Muuttostressiä

Nyt on sitten melkein kaikki hoidettu muuttoa varten, vielä kun jaksaa pakata, niin sitten ollaan voiton puolella. Sen netinkin sain lopulta tilattua, alkoi jo välillä usko mennä Saunalahteen, kun ei netin kautta tilaaminen toiminut moneen viikkoon eikä puhelimella soitteleminenkaan meinannut tuottaa tulosta. Pari viikkoa ainakin joudutaan olemaan ilman nettiä, hmm, onneksi sentään asutaan yliopiston lähellä...

Ai niin, päiväkotipaikkakin järjestyi loppujen lopuksi ihan pari päivää sen jälkeen, kun ehdin sen puutetta täällä valitella. Ja vieläpä juuri siihen sijainniltaan sopivimpaan päiväkotiin. Sitten täytyy vaan toivoa, että Leevi suostuu sinne päiväkotiin menemään. Hiukan on tuntunut helpottavan vierastaminen, mutta muuton jälkeen saattaa tilanne taas olla toinen.

Huimaa vauhtia on tuo muutto lähestynyt, enää kolme päivää jäljellä. Tampereellekin tehtiin yksi retki, ihailtiin asuntoa ja katseltiin lähikulmia. Ja ostettiin kengät. Ihan pakko oli hankkia punaiset kengät pitkästä aikaa, kun ne oli niin nätit - ja alennuksessa. Tosin erityisesti vasen puristaa ihan hirveästi, oikea jo joten kuten menettelee. Ehkä huomenna voisi taas yrittää venyttää niitä, täytyi pitää taukoa välillä...

Töiden tekeminen on tietysti ollut vähän niin ja näin kaiken muuttotohinan takia, mutta tällä viikolla on sitten edistynyt aiempaa paremmin, kun olen päässyt heti aamusta työhuoneelle. Eikä edes kesäsäät ole pahemmin häirinneet työntekoa... Kaverien tapaaminen onkin taas jäänyt vähän turhan vähälle, vaikka ketä piti ehtiä näkemään ennen muuttoa, mutta nyt kaikki onkin jossain lomailemassa. Mutta jos sitten ehtisi, kun tullaan taas käymään Helsingissä.

Kohta kaksi kuukautta...

on Leevillä ikää. Huomenna mennään taas neuvolaan mittailemaan, kuinka paljon tuo on ehtinyt kasvaa, paljon joka tapauksessa. Huikea ero näkyi varsinkin katsellessa videolta pätkiä tästä kahden kuukauden varrelta, surkean pieni rääpäle Leevi oli silloin syntymäpäivänään nykyiseen verrattuna, vaikka olikin aika iso jo silloin. Ja taas on vaatteita jäämässä pieneksi... ja onhan Leevi tietysti muutenkin isomman oloinen, mm. potkii tarmokkaasti aina kun vaihdetaan vaippaa ja naureskelee tietysti päälle. Ympäristökin jo alkaa kiinnostaa, varsinkin kotoa poissa ollessa ihmetellään silmät pyöreänä.

Onhan tässä jonkun verran käytykin poissa kotoa, tosin enemmän kai ilman Leeviä. Tanssitunnille suoriuduin vihdoin eilen, muuten oon käynyt vaan venyttelytunneilla yliopistolla. Mutta kai sitä voi jo vähitellen muutakin tehdä (vaikka jostain nettipalstalta juuri luin, ettei sektion jälkeen saisi puoleen vuoteen harrastaa mitään rankkaa liikuntaa). Tosin ekan tanssitunnin otin vielä varovaisesti, ehkä sitten ensi kerralla vähän enemmän.

Niin, Etnosoi! sitten oli ja meni. Käytiin katsomassa Ndioba & Topotoa, jonka keikasta multa kyllä jäi loppuosa näkemättä, kun kiirehdin kotiin, sekä Boubacar Traoréa. Erityisesti jälkimmäinen keikka oli hieno, tosin olisi varmaan toiminut vielä paremmin jossain muussa ympäristössä kuin Savoy-teatterissa. Joka tapauksessa oli kiva päästä ulos muuallekin kun ostoksille ja noihin liikuntaharrastuksiin, varsinkin kun molemmilla keikoilla tietysti näki tuttuja. Nyt on sitten jo liput hankittuna Orchestra Baobabin keikalle, ja bändin levy tuli tänään postissa, niin että voidaan oikein valmistautua keikkaa varten... Boubacar Traorén keikalla oli nimittäin vähän tylsää, kun ei tuntenut suurinta osaa kappaleista ollenkaan. Vaikka olihan se oikein nautittava keikka silti, en nyt osaa kuvailla tarkemmin, sellaista meditatiivista musiikkia (omalla tavallaan), sopi oikein hyvin marraskuun tunnelmiin.

Samassa cd-paketissa Orchestra Baobabin uusimman kanssa tuli Youssou Ndourin uusi, joka on ihan ok. En vaan edelleenkään ymmärrä, miksi Youssoun pitää länsimaiden markkinoille tehdä niin kauhean siloteltuja versioita biiseistään. Nämä uusimmat ei kyllä ole ihan pahimmasta päästä, mutta silti... Jos muuten joku meinaa tuon uuden levyn ostaa, niin kannattaa sitten ostaa se kahden cd:n versio, parhaat biisit on nimittäin sillä bonus-cd:llä (ainakin näin ensikuuleman perusteella).

Postiluukku on muuten kolissut ahkeraan tässä viime aikoina. Pienten lasten vanhemmat ovat näköjään kovinkin ostovoimaisia noin keskimäärin, kun harva se päivä tulee sitä sun tätä mainosta ja lippulappua, tänään jopa KaksPlus-lehden näytenumero. Ei kyllä kannattaisi meille mitään lähetellä...

Työjutuistakaan ei näköjään pääse millään eroon, vaikka oli tarkoitus pitää taukoa niistä edes vähän aikaa. Mutta kun tuli luvattua mennä opettamaan marraskuun lopussa, niin onhan sitä ruvettava valmistelemaan, ja se loppukesästä valmiiksi väännetty artikkeli odottelee nyt korjauksia ja lisäyksiä. Yksi hakemuskin täytynee tässä vääntää, vaikka hakemuksia ei varsinkaan pitänyt tehdä enää tänä vuonna.

Wien

Here a very late report from the trip to Vienna...

The conference

Well, most of the time I spent at the ICTM conference, as I was supposed to, of course, with funding for my participation there and all. As for the official program, the conference wasn't really that interesting for me, or maybe I just chose the wrong sessions to listen to. There were some interesting papers though, and I got good questions and comments for mine, which is always nice (and quite rare actually).

One of the things I looked forward to was hearing Gerhard Kubik, a fairly well known researcher of African music who has written a few articles I find myself constantly referring to. He is a very fluent and interesting speaker as such, but in his two presentations (one of which was the only real plenary speech at the conference) he seemed to have problems getting to the point - if he ever had one. So that was also a slight disappointment.

But of course the most important thing at these events is the social stuff, which was good as it usually is at ICTM events, although I was too tired to stay out late in the evenings. In any case, I met several people I know from my year in Berlin - most of them I had not seen since 1998 - and some other acquaintances from previous conferences, and of course got to know a few new people as well.

As conferences usually do, this one also gave me a bit of a boost with my dissertation, in my head at least, due to all the other stuff going on I haven't had much time to actually do something about it. And it feels almost sad that I probably won't be doing much until next year, maybe, although on the other hand I'm looking forward to getting some time off of my research and especially all the University stuff.

The city

The city of Vienna was prettier (and less expensive) than what I remembered from about ten years ago. Back then we were in the city some time in March or April I think and it was horribly cold. And all the old white buildings made everything seem even colder. But in the summer the city is a lot friendlier, with many big parks (with lots of benches to sit on!) and lots of pedestrian streets. Things seemed great for cyclists as well - can't help but wonder why in Helsinki all streets need to be primarily for cars...

Luckily the weather was very sunny and warm on Sunday, the day without official program, most of the time it was horribly windy and quite cool. So anyway I spent the Sunday walking around in the city, got my feet very swollen and my face burnt in the sunshine. Maybe luckily in Austria all shops are closed on Sundays, so I could not go shopping... With all the tourists in Vienna one would imagine that there would be something open, but no. Even on weekdays supermarkets close before seven. Strange.

Oh, and this thing with all the famous composers was a bit funny at times. On the biggest pedestrian street they actually have stars with the signatures of composers and musicians who have once lived in Vienna, like the Hollywood walk of fame or whatever it is called. That was a bit too much for me, the statues I can still take...

All in all it was nice to get some time away from the usual stuff here in Helsinki and fortunately the conference wasn't any later, I think only a week or two later the trip would have already been too exhausting for me. Lately walking to and from the bus stop to go to the University has been enough exercise for me.

Flying away

Esitelmä on valmis ja matkalaukku pakattu. Kohta siis suunnistan lentokentälle ja sieltä Wieniin. Passi melkein unohtui kaivaa esiin, mutta nyt on sekin käsilaukussa. Mietin, olisikohan pelkkä henkkari kelvannut, kun kerran EU:n sisällä matkustan, mutta ehkäpä en kokeile tällä kertaa.

Ihan kiva päästä vähän muihin maisemiin ja erityisesti paria Berliinin kaveria tapaamaan, vaikka nyt sitten tulikin vihdoin kesä tänne Suomeen. Kävin kyllä sen kunniaksi taas eilen uimassa stadikalla. Ja kun pitää jotain liikuntaa harrastaa, eikä oikein mitään muuta jaksa jättimahan kanssa. Uiminen on vieläpä halpaa hupia, koska jostain käsittämättömästä syystä uimastadikalla (muttei missään muualla) myös jatko-opiskelijat on opiskelijoita, kunhan löytyy lukuvuositarra opiskelijakortista.

Neuvolassakin kävin eilen, hemoglobiini laskenut rautatableteista huolimatta ja verenpaineet hyppelee miten sattuu (no matalalla on edelleen, joten sillä ei niin väliä). Lapsi oli tällä kertaa väärin päin eli pää ylöspäin, minkä johdosta päästäänkin jo parin viikon päästä uudestaan neuvolaan. Toivottavasti matkailu avartaa sen verran, että lapsi ymmärtää taas kääntyä pää alaspäin ennen sitä.

Kela ei ole vieläkään vaivautunut tekemään päätöstä äitiyslomasta (ja varsinkin -päivärahoista, lomahan on aina kovin suhteellinen käsite), olisi musta jo ihan ajankohtaista, kun tarkoitus oli aloittaa se 21.7. Hakemuksenkin lähetin jo toukokuun alussa! Eipä kyllä ole paljon parempaa sanottavaa muidenkaan maiden valtion virkailijoista...

Mutta pitänee pakata tietokonekin reppuun ja lähteä bussille. Ensi viikon torstaina takaisin.

Kesä

Pitäisi soittaa synttärionnitteluja Dakariin, mutta siellä on kello vasta kahdeksan, joten parempi varmaan odottaa vielä vähän. Sitten suuntaan vihdoin Uimastadikalle, toivottavasti siellä ei ole ihan valtava ruuhka. Mutta pakko suoriutua uimaan edes kerran ennen kuin muutama viikko sitten hankittu uimapuku jää pieneksi... ja ennen kuin huomenna alkava kongressi vie kaiken vapaa-ajankin.

Viime viikot onkin menneet tiiviisti kongressijärjestelyjen parissa. Ja viikonloput erilaisissa alkukesän riennoissa. Poltin naamani jo Kallio kukkii -tapahtumassa muutama viikko sitten, ja seuraavana viikonloppuna piti poiketa Maailma kylässä, vaikkei siellä tänä vuonna mitään kovin kiinnostavaa ollutkaan. Paitsi falafelia. Ja viime viikonloppuna olikin jo pikkusiskon (sen pienemmän) ylioppilasjuhlat.

Siinä kai viime aikojen tärkeimmät tapahtumat. Maha on tietysti entistäkin isompi, eikä ihme, kun neuvolan punnitusten mukaan on painoakin kertynyt sitten viime käynnin lähes kilo viikossa, huh! Wienin matka on kuulemma kuitenkin ihan ok, ellei mitään erityisiä vaivoja ilmene sitä ennen. Lapsi oli lääkärin vastaanotolla kiltisti pää alaspäin, mutta muuten tuntuu kyllä pyörivän vatsassa ihan miten sattuu. Tai saattaahan se olla vaan tosi notkea.

Niin, ja yliopistokuvioista sen verran, että mitään muuta ei kai asiasta voi sanoa, huoh. Taas kerran on mielessä yliopiston vaihto, mutta tutkijakoulukuvion takia se ei taida olla mahdollista, ainakaan vielä.

Päivitys

Ei nyt oikein ehdi tännekään mitään kirjoittamaan, kun pitää tehdä töitä, niin kauan kun niitä vielä on... Ja "ylimääräinen" aika kuluu kaiken maailman vauvasivustoilla, mutten kyllä vieläkään ole ihan kärryillä niistä kestovaipoista (sisäpiirivitsi, heh). Mutta näin kuun loppuun tällainen yhteenveto ajankohtaisuuksista.

Työkuviot

Tutkijanvirka loppuu siis huomenna, tai oikeastaan tänään kun kello on jo ties mitä. Enkä saanut sitä apurahaa, jonka piti pelastaa kesä. On hiukan outoa, että näitä kaikkien kaipaamia palkallisia tutkijanpaikkoja olen jotenkin onnistunut saamaan jo kaksi (tämä nykyinen projekti ja ensi vuonna alkava tutkijakoulupaikka), mutta apurahoja ei tipu millään. Ei ainakaan väitöskirjan tekemiseen. Sen sijaan heinäkuun Wienin konferenssiin on nyt rahoitus, joten sopii toivoa, että voin sinne myös lähteä.

Hätäpäissäni olin (onneksi?) jo ennen tuon ensinmainitun apurahan selviämistä lupautunut semiotiikan maailmankongressin sihteeriksi, kun Merja joutui oikeiden töiden takia siitä luopumaan. Ikävähköä hommaa huonohkolla palkalla, varsinkin kun en ole mitenkään erityisen innostunut semiotiikasta, mutta tietysti saa pitää yhteyttä kaikenlaisiin alan guruihin ja varmaan tavatakin ne sitten kesäkuussa. Paha vaan kun en edes tunnista kaikkia guruja guruiksi... Sen sijaan ymmärrän (kirjoitettua) espanjaa näköjään varsin kohtuullisesti siihen nähden etten ikinä ole espanjaa opiskellut, ja sähköposteihin vastaaminen ranskaksi onnistuu sekin joten kuten.

Opetustakin on vielä vähän jäljellä musatieteessä. Sekä yksi luento afrikkalaisesta popista pääkaupunkiseudun musiikkialan kirjastonhoitajille. Viime viikolla puhuin suomalaisesta nykykansanmusiikista samalle yleisölle, joten kiva kun pääsee nyt puhumaan tutummasta aiheesta...

Yliopistoahdistusta

Tilittää on pitänyt myös siitä, että samaan aikaan, kun toiset saa taistella lyhyistä virkapätkistä ja apurahoista (eikä edes saa niitä), joillekin toisille yliopisto näyttää edelleen olevan jonkinlainen suojatyöpaikka. Niissä oikeissa töissä ei taitaisi tulla jatkoa viiden vuoden pestille, jos työntekijä olisi täysin yhteistyökyvytön, hoitaisi työnsä huonosti ja kieltäytyisi vielä joistain hänelle kuuluvista tehtävistä. Mutta yliopistolla tyypillä on muka joku "moraalinen oikeus" jatkaa, ja kun opiskelijat protestoi, on muka kyse virkaa hakeneen kollegan mustamaalauskampanjasta. Joo joo, eihän opiskelijat osaakaan itse ajatella. Ja ne apurahoista taistelevat jatko-opiskelijat voi aina pelotella hiljaisiksi.

Vauvajutut

Maha on jo iso, kuten viime viikon aikana lähes kaikki tutut ovat huomanneet huomauttaa, ja alkaa myös tuntua lähes jatkuvasti tavalla tai toisella. Äiti ja isä hankkivat jo lastenvaunut, jotka piti tietysti kantaa ullakkokomeroon odottamaan. Niiden säilytys tulee kyllä sitten myöhemminkin olemaan ongelmallista, kun tänne 34 neliöön ei todellakaan mahdu mitään ylimääräistä, ja pyöräkellari on todellakin kellarissa, joten sinnekään ei välttämättä jaksaisi vaunuja joka kerta kantaa, muttei niitä varmaan voi käytäväänkään jättää. Pieneksi käyneitä vaatteitakin olen kantanut muutaman laatikollisen ullakolle, mutta taitaa silti tulla ongelmia myös kaappitilan kanssa.

Netistä on tullut opiskeltua, mitä kaikkea muuta vielä pitäisi hankkia, näyttää aika pitkältä listalta... Näin alkuun pitäisi kai taas mennä vaateostoksille, kun ei juuri mitkään normaalivaatteet enää mahdu kunnolla. Tulisi nyt edes kesä, etten joutuisi ostamaan uutta takkia!

Tiedät olevasi kolmekymppinen, kun...

Dakar-raportti ei vieläkään ota syntyäkseen, mutta ehkä tässä viikonlopun aikana. Sen sijaan olen mm. chattaillyt Skypessä teinivuosien kirjekaverin kanssa, ja pähkäillyt oliko siitä 10 vai 15 vuotta, kun viimeksi oltiin yhteydessä. Omituista. Kuinkahan moni nykyinen bloggaaja on muuten harrastanut kirjeenvaihtoa? Tuli vaan mieleen, tuolla itävaltalaisella kirjekaverillakin kun on nykyisin blogi. Lisäksi luin lehdestä, että yksi toinen vanha tuttu on saanut lapsen, eronnut ja mennyt uusiin naimisiin. Taisi olla ensimmäinen kaveri, jonka häissä olin, silloin joskus miljoona vuotta sitten... Valokuvasta en kyllä olisi tunnistanut, mutta nimi osui silmään. Todella omituista.

And we wish you a merry Christmas...

Here in Dakar it's a bit hot today, doesn't feel much like Christmas, but as I've heard there isn't any snow in Finland either. Here there's some sunshine at least. Dakar hasn't changed much in the five months or so that I was away, except that the traffic jams are worse than ever.

The first week here has gone by fast, we've been dancing almost every day, with Pape Moussa from the National Ballet and a girl called Rama. We've been to see Ceddo, once again, and one sabar party. We wanted to see Youssou Ndour yesterday, but heard that he's not playing in Thiossane, because there was a big concert at a stadium, but maybe next weekend. Anyway it was probably best not to go out dancing all night, because I'm having a slight flu, most likely just because of all the dust and pollution here.

If there's anything urgent, I have a number here: +221-4803778. I also check my finnish number for messages every other day or so.

HYVÄÄ JOULUA!

Lähtö lähenee

Antropologien kanssa on näköjään hyvä jutella. Syntyy kaikenlaisia ajatuksia, sellaisia joita voi kirjoitella muistiin ja tuntea itsensä fiksuksi. Mutta antropologithan onkin nykyisin jotain valtiotieteilijöitä kaikki, täällä Helsingissä ainakin, joten kai niiden täytyykin olla viisaampia kuin humanistien. No joo, yleisesti ottaen on mukava puhua mukavien ihmisten kanssa, ja kiva on myös puhua omasta tutkimuksesta ihmisten kanssa, jotka aihepiiristä jotain tajuavat ja osaavat vielä kysyä relevantteja kysymyksiäkin siitä. Musiikkitieteilijöiden joukosta ei moista ymmärrystä läheskään aina löydy, eikä tanssintutkijoidenkaan. Vaikka kai niissä antropologeissakin on paljon sellaisia tyyppejä, jotka ymmärtävät vain sitä omaa erityisalaansa eivätkä edes yritä ymmärtää mitään muuta, en vaan niitä kaikeksi onneksi tunne.

Vajaa viikko aikaa Senegaliin lähtöön, ja alkaa tietysti olla hieman stressiä kaikesta, mitä pitäisi saada aikaan sitä ennen. Ja miten saa kaiken tarpeellisen mahtumaan matkalaukkuun. Tuntuu taas kerran kovin epätodelliselta.

Running up that hill

Well, I've finally finished most of the things that I mentioned a month ago, maybe that explains why I haven't been posting that much here. A couple of days ago I noticed that I had not really met anyone for over a week, that's a bit weird. I think we used to go for coffee or something with friends at the university or after dance lessons more often than this before. So there isn't much to tell, I've mostly just been sitting somewhere at a computer trying to write something.

The article turned out to be more or less about defining the concept of knowledge in my research, quite unexpectedly actually, I though I was writing about cross-cultural communication in learning dance or something similar. Maybe it partly still is, kind of. I just hope the article pleases the editor, she's more of an expert on that kind of philosophical questions than I am.

If I wouldn't be so busy with all the important stuff and consequently so tired, I might feel bad about some people who seem to think that they know everything about what I do and say, when they don't really know anything about me. For the moment, I don't really care, I just wonder what kind of an imaginary world those people live in.

Väsyttää

Noita edellisessä vuodatuksessa mainittuja asioita puuhaan edelleen, paitsi yhden hakemuksen lähetin jo, ja lisäksi on yksi luento ensi maanantaina, joka kai olisi syytä valmistella. On tännekin pitänyt sepustaa jotain, mutta ei ole mitään kovin kiinnostavaa kerrottavaa.

No, ne saksalaisen koulun juhlat lauantaina oli ihan kivat... Finlandia-talolla oli Mozartia ja Bachia ja puheita. Mun mielestä olisi kyllä pitänyt olla myös Beethovenia, lopun kuoropaatos olisi ollut täydellinen, jos ennen tai jälkeen Finlandian olisi vetäisty Ode an die Freude... eikös se ole joku EU-tunnussävel muutenkin? Mutta siellä törmäsin onnekkaasti kahteen luokkakaveriin. Ja illallisilla oli sitten toiset kaksi. Ruoka oli hyvää ja (yhtenä) juontajana MTV3:n loppukevennystyyppi. Kaksi opettajaa muisti mut.

Se kai piti kertoa, että digiboxin hankinta osui varsin sopivaan hetkeen. Vielä kun muistaisi, milloin Monty Pythonit tulee tuolta Teemalta. Ja mietin taas kerran, pitäisikö ruveta maksamaan tv-lupamaksua, kun nyt kerran on vähän enemmän katseltavaakin. 200 euroa vuodessa vaan on riistoa...

At my most beautiful

Lately I've been writing too much about all kinds of computer & internet related stuff, like rearraging this blog and trying to get my dear old computer working again. But I guess there isn't that much to tell, besides work I don't do that much, except the usual dance lessons, and yoga sometimes. (Well, I did go to see one of my favourite bands and a couple of others on Sunday.)

And, for a person who enjoys complaining, I'm probably too happy to think of things to write about.

Well, I could (or should?) complain about being so far away from someone who feels very close. That really is hard sometimes. Especially on days like the few last ones, and many others, when there doesn't seem to be decent computers and fast enough* internet connections to be found anywhere in Senegal. But still, at least there is someone there. For the moment that seems like a lot.

Another someone advised me to make a decision and decide not to regret it. So I did and I haven't, yet, although this certainly isn't a decision a sensible person would make. But when have I ever made any sensible decisions, at least when it somes to the important things in life?

*Fast enough for video calls, if someone happened to be wondering.

Getting updated

An old friend called me from Japan yesterday. I hadn't heard from him for at least a year. I was hoping to see him in Dakar but I didn't, so I was of course glad to hear from him. The call reminded me that I haven't written any posts in English since I went to Senegal, I suppose I needed to write in Finnish being so far away from Finland... He had also visited my homepage, where the links need to be updated, I try to get to that some time soon. There are also about a hundred other things to do, most importantly all the e-mails I should write and the phone calls I should make, the list just keeps getting longer. So if you don't hear from me, it doesn't mean I've forgotten you, it's just that I'm a bit busy with all the dancing and all kinds of "coming back home" stuff. I'll move back to my own appartment next week and I suppose life will be getting somewhat more back to normal after that.

Out of the confusion

Flickrin kuvia seuraamalla on voinut todeta, että olen hiljaisuudesta huolimatta edelleen elossa ja suurin piirtein hyvinvoiva (taas olen onnistunut hankkimaan itselleni nuhan, helteestä huolimatta). Jotkut onnekkaat ovat saaneet sähköpostiakin. Mutta tässä nyt vihdoin uusimpia kuulumisia tiivistettynä:

Kuun vaihteessa tänne Dakariin saapui Rämpsäkät esittämään suomalaista kansanmusiikkia Afrikakeur-festarille ja sen jälkeen ihmettelemään Senegalin meininkejä reiluksi viikoksi. Festariyleisö oli kovin innoissaan bändistä, ja parille vanhemmalle herralle yritin parhaani mukaan selostaa, mikä ihmeen soitin se kantele oikein onkaan. Noiden muusikkotyttöjen seurassa siis kului runsaasti aikaa, mutta hauskaakin oli tietysti.

Muutenkin kesäkuun alkupuolella oli harvinaisen paljon kaikenlaisia juhlia sun muita tapahtumia. Tuli käytyä jopa Fatickissa asti tanssimassa sabaria, kun rumpuope Dupinin (nimeä ei kirjoitetakaan Dupain, vaikka siitä aina kaikenlaisia leipä-vitsejä väännetään) joku sukulainen piti siellä ristiäiset, joissa sitten roikuin rumpalien mukana. Ja pitänee mainita myös poikaystävän synttärit 10. päivä lauantaina. Nekään ei olleet ihan pienimuotoiset juhlat, ensin tanssittiin sabaria ja sitten vielä kaikkea muuta. Bileet jatkuivat kuulemma seitsemään asti aamulla, itse poistuin jo neljän jälkeen paikalta.

Viime viikko menikin sitten enimmäkseen kaikista konserteista, juhlista, matkustelusta ja muusta hässäkästä toipuessa. Normaalien tanssi- ja rumputuntien lisäksi tietenkin – niitä siis jatkan edelleen, ja tällä viikolla olen vihdoin yrittänyt ryhdistäytyä myös kaiken muun tutkimukseen liittyvän suhteen. Tai olihan sunnuntaina vielä yhden kaverin häät, joissa vierailin lyhyesti enkä edes ottanut kuvia, mutta niitä löytyy taiteilija-Mbayen blogista.

Ai niin, sitten olisi tulossa myös tällaiset pienimuotoiset läksiäisjuhlat perjantaina 7. heinäkuuta, ne on samalla noiden HLM3:n rumpalien "syntymäpäiväjuhlat". Niihin ollaan tässä viime päivät väsätty mainoksia ja teetetty kutsukortteja ja ties mitä kaikkea, vielä pitäisi teettää uudet juhlavaatteet... En kyllä edelleenkään aio hankkia sellaista kimaltelevaa kermakakkua itselleni - rajansa kaikella, rumat ne vaatteilla koreilee jne.

1er anniversaire
du groupe Mama Africa junior
en collaboration avec Elina



Yirim, Dupin, Bibi, Alioune & Elina
vous invite a leur grande spectacle
qu’ils organisent
le 7 juillet 2006 aux HLM 3
pres de la boulangerie Baye Gaïndé

Hukuta mut unihiekkaan

Nukkuminen on jäänyt liian vähälle viime aikoina, vaikka olenkin selän takia maannut ties missä kaikissa paikoissa. Alkaa jo kyllästyttää tämä sairastaminen, selän lisäksi vaivasi viime viikolla myös flunssa, eikä vatsakaan oikein tykännyt särkylääkkeiden määrästä. Selkä ei ole edelleenkään ihan kunnossa, vaikka suurin piirtein kaikkea mahdollista on jo kokeiltu sen parantamiseksi, tanssiope Astou vei minut jopa paikallisen parantajatädin luo ja eilen kävin vielä osteopaatilla. Muutenkin selkäkipu alkaa olla ilmeisesti olla koko kaupungin tiedossa, kun ihmiset, joita en edes tiedä (tai muista) tuntevani, kyselevät selän vointia.

En ole jaksanut pelkästään maata paikoillani, vaan puuhannut kaikenlaista, tanssi- ja rumputunneiltakaan en malttanut pysyä poissa kuin reilun viikon. Tutkimuskin näyttäisi vähitellen hieman edistyvän, kun olen käynyt taas tapaamassa ihmisiä mm. siellä konservatoriolla. Tein myös retken kaupungin ulkopuolelle Yeumbeuliin tapaamaan vanhojen rumpuopettajieni El Hadjin ja Sabin veljeä Moussea, joka joskus aikoinaan asui Suomessa ja tuntuu edelleen olevan varsinainen Suomi-fani. Viime viikonloppuna yritettiin kovasti Heidin kanssa lähteä jonnekin ulos, mutta sekä perjantaina että lauantaina seuralaisten suunnitelmat tuntuivat muuttuvan illan mittaan niin moneen kertaan, ettei lopulta päästy lähtemään yhtään minnekään. No, ihan hauskaa oli siitä huolimatta.

Flickriin laitoin jo joku aika sitten kuvia USA:ssa asuvan senegalilaisen djembe-tähden Kissima Diabatén konsertista, joka oli viime viikon tiistaina Centre Culturel Blaise Senghorissa. Yleisössä näytti olevan tunnettuja muusikoita ja tanssijoita ainakin yhtä paljon kuin lavalla, joten varsinainen seurapiiritapahtuma oli tuo, ja hieno konsertti tietysti kaikin puolin. Hämmennystä tosin herätti tuollakin nämä konserttien sun muiden alkamisajat. Virallisesti konsertin alkamisajaksi oli ilmoitettu klo 17 ja joku arveli, että konsertti alkaisi viimeistään 18.30, mutta lopullinen alkamisaika taisi olla 20.30. Tarkoitus olikin lähteä kuuden jälkeen, mutta sitten jonkun piti vielä mennä suihkuun ja vaihtamaan vaatteet, joten olimme perillä kahdeksan maissa, mikä siis oli oikein sopiva aika. Vielä käsittämättömämpi oli toinen vastaavanlainen konsertti, jonka alkamisaika kaikissa mainoksissa oli klo 18, mutta todellisuudessa ensimmäinen esiintyjä aloitti klo 23.

Torstaina otin pois letit, joiden mukana tuntui taas lähtevän puolet omistakin hiuksista. Eli pää tuntuu kovin kevyeltä. Eipä siellä mitään ajatuksiakaan tunnu pahemmin olevan. Pitäisi nimittäin kirjoittaa joku esitelmäehdotus Society of Ethnomusicologyn vuosikonferenssiin (Havaijille olisi kiva mennä marraskuussa), mutta en millään keksi mitään aihetta. Onneksi ura kaikkien alojen asiantuntijana tuntuu jatkuvan, kun ilmeisesti joudun väsäämään kotisivut Pape Moussalle. Kaikkea sitä erehtyykin lupaamaan.

Lampaista

Ei sitten menty viime lauantaina katsomaan Youssou Ndouria, koska Youssou Ndour oli juuri kyseisenä päivänä lähtenyt Englantiin, vaan Vivianea. Viviane ei kuulu ihan ykkössuosikkeihin, mutta sillä on hyvä bändi, joten oli antoisa keikka kuitenkin. Ei vaan ollut kovin viisasta lähteä nuhaisena yöllä – keikka alkoi lopulta vasta kahden jälkeen – ulos tanssimaan, sunnuntain makasin sitten (taas) kotona kuumeisena. Vaikken edes tanssinut paljoa, koska klubi oli niin täynnä, ettei oikein mahtunut. Onneksi maanantaina olo oli jo pirteämpi, niin että pääsin taas iltapäivällä Pape Moussan tanssitunnille Sorano-teatterin harjoitussaliin. Ihan miellyttävää vaihteeksi tanssia sisätiloissa, vaikka salin puulattia on vähän pelottava, mutta kukaan ei sentään saanut tikkuja jalkoihin tai astunut naulaan...

Viime päivät on ollut aikamoista hulinaa täällä Dakarissa, koska eilen oli Tabaski eli muslimien suurin juhlapyhä. Jos ei Sandagan tori muulloinkaan ole mikään miellyttävä ostospaikka, niin varsinkin ennen Tabaskia ostokset on parempi hoitaa jossain muualla. Ja kadun varret on olleet täynnä lampaita. Mutta nyt on sekin juhla juhlittu: saatu ties kuinka monta tuhatta lammasta tapettua ja ainakin osittain myös syötyä. Ihan kiva, ettei Suomessa tarvitse aloittaa joulunviettoa sian teurastamisella. Täällähän sellaisetkin, joilla ei muuten ole mitään kotieläimiä, hankkii Tabaskiksi lampaan (pässin) ja myös teurastaa sen itse kotonaan. Suurin osa päivästä kuluukin sitten lihaa leikellessä, paistaessa ja syödessä. Ja loput keskitytään näyttämään hyvältä. Siinä se juhla noin pääpiirteissään näin ulkopuolisesta näkökulmasta.

Aamupäivän kuuntelin kotona lampaiden huutoa (mistäköhän eläimet tietää, että ne tapetaan pian?) ja lähdin sitten vierailemaan tuttujen luona. Uudet hienot juhlakengät – joilla on vähän vaikea kävellä – oli jalassa ja se jo jouluna käytössä ollut juhlavaate päällä, vaikka olisi tietysti pitänyt teettää uusi puku Tabaskia varten, niin kuin täkäläiset tekee. Eipä mulla kyllä muutenkaan ollut niin hienoja vaatteita ja kimaltavia koruja ja ties mitä kaikkea kuin useimmilla senegalilaisilla naisilla, mutta riittävän hienot kai sentään. Illalla piti lähteä katsomaan Ceddoa, mutta kaverit sitten olivatkin liian väsyneitä lähtemään, joten palasin kotiin. Jotkut kosmiset voimat eivät näköjään halua päästää mua Ceddon keikalle, mutta ostin tässä joku päivä sitten bändin 10-vuotis-live-DVD:n, se saa toimia korvikkeena toistaiseksi.

Nyt yritän sitten kaikkien juhlien jälkeen palata suurin piirtein normaaliin päiväjärjestykseen, Mansku ja Majkin lähtevät tänään takaisin Suomeen. Tosin huomenna on jo seuraavat sabar-juhlat, Mama African jäsenten järjestämät. Eikä tässä ole enää kuin reilu viikko siihen, että matkustan tädin kanssa Gambiaan, jonne äiti ja isä on tulossa lomailemaan viikoksi. Sieltä tullaan varmaankin yhdessä pariksi päiväksi Mbouriin.

Kaikenlaista pientä hassua voisi vielä kertoa. Kuten vaikka sen, että viime viikkoina olen saanut ties kuinka monelta eri ihmiseltä kehuja hyvästä ranskankielen taidosta, mikä on jokseenkin huvittavaa. Varsinkin kun yksi Heidin tuttu vielä kehtasi väittää, että puhun parempaa ranskaa kun Heidi, joka sentään ihan oikeasti osaa (Ranskan) ranskaa.

Täällä käy jostain syystä aina niin, että vaikka kaupungilla kulkiessa on melkein aina joku kimpussa yrittämässä myydä jotain mitä ei todellakaan tarvitse, niin kun ihan oikeasti pitäisi ostaa jotain, niin juuri sitä ei tunnu olevan kenelläkään myytävänä. Jonkun aikaa olin etsiskellyt silitysrautaa, ja vihdoin sitten tuli vastaan katukauppias, jolta sain sellaisen ostetuksi (merkkiä Tefall – juuri noin kirjoitettuna), ja sen jälkeen silitysrautoja alkoi tietysti näkyä muillakin myyjillä.

Ai niin, löysin jo jokunen viikko sitten ne täkäläiset halvat ravintolat, joista joskus aiemmin kirjoitin, jostain syystä kaikki sijaitsevat samassa risteyksessä, jonne en ihan heti sattunut löytämään. Sieltä saa ruokaa halvimmillaan noin 50 sentillä – ei tosiaan paljon kannata itse kokkailla. Tässä lähellä on myös jonkinlainen ravintolakoulu, jonka ravintola on hauska paikka. Ruuat on sielläkin perinteisiä senegalilaisia ja hinnat kohtuulliset, mutta ainakin viimeksi riisi oli aseteltu hienoiksi keoiksi lautaselle ja tarjoilijatytöt olivat todella muodikkaita. Tosin viime aikoina on tullut syötyä vähän liian monta kertaa keskustassa pizzaa sun muita eurooppalaisia herkkuja, joiden hinnat onkin sitten ihan toista luokkaa, eli voisi myös alkaa elää vähän säästeliäämmin vaihteeksi.

Hiekka

Dakarissa on ollut tuulista tässä joulun jälkeen, ja tuuli on tuonut mukanaan entistä enemmän hiekkaa... Niinpä olenkin tyytyväinen apulaisesta, joka tuli taas tänään siivoamaan. Päässä on soinut jostain syystä se PMMP:n kappale, jossa "joutsenetkin jäätyy kiinni ja loistaa" (joo tiedän, ettei ne sanat noin mene, mutta niin ne kyllä laulaa). Ei täällä ihan niin kylmä tietysti ole, mutta viileämpää kuin aiemmin, varsinkin öisin. Joensuusta saaduille villasukille on löytynyt käyttöä ja pari yötä olen nukkunut myös neuletakki päällä, siitäkin huolimatta että sain tädiltä lainaksi peiton – vielä ennen joulua en osannut sellaista edes kaivata ja jätin yöksi ikkunat auki.

Ne Parcellesin juhlat oli muuten aika hienot: kolme eri sabar-bändiä ja vaikka kuinka monta tanssiesitystä. Tosin juhlat alkoi täkäläiseen tapaan vasta puolen yön jälkeen, vaikka meille olikin vakuuteltu, että ne alkaa yhdeksältä ja vielä oikein kiirehdittiin Heidin kanssa, että oltaisiin yhdeksältä perillä. Eli koko yö meni siellä, enkä kai ole vieläkään nukkunut univelkoja pois, mutta kannattihan sinne tietysti mennä. Täytyy kokeilla, jos saisin jotain videopätkää nettiin... [Pätkän sijoituspaikka on muuttunut muutamaan kertaan, nyt sen pitäisi olla katsottavissa suoraan tuosta hiukan jäljempää.] Pape Moussa on siis yksi tanssiopeista, tanssii sekä siinä Parcellesin Ballet Fambondyssa että Senegalin kansallisbaletissa.



Perjantaina taas oltiin katsomassa Ballet Mansour Gueyen esitystä La Grande Epopée Mandingue, jossa tanssi myös mun sabar-opettaja Astou. Se toi aika paljon mieleen Guinean kansallisbaletin esityksen Suomessa silloin jokunen vuosi sitten eli oli aika vauhdikasta menoa. Juoni jäi kyllä vähän hämäräksi, vaikka ostinkin ohjelmavihkosen, jossa oli sitä selitetty. Erinäisiä kuninkaita siinä kuitenkin patsasteli, ja muut tanssivat ja lauloivat niiden kunniaksi. Esitystä odotellessa käytiin muuten limsalla läheisessä baarissa, jossa oli töissä Helsingissä asuvan Mame Abdoun sukulainen, niin että piti taas kerran todeta maailman olevan aika pieni.

Uuden vuoden vietto jäi vähän vähälle, kun olin sairaana. Kävin Heidin synttärijuhlissa, mutta sieltäkin lähdin aika aikaisin pois. Lääkärissä kävin sitten varmuuden vuoksi testaamassa, että kyse ei ole malariasta, vaikka olo oli jo aamulla parempi. Eli joku tällainen mystinen juttu, verikokeissa ei näkynyt mitään epänormaalia, mutta moneen päivään en ole oikein jaksanut tehdä mitään. Vähän kyllä harmitti, kun yhdet kaverit oli olleet katsomassa Ceddoa silloin, ja olisin tietysti halunnut mennä mukaan, mutta en kyllä olisi mitenkään jaksanut, joten pakko oli jättää se väliin. Ehkä joskus toiste.

On ehkä ollut vähän liikaa ohjelmaa viime aikoina, kun normaalien tanssi- ja rumputuntien ja kaikkien juhlien lisäksi tanssikaverit Mansku ja Maj on nyt Dakarissa. Olen sitten ollut heidänkin tanssitunteja katsomassa, ja tiistaina oltiin yhdessä katsomassa Senegalin kansallisbaletin harjoituksia. Olin jo ennen joulua katsomassa niitä yhden kerran (sen kai olen unohtanut kertoa), mutta silloin siellä treenattiin jotain ihan muuta esitystä kun tällä kertaa. M&M oli puolestaan katsomassa mun tanssituntia Astoun kanssa, joten nyt on sieltäkin valokuvia Flickrissä. Tanssitaan aina Soumbediounen rannalla, ja tuotetaan ilmeisesti paljon hupia kaikille ohikulkijoille. Yhdet koululaistytöt innostui kerran tanssimaankin vähän.

Tanssitunnit sujuu siis hyvin, vaikka sabar-rytmit tuottaa vähän hankaluuksia edelleen. Ei olla rumputunneilla soitettu mitään samoja rytmejä kun mitä ollaan tanssittu, pitääkin pyytää, että soitettaisiin, jos se vaikka auttaisi asiaa. Parcellesin tunneissa on ollut vähän taukoa, ensin niiden juhlien takia ja tällä viikolla taas Heidillä on muuta ohjelmaa. Mutta tänään ja huomenna tanssitaan joka tapauksessa Manskun ja Majn kanssa, joten eiköhän siinä ole tarpeeksi tanssia yhdelle viikolle. Ja lauantaina olisi tarkoitus mennä vielä jonnekin ulos, ehkä Youssou Ndouria katsomaan.

Getting there

This one in English, because I hate to write Finnish without the ä's & ö's... First of all, I already have the phone I was supposed to get on the 15th, just in case someone wants to call me. I won't be keeping my Finnish phone with me anymore, so if you send messages I might not answer right away. I have moved to the appartment, although it's still not quite ready, but at least today there has been running water.

Yesterday there was this huge party, a name giving ceremony of the first child (son) of a friend, it went on for the whole day, I have some photos & video, I'll try posting the photos to Flickr some time soon. Besides that I've spent most of my time with trying to organize things and meet some people. I'll start drum lessons on Monday and dance lessons hopefully some time next week, too. And I really need to start learning wolof.

Mostly I'm feeling kind of frustrated, because (as expected) getting things done here is a bit complicated sometimes, but then there are these moments when I'm really happy to be here. Like on Tuesday I went to see the band Ceddo practice in the back room of a gas station - it's quite terrible really, such a good band and they play every week at this club and still they practice in this small room and have instruments that are probably dangerous...

I'm running out of time here, so more some other day. Friends please, send me some e-mail!

Helsinki Cadenza

I'm finally starting to realize that I'm actually going to Senegal in just a bit over two weeks. I mean, of course I have been talking about it for months and all, but I haven't really felt it. Senegal always seems like another planet or some kind of parallel universe when I'm in Finland, unreal somehow. But Pathé was again here in Helsinki this weekend and meeting him and the others (and maybe dancing and playing sabar, too) gave me this strange flash of a feeling of what it is like there. I get that sometimes from photos or music, too, but quite rarely.

This week I have been busy writing an article, staying up late because I haven't been able to get up early (early is anything before sunrise, meaning quite late here this time of the year). I was supposed to write two articles before leaving and rewrite a third one, for which I got lots of suggestions for corrections from the journal, but I'll probably manage only this one. I finally got the article ready on Thursday, or the first version of it anyway. I'll present it at our seminar next Wednesday and the editors of the book it's for will most probably ask for changes, as well.

Kirjoitin näistä artikkelisuunnitelmista suomeksi syyskuussa, ja olisihan se pitänyt arvata, että juuri ja juuri yksi kolmesta/neljästä valmistuu. Jos aikaa tuntuu riittävän muuhun, niin yritän korjata arvioinnista tullutta artikkelia, mutta korjauksia pitäisi tehdä aika paljon, todennäköisesti muokata koko artikkeli uuteen uskoon, joten en taida ehtiä.

This weekend I've spent most of my time at the sabar workshop by Pathé & co or sitting somewhere with the people there. I also went to see Kékélé, who played here in Helsinki yesterday evening. I didn't really know much of them, except that they play this old style Congolese rumba and seemed to be quite popular in Paris when I was there in summer 2004. I'm not that much into this kind of music, I like soukous and other newer Congolese styles better, but the three singers had lovely (very Congolese) voices and were above all very charming. They seemed to me something like the Buena Vista Social Club of Congolese music, and reading their homepage now, that's what they are in more than one way. Wim Wenders could probably make a nice movie about them.

At the concert I met a couple of other Senegalese people I haven't seen for a while (since summer at least). That was good, one of them will be going to Dakar around Christmas, like so many others, which is quite nice for me. I'll need to find some new contacts there and many of the musicians and dancers I know in Dakar live somewhere abroad now. Pathé promised to make some calls to find a good drum teacher for me, besides that I don't have much planned, just hoping to find some nice place to stay in Dakar.

All this has obviously been a bit too much, I seem to be coming down with a flu or something.

Kunhan kuluu viisi vuotta

Viime viikonloppu oli kummallisen täynnä nostalgiaa. Lauantai-iltana olin todennäköisesti viimeistä kertaa makasiineilla, kesään mennessä ne kai on jo purettu pois, eikä tiedossa ole mitään erityistä syytä vierailla siellä ennen Senegaliin lähtöä. Voisihan sitä tietysti käydä vaikka Ruohonjuuressa, uudella nostalgiatripillä ja muutenkin. Niin, siellä makasiineilla oltiin 120-vuotisjuhlissa, jossa nostalgiaa lisäsi päivänsankarien itsensä esittämä musiikki, erityisesti pari Don Huonojen biisiä. Sankarit näyttivät ikäistään nuoremmilta ja oli kivat bileet muutenkin, mutta en sitten jaksanut kovin myöhään jaksanut juhlia kuitenkaan.

Sunnuntaina taas vierailin äidin ja isän luona, koska talo täytti 20 vuotta - tänään isänpäivävierailulla tosin kuulin, että virallinen juhlapäivä onkin vasta ensi tiistaina. Tai miten se nyt sitten muutenkaan lasketaan, talo ei ollut ihan valmis vielä silloin 20 vuotta sitten, kun sinne muutettiin asumaan. Ennen muuttoa iloitsin kovasti isommasta huoneesta, jonka ikkunat olivat ilta-aurinkoon päin, se kai oli jotenkin romanttista 10-vuotiaan mielestä. Mitään romanttista ei kyllä siinä huoneessa ikinä tapahtunut. Mieleenpainuvin muisto on sen sijaan se aamu, kun pehmokenguru (Kengu, jonka mahapussissa asui tietysti Ruu) oli jäätynyt lattiaan kiinni... Ei talon kunniaksi kyllä sen suurempia juhlia järjestetty, kunhan käytiin syömässä äidin laittamaa ruokaa. Ja testaamassa uutta ompelukonetta. Ruoka oli hyvää ja ompelukonekin toimi (sain uusien tanssihousujen lahkeet lyhennettyä). Talo oli samanlainen kuin ennenkin.

I need some warmth

As you can see on the photo (from the street where I live), winter has arrived to Helsinki. It has been freezing cold for some time already and now there's also snow. I'm so glad I'm going to Senegal, I can't stand the dark and cold here.

Älkääkä tulko mulle väittämään, ettei lokakuu muka ole vielä talvea, jos on lunta niin on ihan varmasti talvi. Ja talveahan täällä Suomessa riittää sitten seuraavat kuusi kuukautta ainakin. Kesä taas taisi tänä vuonna kestää noin kaksi viikkoa... mutta minäpä lähden ihan pian Senegalin auringonpaisteeseen, lällätilää!

I didn't see the first snow falling, actually, because I was on a cruise to Stockholm with two friends. I haven't been there since 1991 maybe, so I guess it was time to go there, if only for the five or six hours we had. My friends put those hours to good use shopping, I just bought one book and lots of chocolate. And drove the others crazy by photographing everything. Anyway, it was nice to just get away from everything for the day (+ two nights on the ferry). But now I'm pretty tired, didn't get much work done today although I really should have after taking time off for the trip.

Unfortunately I'll have to get up early tomorrow, too, to hear the defence of a colleague's dissertation. That should be interesting, though, it's about the construction of national identity in the popular music performances in Finnish films of the 1950's and 1960's (hopefully that was a more or less correct formulation). [AV:n väitöskirjan esittely löytyy suomeksi ainakin täältä.] I'm also looking forward to the party in the evening, I haven't been out anywhere for weeks.