulla enää yhtään enempää kyllä, kun en näköjään suoriudu mihinkään liikuntaharrastuksiinkaan enää. Viime torstaina kävin sentään vielä uimassa, mutta sen jälkeen on ollut sen verran ankeat säät, ettei Uimastadion houkuttele. Ja joogakoulun kortti loppui jo toissaviikolla.

Niin, siellä Korkeasaaressa tosiaan käytiin viime keskiviikkona, mutta vasta sen myrskyn jälkeen ja lopulta oltiin niin myöhässä perhevalmennuksesta, ettei menty sinne ollenkaan. Taiteiden yökin tuli katsastettua (kuvia Flickrissä). Tällä viikolla ei sitten olekaan ollut juuri mitään erityistä aktiviteettia, mitä nyt kävin tänään - vihdoin - leikkauttamassa hiukset. Ei ole vielä mitään dokumentteja uudesta lookista, mutta paljon lyhyemmät ne on nyt. Illalla voisi ehkä mennä katsomaan ilotulitusta.

Huomenna mennään Korkeasaareen...

Siellä on nimittäin Korkeasaaripäivä ja ilmainen sisäänpääsy, joten pitää käyttää tilaisuutta hyväkseen ja jatkaa Helsinki-sightseeingiä vielä yhdellä paikalla, jossa ei ole tullut vuosiin käytyä. Muttei sentään mennä koko päiväksi niinkun laulussa, koska iltapäivällä on luvassa viimeisen kerran perhevalmennusta ja siellä ainakin jotain hampaidenhoitoinfoa (no, jos Korkeasaaressa on ihan älyttömän kivaa, niin sen voi varmaan jättää väliin, mutta eiköhän muutama tunti kuitenkin riitä eläinten katseluun).

Äitiyspakkaus tuli vihdoin tänään, ja sen sisältöä sitten ihmeteltiin pitkään. Tosi söpöjä vaatteita siinä ainakin on, vaikka noin puolet taitaa olla alkuun ihan liian isoja. Tai sitten ei, kun neuvolantätikin arvioi tänään lapsen jo yli kolmekiloiseksi. Joka tapauksessa piti heti aloittaa suuri pesu- ja lajitteluoperaatio... Taas hyviä tekosyitä olla kirjottamatta sitä artikkelia, jossa pääsin jo eilen illalla uudelleen alkuun. Todellakin vaan alkuun, mutta etenipä edes vähän, kun ei enää voinut verota kuumuuteenkaan. Mutta tänään sitten piti neuvolakäynnin ja äitiyspakkauksen hakemisen jälkeen vielä keittää viikonloppuna kerätyt omenat hilloksi (ne kun oli hiukan happamia sellaisenaan syötäviksi), joten eipä se taida tänäänkään paljoa edistyä.

Alien-maha ja muita tylsiä vauvajuttuja

Maha alkaa olla sopivaa materiaalia johonkin scifi-kauhuleffaan (sellaiseen jossa ihmisten sisällä elää avaruusolentoja). Ja onhan se myös iso ja painava. Eikä lääkärin mukaan pahemmin toiveita siitä, että lapsi syntyisi ennen kuin sitten joskus syyskuussa. Vaikka onkin mittausten mukaan jo ainakin kolmekiloinen. Eli omat aiemmat arvaukset alkaa tässä käydä toteen.

Kuumuus ei ole mitenkään hirveästi häirinnyt (sitä kun kaikki kyselee), ainakaan jos on jaksanut lähteä ulos, täällä kotona kyllä, kun ei saa ilmaa kunnolla kiertämään. Eikä artikkelin kirjoittamisesta ole sen takia tullut mitään. Mutta onhan tässä vielä aikaa...

Niin, olin siis viimeisen kerran neuvolalääkärillä keskiviikkona, jossa ei todettu mitään erityistä, ja eilen käytiin tutustumassa sairaalaan. Eipä sielläkään mitään niin ihmeellistä kerrottu, mutta nähtiinpä paikkoja, että tiedetään minne pitää mennä sitten joskus. Perhevalmennusta on vielä yksi kerta jäljellä, sen jälkeen kai pitäisi olla kovin valmis ja valmentautunut kaikkeen mahdolliseen. Neuvolassa pitää kyllä ravata jatkossa joka viikko, mutta muuten kai vaan odotellaan ja pakkaillaan laukkua. Pitääkin varmaan ruveta valikoimaan cd:itä mukaan otettavaksi, kun sairaalasta kuulemma löytyy mankka, jolla voi kuunnella.

KELA muuten sai päätöksensä korjattua, paitsi että ehtivät sitten maksaa ensimmäiset äitiyspäivärahat etuajassa, joten piti täyttää vielä yksi lomake. Olen jo ihan kypsä kaikkien lomakkeiden täyttelyyn ja lisää vaan on luvassa jatkossa. Ja erityisesti ärsyttää, ettei äitiyspakkausta ole vieläkään ilmaantunut postiin noudettavaksi. Jos sitten ensi viikolla vihdoin.

Siinä ne kuulumiset, vähän on elämä tylsää, kun ei oikein jaksa tehdä mitään eikä varsinkaan käydä missään. Noiden pakollisten vauvajuttujen lisäksi siis. Mutta kun tänään ei ole mitään ohjelmaa, niin yritän taas olla reipas ja lähteä uimaan ja sen jälkeen vielä kaupungille kahville.

Aina vaan paranee

No nyt KELA on sitten saanut päätöksen aikaan, mutta ovat sekoittaneet päivämäärät ja laittaneet mut äitiyslomalle jo 15.6. alkaen! Ihan kiva. Paitsi ettei se oikein käy kuitenkaan, kun sitten loppuu vapaat liian aikaisin, ja varmaan ne siellä KELAssakin huomaisi mokansa jossain vaiheessa ja sitten saisin maksella tukia takaisin... Joten sain taas kerran jonottaa puhelimessa (työhuoneen puhelimessa kylläkin). Puhelimeen vastaava täti oli kovin pahoillaan ja laittoi korjauspyynnön eteenpäin. Saapa nähdä kuinka kauan siinä korjatussa päätöksessä sitten kestää. Hohhoijaa.

Muutenkin vähän väsyttää, ei oikein saa yöllä nukuttua kun pitää vähän väliä kääntää kylkeä eikä voi nukkua selällään ja sitten aamulla taas särkee lonkkaniveliä, kun on nukkunut kyljellään... ja ristiselkä naksuu. Aargh! Kuumuudesta en varsinaisesti kärsi, mutta kaipa sekin väsyttää jonkin verran, ei kai meinaa muista juoda tarpeeksi vettä. Siinä kai päällimmäiset vauvakuulumiset, neuvolassa on käyty tietysti (ei mitään uutta) ja ekan kerran perhevalmennuksessakin, ensi viikolla mennään myös tutustumiskierrokselle Kätilöopistolle.

Tänään varmaankin suunnataan rannalle iltapäivällä, kun kerrankin on tarpeeksi lämmintä. Piti oikein kartasta katsoa, miten sinne Hietsuun pääsee, kun en ole niin moneen vuoteen käynyt siellä. Merivesi taitaa kyllä olla liian kylmää mulle(kin), mutta jos taas joku toinen päivä ehtisi stadikalle uimaan. Yritän nyt tällä viikolla saada viimeisetkin tavarat täältä työhuoneelta pois, niin ettei tarvitsisi täällä enää käydä, kun ei työnteko tunnu sujuvan täällä paljon paremmin kuin kotonakaan. Niin, nytkin vaan kirjotan tätä enkä mitään artikkelia, niin kuin pitäisi.

Tulkaa muuten perjantaina katsomaa Stilimbaa Espan lavalle. Mut saattaa nähdä myös Suomenlinnassa lauantaina, jos nyt jotakuta kiinnostaa...

Wien

Here a very late report from the trip to Vienna...

The conference

Well, most of the time I spent at the ICTM conference, as I was supposed to, of course, with funding for my participation there and all. As for the official program, the conference wasn't really that interesting for me, or maybe I just chose the wrong sessions to listen to. There were some interesting papers though, and I got good questions and comments for mine, which is always nice (and quite rare actually).

One of the things I looked forward to was hearing Gerhard Kubik, a fairly well known researcher of African music who has written a few articles I find myself constantly referring to. He is a very fluent and interesting speaker as such, but in his two presentations (one of which was the only real plenary speech at the conference) he seemed to have problems getting to the point - if he ever had one. So that was also a slight disappointment.

But of course the most important thing at these events is the social stuff, which was good as it usually is at ICTM events, although I was too tired to stay out late in the evenings. In any case, I met several people I know from my year in Berlin - most of them I had not seen since 1998 - and some other acquaintances from previous conferences, and of course got to know a few new people as well.

As conferences usually do, this one also gave me a bit of a boost with my dissertation, in my head at least, due to all the other stuff going on I haven't had much time to actually do something about it. And it feels almost sad that I probably won't be doing much until next year, maybe, although on the other hand I'm looking forward to getting some time off of my research and especially all the University stuff.

The city

The city of Vienna was prettier (and less expensive) than what I remembered from about ten years ago. Back then we were in the city some time in March or April I think and it was horribly cold. And all the old white buildings made everything seem even colder. But in the summer the city is a lot friendlier, with many big parks (with lots of benches to sit on!) and lots of pedestrian streets. Things seemed great for cyclists as well - can't help but wonder why in Helsinki all streets need to be primarily for cars...

Luckily the weather was very sunny and warm on Sunday, the day without official program, most of the time it was horribly windy and quite cool. So anyway I spent the Sunday walking around in the city, got my feet very swollen and my face burnt in the sunshine. Maybe luckily in Austria all shops are closed on Sundays, so I could not go shopping... With all the tourists in Vienna one would imagine that there would be something open, but no. Even on weekdays supermarkets close before seven. Strange.

Oh, and this thing with all the famous composers was a bit funny at times. On the biggest pedestrian street they actually have stars with the signatures of composers and musicians who have once lived in Vienna, like the Hollywood walk of fame or whatever it is called. That was a bit too much for me, the statues I can still take...

All in all it was nice to get some time away from the usual stuff here in Helsinki and fortunately the conference wasn't any later, I think only a week or two later the trip would have already been too exhausting for me. Lately walking to and from the bus stop to go to the University has been enough exercise for me.

Somewhere in between

Kotona alkaa olla vähän ahdasta. Eikä pelkästään siksi, että tuli hankittua pinnasänky... mutta kaipa siellä jotenkin mahdutaan olemaan, ehkä sitten joskus vuoden päästä voi alkaa tosissaan katselemaan isompaa asuntoa jostain. Noin muuten kaikki alkaa vähitellen olla järjestyksessä, Thiekoun matkatavaratkin saatu perille.

Tosin äitiyspäivärahoissa sun muissa saattaa vielä kestää, KELA kun oli jotenkin onnistunut merkitsemään omiin systeemeihinsä, että en muka kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin (ulkomailla asumisen takia), minkä johdosta sain sieltä vielä yhden lomakkeen täytettäväksi. Omasta mielestäni ilmoitin kyllä siitä pitemmästä Senegalin reissusta Väestörekisteriin, että kyse on väliaikaisesta oleskelusta ulkomailla, mutta jostain syystä KELA on sitä mieltä, että olen edelleen ulkomailla. Vastahan siitä on reilu vuosi kun tulin takaisin... Lomakkeen täyttäminen oli aika mielenkiintoista, kun se oli selvästi tarkoitettu Suomeen muuttaville ulkomaalaisille, mutta toivottavasti selitykset kelpaa, ja nuo äitiyspäivärahat sun muut saadaan vihdoin päätettyä. Tällä viikollahan mun piti jo olla äitiyslomalla.

No, käytännössä joka tapauksessa pitää kirjoittaa yhtä artikkelia. Ja toinen on varmaankin tulossa arvioijilta takaisin elokuun puolella, sitten sitäkin pitää muokata. Ja sitten olisi vielä kolmas englanniksi, mutta paras etten edes ajattele sitä vielä. Viime viikolla ei pahemmin työasiat edistyneet, niin kuin etukäteen arvelinkin, kun piti kysellä sen matkalaukun perään ja katsella kaupunkia ja mitä kaikkea. Viikonloppuna käytiin vielä vanhempien luona saunomassa, joten melkein kaikki pakolliset Suomi-kuviot on kohta suoritettu. Jos sattuisi hyvä sää, niin voisi lähteä mökille ensi viikonloppuna.

Synttäreiden vietto taitaa jäädä tänä vuonna vähän väliin, kun ei oikein jaksa järjestää mitään eikä pahemmin ole varaakaan.

Ai niin, lapsi vaikutti kääntyneen oikein päin, tosin neuvolan täti ei ollut ihan varma asiasta, koska lapsi liikkui niin vilkkaasti. On kuulemma vielä tilaa liikkua... No, maha kyllä onkin tosi iso. Tai siis mittausten mukaan aika tarkkaan keskikokoinen. Kaikki muukin normaalia, jopa hemoglobiini oli vähän noussut edelliskerrasta.

News in English

I noticed I haven't written anything in English for ages, so here are at least a few updates... First of all, I just came back today from the ICTM conference in Vienna, the photos are already in Flickr, but I still need to organize them. I might tell more about that trip later, or maybe add some explanations to the photos, or something, let's see if I ever get to it.

As if I didn't already have enough places to play around at on the internet, you can now find me also in LinkedIn and Facebook. The first one is supposed to be about professional contacts but I really doubt if it can ever be useful in any way. And I don't know about Facebook yet, I quess is just another site where can you post stuff and make links to your friends just for the fun of it. Anyway, you can search for me there if you like such sites...

And finally one more update before going to bed: I won't be able to read my usual e-mail address for the whole weekend due to some program update at the University, so if you feel an urgent need to contact me, use the comment box here or my hotmail-address (if you happen to know what it is), or send me an SMS or whatever.

Flying away

Esitelmä on valmis ja matkalaukku pakattu. Kohta siis suunnistan lentokentälle ja sieltä Wieniin. Passi melkein unohtui kaivaa esiin, mutta nyt on sekin käsilaukussa. Mietin, olisikohan pelkkä henkkari kelvannut, kun kerran EU:n sisällä matkustan, mutta ehkäpä en kokeile tällä kertaa.

Ihan kiva päästä vähän muihin maisemiin ja erityisesti paria Berliinin kaveria tapaamaan, vaikka nyt sitten tulikin vihdoin kesä tänne Suomeen. Kävin kyllä sen kunniaksi taas eilen uimassa stadikalla. Ja kun pitää jotain liikuntaa harrastaa, eikä oikein mitään muuta jaksa jättimahan kanssa. Uiminen on vieläpä halpaa hupia, koska jostain käsittämättömästä syystä uimastadikalla (muttei missään muualla) myös jatko-opiskelijat on opiskelijoita, kunhan löytyy lukuvuositarra opiskelijakortista.

Neuvolassakin kävin eilen, hemoglobiini laskenut rautatableteista huolimatta ja verenpaineet hyppelee miten sattuu (no matalalla on edelleen, joten sillä ei niin väliä). Lapsi oli tällä kertaa väärin päin eli pää ylöspäin, minkä johdosta päästäänkin jo parin viikon päästä uudestaan neuvolaan. Toivottavasti matkailu avartaa sen verran, että lapsi ymmärtää taas kääntyä pää alaspäin ennen sitä.

Kela ei ole vieläkään vaivautunut tekemään päätöstä äitiyslomasta (ja varsinkin -päivärahoista, lomahan on aina kovin suhteellinen käsite), olisi musta jo ihan ajankohtaista, kun tarkoitus oli aloittaa se 21.7. Hakemuksenkin lähetin jo toukokuun alussa! Eipä kyllä ole paljon parempaa sanottavaa muidenkaan maiden valtion virkailijoista...

Mutta pitänee pakata tietokonekin reppuun ja lähteä bussille. Ensi viikon torstaina takaisin.

Kodin putkimies

Juhannuksen mökillä löhöilyn jälkeen piti olla ahkera, siis piti... eilen aloitinkin jo aika lupaavasti, mutta tänään ei olekaan enää mikään edistynyt yhtään. Lähdin työhuoneelle muka kirjoittamaan Wienin konferenssiesitelmää, mutta jätin olennaiset tiedostot sisältävän tikun kotiin, joten sen sijaan siivoilin papereita ja tiedostoja. Ja sama puuhailu on jatkunut täällä kotona. Täytyyhän niitä sähköposteja tietysti välillä siivota ja arkistoida, mutta olisi sen voinut joskus toistekin tehdä. Tuohon ICTM:n konferenssiin kun on enää viikko, ja esitelmä tietysti täysin tekemättä.

Noin muuten näyttää taas alkaneen tällainen "kaikki hajoaa" -kausi. Jo ennen juhannusta soittelin sähkölaitokselle, että voisivat nostaa sähkön kulutusarviota lähitulevaisuudessa, ja sieltä kuulin samalla, että tässä lähipäivinä putoaa postilokerosta noin kolme kertaa normaalia suurempi sähkölasku. Ei kiva. Syylliseksi epäilen jääkaappia, joka on jo pitkään pitänyt aina välillä epäilyttävää ääntä. Tai ehkä pitäisi surffata vähemmän netissä? Kun aiemmin arviot sähkön kulutuksesta on menneet ihan kohdalleen, niin miten yhtäkkiä muka vuosikulutus kasvaa puolitoistakertaiseksi? Onhan sitä netissä surffattu aiemminkin.

Eikä siinä tietysti vielä kaikki, vaan eilen alkoi vuotaa keittiön lavuaarin viemäriputki, jonka sain näppäränä tyttönä korjattua puhdistamalla ja suoristamalla tiivisteet, kun niissä ei mitään vikaakaan näyttänyt olevan (huomenna varmaan vuotaa taas, kun nyt menen kehumaan). Ei siis sen isompi juttu, mutta illalla totesin, että minidisc-soittimessa on jotain pahasti vialla. Se näyttää toimivan normaalisti, mutta kun on jotain levylle tallentanut, niin seuraavan kerran laite väittää, että levy on tyhjä. Itse asiassa vika ei taida olla uusi, mutta viimeksi (tammikuussa Dakarissa) luulin, että silloisessa levyssä oli jotain vikaa... silloin jäi tallentamatta ehkä kaikkien aikojen opettavaisin rumputunti, ja eilen sain ilmeisesti tuhottua vielä toisen levyllisen viimevuotisia rumputuntiäänityksiä. Aargh!

Eipä muutenkaan olisi oikein varaa hankkia uutta juuri nyt, mutta pitäisi kai sitten hankkia ennemmin joku kovalevysoitin eikä enää mitään minidisciä, varsinkin kun niitä ei oikein näytä enää saavan juuri mistään. Vielä kun löytäisi jostain kunnollisen kovalevysysteemin, jossa olisi myös mikrofoniliitäntä... Huoltoliikkeen tyyppi puolestaan arvioi puhelimessa, että korjaaminen maksaa vähintään 50 euroa, joten sekään ei oikein houkuttele. Eli jos joltain sattuu löytymään ylimääräinen toimiva md-soitin (se mikrofoniliitäntä pitää siis olla), niin mulle voi kaupata. Olisi noita tyhjiä md-levyjäkin vaikka kuinka monta varastossa.

Seksikäs radioääni

Olinpa sitten tänään ensimmäistä kertaa elämässäni tekemässä radio-ohjelmaa. Tai siis äänittämässä sitä, ohjelmaa oon kyllä suunnitellut - kaiken muun työn sivussa - siitä lähtien kun sellaista pyydettiin tekemään eli olikohan se toukokuun alussa. Paha vaan, että kongressissa sain äänen ihan painuksiin. Syytän edelleen Imatran valtionhotellin tehokasta ilmastointia, vaikka kai siellä kongressissa täytyi aika paljon puhuakin. Ja vielä paluumatkalla junassakin sain paimentaa eksyneen oloisia kongressikävijöitä... Niin, se ohjelma tulee sitten ulos 16.7. YLEn ykköseltä, jos joku haluaa kuunnella.

Kongressia en tietysti ehtinyt juurikaan seuraamaan, kun oli kaikenlaisia asioita hoidettavana. Mutta kun ei tuo semiotiikka ihan ole sitä ominta alaa, niin ei erityisemmin harmita. Imatran keskustaan sentään ehdittiin pikaisesti tutustua lauantai-iltana, kun ei jaksettu lähteä kongressiohjelmaan kuuluneeseen tango-iltaan. Ai niin, pitääkin ladata puhelimella otetut kuvat tietokoneelle ja Flickriin. Joka tapauksessa kaikki sujui enimmäkseen hyvin, ja enemmistö 500 (?) kongressivieraasta oli tyytyväisiä, se kai on tärkeintä. Ruokakin oli enimmäkseen hyvää (varsinkin valtionhotellin illalliset) ja sitä oli paljon. Huomenna pitää vielä käydä läpi kaikki paperit ja tiedostot, että pääsen lopullisesti koko kongressista eroon.

Onpa muuten taas ollut tutkijaparan leipä pieninä palasina maailmalla. Alkuvuodesta otin vanhasta tottumuksesta ties kuinka monta kopiota sivutuloverokortista ja ehdin jo välillä ihmetellä, mitä niillä kaikilla teen, mutta niinpä vaan on enää yksi kopio jäljellä.

Kesä

Pitäisi soittaa synttärionnitteluja Dakariin, mutta siellä on kello vasta kahdeksan, joten parempi varmaan odottaa vielä vähän. Sitten suuntaan vihdoin Uimastadikalle, toivottavasti siellä ei ole ihan valtava ruuhka. Mutta pakko suoriutua uimaan edes kerran ennen kuin muutama viikko sitten hankittu uimapuku jää pieneksi... ja ennen kuin huomenna alkava kongressi vie kaiken vapaa-ajankin.

Viime viikot onkin menneet tiiviisti kongressijärjestelyjen parissa. Ja viikonloput erilaisissa alkukesän riennoissa. Poltin naamani jo Kallio kukkii -tapahtumassa muutama viikko sitten, ja seuraavana viikonloppuna piti poiketa Maailma kylässä, vaikkei siellä tänä vuonna mitään kovin kiinnostavaa ollutkaan. Paitsi falafelia. Ja viime viikonloppuna olikin jo pikkusiskon (sen pienemmän) ylioppilasjuhlat.

Siinä kai viime aikojen tärkeimmät tapahtumat. Maha on tietysti entistäkin isompi, eikä ihme, kun neuvolan punnitusten mukaan on painoakin kertynyt sitten viime käynnin lähes kilo viikossa, huh! Wienin matka on kuulemma kuitenkin ihan ok, ellei mitään erityisiä vaivoja ilmene sitä ennen. Lapsi oli lääkärin vastaanotolla kiltisti pää alaspäin, mutta muuten tuntuu kyllä pyörivän vatsassa ihan miten sattuu. Tai saattaahan se olla vaan tosi notkea.

Niin, ja yliopistokuvioista sen verran, että mitään muuta ei kai asiasta voi sanoa, huoh. Taas kerran on mielessä yliopiston vaihto, mutta tutkijakoulukuvion takia se ei taida olla mahdollista, ainakaan vielä.

Today I'm a spider...

... but you can change that if you disagree.

Päivitys

Ei nyt oikein ehdi tännekään mitään kirjoittamaan, kun pitää tehdä töitä, niin kauan kun niitä vielä on... Ja "ylimääräinen" aika kuluu kaiken maailman vauvasivustoilla, mutten kyllä vieläkään ole ihan kärryillä niistä kestovaipoista (sisäpiirivitsi, heh). Mutta näin kuun loppuun tällainen yhteenveto ajankohtaisuuksista.

Työkuviot

Tutkijanvirka loppuu siis huomenna, tai oikeastaan tänään kun kello on jo ties mitä. Enkä saanut sitä apurahaa, jonka piti pelastaa kesä. On hiukan outoa, että näitä kaikkien kaipaamia palkallisia tutkijanpaikkoja olen jotenkin onnistunut saamaan jo kaksi (tämä nykyinen projekti ja ensi vuonna alkava tutkijakoulupaikka), mutta apurahoja ei tipu millään. Ei ainakaan väitöskirjan tekemiseen. Sen sijaan heinäkuun Wienin konferenssiin on nyt rahoitus, joten sopii toivoa, että voin sinne myös lähteä.

Hätäpäissäni olin (onneksi?) jo ennen tuon ensinmainitun apurahan selviämistä lupautunut semiotiikan maailmankongressin sihteeriksi, kun Merja joutui oikeiden töiden takia siitä luopumaan. Ikävähköä hommaa huonohkolla palkalla, varsinkin kun en ole mitenkään erityisen innostunut semiotiikasta, mutta tietysti saa pitää yhteyttä kaikenlaisiin alan guruihin ja varmaan tavatakin ne sitten kesäkuussa. Paha vaan kun en edes tunnista kaikkia guruja guruiksi... Sen sijaan ymmärrän (kirjoitettua) espanjaa näköjään varsin kohtuullisesti siihen nähden etten ikinä ole espanjaa opiskellut, ja sähköposteihin vastaaminen ranskaksi onnistuu sekin joten kuten.

Opetustakin on vielä vähän jäljellä musatieteessä. Sekä yksi luento afrikkalaisesta popista pääkaupunkiseudun musiikkialan kirjastonhoitajille. Viime viikolla puhuin suomalaisesta nykykansanmusiikista samalle yleisölle, joten kiva kun pääsee nyt puhumaan tutummasta aiheesta...

Yliopistoahdistusta

Tilittää on pitänyt myös siitä, että samaan aikaan, kun toiset saa taistella lyhyistä virkapätkistä ja apurahoista (eikä edes saa niitä), joillekin toisille yliopisto näyttää edelleen olevan jonkinlainen suojatyöpaikka. Niissä oikeissa töissä ei taitaisi tulla jatkoa viiden vuoden pestille, jos työntekijä olisi täysin yhteistyökyvytön, hoitaisi työnsä huonosti ja kieltäytyisi vielä joistain hänelle kuuluvista tehtävistä. Mutta yliopistolla tyypillä on muka joku "moraalinen oikeus" jatkaa, ja kun opiskelijat protestoi, on muka kyse virkaa hakeneen kollegan mustamaalauskampanjasta. Joo joo, eihän opiskelijat osaakaan itse ajatella. Ja ne apurahoista taistelevat jatko-opiskelijat voi aina pelotella hiljaisiksi.

Vauvajutut

Maha on jo iso, kuten viime viikon aikana lähes kaikki tutut ovat huomanneet huomauttaa, ja alkaa myös tuntua lähes jatkuvasti tavalla tai toisella. Äiti ja isä hankkivat jo lastenvaunut, jotka piti tietysti kantaa ullakkokomeroon odottamaan. Niiden säilytys tulee kyllä sitten myöhemminkin olemaan ongelmallista, kun tänne 34 neliöön ei todellakaan mahdu mitään ylimääräistä, ja pyöräkellari on todellakin kellarissa, joten sinnekään ei välttämättä jaksaisi vaunuja joka kerta kantaa, muttei niitä varmaan voi käytäväänkään jättää. Pieneksi käyneitä vaatteitakin olen kantanut muutaman laatikollisen ullakolle, mutta taitaa silti tulla ongelmia myös kaappitilan kanssa.

Netistä on tullut opiskeltua, mitä kaikkea muuta vielä pitäisi hankkia, näyttää aika pitkältä listalta... Näin alkuun pitäisi kai taas mennä vaateostoksille, kun ei juuri mitkään normaalivaatteet enää mahdu kunnolla. Tulisi nyt edes kesä, etten joutuisi ostamaan uutta takkia!

Tää ois niinku julkkis

No nyt se sitten on julkaisu! Ainakin huhujen mukaan mut on tänään nähty Senegalin telkkarissa. Ehkä saan sen videon vielä joskus itellenikin. Mutta kun ei siellä muutenkaan tunnuta pahemmin pitävän kiirettä missään, niin saattaa vähän kestää...

Pääsiäisyllätys?

...jos ei joku vielä tiennyt tai arvannut...

Tuo on siis vähän syönyt voimia tässä viime aikoina.

Pääsiäisen vieton aloitin kuitenkin reippaasti veroilmoitusta täydentämällä. Noh, sen jälkeen kun olin torkkunut pari tuntia sohvalla ja missannut kaikkien illan elokuvien alut... Veroilmoituksen tekeminen onkin yhtä juhlaa, kun palautuksia on muutenkin tulossa toista tonnia ja sitten saa vielä lähettää pitkän listan vähennyksiä. Muihin "loma"suunnitelmiin kuuluu ainakin suursiivousta (= imuroinnin lisäksi ajattelin pyyhkiä pölyt) ja tenttien korjaamista. Tällaista perinteistä siis.

Päivän testitulos

Eihän mulla tietysti mitään muuta tekemistä täällä töissä olekaan... mutta siilit on kivoja, ja testit.

Politiikkaa

Jaksoin sentään käydä äänestämässä. Tällä kertaa en tosin vaivautunut katselemaan vaalikeskusteluja, pari vaalikonetta sentään kahlasin läpi. Mutta päädyin sitten kuitenkin äänestämään sitä samaa kuin viimeksi, tai ei mitenkään "kuitenkin", koska vaalikoneiden mukaan samainen ehdokas oli oikein sopiva edelleen.

Vaalivalvojaisia ei sitten oikein jaksanut katsella, kun ne kaikki kolme "pääministerikandidaattia" ovat niin puupökkelömäisiä, eikä jostain syystä mikään tv-kanava vaivautunut juuri ketään muuta haastattelemaan. Näin tarkemmin ajatellen ei voi olla kovin ihmeissään kokoomuksen suosiosta (vaikka se onkin nii-in väärin), jos on viikkotolkulla katsellut kaiken maailman "pääministeritenttejä" telkkarista, niin päätyy varmaan helposti äänestämään sitä puoluetta, jonka puheenjohtaja vaikuttaa edes vähän vähemmän pystyyn kuolleelta. (Ja hei te kaikki poliittiset toimittajat siellä telkkarissa, ei niissä eduskuntavaaleissa kyllä pääministeriä äänestetä.)

Median toimintaa olen kyllä muutenkin ihmetellyt tässä viime aikoina. Erityisesti sitä, miksi se väliin jäänyt mielenosoitus uutisoitiin kaikissa valtamedioissa (ainakin YLE ja Hesari) kulttuuriosastolla. Niin kuin kyse olisi ollut jostain taidetapahtumasta eikä sosiaalipolitiikasta. Eikä kukaan mielenosoituksen järjestäjistä ole edes mitenkään protestoinut asiasta, omituista.

How to be invisible

Pitäisi kuulemma kirjoittaa tänne jotain, ettei toisten tarvitse tulla ihan turhaan katsomaan, olisiko täällä jotain uutta. Sitten kun vielä keksisi jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa...

No, se kai on uutinen, vaikka jo vähän vanha sellainen, että niissä suurissa arpajaisissa ei sitten tällä(kään) kertaa käynyt onni. Olisi tietysti pitänyt muistaa, ettei musiikintutkijan sovi tehdä tutkimusta mistään epäisänmaallisesta aiheesta, ja jättää sekin hakemus vääntämättä.

Hieman nolottaa, etten suoriutunut mielenosoitukseen, erityisesti kun alkaa näyttää entistä todennäköisemmältä, että olen toukokuusta lähtien työtön. Tosin saatan jopa saada ansiosidonnaista, ehkä, jos hyvin käy. Pari hakemusta on vielä sisällä, toinen tosin vain konferenssimatkaa varten.

Noin muuten on aika kulunut enimmäkseen luentoja valmistellessa ja yliopistopedagogiikan opintojen parissa (ryhmätöitä, jee...). Ja sillä uudella sohvalla maatessa.

Busy Relaxin'

My new sofa came home today...

Tulis jo kesä...

... eihän tätä pakkasta kestä enää. Iho kutisee ja hilseilee, ja alkaa jo paikoitellen muodostaa suomuja, vaikka kuinka rasvaan ja yritän vältellä suihkussa käymistä. Ja sitten vielä kuiva ilma yskittää, ja silmät vuotaa ulkona ja nenä myös sisällä. Pari päivää oli hartiatkin niin jumissa, että koko ajan särki päätä. Joten olen sitten viime aikoina enimmäkseen kuluttanut (vähäisen) vapaa-ajan katselemalla telkkaria punaiseen huopaan kääriytyneenä tai kuuntelemalla Tuomoa peiton alla. [Tähän voi sitten lisätä muutaman ylistävän lauseen, en vaan keksi mitään tarpeeksi ylistävää... Paitsi pitää sanoa, että on aivan käsittämättömän tyylikäs levy, myös niinkun fyysisenä esineenä, miten se cd:n alapuolikin voi olla musta?] Tänään toivottavasti saan hankittua sohvan, niin että voin jatkaa tätä talvihorrosta miellyttävämmissä olosuhteissa.

Näin uuden vuoden kunniaksi (kylmyys kai hidastaa?) oon taas kokeillut kaikkea uutta, kuten ryhtynyt kunnialliseksi kansalaiseksi tekemällä tv-ilmoituksen, ostanut pesupähkinöitä ja ladannut tietokoneelle OpenOfficen. Ja testasinkin niitä pesupähkinöitä, kai ne ihan hyvin toimii, pyykit vaikutti siis puhtailta. OpenOfficeen en vielä ole oikein jaksanut perehtyä, vähän hankalalta tuntuu, mutta mitäpä ihminen ei tekisi päästäkseen ostamasta Microsoftilta mitään, kun ei ne kerran antaneet enää edes Wordiä koneen/käyttiksen mukana. Eikä tuo veljeltä saatu 2000-versio ehkä ole niitä parhaimpia.

Sain vihdoin myös päivitettyä joskus aiemmin mainitun tutkimussuunnitelman nettiin, joten nyt siihen kehtaa taas linkittää.

Äh

Blogger ei tänään anna näköjään kommentoida omaa blogia (ehkä ei toistenkaan, en ole tullut kokeilleeksi). Testataan onnistuuko tämä postaus edes.

Mutta päivän uutinen oli se, että mulla olisi 33 lomapäivää, jotka pitäisi pitää ennen virkamääräyksen loppua eli 30.4. Heh heh... Olisihan se loma tietysti ihan kiva, jos olisi aikaa sellaista pitää (ja rahaa lähteä jonnekin pois).

Looking back

Sorry to keep you waiting... in case someone was actually waiting for my news. Well, anyway, here's something about the four weeks in Dakar...

Dakar was crazier than ever, firstly because of two of the main roads leading into the city being improved (which is nice and all, but do you really have to do the two at the same time?) and because of Tabaski falling on the 31st December. Tabaski being the biggest Muslim holiday of the year, meaning that everything cost more than usual and all roadsides were filled with sheep.

So for the two first weeks we spent hours and hours in buses, car rapides and taxis... and paid way too much for the taxis, of course. And we didn't always get to our dance lessons on time, but neither did our teachers... In any case we did dance quite a lot, besides the dance lessons in several clubs at night. We even ended up on Senegalese tv, just because we happened to go to see Youssou Ndour in Thiossane on New Year's Eve and ended up standing right in front of the stage, which maybe wasn't such a bad place to be, when the place was so full (despite the tripled prize of the tickets). Well, in Thiossane you could really dance, although these girls next to us kept trying. But on Christmas Eve we did dance in the (very hot) Kily, Thione Seck was playing there as usual, and on other nights to Ceddo and Fallou Dieng in Alizé. And to Mbaye Dieye Faye in the new Papayer, which really wasn't my kind of a place, rather something for skinny young people with too much money. And there are such people in Dakar, more than one would imagine.

So, besides dancing and lying on the floor in our huge (and very empty) living room, we did see some sights and even went to the beach on Ngor island once, although it was a bit too cold for that already. But Gorée was beautiful, and there were lots of well fed cats - not like the poor one who came in to our house several times, looking for food I suppose. I had not been on Gorée since 2000, but as I remembered, it really is a different world compared to Dakar, calm and colourful. Even the souvenir sellers are a lot less aggressive than in town. And there are no cars!

Well, after all the holidays the city was a lot more bearable, except that we had some trouble finding places to eat as most of the less expensive restaurants were closed for the week following Tabaski. Lots of shops at the markets were closed, too, but we managed to spend a lot of money shopping anyway. Obviously all the sheep were gone, and the streets seemed consequently a bit empty.

I didn't do much for my research, except going to some sabar parties. And the dance and drum lessons, of course. But I didn't film anything and didn't do the interviews I had planned, so I quess this was more vacation than work, which was the plan, anyway.

Tiedät olevasi kolmekymppinen, kun...

Dakar-raportti ei vieläkään ota syntyäkseen, mutta ehkä tässä viikonlopun aikana. Sen sijaan olen mm. chattaillyt Skypessä teinivuosien kirjekaverin kanssa, ja pähkäillyt oliko siitä 10 vai 15 vuotta, kun viimeksi oltiin yhteydessä. Omituista. Kuinkahan moni nykyinen bloggaaja on muuten harrastanut kirjeenvaihtoa? Tuli vaan mieleen, tuolla itävaltalaisella kirjekaverillakin kun on nykyisin blogi. Lisäksi luin lehdestä, että yksi toinen vanha tuttu on saanut lapsen, eronnut ja mennyt uusiin naimisiin. Taisi olla ensimmäinen kaveri, jonka häissä olin, silloin joskus miljoona vuotta sitten... Valokuvasta en kyllä olisi tunnistanut, mutta nimi osui silmään. Todella omituista.

Paluu

Olen taas kotona Alppilassa ja mahdollisesti jo lähiaikoina ehdin kirjoittaa jotain tännekin. Matkakuvia siirtyy kovaa vauhtia Flickriin, linkit oikeassa reunassa.

I'm back in Helsinki, but you'll still have to wait a bit for any news from Senegal. Some photos have already been loaded to Flickr (click the links on the right).