Kohta kaksi kuukautta...

on Leevillä ikää. Huomenna mennään taas neuvolaan mittailemaan, kuinka paljon tuo on ehtinyt kasvaa, paljon joka tapauksessa. Huikea ero näkyi varsinkin katsellessa videolta pätkiä tästä kahden kuukauden varrelta, surkean pieni rääpäle Leevi oli silloin syntymäpäivänään nykyiseen verrattuna, vaikka olikin aika iso jo silloin. Ja taas on vaatteita jäämässä pieneksi... ja onhan Leevi tietysti muutenkin isomman oloinen, mm. potkii tarmokkaasti aina kun vaihdetaan vaippaa ja naureskelee tietysti päälle. Ympäristökin jo alkaa kiinnostaa, varsinkin kotoa poissa ollessa ihmetellään silmät pyöreänä.

Onhan tässä jonkun verran käytykin poissa kotoa, tosin enemmän kai ilman Leeviä. Tanssitunnille suoriuduin vihdoin eilen, muuten oon käynyt vaan venyttelytunneilla yliopistolla. Mutta kai sitä voi jo vähitellen muutakin tehdä (vaikka jostain nettipalstalta juuri luin, ettei sektion jälkeen saisi puoleen vuoteen harrastaa mitään rankkaa liikuntaa). Tosin ekan tanssitunnin otin vielä varovaisesti, ehkä sitten ensi kerralla vähän enemmän.

Niin, Etnosoi! sitten oli ja meni. Käytiin katsomassa Ndioba & Topotoa, jonka keikasta multa kyllä jäi loppuosa näkemättä, kun kiirehdin kotiin, sekä Boubacar Traoréa. Erityisesti jälkimmäinen keikka oli hieno, tosin olisi varmaan toiminut vielä paremmin jossain muussa ympäristössä kuin Savoy-teatterissa. Joka tapauksessa oli kiva päästä ulos muuallekin kun ostoksille ja noihin liikuntaharrastuksiin, varsinkin kun molemmilla keikoilla tietysti näki tuttuja. Nyt on sitten jo liput hankittuna Orchestra Baobabin keikalle, ja bändin levy tuli tänään postissa, niin että voidaan oikein valmistautua keikkaa varten... Boubacar Traorén keikalla oli nimittäin vähän tylsää, kun ei tuntenut suurinta osaa kappaleista ollenkaan. Vaikka olihan se oikein nautittava keikka silti, en nyt osaa kuvailla tarkemmin, sellaista meditatiivista musiikkia (omalla tavallaan), sopi oikein hyvin marraskuun tunnelmiin.

Samassa cd-paketissa Orchestra Baobabin uusimman kanssa tuli Youssou Ndourin uusi, joka on ihan ok. En vaan edelleenkään ymmärrä, miksi Youssoun pitää länsimaiden markkinoille tehdä niin kauhean siloteltuja versioita biiseistään. Nämä uusimmat ei kyllä ole ihan pahimmasta päästä, mutta silti... Jos muuten joku meinaa tuon uuden levyn ostaa, niin kannattaa sitten ostaa se kahden cd:n versio, parhaat biisit on nimittäin sillä bonus-cd:llä (ainakin näin ensikuuleman perusteella).

Postiluukku on muuten kolissut ahkeraan tässä viime aikoina. Pienten lasten vanhemmat ovat näköjään kovinkin ostovoimaisia noin keskimäärin, kun harva se päivä tulee sitä sun tätä mainosta ja lippulappua, tänään jopa KaksPlus-lehden näytenumero. Ei kyllä kannattaisi meille mitään lähetellä...

Työjutuistakaan ei näköjään pääse millään eroon, vaikka oli tarkoitus pitää taukoa niistä edes vähän aikaa. Mutta kun tuli luvattua mennä opettamaan marraskuun lopussa, niin onhan sitä ruvettava valmistelemaan, ja se loppukesästä valmiiksi väännetty artikkeli odottelee nyt korjauksia ja lisäyksiä. Yksi hakemuskin täytynee tässä vääntää, vaikka hakemuksia ei varsinkaan pitänyt tehdä enää tänä vuonna.

Lokakuu

Näinpä on kulunut ties kuinka kauan siitä, kun viimeksi mitään tänne kirjotin. Ja saa nähdä, miten nyt käy, kun Leevi jo ähisee siihen malliin, että saattaa kohta herätä. Vaikka vanhempien sängyssä uni näköjään maittaa paremmin kuin omassa. Tai sitten vaan väsyttää aamun neuvolareissun jäljiltä.

Niin, onhan tässä kaikenlaista ehtinyt tekemään, ja toisaalta ei paljon mitään. Ainakin Kallion virastotalolla on vierailtu keskimäärin kerran viikossa. Niinkun joku jossain kirjoitti, niin soisi kunnallisten terveyspalvelujen toimivan muutenkin yhtä hyvin kuin neuvolan. Paitsi ettei mulla juuri ole hammashuollostakaan valittamista, kun kerran oon saanut siellä käydä ja hammaslääkäri on vieläpä kiva (mikä ei todellakaan estä sitä, etten olisi joka kerta yhtä kauhuissani kaikista paikkaamisista ja muista). No, seuraava aika löytyi kyllä vasta tammikuuksi, mutta kuitenkin.

Sen artikkelin sain loppujen lopuksi korjattua, vaikka olisihan sitä voinut enemmänkin työstää. Onpahan se nyt ainakin pois käsistä ja toivon mukaan vuoden loppuun mennessä julkaistu. Niin, siihen kai viime viikkoina onkin kaikki aika "ylimääräinen" aika (ja välillä puolet yöunistakin) mennyt, kun en millään saa päähäni, mitä oikein oon puuhannut neuvolareissujen, pyykinpesun ja netissä pyörimisen lisäksi. Eikun oonhan mä myös käynyt kaksi kertaa yliopistolla, en kyllä missään työasioissa vaan venyttelytunnilla. Vähän jo tekisi mieli tanssitunneillekin, ehkä ensi viikolla voisi jo kokeilla sitäkin, vaikka hyppimistä kai pitäisi vielä välttää.

[Näin sujuvasti sujuu näköjään yhdellä kädellä kirjoittaminen, tällä oikealla vaan nopeammin kuin vasemmalla, jolla sain aikaan suurimman osan edellisestä kappaleesta. Mutta onhan tätäkin jo tullut harjoiteltua muutaman kerran.]

Niin, Leevi on tänään taas kerran todettu hyvinvoivaksi ja pitkäksi ja jänteväksi ja mitä kaikkea. Tällä kertaa päästiin oikein lääkärin puheille terveydenhoitajan lisäksi. (Sinne mummille vaan tiedoksi, että pituutta on jo 61 senttiä...) Kovin kunnioittavasti ei kyllä poika itse suhtaudu auktoriteetteihin, vaan yritti jo toisen kerran pissata neuvolantädin päälle. Muita uusia temppuja ei Leevi ole oppinut, mutta ei kai ihan vielä tarvitsekaan.

Hemulin terveiset

Maha alkaa olla niin iso, että ne vähän tyylikkäämmät äitiysvaatteetkin on alkaneet kiristää, joten käytän lähinnä paria tarpeeksi pitkää ja leveää tunikaa ja näytän kai enimmäkseen Hemulilta. Ryhdyin tässä jo pakkailemaan laukkua sairaalaan lähtöä varten, vaikka siihen varmaan vielä meneekin aikaa. Neuvolalääkärin lisäksi kun terveydenhoitajakin oli sitä mieltä, ettei se lapsi sieltä varmaan ihan heti synny, kun sillä on sen verran paljon tilaa vielä. Eikä edelleenkään oikein mitään muitakaan merkkejä mistään, joten pitää vaan odotella.

Tylsää on siis enimmäkseen, kun ei oikein jaksa tehdä mitään. Paitsi syödä näköjään, kun painoa oli taas viime neuvolakäynniksi tullut reippaasti lisää. Eipä tartteis tulla enää yhtään enempää kyllä, kun en näköjään suoriudu mihinkään liikuntaharrastuksiinkaan enää. Viime torstaina kävin sentään vielä uimassa, mutta sen jälkeen on ollut sen verran ankeat säät, ettei Uimastadion houkuttele. Ja joogakoulun kortti loppui jo toissaviikolla.

Niin, siellä Korkeasaaressa tosiaan käytiin viime keskiviikkona, mutta vasta sen myrskyn jälkeen ja lopulta oltiin niin myöhässä perhevalmennuksesta, ettei menty sinne ollenkaan. Taiteiden yökin tuli katsastettua (kuvia Flickrissä). Tällä viikolla ei sitten olekaan ollut juuri mitään erityistä aktiviteettia, mitä nyt kävin tänään - vihdoin - leikkauttamassa hiukset. Ei ole vielä mitään dokumentteja uudesta lookista, mutta paljon lyhyemmät ne on nyt. Illalla voisi ehkä mennä katsomaan ilotulitusta.

Flying away

Esitelmä on valmis ja matkalaukku pakattu. Kohta siis suunnistan lentokentälle ja sieltä Wieniin. Passi melkein unohtui kaivaa esiin, mutta nyt on sekin käsilaukussa. Mietin, olisikohan pelkkä henkkari kelvannut, kun kerran EU:n sisällä matkustan, mutta ehkäpä en kokeile tällä kertaa.

Ihan kiva päästä vähän muihin maisemiin ja erityisesti paria Berliinin kaveria tapaamaan, vaikka nyt sitten tulikin vihdoin kesä tänne Suomeen. Kävin kyllä sen kunniaksi taas eilen uimassa stadikalla. Ja kun pitää jotain liikuntaa harrastaa, eikä oikein mitään muuta jaksa jättimahan kanssa. Uiminen on vieläpä halpaa hupia, koska jostain käsittämättömästä syystä uimastadikalla (muttei missään muualla) myös jatko-opiskelijat on opiskelijoita, kunhan löytyy lukuvuositarra opiskelijakortista.

Neuvolassakin kävin eilen, hemoglobiini laskenut rautatableteista huolimatta ja verenpaineet hyppelee miten sattuu (no matalalla on edelleen, joten sillä ei niin väliä). Lapsi oli tällä kertaa väärin päin eli pää ylöspäin, minkä johdosta päästäänkin jo parin viikon päästä uudestaan neuvolaan. Toivottavasti matkailu avartaa sen verran, että lapsi ymmärtää taas kääntyä pää alaspäin ennen sitä.

Kela ei ole vieläkään vaivautunut tekemään päätöstä äitiyslomasta (ja varsinkin -päivärahoista, lomahan on aina kovin suhteellinen käsite), olisi musta jo ihan ajankohtaista, kun tarkoitus oli aloittaa se 21.7. Hakemuksenkin lähetin jo toukokuun alussa! Eipä kyllä ole paljon parempaa sanottavaa muidenkaan maiden valtion virkailijoista...

Mutta pitänee pakata tietokonekin reppuun ja lähteä bussille. Ensi viikon torstaina takaisin.

Lähdössä taas

Alan taas olla lähtötunnelmissa, kun suurimman osan ajasta mietin, mitä kaikkea pitäisi ehtiä vielä tehdä täällä Dakarissa ennen Suomeen paluuta. Viimeinen tanssitunti oli tänään, rumputunteja taitaa yksi tai kaksi jäljellä. Perjantain juhla-asukin on valmiina ja hiuksia laitetaan huomenna, korut vielä puuttuu. Muista juhlavalmisteluista en ole ihan perillä, mutta kunhan rumpalit muistaa saapua paikalle, niin kaipa saadaan jonkinlaiset juhlat aikaan.

Kovin tuntuu kummalliselta ajatella, että parin viikon päästä olen jossain aivan muualla. Toisaalta tuntuu kyllä jossain määrin houkuttelevalta päästä paikkaan, jossa ei tarvitse valvoa öisin odottelemassa, että saisi vesiämpärit taas täytettyä, eikä herätä aamuseitsemältä naapurien lasten kiljuntaan. Kaikesta huolimatta voisin ihan mielelläni jäädä tänne vähän pitemmäksi aikaa, varsinkin kun olisi vaikka mitä, mitä voisi tutkimuksenkin hyväksi vielä tehdä.

Kuten arvata saattaa, nämä viimeiset viikot täällä Dakarissa eivät näytä kuluvan kiivaasti töiden parissa. Kävin tosin (vihdoin) Senegalin kansallisarkistossa selailemassa lehtileikkeitä, mutta kuten vähän arvelin, arkistosta ei löytynyt juuri mitään mielenkiintoista. Videotakin on taas kertynyt jokunen tunti lisää. Ja tanssiesityksiä on käyty katsomassa tutuissa saleissa Soranossa ja Blaise Senghorissa.

Mainitsemisen arvoista lienee sekin, että kävin sunnuntaina stadionilla katsomassa senegalilaista painia (lamb). En edelleenkään ole erityisen kiinnostunut urheilusta, mutta nuo painiottelut ovat aika mielenkiintoisia tapahtumia. Varsinainen paini vie tuskin edes puolta tapahtuman ajasta, sitäkin enemmän aikaa käytetään painijoiden "esittelyyn" – tai miksi sitten pitäisikään kutsua sitä, kun painija joukkoineen saapuu hitaasti stadionin poikki ja tanssii omien rumpaliensa säestämänä. Stadionilla oli siis viisi tai kuusi sabar-bändiä sekä jokunen laulaja, ja soitto ja laulu jatkui taukoamatta myös ottelujen aikana.

Sää on täällä edelleen aurinkoinen, jonkun kerran on jo satanutkin, vaikka sadekausi ei vielä olekaan alkanut. Lämmintä on sen verran, että keskellä päivää tulee hiki, vaikkei tekisi juuri mitään. Asteita on vähän vaikea tietää, yhtenä päivänä näin keskustassa mittarin joka näytti 24° ja hetken päästä toisen joka näytti 50°, luultavasti vähän päälle 30° saattaisi olla lähellä totuutta. Toivottavasti Suomessakin on sen verran lämmintä, ettei heti tarvitse palella...

Odotellessa

Kovin on ollut elämä täällä Dakarissa kiireistä, vaikken olekaan tehnyt mitään kovin erityistä. Viikko-ohjelma on tällä hetkellä sellainen, että rumputunnit on maanantaisin ja torstaisin, tanssitunnit tiistaisin ja perjantaisin, ja se wolofin kurssi maanantaisin ja keskiviikkoisin. Ei siis ole kovin paljoa tuota säännöllistä ohjelmaa, muttei silti tunnu jäävän juurikaan ylimääräistä aikaa. Kaiken opiskelun lisäksi olen yrittänyt tavoitella erinäisiä ihmisiä, mikä ei täällä ole aina kovin helppoa. Yhdenkin rumpalin yhteystietojen selvittämiseksi olen soittanut ainakin viisi puhelua ja käynyt tapaamassa kolmea ihmistä. Yhteystietoja en ole saanut vieläkään, mutta yksi niistä, joita kävin tapaamassa, lupasi tavoitella kyseistä rumpalia mun puolesta. Ja samalla henkilöllä oli mielessä joku toinenkin rumpali, jota ehkä kannattaisi haastatella. Tavoitteena olisi siis saada vihdoin aloitettua haastattelujen tekeminen, niin että se tutkimuskin edistyisi ehkä joskus.

Videomateriaalia on kyllä kertynyt muutama tunti lisää, kun tanssiopettaja järjesti isot juhlat yhdessä yhden sukulaisensa kanssa Medinassa viime perjantaina ja lauantaina taas pääsin rumpuopettajan ja kumppaneiden mukana toisiin juhliin Grand Yoffiin (molemmat Dakarissa siis). Medinan juhlat oli taas sellaista megaluokkaa, kolme eri rumpubändiä soittamassa ja ties mitä kaikkea show'ta, kun paikalla oli tanssijoita ainakin Soranosta ja siitä Ballet Mansour Gueyestä, jossa Astou itse tanssii. Lauantain juhlat olikin sitten paljon pienimuotoisemmat ja maanläheisemmät, jonkinlaisen yhdistyksen omaksi huvikseen järjestämät. Ihan vaan yksi pieni sabar-bändi soittamassa, mutta hauskaa oli sielläkin. Tarvitsisin kyllä ihan oikeasti tänne jonkun kamera-assistentin. Varsinkin siellä Medinassa oli vähän hankalaa, kun olisi pitänyt samaan aikaan keskittyä kuvaamaan ja olla sosiaalinen. Ja jossain välissä piti vielä tanssiakin...

[Lisätty videopätkät Medinan juhlista:]







Mitään kovin uutta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut, ellei nyt sitä lasketa, että olen katsellut jalkapalloa telkkarista. Senegal ei sitten ihan päässyt Afrikan cupin finaaliin, joten ei varmaankaan tarvitse vähään aikaan katsella enempää. [Lisäys/korjaus: Kuten yleensäkin, olen ihan pihalla urheilusta. Siitä matsista, mitä katselin, Senegal pääsi vielä pronssiotteluun (jonka onnistuin olemaan katsomatta), mutta hävisi sitten sen.] Sää on täällä lämmennyt sen verran, että uskaltauduin sunnuntaina pitkästä aikaa suihkuun. Jossain säätiedotuksessa oli kuulemma sanottu, että helmikuu olisi Dakarissa vielä kylmempi kuin tammikuu, mutta vaikuttaa päinvastaiselta, olen alkanut jopa harkita villasukista luopumista öisin, ja päivällä on ollut suorastaan kuuma.

Näin kuun vaihteen jälkeen on voinut taas käydä ostoksilla. Ostin muun muassa farkut, jotka on niin hienot, että oli ihan pakko ostaa vielä niihin sopiva paitakin. Kenkiä olen myös katsellut, mutta en osaa päättää, millaiset oikeastaan haluaisin. Lisäksi ollaan hankittu puuta ja muita tarvikkeita rumpua varten, eli oma sabar on nyt rumpuopettajalla työn alla. Voisin teettää vielä toisenkin, pitää vaan selvittää, miten saan mitään rumpuja tuotua Suomeen, kun matkatavaraa on varmasti muutenkin ihan liikaa.

Ystävät hyvät, usein käyttämääni nettipaikkaan on ilmaantunut Skype, joten saatan olla siellä joskus, eli kirjautukaapa sinne, jos roikutte netissä.