Happy Halloween

Joskus on sitten näinkin, että on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä, ainakin noin pääpiirteissään. Toisaalta, miksipä ei olisi... varsinkin kun kotona oli imuroitu, ennen kuin tulin töistä.

NOFODin konferenssista selvittiin kunnialla, ja se posterikin valmistui lopulta. Vanhoja tuttuja oli konferenssissa harmittavan vähän, mutta muutama sentään. Pääsin (tai jouduin?) sitten kaiken lisäksi kyseisen organisaation johtokuntaan, mikä tietää ainakin kokousmatkoja Kööpenhaminaan ja Tukholmaan, pari kertaa vuodessa vaan sentään. Muutenkin on kaikenlaista matkasuunnitelmaa ja -haavetta ensi vuodelle, Senegaliin ja Etelä-Afrikkaan ainakin.

Leevi on ollut kohta jo kaksi viikkoa aivan terveenä. No, köhi kyllä tänään taas vähän ikävän kuuloisesti, joten eiköhän taas joku flunssa ole piakkoin iskemässä. Influenssarokotus todellakin otetaan, sekä minä että Leevi, yliopisto kustantaa ystävällisesti työntekijöille ja Leeville odottelen kovasti kutsua neuvolaan rokotettavaksi. Vähän sääliksi tietysti käy, kun niin usein pitää lasta pistellä, varsinkin kun niitä piikkejä on luvassa ties kuinka monta lisää, jos (tai kun) meinataan lähteä Senegaliin.

Päiväkodissakin Leevi on alkanut ilmeisesti viihtyä paremmin, ei tänäänkään kuulemma meinannut lähteä millään pois. No, tänään ehkä olikin erityisen kivaa, kun lapsilla oli Halloween-naamiaiset ja juhlan kunniaksi laulua, tanssia ja hillomunkkeja. Eikä aamulla enää tarvitse yleensäkään enää itkeä hirveästi, hyvänä päivänä voi jopa vilkuttaa äidille eikä vain näyttää surkealta hoitotädin sylissä.

Kaipa sekin on iloinen asia, että lapsi haluaa tehdä kaiken itse, niin rasittavaa kuin se joskus onkin. Päiväkodissa ei kuulemma anna kenenkään syöttää, vaikka joutuu sitten istumaan ruokapöydässä pitempään kuin muut. Ja nyt yrittää jo riisua ja pukea itse. Saisi kyllä oppia puhumaan ensin. Joitain sanoja tulee jo, tosin aika satunnaisesti, parhaiten onnistuu "annannannanna", varsinkin jos vanhemmat sattuu syömään jotain. Ihmeen hyvin upposi sitten intialainen kasviscurrykin, kun oli ihan pakko saada maistaa... Leipä muuten ei ole enää mikään juttu, juusto on paljon parempaa.

Mitäs vielä? Töissä on edelleen oikein mukavaa, tässä jaksossa on vaan sen verran paljon opetusta, ettei sille tutkimukselle taida taaskaan jäädä pahemmin aikaa. Mutta ei kai se mitään. Jotenkin näin kyllä aavistinkin, siis että syksy menee kurssien valmisteluun ja uusiin hommiin opetteluun.

Marraskuuta piristävässä Etnosoi!ssa on muuten taas kerran vaikka kuinka monta hyvää konserttia (ääninäytteitä MySpacessä). Ja mutkin saattaa nähdä siellä ensi viikonloppuna.

Viva la revolucion!

Eilen kuultiin jo huhuja, mutta tänään on nimitysuutinen kuulemma Hesarissa. Todentotta joskus tapahtuu oikeus yliopistollakin, ja paras voittaa. Bileet on Painobaarissa tänään. Itse en taida sinne ehtiä, mutta menkää kaikki muut, joita asia jotenkin koskettaa.

[Lisäys:] Luulin että siellä Hesarissa on vaan joku maininta, mutta siellähän on ihan artikkelinpätkä. Mulle ei siis tule Hesaria edelleenkään... Kovin ovat kaikki diplomaattisia lausunnoissaan muuten, tosin on ihan pakko huomauttaa, että Tampereella on kyllä ollut etnomusikologian professori jo parikymmentä vuotta (jos en ihan väärin muista).

Wien

Here a very late report from the trip to Vienna...

The conference

Well, most of the time I spent at the ICTM conference, as I was supposed to, of course, with funding for my participation there and all. As for the official program, the conference wasn't really that interesting for me, or maybe I just chose the wrong sessions to listen to. There were some interesting papers though, and I got good questions and comments for mine, which is always nice (and quite rare actually).

One of the things I looked forward to was hearing Gerhard Kubik, a fairly well known researcher of African music who has written a few articles I find myself constantly referring to. He is a very fluent and interesting speaker as such, but in his two presentations (one of which was the only real plenary speech at the conference) he seemed to have problems getting to the point - if he ever had one. So that was also a slight disappointment.

But of course the most important thing at these events is the social stuff, which was good as it usually is at ICTM events, although I was too tired to stay out late in the evenings. In any case, I met several people I know from my year in Berlin - most of them I had not seen since 1998 - and some other acquaintances from previous conferences, and of course got to know a few new people as well.

As conferences usually do, this one also gave me a bit of a boost with my dissertation, in my head at least, due to all the other stuff going on I haven't had much time to actually do something about it. And it feels almost sad that I probably won't be doing much until next year, maybe, although on the other hand I'm looking forward to getting some time off of my research and especially all the University stuff.

The city

The city of Vienna was prettier (and less expensive) than what I remembered from about ten years ago. Back then we were in the city some time in March or April I think and it was horribly cold. And all the old white buildings made everything seem even colder. But in the summer the city is a lot friendlier, with many big parks (with lots of benches to sit on!) and lots of pedestrian streets. Things seemed great for cyclists as well - can't help but wonder why in Helsinki all streets need to be primarily for cars...

Luckily the weather was very sunny and warm on Sunday, the day without official program, most of the time it was horribly windy and quite cool. So anyway I spent the Sunday walking around in the city, got my feet very swollen and my face burnt in the sunshine. Maybe luckily in Austria all shops are closed on Sundays, so I could not go shopping... With all the tourists in Vienna one would imagine that there would be something open, but no. Even on weekdays supermarkets close before seven. Strange.

Oh, and this thing with all the famous composers was a bit funny at times. On the biggest pedestrian street they actually have stars with the signatures of composers and musicians who have once lived in Vienna, like the Hollywood walk of fame or whatever it is called. That was a bit too much for me, the statues I can still take...

All in all it was nice to get some time away from the usual stuff here in Helsinki and fortunately the conference wasn't any later, I think only a week or two later the trip would have already been too exhausting for me. Lately walking to and from the bus stop to go to the University has been enough exercise for me.

Kesä

Pitäisi soittaa synttärionnitteluja Dakariin, mutta siellä on kello vasta kahdeksan, joten parempi varmaan odottaa vielä vähän. Sitten suuntaan vihdoin Uimastadikalle, toivottavasti siellä ei ole ihan valtava ruuhka. Mutta pakko suoriutua uimaan edes kerran ennen kuin muutama viikko sitten hankittu uimapuku jää pieneksi... ja ennen kuin huomenna alkava kongressi vie kaiken vapaa-ajankin.

Viime viikot onkin menneet tiiviisti kongressijärjestelyjen parissa. Ja viikonloput erilaisissa alkukesän riennoissa. Poltin naamani jo Kallio kukkii -tapahtumassa muutama viikko sitten, ja seuraavana viikonloppuna piti poiketa Maailma kylässä, vaikkei siellä tänä vuonna mitään kovin kiinnostavaa ollutkaan. Paitsi falafelia. Ja viime viikonloppuna olikin jo pikkusiskon (sen pienemmän) ylioppilasjuhlat.

Siinä kai viime aikojen tärkeimmät tapahtumat. Maha on tietysti entistäkin isompi, eikä ihme, kun neuvolan punnitusten mukaan on painoakin kertynyt sitten viime käynnin lähes kilo viikossa, huh! Wienin matka on kuulemma kuitenkin ihan ok, ellei mitään erityisiä vaivoja ilmene sitä ennen. Lapsi oli lääkärin vastaanotolla kiltisti pää alaspäin, mutta muuten tuntuu kyllä pyörivän vatsassa ihan miten sattuu. Tai saattaahan se olla vaan tosi notkea.

Niin, ja yliopistokuvioista sen verran, että mitään muuta ei kai asiasta voi sanoa, huoh. Taas kerran on mielessä yliopiston vaihto, mutta tutkijakoulukuvion takia se ei taida olla mahdollista, ainakaan vielä.

Hyvää ja kaunista

Alkoi elokuvasarjan seuraaminen vähän huonosti, ehdin juuri ja juuri ajoissa paikalle, mutta jokunen muukin ihminen oli yllättäen vaivautunut paikalle ja jäin ilman lippua. Sama kohtalo oli Lauralla, joten kotimatkalle oli juttuseuraa.

Perjantain ja suuren osan lauantaita vietin Tampereella, jossa oli SES:n järjestämä Kansan- ja populaarimusiikin estetiikka -seminaari (ja siellä oma esitelmä) sekä Naistutkimuspäivät, joilla tosin jaksoin seurata vain työryhmää "Feministisiä näkökulmia äänen ja liikkeen suhteeseen". Mutta taisi siinä kolmessa tunnissakin olla ihan tarpeeksi iso annos feministisiä teorioita yhdelle viikonlopulle. Estetiikka-seminaarista jäi osa kuulematta tuon työryhmän takia, mutta kaiken kaikkiaan se oli kyllä harvinaisen onnistunut tapahtuma.

Loppukeskustelu kyllä eksyi vähän aiheesta ja taas kerran puhuttiin kaikenlaisista sanoista ja niiden merkityksistä. No, liittyihän se tietysti kansan- ja populaarimusiikkiin, muttei pahemmin estetiikkaan. Ja taas kerran alkoi tuntua siltä, että voiko sitä oikein sanoa mitään, kun kaikki sanat kuitenkin ovat vääriä tai joku ainakin ymmärtää ne väärin. Myöhemmin illalla pohdittiin Telakalla hetken aikaa sitäkin, mitä estetiikka oikeastaan on.

Huom! Jos käsitteenmäärittely tai tieteellinen kielenkäyttö ylipäätään aiheuttaa allergisia oireita, kannattaa lopettaa lukeminen viimeistään tähän.

Ongelma oli siis (käsittääkseni) se, että estetiikalle länsimaisen filosofian osa-alueena ja tutkimusalana kyllä löytyy määritelmiä, mutta tuossa seminaarissakin estetiikalla oletettavasti tarkoitettiin enimmäkseen jotain muuta, eli jonkinlaisia musiikkiin liittyviä arvojärjestelmiä tai ylipäätään tapoja arvottaa musiikkiteoksia tai -esityksiä. Tätä sitten pähkäilin vielä junassa kotimatkalla, osittain liittyen Naistutkimuspäivien työryhmässä parissakin esitelmässä käsiteltyyn liikeimprovisaatioon, mutta jos nyt selkeyden vuoksi puhun tässä vaan musiikista, vaikka periaatteessa uskon saman koskevan kaikkia muitakin taiteenlajeja tavalla tai toisella.

Jollain tapaa estetiikkaa linkittyy omissa ajatuksissa tyylin käsitteeseen, eli estetiikka määrittelee, millaiseen tyyliin musiikissa pyritään. Ja tyylillä tarkoitan piirteitä, jotka erottaa tietyn musiikin jostain toisesta musiikista, eli tyyliä voidaan tarkastella eri "tasoilla" yksittäisistä biiseistä kokonaisiin musiikkikulttuureihin. (Tyylin käsitteen määrittely tässä merkityksessä löytyy useammastakin lähteestä, mutta en nyt muista tarkemmin.) Ja vastaavasti voi tietysti tarkastella estetiikkaakin yksilötasolta ties minne.

Näin ollen estetiikka on tiettyyn tyyliin liittyvä merkitysjärjestelmä, joka määrittelee, mikä kyseisessä tyylissä on arvokasta (tai ylipäätään merkityksellistä?) ja mikä siten on tavoitteena tyylin puitteissa tapahtuvassa toiminnassa.*

Tänään tuli sitten mieleen, että estetiikka todennäköisesti on ainakin osittain sama kuin Merriamin "käsitykset musiikista" siinä kuuluisassa mallissa. Tai voi olla aika vaikea erotella esteettiset (arvoon liittyvät) käsitykset muista käsityksistä - kai kaikki käsitykset jollain tavalla määrittelevät sitä arvoa jollain tavalla.

Varmaankin piti selkiyttää itselle tätä senkin takia, että osa estetiikka-seminaarin esitelmöitsijöistä tuntui pitävän estetiikkaa jotenkin ongelmallisena käsitteenä kansan- ja populaarimusiikista puhuessa, mitä en oikein silloin ymmärtänyt, kun se ei itsestä tunnu mitenkään ongelmalliselta. Tai en ehkä vaan ymmärrä, miten voisi tutkia musiikin tyyliä (jota kai suurin osa kansan- ja populaarimusiikin tutkijoista jollain tavalla tutkii) tutkimatta samalla estetiikkaa, vaikkei sitä sanaa käyttäisikään.

*Keksin tämän todentotta ihan omasta päästäni eilen, mutta hyvin todennäköisesti joku muu on keksinyt saman jo joskus aiemmin.

I need some warmth

As you can see on the photo (from the street where I live), winter has arrived to Helsinki. It has been freezing cold for some time already and now there's also snow. I'm so glad I'm going to Senegal, I can't stand the dark and cold here.

Älkääkä tulko mulle väittämään, ettei lokakuu muka ole vielä talvea, jos on lunta niin on ihan varmasti talvi. Ja talveahan täällä Suomessa riittää sitten seuraavat kuusi kuukautta ainakin. Kesä taas taisi tänä vuonna kestää noin kaksi viikkoa... mutta minäpä lähden ihan pian Senegalin auringonpaisteeseen, lällätilää!

I didn't see the first snow falling, actually, because I was on a cruise to Stockholm with two friends. I haven't been there since 1991 maybe, so I guess it was time to go there, if only for the five or six hours we had. My friends put those hours to good use shopping, I just bought one book and lots of chocolate. And drove the others crazy by photographing everything. Anyway, it was nice to just get away from everything for the day (+ two nights on the ferry). But now I'm pretty tired, didn't get much work done today although I really should have after taking time off for the trip.

Unfortunately I'll have to get up early tomorrow, too, to hear the defence of a colleague's dissertation. That should be interesting, though, it's about the construction of national identity in the popular music performances in Finnish films of the 1950's and 1960's (hopefully that was a more or less correct formulation). [AV:n väitöskirjan esittely löytyy suomeksi ainakin täältä.] I'm also looking forward to the party in the evening, I haven't been out anywhere for weeks.

England

Tässä se lupailtu matkakertomus, tai yritys sellaiseksi - edelleenkään en ole ehtinyt nukkumaan univelkoja pois.

Lontoo

Kuten aiemmin jo tuli todettua, Lontoossa oli mukavan leppoisa meininki. Ehkä joka paikassa olisi ollut enemmän tunkua ilman pommi-iskuja, enpä tiedä, kun en ole aiemmin käynyt Englannissa. Reippaana matkailijana kiersin lähes kaikki mahdolliset nähtävyydet kolmessa päivässä, ja melkein kaikesta muistin myös ottaa kuvia - flickrin valokuvakansiosta voi seurata turistikierrosta. Aloitin tietenkin tärkeimmästä eli toreilta, josta ei tosin (onneksi) tarttunut kovin paljoa ostoksia mukaan. Rajastanilainen paksu puuvillahuivi kyllä tuli ihan tarpeeseen, sen verran optimistinen olin ollut sään suhteen pakatessa... Lontoossa säätila oli jokseenkin sellainen kuin aina puhutaan eli melkein joka päivä satoi, mutta hetkittäin paistoi aurinkokin, vikana päivänä eli tiistaina jopa melkein koko päivän. Mistä johtuen en suoriutunut sisälle National Galleryyn, vaan jäin Trafalgar Squarelle katselemaan puluja.

Muutenkin jäi museoiden kiertäminen aika vähälle, taisin saada niistä yliannostuksen viime kesänä Pariisissa, jossa kyllä kiersin museoita oikein urakalla. British Museumissa oli aivan samanlaisia mesopotamialaisia ja egyptiläisiä kiviveistoksia kuin Louvressa, kovin ovat olleet ahkeria taiteilijoita. Ja edelleen ihmettelen, miksi - ja miten - kukaan on jaksanut raahata järjettömän kokoisia kivikasoja toiselle puolelle maailmaa. Onhan se tietysti kätevää, ettei tarvitse matkustaa Egyptiin niitä katsomaan, vaikka toisaalta voisi olla ihan kiva matkustaa Egyptiin. No, British Museum tuntui joka tapauksessa vähän tylsältä paikalta, ainoa oikeasti innostava juttu olivat mosambikilaisten taiteilijoiden käytetyistä aseista tekemät taideteokset ([1] & [2]).

Lontoossa näin pitkästä aikaa serkkuja, Anitan tosin vain maanantai-iltana, Mamen muutamaan kertaan. Maanantai-iltana jouduttiin tuntemattoman (ilmeisesti amerikkalaisen) taiteilijan ikuistamiksi, kun istuttiin höpisemässä baarissa, jonka nimeä en muista. Istuskelu olikin varsin mukavaa, kun päivän turistikierrosten jäljiltä sattui vähän jalkoihin. Eikä edes ihan vähän, vaikka bussilla ja metrollakin yritin aina välillä ajella. Täytyy kai myöntää, että nähtävyyksien lisäksi piti kiertää alennusmyyntejä, joista ei tosin löytynyt oikein mitään. Lontoon kohokohtiin kuuluivat myös erilaiset aasialaiset ravintolat ja hipahtavat kasvisravintolat. Ainakaan ne joissa kävin eivät olleet edes kovin kalliita, vaikka muuten hintataso on Englannissa aika korkea, ei taida Helsingistä saada yhtä hyvää ruokaa samaan hintaan.

Sheffield

Keskiviikkoaamuna matkustin sitten junalla Sheffieldiin ICTM:n maailmankonferenssiin, joka oli aika massiivinen tapahtuma, mutta konferenssin kokoon nähden tunnelma oli rento, kuten valokuvistakin kai näkyy. Turistikierroksille ei Sheffieldissä jäänyt paljoa aikaa, kun esitelmiä oli suurin piirtein yhdeksästä kuuteen, ja yleensä illaksikin oli vielä ohjelmaa: elokuvia, musiikkia ja tanssia, näitä jälkimmäisiä sekä esitysten muodossa että vapaamuotoisemmin. Eipä Sheffieldissä sinänsä niin paljon nähtävää ollutkaan, sellainen rauhallinen pikkukaupunki - Englannin neljänneksi suurin kaupunki! Sunnuntaina kiertelin siis keskustassa, samaan aikaan kun toiset samoilivat nummilla ja tutustuivat Chatsworthin kartanoon. Kaipa ne nummet olisi pitänyt nähdä, mutta sitten olisi jäänyt Sheffield kiertämättä, konferenssipaikka oli sen verran kaukana keskustasta kuitenkin. Sain sentään kanervanoksan tuliaisiksi.

Ohjelmaa tosiaan riitti, viimeistään tokan päivän jälkeen oli "muistikortti täynnä" (tää on musta hyvä, kuulin joskus ennen Englantiin lähtöä). Kendran ottaman ruokailukuvan otsikko kertoo olotilasta osuvasti, hereillä pysymisessä oli haastetta kerrakseen. Muutama ihan kiinnostavakin sessio oli pakko jättää väliin, kun ei vaan jaksanut enää. Ja kun piti aina iltaisin valvoa... Kendraa oli tietysti kiva nähdä, todettiin että ollaan viime vuosina nähty aika säännöllisesti kerran vuodessa. Samaan malliin olisi tarkoitus jatkaa. Viime kesän Ethnochoreology-ryhmän symposiumista oli aika monta vanhaa tuttua paikalla, ja tietysti muutama uusikin tuttavuus tuli hankittua. En tiedä kuinka hyödyllinen tuo konferenssi oli tutkimusta ajatellen, afrikkalaisen musiikin ja tanssin tutkijoita oli paikalla tosi vähän, oma esitelmä sai kyllä jonkin verran kiitoksia. Hassuja tapahtumia nuo konferenssit ylipäätään, kaikki valmistelee esityksiään viimeisen päälle ja stressaa, vaikka kaikki oikeasti olennainen tapahtuu virallisen ohjelman ulkopuolella.

Lisäksi täytynee todeta, junat kulkivat aikataulujen mukaan eikä lentokentillä ollut jonoa. Ja minä tietysti olin aina ihan liian ajoissa paikalla, kun muut olivat vakuuttaneet, että pitää varata aikaa ylimääräisten turvatarkastusten takia. Eihän tällaisen vaalean naishenkilön laukkuja kukaan viitsi kaivella, hyvä jos passia vilkaisivat.

Short version in english

See my photos from London and Sheffield, the things I saw on the trip can be seen there, and on Kendra's photos from the ICTM world conference. London was great, saw my two cousins there for the first time in three years or so, and the conference quite interesting but very tiring. I still need to catch up on sleep...

Väliaika, kahvia ja pullaa

Väliaikatiedotteenomaisesti bloggaan sen verran, että olen selvinnyt hengissä Lontoosta, vaikka ajoin äidin kiellosta huolimatta metrolla. Kivaakin siellä oli, jotenkin leppoisampaa kuin olin osannut odottaa. Jalkoihin kyllä alkoi sattua, kun kolmessa päivässä kiersin kaikki nähtävyydet. Ja tietysti oli kiva nähdä monen vuoden jälkeen serkkuja.

Täällä Sheffieldissä on sitten saanut istua kyllikseen. Jo ekan päivän jälkeen tosin alkoi tuntua, ettei jaksa kuunnella mitä ihmiset oikein puhuu (siis esitelmissään, muuten vielä jaksaa sentään). Eli ohjelmaa on jokseenkin runsaasti. Ja iltaisinkin pitää vielä jatkaa, esim. eilen oltiin tanssimassa kongolaisen musiikin tahtiin. Tänään on jonkinmoinen vapaapäivä. Suurin osa porukasta lähti bussiretkelle maaseutumaisemiin, mutta minähän en kaupunkilaistyttönä ymmärrä maaseudun hienouksia, joten jäin tutustumaan Sheffieldiin. Ihan viihtyisältä paikalta vaikuttaa.

Lisää matkakertomusta sitten joskus kun taas ehdin ja jaksan. Myös valokuvia on tietysti tulossa, ehkä ensi viikonloppuna. Nyt pitäisi käydä oma esitelmä läpi, se on vuorossa heti ensimmäisenä huomenaamulla.

Shiny happy people

Takana pitkä ja erittäin hauska viikonloppu Helsingissä. Ja aurinkokin paistoi aina välillä. Kovin oli kotoisaa pyöriä Alppilassa, jossa Pathe piti meille taas sabar-tanssikurssin (katso kuvia). Videointi tosin meni pieleen, kun akku päätti lopettaa toimintansa, vaikka se vielä vähän aikaisemmin oli väittänyt, että virtaa riittää 80 minuutiksi. No, muistuipa taas mieleen, ettei tekniikkaan pidä luottaa...

Torstai-iltana olin siis katsomassa Outin ja kumppaneiden afroesitystä Täällä ja toisaalla, joka oli hieno (lue kommentteja ja katso Tuijan ottamia kuvia), erityisesti "Ruskie neitsyt, valkie neitsyt" -laulun ja casamancelaisen lenjen-tanssin yhdistelmä jäi mieleen. Jatkoillakin oli hilpeää, ainakin mulla, sillä jumitin Juuson ja Aleksin kanssa Limoniin - enpä muista milloin olisin viimeksi nauranut yhtä paljon. Onneksi paikka meni kahdeltatoista kiinni, muuten olisi varmaan väsyttänyt vähän liikaa perjantaina.

Tuttuja tuli nähtyä varsin runsaasti, sekä keikalla että kurssilla ja niiden välilläkin. Huomasin taas, kuinka pihalla olenkaan kaikista Helsingin meiningeistä. Ei välttämättä kaikilta osin huono juttu, mutta henkisesti alan kyllä jo olla vahvasti siirtymässä pois Joensuusta. No, enää reilu kaksi viikkoa siihen, että saan avaimet Alppilan asuntoon ja reilu kuukausi muuttoon...

Ai niin, vielä yksi syy olla iloinen: sain Niilo Helanderin säätiöltä 1500 euroa Sheffieldin konferenssimatkaa varten!

Photo by tuija.

I'm - again - back from Helsinki, I spent four days there this time and met a lot of friends and had a lot of fun. The two main reasons why I went there was Outi's (one of my dance teachers) choreography, that I saw on Thursday (see Tuija's photos from the performance and the rehearsals), and Pathe's sabar dance workshop from Friday to Sunday (see photos). Both were great.

After the performance we sat at this place called Limon with some friends and I realized that I've been away from Helsinki too long. I was really feeling at home in Alppila where the workshop was held - I used to live there before I moved to Joensuu and I'll be moving back there in just about a month... In my mind I've left Joensuu already.

And today there's one more reason to be happy, because I got a letter that I've been given a 1500 euro grant for my trip to the ICTM world conference in Sheffield in August.

Motivaatiosta ja sen puutteesta

Taas olen Joensuussa ja töissä, viime viikolla vierailin Turussa keskiviikkona SES:n ns. 1/4-vuosikokouksessa eli hallituksen kokouksessa sekä jonkinlaisessa miniseminaarissa, jossa oli jopa kansainvälinen päätähti eli australialainen Bruce Johnson, joka muuten vieraili jokunen viikko sitten täällä Joensuussakin. Turusta sitten Helsinkiin ihmettelemään suuren kaupungin meininkejä ja ostamassa erinäisiä lippuja Helsingin Juhlaviikoille (vaatimattomasti reilun sadan euron edestä). Ja tietysti piti ostaa myös lippu Outin ja kumppaneiden "afrikkalais-suomalaiseen tanssi- ja musiikkiteokseen" Täällä ja toisaalla. Eli ensi torstaina suuntaan takaisin Helsinkiin sitä katsomaan. Ja afromeiningeissä jatkuu koko viikonloppu, kun Pathé tulee taas pitämään kurssia.

Siinä viimeisimmät uutiset, mutta oikeastaan piti kirjoittaa siitä, etten millään jaksa motivoitua kirjoittamaan esseetä yliopistopedagogiikan kurssille - ja aiheenahan on tietysti opiskelumotivaatio... Ovat olleet hieman turhanpäiväisiä tähän mennessä nuo yliopistopedagogiikan kurssit, jatkuvasti vaan pohditaan ja keskustellaan eli käytännössä jokainen kertoo omista opetuskokemuksistaan, mikä sinänsä saattaa joskus olla mielenkiintoista, mutta jotenkin kaipaisi jotain muutakin. Eipä silti, tämän viimeisimmän kurssin pitäjä oli jokseenkin ok, mutta nyt sitten pitäisi vääntää esseetä, hohhoijaa.

Ja olisihan mulla vielä yksi oma artikkelikin kesken, senegalilaisen musiikin medioitumisesta (tai jotain sinnepäin), aloitin joskus ennen joulua sen kirjoittamisen, eikä se ole siitä pisteestä paljoa edennyt. Alkaa tuokin aihe olla itselle niin loppuun kaluttu, ettei enää riitä sitä motivaatiota muotoilla siitä jotain viisaan kuuloista, mutta kun pitäisi julkaista ja julkaista vielä vähän lisää. Tälle vuodelle ei muuten tulekaan muita julkaisuja kuin pari konferenssi-proceedingsia, ei näytä hyvältä. Mutta pakkohan se on saada väännettyä, varsinkin kun aion elokuussa puhua ICTM:n maailmankonferenssissa Sheffieldissä suunnilleen samasta aiheesta. Että pois vaan netistä surffaamasta ja takaisin työn pariin...

Jyväskylä 17.-18.3.2005

Viime torstain ja perjantain vietin Jyväskylässä Suomen musiikintutkijoiden symposiumissa - netistä löytyy symposiumin esitelmien abstraktikirja ja laajempi artikkelijulkaisu (molemmat pdf-tiedostoina), joukossa oma esitelmäni/artikkelini "Tanssintutkija osana kenttäänsä".

Merjan kanssa herätimme torstaina huomiota yhteensopivalla vaatetuksellamme, joka oli tosin täysin sattumaa. Lisää kuvia mm. Suomen etnomusikologisen seuran hallituksen kokouksesta voi katsella klikkailemalla alla olevia linkkejä.

Last week I spent too days in Jyväskylä at the symposium of Finnish music researchers, you can find the abstracts and later also the papers (try the links above), but most of them are in Finnish. On thursday my good old friend Merja and I happened - unintentionally, I swear - to wear matching clothes, as you can see on the photo. You can look at some more photos through the links below, most of them are from the meetings of the Finnish Society for Ethnomusicology, which were held on Friday.

Links to other photos (on flickr): [1] [2] [3] [4] [5] [6] [7] [8]