Opiskelijat pois yliopistolta?

Tästä olisi muutama sana sanottavana, kunhan ehdin:

Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti kutsui keskiviikkona 15.4. poliisin Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen aulaan poistamaan opiskelijat, jotka jakoivat tietoa ravintolapalveluyritys Sodexosta. Lahti kävi ilmoittamassa Sodexon ravintolapäällikön kanssa Sodexoa koskevan tiedon jakamisen olevan kiellettyä yliopiston tiloissa. "Ei tämä ole mikään teidän yliopisto", hallintojohtaja sanoi. Opiskelijat vetosivat sananvapauteen ja yliopiston tilojen julkisuuteen eivätkä suostuneet poistumaan. Sekä vahtimestari että vartija yrittivät tuloksetta keskeyttää opiskelijoiden toiminnan yliopiston tiloissa, jolloin yliopiston hallintojohtaja Lahti kutsui virkavallan häätämään opiskelijat. Toista tuntia kestänyt tilanne päättyi poliisien poistumiseen yliopiston tiloista.

Mainitusta tapauksesta lisää esim. täällä.

- - - Myöhään illalla:

En nyt tuosta Sodexo-asiasta ajatellut sen enempää, mutta hiemanko alkaa häiritä tuo johtaja Lahden ääneen lausuma asenne, joka nykyisin tulee vastaan jatkuvasti. Siis että yliopisto ei ole opiskelijoita varten - ketäs sitten?! Jotenkin nämä hallintotyypit eivät tunnu ymmärtävän, ettei yliopisto tosiaankaan ole mikään firma vaan tiedeyhteisön koti, jossa todellakin täytyy olla tilaa opiskelijoiden(kin) toiminnalle. Ja nimenomaan ihan sitä konkreettista tilaa, missä oleskella - tämäkin oli taas jokin aika esillä, kun laitoksen tiloja jouduttiin rahansäästön nimissä karsimaan. Mutta eihän opiskelijoiden oleskelutila ole mitenkään "tuottavaa", joten siitä on karsittava...

Hyvä siinä sitten yrittää kasvattaa opiskelijoista tiedeyhteisön jäseniä, kun hallinnon suunnalta katsotaan, että opiskelijat ovat jotain karjaa, joka pitää vaan ajaa mahdollisimman nopeasti koneiston läpi tulospisteiden (= rahan) kiilto silmissä. Vielä pahempi juttu on se, että näillä tuloksellisuuslaskelmilla sun muilla on vähitellen saatu muutkin yliopistolaiset uskomaan, että opiskelijat on joku välttämätön paha tai mitä lie välineitä siinä rahan ansaitsemisessa.

Kun osaisin muotoilla asian jotenkin hienommin, niin pitäisi kirjoittaa aiheesta jonnekin laajalevikkisemmille foorumeille... nyt vaan puhisen kiukkuisena itsekseni.

No niin

Piti jo joskus marraskuun puolivälissä kirjoittaa kaikista hienoista konserteista, mitä olin silloin käynyt kuuntelemassa. Ja Leevin uusimpia juttuja on tietysti pitänyt myös kertoilla. Kun vaan joskus ehtisi ja jaksaisi, nytkin olisi parempi jo olla nukkumassa... Terveenä ollaan sentään oltu, mitä nyt selkä ja väsymys vaivaa. Ai niin, väitöskirjalle keksin jossain välissä uuden otsikon, muuta en sen eteen olekaan ehtinyt tehdä pariin kuukauteen. Ja uudet silmälasitkin on tilauksessa, saa nähdä miten niihin tottuu, kun on nämä samat ollut käytössä ties kuinka monta vuotta. Hmm, ehkä siinä tärkeimmät. Tällainen pikapäivitys siis, ja muistilappu itselle siitä, mitä kaikkea tänne voisi kirjoitella.

Miten saa tekstiviestimainokset loppumaan?

Olen nyt parin viikon ajan saanut melkein päivittäin erilaisia tekstiviestimainoksia ja alkaa hieman kypsyttämään. En kyllä tietääkseni ole mitään lupaa sellaiseen antanut, joten ties mistä ovat napanneet numeron. Kaikenlaisissa kilpailuissa en yleensä anna puhelinnumeroa ollenkaan juuri tällaisen pelossa... Aika monessa viestissä on vilahtanut 02.fi eli Fonecta, mutta missään ei ole varsinaisesti kerrottu, mistä lähteestä numero on saatu. Fonectan luettelostako? Kertokaa nyt joku, miten mainokset saa loppumaan, pikaisella googletuksella en löytänyt neuvoja?!

Happy Halloween

Joskus on sitten näinkin, että on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä, ainakin noin pääpiirteissään. Toisaalta, miksipä ei olisi... varsinkin kun kotona oli imuroitu, ennen kuin tulin töistä.

NOFODin konferenssista selvittiin kunnialla, ja se posterikin valmistui lopulta. Vanhoja tuttuja oli konferenssissa harmittavan vähän, mutta muutama sentään. Pääsin (tai jouduin?) sitten kaiken lisäksi kyseisen organisaation johtokuntaan, mikä tietää ainakin kokousmatkoja Kööpenhaminaan ja Tukholmaan, pari kertaa vuodessa vaan sentään. Muutenkin on kaikenlaista matkasuunnitelmaa ja -haavetta ensi vuodelle, Senegaliin ja Etelä-Afrikkaan ainakin.

Leevi on ollut kohta jo kaksi viikkoa aivan terveenä. No, köhi kyllä tänään taas vähän ikävän kuuloisesti, joten eiköhän taas joku flunssa ole piakkoin iskemässä. Influenssarokotus todellakin otetaan, sekä minä että Leevi, yliopisto kustantaa ystävällisesti työntekijöille ja Leeville odottelen kovasti kutsua neuvolaan rokotettavaksi. Vähän sääliksi tietysti käy, kun niin usein pitää lasta pistellä, varsinkin kun niitä piikkejä on luvassa ties kuinka monta lisää, jos (tai kun) meinataan lähteä Senegaliin.

Päiväkodissakin Leevi on alkanut ilmeisesti viihtyä paremmin, ei tänäänkään kuulemma meinannut lähteä millään pois. No, tänään ehkä olikin erityisen kivaa, kun lapsilla oli Halloween-naamiaiset ja juhlan kunniaksi laulua, tanssia ja hillomunkkeja. Eikä aamulla enää tarvitse yleensäkään enää itkeä hirveästi, hyvänä päivänä voi jopa vilkuttaa äidille eikä vain näyttää surkealta hoitotädin sylissä.

Kaipa sekin on iloinen asia, että lapsi haluaa tehdä kaiken itse, niin rasittavaa kuin se joskus onkin. Päiväkodissa ei kuulemma anna kenenkään syöttää, vaikka joutuu sitten istumaan ruokapöydässä pitempään kuin muut. Ja nyt yrittää jo riisua ja pukea itse. Saisi kyllä oppia puhumaan ensin. Joitain sanoja tulee jo, tosin aika satunnaisesti, parhaiten onnistuu "annannannanna", varsinkin jos vanhemmat sattuu syömään jotain. Ihmeen hyvin upposi sitten intialainen kasviscurrykin, kun oli ihan pakko saada maistaa... Leipä muuten ei ole enää mikään juttu, juusto on paljon parempaa.

Mitäs vielä? Töissä on edelleen oikein mukavaa, tässä jaksossa on vaan sen verran paljon opetusta, ettei sille tutkimukselle taida taaskaan jäädä pahemmin aikaa. Mutta ei kai se mitään. Jotenkin näin kyllä aavistinkin, siis että syksy menee kurssien valmisteluun ja uusiin hommiin opetteluun.

Marraskuuta piristävässä Etnosoi!ssa on muuten taas kerran vaikka kuinka monta hyvää konserttia (ääninäytteitä MySpacessä). Ja mutkin saattaa nähdä siellä ensi viikonloppuna.

Eihän tästä mitään tule

... siis tästä blogin pitämisestä. Tarkoitus tosiaan oli ryhdistäytyä nyt kun taas asun täällä vähän kaukana. Mutta kun ei vaan ehdi. Tai ei muista, vaikka joskus ehtisikin. Suurimpana syynä kai se, että ollaan oltu vähän väliä sairaana, Leevi tuo päiväkodista kotiin kaikki mahdolliset virukset. Nyt on kolmas flunssa menossa, tai joku tällainen ihmeellinen yskä ja nuha ja kurkkukipu, joka ei tunnu loppuvan ikinä. Ja välissä sairastettiin yksi vatsatautikin. Kaikki siis tuon edellisen blogipäivityksen jälkeen eli reilun kuukauden sisään (huh).

Lievästi tietysti ottaa päähän, kun sekä töissä että kotona on saanut sitten kaikki ei-ihan-hirveän-kiireellinen odottaa parempia aikoja. Töissähän se tietysti tarkoittaa omaa tutkimusta... Niinpä nyt sitten onkin älytön kiire kehittää posteria alle kahden viikon päästä alkavaan NOFODin konferenssiin. Kaipa se vielä valmistuu, ellei ensi viikolla ilmaannu liikaa niitä hirveän kiireellisiä asioita - tai jouduta jäämään kotiin sairastamaan.

Noin muuten on kyllä kaikki sujunut varsin mainiosti. Töissä on edelleen kivaa, ja Leevi on kai jo vähän innostunut päiväkodissa olemisesta, vaikka edelleenkin itkee aina aamuisin, kun sinne pitää jäädä. Ja kaikenlaista uutta siellä tuntuu oppivan, jos ennen yksivuotispäiviä Leevi alkoi syödä itse lusikalla ja nyt se jo sujuu aika hyvin. No, ruuan koostumuksesta riippuen. Lempiruoka on tällä hetkellä leipä, sitä pitäisi saada koko ajan. Kovasti Leevi myös yrittää itse pukea, kenkiä varsinkin, ei vaan ihan onnistu vielä. Eikä puhuminenkaan, mutta juttua riittää siitä huolimatta.

Hauskaa

Kovin hauskaa on olla työpaikassa, jossa henkilökunnan viikkopalaverissa (tai mikä se onkaan) voidaan saada kollektiivinen hysteerinen naurukohtaus. En kyllä enää muista, mikä oli niin hauskaa, mutta ei kai sillä niin väliä.

Leevikin alkaa ilmeisesti viihtyä päiväkodissa, ei kuulemma enää lähde heti juoksemaan ovelle, kun tullaan hakemaan, vaan käy ensin sanomassa hei hei kaikille erikseen. Aamulla pitää silti vielä itkeä, kuuluu kai johonkin päiväkotiprotokollaan.

Tampere

No niin, täällä ollaan asuttu jo yli kuukausi, enkä vieläkään ole jaksanut kirjoittaa mitään kuulumisia. Yhtenä syynä on ollut nettiyhteyden puute, eipä ole houkutellut yrittää kirjoittaa mitään pitempää, kun roikkuu jonkun muun langattomassa verkossa ja yhteys saattaa katketa hetkenä minä hyvänsä. Saunalahti sai sitten lukuisien vaiheiden jälkeen aikaan nettiyhteyden viime torstaina, ja lähetti tällä viikolla aivan liian ison laskun... alkaa jo hieman kypsyttää, kun siellä ei tunnuta osaavan tehdä mitään oikein. Ja kaiken lisäksi asiakaspalveluun soittaessa saa aina jonottaa yli 30 minuuttia, en ollenkaan tajua, mistä tällaiset tilastot on voitu repiä.

Mutta piti kai kertoa jotain ihan muuta. Tampereeseen ei olla hirveästi ehditty tutustua, mitä nyt tietysti ollaan pyöritty keskustassa kaupoissa ja muuta vastaavaa. Asunto on edelleen ihana ja iso, ja varsinkin hyvällä paikalla. Ihan kiva, kun pääsee noin viidessä minuutissa töistä kotiin ja melkein kaiken pystyy hoitamaan kävellen. Bussillakin on kyllä jo muutaman kerran ajettu. Bussikokemusten perusteella kaikki Tampereen bussikuskit on virolaisia eivätkä tunne kaupunkia ollenkaan. Perille ollaan sentään aina päästy. Jotain sellaista pikkukaupunkimaista tunnelmaa täällä on, en vaan ole vielä keksinyt, mistä se oikein johtuu.

Helsingissä ollaan ehditty vierailla jo kahteen kertaan muuton jälkeen, nyt ei sitten varmaan vähään aikaan käydäkään. Ensin piti käydä tekemässä asuntokauppoja ja viime viikonloppuna tapaamassa Englannissa ja Kanadassa asuvia serkkuja, joita en ollut nähnyt vuosiin. Muuten onkin elämä pyörinyt lähinnä koti-päiväkoti-yliopisto-akselilla. Eli töitä on tullut tehtyä, mitä nyt lähemmäs puolet elokuusta on tainut mennä työhuoneen siivoamiseen ja järjestelyyn ja ylipäätään laitoksen systeemeihin orientoitumiseen. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa työkuviot tosi miellyttäviltä, mukavia työkavereita, kaikenlaisia käytännönläheisiä kursseja opetettavaksi ja väitöskirjallekin näyttäisi jäävän ihan oikeasti aikaa (niinkun tietysti kuuluukin). Ai niin, ja pitääpä täälläkin hehkuttaa sitä, että yliopiston avajaisissa soittaa JPP, joten harkitsen vahvasti niihin osallistumista. Helsingissä en ole koskaan viitsinyt, kun tuollaiset pönötystilaisuudet on aina niin puuduttavia. Hmm, kertonee tuo esiintyjävalintakin jotain koko yliopistosta - siellä ainakin tuntuu kotoisalta, vaikkei Tampereella muuten vielä tunnukaan.

Päiväkotiin on Leevi ilmeisesti jo tottunut ihan hyvin, vaikka aluksi näyttikin huonolta ja edelleen pitää aamuisin itkeä kovaan ääneen. Aika surkealtahan tuollaiset ihan pienet siellä päiväkodissa vaikuttavat, kun ei Leevikään vielä osaa puhua ja sanoa, jos on vaikka jano tai nälkä tai jotain muuta vialla. Onneksi osasi sentään jo kunnolla kävellä ennen päiväkotiin menoa, niin että pysyy edes jotenkin muiden vauhdissa mukana. Tänään Leevi kuulemma jo söikin ihan itse, sekä päiväkodissa että täällä kotona, muttei sitten jaksanut enää iltapuurolla moista ihmettä esitellä mulle

Laatikoita

Muuttolaatikot tuotiin aamulla, ja nyt on kaikki vapaat nurkat täynnä niitä. Pitäisi ainakin olla tarpeeksi. Ullakolla olisi kyllä sekalainen kokoelma pahvilaatikoitakin, mutta parempi tietysti, jos niihin ei tarvitse turvautua. Mietin vaan, mihin ne täydet laatikot oikein saadaan mahtumaan...

Niin, tervetuloa kanniskelemaan sunnuntaina!

Muuttostressiä

Nyt on sitten melkein kaikki hoidettu muuttoa varten, vielä kun jaksaa pakata, niin sitten ollaan voiton puolella. Sen netinkin sain lopulta tilattua, alkoi jo välillä usko mennä Saunalahteen, kun ei netin kautta tilaaminen toiminut moneen viikkoon eikä puhelimella soitteleminenkaan meinannut tuottaa tulosta. Pari viikkoa ainakin joudutaan olemaan ilman nettiä, hmm, onneksi sentään asutaan yliopiston lähellä...

Ai niin, päiväkotipaikkakin järjestyi loppujen lopuksi ihan pari päivää sen jälkeen, kun ehdin sen puutetta täällä valitella. Ja vieläpä juuri siihen sijainniltaan sopivimpaan päiväkotiin. Sitten täytyy vaan toivoa, että Leevi suostuu sinne päiväkotiin menemään. Hiukan on tuntunut helpottavan vierastaminen, mutta muuton jälkeen saattaa tilanne taas olla toinen.

Huimaa vauhtia on tuo muutto lähestynyt, enää kolme päivää jäljellä. Tampereellekin tehtiin yksi retki, ihailtiin asuntoa ja katseltiin lähikulmia. Ja ostettiin kengät. Ihan pakko oli hankkia punaiset kengät pitkästä aikaa, kun ne oli niin nätit - ja alennuksessa. Tosin erityisesti vasen puristaa ihan hirveästi, oikea jo joten kuten menettelee. Ehkä huomenna voisi taas yrittää venyttää niitä, täytyi pitää taukoa välillä...

Töiden tekeminen on tietysti ollut vähän niin ja näin kaiken muuttotohinan takia, mutta tällä viikolla on sitten edistynyt aiempaa paremmin, kun olen päässyt heti aamusta työhuoneelle. Eikä edes kesäsäät ole pahemmin häirinneet työntekoa... Kaverien tapaaminen onkin taas jäänyt vähän turhan vähälle, vaikka ketä piti ehtiä näkemään ennen muuttoa, mutta nyt kaikki onkin jossain lomailemassa. Mutta jos sitten ehtisi, kun tullaan taas käymään Helsingissä.

Puhelinlangat laulaa

Nyt on sitten soiteltu paitsi Tampereen päiväkotiasioista (ei siellä mitään vapaita paikkoja tietenkään ole) myös muutama muu asia. Ja jotain on hoidettu netin kauttakin. Eikä töiden tekemisestä taas tule yhtään mitään. Vielä on ainakin hoitamatta sähkösopimukset ja nettiyhteys Tampereelle. Sekä se tärkein eli itse muutto. Saa vinkata, miten saisi muuton Helsingistä Tampereelle sujumaan mahdollisimman helposti ja tietysti halvalla! Kaikenlaisia muuttofirmoja tuntuu olevan miljoona ja autovuokraamoja sitäkin enemmän...