Näytetään tekstit, joissa on tunniste dance. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dance. Näytä kaikki tekstit

9.5.08

Lomalle

Leevi seisoo

Kivahan se kai on, kun lapsi oppii uusia asioita. Mutta olipa vaan elämä helpompaa niin kauan kuin Leevi vain istui tai makasi. Konttaus jaksoi kiinnostaa ehkä viikon ja nyt sitten pitää päästä koko ajan seisomaan. Ja kun sopia paikka löytyy, niin Leevi käveleekin tukea vasten. Varsinainen ihmelapsi, tätä menoa oppii vielä kävelemään ilman tukeakin ihan kohta. Siinähän sitten ollaan varsinaisessa pulassa, kun nytkin jo kaikki käden ulottuvilla oleva saa kyytiä. Eikä omat lelut kiinnosta pätkääkään.

Ja niinkun ei tuossa vielä olisi tarpeeksi, niin kaikki tämä yhtäkkinen oppiminen näköjään häiritsee yöunia - ellei syynä ole hampaat, joita on yksi näkyvillä ja ties kuinka monta tuloillaan, ehkä kumpikin. Monta kertaa yössä saa rampata nostelemassa Leeviä pois pinnasängystä. Tai ainakin toteamassa, että kolinasta ja huudosta huolimatta lapsi on kuitenkin ihan unessa. Hiukan kyllä väsyttää...

Muuten olen yrittänyt hoidella kaikenlaisia pikkujuttuja alta pois, ettei lomalla tarvitsisi miettiä mitään tekemättömiä asioita. Huomenna siis lähdetään ja viikon päästä tullaan takaisin, juuri sopivasti Kallio kukkii -tapahtuman loppuhuipennukseen, jossa olisi tarkoitus taas hypellä afroporukoiden mukana, vaikken treeneihin pääsekään... Eka yritys oli jo tänä keskiviikkona Kallion naisvoimistelijoiden kevätjuhlassa, ja ihan hyvinhän se meni loppujen lopuksi.

5.1.08

Leevi-juttuja uuden vuoden aluksi

Näin on joulut ja uudet vuodet juhlittu. Rauhallisesti perhepiirissä. Tai uutta vuotta myös kavereiden kanssa. Ruokaa ja varsinkin suklaata tuli syötyä riittävästi - jos viitsisi, niin voisi lupailla, että tammikuussa en syö ihan yhtä paljon suklaata, mutta ehkä en kuitenkaan viitsi. Ettei sitten taas harmittaisi.

Joulu jatkui meillä vielä välipäiville, kun mentiin ja ostettiin Leeville uudet vaunut. Hienot ovat ja vähän näppärämmät kuin ne vanhat, joissa rupesi olemaan kaikkia pikkuvikoja sen verran, että alkoi pelottaa, millon ne hajoaa pahemmin. Olisi kai niillä pärjätty vielä jonkun aikaa, mutta kun alkoi alet ja sattui sopivat kohdalle, niin pakkohan ne oli ostaa. Leevi itse ei kyllä tunnu viihtyvän yhtään paremmin näissä uusissa kuin niissä vanhoissakaan. Pitäisi kai kokeilla joululahjaksi saatua kantotakkia, vaikka eipä Leevi kantoliinassakaan yleensä jaksa kovin kauaa. Liinassa ja vaunuissa kun ei ilmeisesti saa tarpeeksi huidottua käsillä.

Ihmeen hyvin silti onnistui ensimmäinen äiti-vauva-aktiviteetti meiltä, eli Soinnun MamaAfro, jota käytiin eilen kokeilemassa. Ja siellä Leevi kyllä keikkui liinassa ihmeen rauhallisesti, mitä nyt piti imeä ja kuolata liinan reunat märiksi ja syödä välillä. Ja nähtiinhän siellä pari tuttuakin, Soinnun itsensä lisäksi. Ei silti taida mahtua tuo tunti vakio-ohjelmistoon, kun menee omat harrastukset edelle... en varmaan samana päivänä jaksaisi sekä vauva-afroilua että illan flamenco-tunteja. Se hyöty tuosta testikerrasta kyllä oli, että vääntäydyttiin sängystä ylös ihan käsittämättömän aikaisin eli klo 9 aamulla. Ja toiveissa olisi saada Leevin (ja siinä samalla meidän muidenkin) päivärytmiä käännettyä hieman järkevämmäksi. Jos vaikka nukahdettaisiin jo puolen yön aikaan, ja herättäisiin... hmm... no, edes aamupäivällä. Tänäänkin Leevi heräsi kyllä yöunilta ennen yhdeksää, mutta mun yöunista ei tullut oikein mitään, kun yöllä pitikin taas syödä kolmen tunnin välein. Välillä siis jo nukuttiin lähes kahdeksan tunnin yöunia ja niiden päälle syömisen jälkeen vielä pari tuntia lisää. Saapa nähdä, miten käy tänään. Yhdentoista aikaan näytti jo lupaavalta, mutta eipä vaan vieläkään ole lapsonen unessa.

Tammikuussa olisi siis tarkoitus päästä takaisin vanhojen harrastusten pariin ihan säännöllisesti. Ja ehkä töidenkin, aina välillä. Koko joulukuun piti korjailla yhtä artikkelia, mutta eihän siitä mitään tullut, joten nyt pitäisi ryhdistäytyä ainakin sen suhteen. Opetustakin on tiedossa maaliskuusta lähtien.

Jos nyt joku uuden vuoden lupaus pitää tehdä, niin pitänee rajoittaa nettiostoksia, niitä kun on tullut viime aikoina tehtyä vähän liikaa (ja siihen vielä joululahjaostokset päälle, huh huh). Ja muutenkin voisi kuluttaa vähän vähemmän aikaa kaikilla kestovaippa- sun muilla vauvasivuilla. Ettei sitten taas olisi ihan pakko tilata jotain uutta... Välillä jo mietin, että onko tuo kestovaippailu ihan hulluutta, kun rahaa menee vaikka kuinka paljon ja siihen vielä pyykinpesun vaiva päälle, mutta eipä sitten kuitenkaan. Jouluna nimittäin kyläiltiin mummolassa kertakäyttövaippojen kera, ja tulipa siitä vajaasta kahdesta vuorokaudestakin ihan järkyttävä kasa jätettä! Ja aina välillä Leevi on saanut kertiksistä ihottumaakin, joten parempi pitäytyä noissa kestoissa, varsinkin kun niitä on jo ihan kiitettävä määrä tullut hankittua.

Ai niin, Leevi kuulemma tänään kääntyi selältä vatsalle. Minä vaan en ole vielä omin silmin sitä ihmettä nähnyt, kun ei sitten enää kolmatta kertaa viitsinyt moista temppua tehdä. Tulee tosiaan joskus mieleen koiran kasvatus, kun Leeviä on yrittänyt houkutella kääntymään tai syömään purulelua(!) käsien sijasta, ja kuolaa valuu välillä niin, että kaikki vaatteet on märkänä... Kaikkeen myös pitää tarttua, minkä käsiinsä saa, tietysti.

13.11.07

Kohta kaksi kuukautta...

Leevi11

on Leevillä ikää. Huomenna mennään taas neuvolaan mittailemaan, kuinka paljon tuo on ehtinyt kasvaa, paljon joka tapauksessa. Huikea ero näkyi varsinkin katsellessa videolta pätkiä tästä kahden kuukauden varrelta, surkean pieni rääpäle Leevi oli silloin syntymäpäivänään nykyiseen verrattuna, vaikka olikin aika iso jo silloin. Ja taas on vaatteita jäämässä pieneksi... ja onhan Leevi tietysti muutenkin isomman oloinen, mm. potkii tarmokkaasti aina kun vaihdetaan vaippaa ja naureskelee tietysti päälle. Ympäristökin jo alkaa kiinnostaa, varsinkin kotoa poissa ollessa ihmetellään silmät pyöreänä.

Onhan tässä jonkun verran käytykin poissa kotoa, tosin enemmän kai ilman Leeviä. Tanssitunnille suoriuduin vihdoin eilen, muuten oon käynyt vaan venyttelytunneilla yliopistolla. Mutta kai sitä voi jo vähitellen muutakin tehdä (vaikka jostain nettipalstalta juuri luin, ettei sektion jälkeen saisi puoleen vuoteen harrastaa mitään rankkaa liikuntaa). Tosin ekan tanssitunnin otin vielä varovaisesti, ehkä sitten ensi kerralla vähän enemmän.

Niin, Etnosoi! sitten oli ja meni. Käytiin katsomassa Ndioba & Topotoa, jonka keikasta multa kyllä jäi loppuosa näkemättä, kun kiirehdin kotiin, sekä Boubacar Traoréa. Erityisesti jälkimmäinen keikka oli hieno, tosin olisi varmaan toiminut vielä paremmin jossain muussa ympäristössä kuin Savoy-teatterissa. Joka tapauksessa oli kiva päästä ulos muuallekin kun ostoksille ja noihin liikuntaharrastuksiin, varsinkin kun molemmilla keikoilla tietysti näki tuttuja. Nyt on sitten jo liput hankittuna Orchestra Baobabin keikalle, ja bändin levy tuli tänään postissa, niin että voidaan oikein valmistautua keikkaa varten... Boubacar Traorén keikalla oli nimittäin vähän tylsää, kun ei tuntenut suurinta osaa kappaleista ollenkaan. Vaikka olihan se oikein nautittava keikka silti, en nyt osaa kuvailla tarkemmin, sellaista meditatiivista musiikkia (omalla tavallaan), sopi oikein hyvin marraskuun tunnelmiin.

Samassa cd-paketissa Orchestra Baobabin uusimman kanssa tuli Youssou Ndourin uusi, joka on ihan ok. En vaan edelleenkään ymmärrä, miksi Youssoun pitää länsimaiden markkinoille tehdä niin kauhean siloteltuja versioita biiseistään. Nämä uusimmat ei kyllä ole ihan pahimmasta päästä, mutta silti... Jos muuten joku meinaa tuon uuden levyn ostaa, niin kannattaa sitten ostaa se kahden cd:n versio, parhaat biisit on nimittäin sillä bonus-cd:llä (ainakin näin ensikuuleman perusteella).

Postiluukku on muuten kolissut ahkeraan tässä viime aikoina. Pienten lasten vanhemmat ovat näköjään kovinkin ostovoimaisia noin keskimäärin, kun harva se päivä tulee sitä sun tätä mainosta ja lippulappua, tänään jopa KaksPlus-lehden näytenumero. Ei kyllä kannattaisi meille mitään lähetellä...

Työjutuistakaan ei näköjään pääse millään eroon, vaikka oli tarkoitus pitää taukoa niistä edes vähän aikaa. Mutta kun tuli luvattua mennä opettamaan marraskuun lopussa, niin onhan sitä ruvettava valmistelemaan, ja se loppukesästä valmiiksi väännetty artikkeli odottelee nyt korjauksia ja lisäyksiä. Yksi hakemuskin täytynee tässä vääntää, vaikka hakemuksia ei varsinkaan pitänyt tehdä enää tänä vuonna.

30.1.07

Looking back

Sorry to keep you waiting... in case someone was actually waiting for my news. Well, anyway, here's something about the four weeks in Dakar...

lampaat6Dakar was crazier than ever, firstly because of two of the main roads leading into the city being improved (which is nice and all, but do you really have to do the two at the same time?) and because of Tabaski falling on the 31st December. Tabaski being the biggest Muslim holiday of the year, meaning that everything cost more than usual and all roadsides were filled with sheep.

OlohuoneSo for the two first weeks we spent hours and hours in buses, car rapides and taxis... and paid way too much for the taxis, of course. And we didn't always get to our dance lessons on time, but neither did our teachers... In any case we did dance quite a lot, besides the dance lessons in several clubs at night. We even ended up on Senegalese tv, just because we happened to go to see Youssou Ndour in Thiossane on New Year's Eve and ended up standing right in front of the stage, which maybe wasn't such a bad place to be, when the place was so full (despite the tripled prize of the tickets). Well, in Thiossane you could really dance, although these girls next to us kept trying. But on Christmas Eve we did dance in the (very hot) Kily, Thione Seck was playing there as usual, and on other nights to Ceddo and Fallou Dieng in Alizé. And to Mbaye Dieye Faye in the new Papayer, which really wasn't my kind of a place, rather something for skinny young people with too much money. And there are such people in Dakar, more than one would imagine.

Goreen kissatSo, besides dancing and lying on the floor in our huge (and very empty) living room, we did see some sights and even went to the beach on Ngor island once, although it was a bit too cold for that already. But Gorée was beautiful, and there were lots of well fed cats - not like the poor one who came in to our house several times, looking for food I suppose. I had not been on Gorée since 2000, but as I remembered, it really is a different world compared to Dakar, calm and colourful. Even the souvenir sellers are a lot less aggressive than in town. And there are no cars!

lehmä2Well, after all the holidays the city was a lot more bearable, except that we had some trouble finding places to eat as most of the less expensive restaurants were closed for the week following Tabaski. Lots of shops at the markets were closed, too, but we managed to spend a lot of money shopping anyway. Obviously all the sheep were gone, and the streets seemed consequently a bit empty.

I didn't do much for my research, except going to some sabar parties. And the dance and drum lessons, of course. But I didn't film anything and didn't do the interviews I had planned, so I quess this was more vacation than work, which was the plan, anyway.

24.12.06

And we wish you a merry Christmas...

Here in Dakar it's a bit hot today, doesn't feel much like Christmas, but as I've heard there isn't any snow in Finland either. Here there's some sunshine at least. Dakar hasn't changed much in the five months or so that I was away, except that the traffic jams are worse than ever.

The first week here has gone by fast, we've been dancing almost every day, with Pape Moussa from the National Ballet and a girl called Rama. We've been to see Ceddo, once again, and one sabar party. We wanted to see Youssou Ndour yesterday, but heard that he's not playing in Thiossane, because there was a big concert at a stadium, but maybe next weekend. Anyway it was probably best not to go out dancing all night, because I'm having a slight flu, most likely just because of all the dust and pollution here.

If there's anything urgent, I have a number here: +221-4803778. I also check my finnish number for messages every other day or so.

HYVÄÄ JOULUA!

13.8.06

Somebody leave the light on

It's been a bit hard getting back to work with Astou staying here at my place and all the dance workshops etc. Anyway, I've been sitting at the office and hoping to find some ideas for this article that I should be writing. (Office seems so official... this past week it has been more like a place to escape from the rest of the world.) I haven't been getting much further with the article, but besides dancing I've also been reading and thinking about dancing a lot, so maybe I'll eventually come up with something worth writing about.

It has been a bit strange dancing in studios with mirrors after such a long time. But for some reason I haven't been much looking at myself in the mirror at the dance lessons. I don't know if I just somehow forget that they are there or if I'm scared that I might not like what I see. And just a few days ago I was reading an article where the author was claiming that mirrors shouldn't really be used in dance teaching, because then people concentrate only on the visual image and not on how the movements feel. In a way that's probably true, but then again it seems important to get that visual feedback, too, sometimes at least. A bit too often, at some sabar parties I went to in Dakar, I thought I had danced quite well there (and people were even telling me so) but then I saw the video and wasn't that convinced anymore.

A&E3But I suppose I've learned something since last November. A couple of weeks ago I saw a video of one of my dance lessons in Dakar in January at a friend's house and that watching that one was a bit disturbing, but then again, comparing that one to a dance lesson I filmed in May, I felt like I have achieved something. I'm not trying to become a professional dancer or anything, but it's nice to see some progress after so many hours of practising and feeling like not really learning anything. And if it's true that dance is a kind of "cultural knowledge" like they say, I might even - some day - be able to translate some of that knowledge into some kind of "academic knowledge" which I'll need for writing my dissertation...

- - Yes, I know this isn't really what you all want to read about, but you'll just have to wait for the other stuff. For the moment I'm not quite sure what I should and shouldn't write here as more and more people I know seem to be reading this blog. - -

Oh, almost forgot... I also wanted to tell another kind of funny thing I've noticed lately: I really enjoy listening to Finnish pop/rock. It's not that I usually don't, I was just thinking about when I came back from my first trip to Senegal (I spent 3 months there that time) in April 2000. Back then I couldn't stand to listen to practically any kind of Western pop music for a long time. It just sounded too boring (rhythmically probably). So maybe Finnish bands are getting better, or maybe this just tells something about my state of mind at the moment.

8.8.06

Töissä töistä töihin

Istun toista päivää työhuoneella siinä toivossa, että vihdoinkin saisin jotain aikaan. Olenkin saanut varattua muutamia lääkäriaikoja ja vastaavia - mm. kunnalliseen hammashoitoon, haa! Eilisestä istumisesta seurasi myös ikävä niskakramppi, jonka takia pään kääntäminen on ollut vähän vaikeaa tänään. Hierojalle olisi kiva päästä jo ennen ensi perjantaita (sellaisenkin ajan varasin tässä aikaansaamisen puuskassa). Mutta jos tanssiminen auttaisi siihen asti.

Niin, siitä artikkelista ei vielä(kään) oikein ole mitään hajua. Kaikenlaisia kirjoja ja monisteita olen kyllä selaillut, muttei niistä oikein tunnu löytyvän mitään inspiraatiota. Pitäisi siis kirjoittaa jotain kulttuurien kohtaamisesta liittyen tanssiin. Eli jotain omien kokemusten analyysiä voisi taas vaihteeksi harrastaa, mutta mistä ihmeen näkökulmasta? Siinä juuri ennen Senegaliin lähtöä kirjoitetussa artikkelissakin pyörittelin tuota tanssiopiskelua tutkimusmetodina (tai jotain sen suuntaista), joten jotain uutta pitäisi keksiä, jos ei muuten niin ihan vaan vaihtelun vuoksi. Mutta jos taas vähän lukisi jotain...

Ai niin, tietokone ja puhelin rupesivat sitten kuitenkin juttelemaan keskenään.

5.8.06

Toinen yritys kotiinpaluuksi

Olen siirtänyt itseni Alppilaan, ja suurin osa tavaroistakin on jo kannettu ullakkokomerosta sisälle asuntoon. Kotisivun linkit on myös tarkistettu ja päivitetty. Ja ne Dakarin kuvat sain vihdoin jonkinlaiseen järjestykseen. Eli kannattaa katsoa niitä siellä Flickrissä albumi kerrallaan, jos ei halua selata kaikkia rakeisia tanssikuvia - tai jos haluaa katsella nimenomaan niitä. Kronologian ystävät taas voi katsella kalenterin kautta, linkki on tuossa jossain oikealla puolella. Suurin osa kuvista on ihan kaikkien nähtävillä, mutta kannattaa kuitenkin kirjautua sisään, jos vaikka haluaa kommentoida...

Mitähän muuta uutta on ehtinyt tapahtua, aikaa on tälläkin viikolla kulunut (muuton lisäksi) tanssimiseen ja rummuttamiseen, vaihteeksi vaan burkinafasolaiseen tyyliin. Kotona on kiva olla, silloin kun ehtii. Töitä ei tosin näköjään voikaan aloittaa siitä miellyttävimmästä päästä, koska DVD/VHS-kone joutui korjattavaksi. Vaikka muutenkin pitää kyllä heti maanantaina ryhtyä luonnostelemaan yhtä artikkelia, joten ei taitaisi aika edes riittää videoiden katseluun. Vielä kun tietäisi mitä siihen artikkeliin oikein kirjoittaisi, hmm.

Illalla pitäisi kai jaksaa lähteä afrobileisiin Wäiskiin, kun kaikki muutkin kuulemma menee sinne. Entäs kuka lähtisi Flow-festarille katsomaan Quintessenceä ja Five Corners Quintetiä (su 20.8.)? Ja Stellakin soittaisi 1.9. täällä jossain Helsingissä, sinnekin voisi ehkä mennä... Yritän siis tässä ahkerasti päästä kärryille Helsingin meiningeistä ja maailman tapahtumista ylipäätään. Etäisyys Suomen ja Senegalin välillä tuntuu tällä hetkellä aika pitkältä, muutenkin kuin fyysisesti.

28.7.06

Lisää hämäriä tanssikuvia

Olen ahkeroinut kuvien parissa ja päässyt jo toukokuun loppuun. Kansiojärjestelyjä pitää vielä vähän hioa, että saan ryhmiteltyä kuvat suurin piirtein järkevän kokoisiksi kokoelmiksi. Satunnaisesti olen yrittänyt karsia niitä kaikista epätarkimpia ja rakeisimpia kuvia, mutta sitten taas tulee mieleen, että niissä täytyy olla jotain kiinnostavaa, kun en kerran ole niitä jo aiemmin poistanut kokoelmista. Eri asia sitten näkeekö kukaan muu niissä yhtään mitään kiinnostavaa, tai muistanko edes itse, miksi ne on pitänyt säästää.

Les Amazones 5Hassua oli katsella Thièsin reissun kuvia, kun ollaan tanssikurssilla treenattu koreografiaa WaFlashin Sincerité-biisiin. Olisihan sille koreografialle ollut käyttöä jo siellä juhlakonsertissa... Video ei ole kai vieläkään ilmestynyt, vaikka jotain huhua moisesta kuulin jo ennen Senegalista lähtöä.

Tanssitreenit siis jatkuvat, ja samalla yritän vähitellen orientoitua ajatukseen, että pitäisi ryhtyä tässä piakkoin taas tuottamaan jotain kirjallista tuotosta kaikesta Senegalissa opitusta. Aika vaikealta tuntuu... Toivon mukaan kaikkea materiaalia läpikäydessä alkaa hahmottua sellaisiakin ajatuksia, jotka saa muotoiltua sanalliseen muotoon ja jopa naamioitua tieteellisiksi. Joku ajatuksentapainen sanallisesta ja ruumiillisesta tietämisestä kävi tässä jonain päivänä tanssitunnilla mielessä, mutta hävisi sitten saman tien.

20.6.06

Out of the confusion

Flickrin kuvia seuraamalla on voinut todeta, että olen hiljaisuudesta huolimatta edelleen elossa ja suurin piirtein hyvinvoiva (taas olen onnistunut hankkimaan itselleni nuhan, helteestä huolimatta). Jotkut onnekkaat ovat saaneet sähköpostiakin. Mutta tässä nyt vihdoin uusimpia kuulumisia tiivistettynä:

Kuun vaihteessa tänne Dakariin saapui Rämpsäkät esittämään suomalaista kansanmusiikkia Afrikakeur-festarille ja sen jälkeen ihmettelemään Senegalin meininkejä reiluksi viikoksi. Festariyleisö oli kovin innoissaan bändistä, ja parille vanhemmalle herralle yritin parhaani mukaan selostaa, mikä ihmeen soitin se kantele oikein onkaan. Noiden muusikkotyttöjen seurassa siis kului runsaasti aikaa, mutta hauskaakin oli tietysti.

Muutenkin kesäkuun alkupuolella oli harvinaisen paljon kaikenlaisia juhlia sun muita tapahtumia. Tuli käytyä jopa Fatickissa asti tanssimassa sabaria, kun rumpuope Dupinin (nimeä ei kirjoitetakaan Dupain, vaikka siitä aina kaikenlaisia leipä-vitsejä väännetään) joku sukulainen piti siellä ristiäiset, joissa sitten roikuin rumpalien mukana. Ja pitänee mainita myös poikaystävän synttärit 10. päivä lauantaina. Nekään ei olleet ihan pienimuotoiset juhlat, ensin tanssittiin sabaria ja sitten vielä kaikkea muuta. Bileet jatkuivat kuulemma seitsemään asti aamulla, itse poistuin jo neljän jälkeen paikalta.

Viime viikko menikin sitten enimmäkseen kaikista konserteista, juhlista, matkustelusta ja muusta hässäkästä toipuessa. Normaalien tanssi- ja rumputuntien lisäksi tietenkin – niitä siis jatkan edelleen, ja tällä viikolla olen vihdoin yrittänyt ryhdistäytyä myös kaiken muun tutkimukseen liittyvän suhteen. Tai olihan sunnuntaina vielä yhden kaverin häät, joissa vierailin lyhyesti enkä edes ottanut kuvia, mutta niitä löytyy taiteilija-Mbayen blogista.

Ai niin, sitten olisi tulossa myös tällaiset pienimuotoiset läksiäisjuhlat perjantaina 7. heinäkuuta, ne on samalla noiden HLM3:n rumpalien "syntymäpäiväjuhlat". Niihin ollaan tässä viime päivät väsätty mainoksia ja teetetty kutsukortteja ja ties mitä kaikkea, vielä pitäisi teettää uudet juhlavaatteet... En kyllä edelleenkään aio hankkia sellaista kimaltelevaa kermakakkua itselleni - rajansa kaikella, rumat ne vaatteilla koreilee jne.

1er anniversaire
du groupe Mama Africa junior
en collaboration avec Elina

mainos05

Yirim, Dupin, Bibi, Alioune & Elina
vous invite a leur grande spectacle
qu’ils organisent
le 7 juillet 2006 aux HLM 3
pres de la boulangerie Baye Gaïndé

11.5.06

Tanssii tähtien kanssa

Ihmeiden aika ei ole ohi. Kaiken ulkomaalaispoliisin ja sisäministeriön eri toimistojen välillä juoksentelun jälkeen olen toden totta saanut passiini viisumileiman, jonka mukaan saan oleskella Senegalissa elokuun 21. päivään asti. Ajattelin oikeastaan pitää kiinni siitä alkuperäisestä paluupäivästä, mutta katsotaan nyt sitten, parissa kuukaudessa ehtii vielä muuttaa mieltänsä.

Viime viikolla postissa tuli lisäksi kaksi pakettia, joita olen odottanut helmikuusta lähtien ja joiden luulin jo kadonneen kokonaan. Ilmeisesti nuo paketit ovat viipyneet jossain tullitarkastuksissa sen pari kuukautta, koska postikortit näyttävät tulevan perille parissa viikossa.

Viime viikonlopun vietin hieman yllättäen Thièsissä, jossa vietettiin WaFlash‑bändin 10-vuotisjuhlia. Sinne päädyin tanssiope Astoun mukana, koska Astou tanssii joskus aiemmin mainitun Ballet Mansour Gueyen lisäksi myös tyttöryhmässä Les Amazones, joka on esiintynyt paljon musiikkivideoissa, mm. WaFlashin uudehkon hittibiisin Sincerité videossa. Ja senpä takia heitä oli pyydetty noihin juhliin tanssimaan, mutta Thièsiin kaikista "amatsoneista" ehti lopulta vain kaksi eli Astou ja Raby.

Juhlat alkoivat perjantaina sabarilla, ja lauantaina oli sitten varsinainen juhlakonsertti (katsokaa Flickristä kuvia sieltä). Näiden tanssitähtien seurassa kulkemisessa on vaan sellainen huono puoli, etten nähnyt tuosta perjantain sabarista oikein mitään, koska suurilla tähdillä on tapana käydä vain vetämässä oma show’nsa ja poistua sitten paikalta. Lauantain konserttia puolestaan katseltiin enimmäkseen "väärältä puolelta" lavan takaa, mutta kaipa se kuulosti siellä ihan yhtä hyvältä kuin varsinaisessa katsomossakin. Tosin jouduinhan minä Astoun käskystä (ja seurassa) vielä lavallekin tanssimaan, mikä vähän huolestuttaa, koska tuo konsertti hyvin todennäköisesti julkaistaan videona. Mutta pääsin siis WaFlashin keikalle bändin kotikaupunkiin ja syömään synttärikakkua ja mitä kaikkea. Ja koko reissu WaFlashin laskuun, joten eipä voi paljoa valittaa.

Terveysuutiset onkin sitten huonompia, en ymmärrä miten onnistunkin koko ajan olemaan sairas. Ensin sain – jo kerran parantuneen – selän uudestaan kipeäksi, ja lauantaista lähtien olen potenut flunssaa. Eli ei vieläkään mitään jännittäviä trooppisia tauteja, mutta ehkä parempi niin.

4.5.06

Tanssin päivä

Astou&Elina1

... on täällä jokseenkin joka päivä, mutta lauantaina oli oikein kansainvälinen sellainen ja mentiin sitten tanssiopen kanssa yhdessä katsomaan tanssiesityksiä kulttuurikeskus Blaise Senghoriin. Sen jälkeen olenkin sitten roikkunut rumpuopen mukana kaikenlaisissa juhlissa, ja olo on ollut kuin joukkuemaskotilla rumpalipoikien seurassa.

En oikein saa tänne tekstiä aikaiseksi, joten katselkaa taas kuvia, Flickrissä on taas uusia. Ja mut saattaa muuten löytää jatkossa myös messengeristä, koska Skypeä ei tunnu olevaan läheskään kaikissa nettipaikoissa.

4.4.06

When everybody loves you, you can never be lonely

Täällä vietetään parhaillaan Senegalin itsenäisyyspäivää. Omalta osaltani päivä alkoi tavallisen tiistain tapaan tanssitunnilla, jonka jälkeen kyllä katseltiin Astoun kotona paraatia telkkarista. Illalla olisi tarkoitus lähteä yksiin juhliin Parcellesiin, vähän on taas kerran epäselvää, mistä oikeastaan on kyse, mutta isot juhlat pitäisi olla ja tuttuja tyyppejä soittamassa.

Viime aikoina on ollut aika paljon kaikenlaista ohjelmaa, ja työtkin on vähän edistyneet. Alan tosin olla vakuuttunut siitä, että pitäisi jatkossa kehitellä sellaisia tutkimusaiheita, ettei niitä varten tarvitse tehdä haastatteluja... Pölyisten opinnäytetöiden selailu Ecole National des Artsin kirjastossakin on paljon helpompaa, vaikka tietysti vähän ikävää puuhaa – sitä pitäisi mennä jatkamaan huomenna.

Kuvittelen noin joka toinen päivä selän parantuneen vihdoin ja sitten välillä (kuten tänään) joudun toteamaan, ettei se edelleenkään ole ihan kunnossa. Mutta sen verran paremmassa kunnossa se on, että jaksan vähän paremmin tehdä kaikkea, esimerkiksi istua. Tanssiminenkin onnistuu jo suhteellisen hyvin, joten on sitten tanssituntien lisäksi käyty ulkona tanssimassa sekä mbalaxia että sabaria.

Reilu viikko sitten pääsin myös – vihdoin – näkemään Senegalin kansallisbaletin Soranon lavalla esiintymässä. Hienoa oli tietysti. Onhan se vähän eri juttu, kun on puvut ja lavasteet ja valot ja kaikki, kuin harjoitusten katseleminen.

Viime viikonlopun vietin vaihteeksi Mbourissa tädin luona, josta tein myös retken Popenguineen. Se retki olikin taas varsinaista tutkimusmatkailua – ainakin tuli testailtua erilaisia kulkuvälineitä. Joskus näistä täkäläisistä yhteistakseista ja vastaavista tulee mieleen se vanha vitsi siitä, miten viisi elefanttia saa mahtumaan kuplavolkkariin (vai miten se menikään). Hmm.

No, sää alkaa täällä lämmetä ja hedelmämyyjiltä saa mangoja, olisikohan siinä tärkeimmät uutiset.

24.2.06

...listen more

Ulkoinen blondius näyttää muuttuvan helposti sisäiseksi. Ei nimittäin ole kovin viisasta tanssia sabaria kylmiltään (siellä Lac Rosella), eikä varsinkaan mennä seuraavana päivänä selkä kipeänä tanssitunnille ja vielä yöllä ulos tanssimaan vähän lisää. Eikä siinä vielä kaikki, mutten viitsi ihan kaikkea kertoa täällä... Tiistaina en sitten mennytkään tanssitunnille vaan lääkäriin, joka totesi, että selästä on joku lihas tulehtunut ja määräsi lääkkeitä. Keskiviikon jaksoin vielä makailla kotona (kaverit kävi pitämässä seuraa illalla), mutta eilen piti sitten jo päästä kaupungille, kun kerran pystyn ihan hyvin seisomaan ja kävelemään. Sen sijaan istuminen ja varsinkin seisomaan nouseminen sattuu, mikä vaikeuttaa elämää yllättävän paljon. No, lääkkeet tuntuvat kyllä auttavan jonkin verran, mutta loppuviikon tunnit on ollut pakko jättää väliin.

Kaupungilta ostin cd:itä ja kasetteja eli WaFlashin, Alioune Mbaye Nderin, Omar Penen ja Ablaye Mbayen viimeisimmät sekä Ceddon livelevyn, jolla näytti olevan eri biisit kun sillä samasta konsertista taltioidulla dvd:llä. Kasetteja en kylläkään pysty täällä kuuntelemaan, kun sen halvalla ostetun radion kasettisoitin ei toimi (tai periaatteessa toimii mutta pyörittää nauhaa ihan liian nopeasti), mutta säilyvätpä sitten ainakin hyvässä kunnossa Suomeen asti. Kiva joka tapauksessa saada vähän uutta kuunneltavaa, kun olen viime päivät kuunnellut taas kerran samoja vanhoja minidiscejä aikani kuluksi, Quintessenceä muun muassa.

Vähän huolestuneena olen katellut kalenteria, kohta olen ollut täällä kolme kuukautta, enkä ole saanut oikein mitään aikaan. Wolofin opiskelussakin on nyt vähän taukoa, kun opettaja häipyi jonnekin matkoille. Eikä kulttuuriministeriö tunnu saavan aikaan mitään vastausta siihen kirjeeseen, niin että pääsisin hakemana oleskelulupaa. Tosin Gambiassa käynnin ansiosta sen hakemiseen on vielä aikaa huhtikuuhun asti. Muutama uusi puhelinnumero odottaa kyllä soittamista, ja pitäisi myös lähteä käymään uudestaan konservatoriolla, selailemassa opinnäytetöitä, jos niistä sattuisi löytymään jotain kiinnostavaa – heti kun vaan pystyn istumaan muutaman tunnin lukemassa. Kaikenlaisia muitakin suunnitelmia tietysti on, sitä Maliin matkustamistakin olen taas vähän alkanut harkita, mutta saa nyt sitten nähdä, mitä kaikkea sitä loppujen lopuksi ehtii.

16.1.06

Kukkakeppejä ja kermakakkuja

Olipa aika vauhdikas viikonloppu eli ei ihan vielä onnistunut paluu arkeen. Vaikka toisaalta, onhan sabar-juhlien seuraaminen nimenomaan sitä työtä, mitä oon tänne tullut tekemään. Ja videokameran pitely kyllä alkoikin välillä käydä työstä... Perjantain juhlissa kävi vaan vähän tyhmästi, kun viallisen kasetin takia jäi juhlien loppu kokonaan kuvaamatta. Otin sitten kyllä vielä valokuvia ja pari tosi lyhyttä videopätkääkin muistikortille. Flickrissä on siis taas kuvia katseltavaksi, linkit sinne tuolla oikeassa reunassa. Videon saaminen nettiin tuottaa näköjään niin paljon ongelmia, etten taida edes yrittää enää, vaikka nuo uusimmat olisikin jo valmiiksi mpeg-tiedostoina. [Nyt on vihdoin lisätty videot tännekin...]

Niin, perjantaina oli HLM3:ssa Mama African poikien järjestämät sabar-juhlat, jotka oli (tälläkin kerralla) varsin massiiviset, kaikenlaisia vierailevia tähtiä ja tietysti tanssia. Sabar-bändiä johti Yatma Thiam, joka tietysti soitti tamaakin sitten vähän myöhemmin, paha vaan, että sitä en sitten enää saanut videolle. Sabarin (ja taman) lisäksi kuultiin myös vähän tabalaa ja djembeä, tosin djembe-bändin aloittaessa suurin osa ihmisistä alkoivat tehdä lähtöä pois, mutta jäi sinne vielä joitain innokkaita tanssimaan. Lauantaina oli sitten toiset samantapaiset juhlat Parcellesissa, sielläkin oli Yatman bändi soittamassa, ja sen lisäksi muutama muu rumpubändi, joten esiintyjät vaihtui aika tiuhaan tahtiin.





[Tuija toivoi jotain sabarin perusteet tyyppistä kirjoitussarjaa, ja vähän lupailin, että ehkä joskus voisin sellaista kirjottaa tonne Afrotanssi.netin puolelle, mutta saa nyt sitten nähdä, saanko sellaista aikaan. Ja kun sanallinen selittäminen saa helposti kaiken kuulostamaan niin kuivalta, niin pitäisi oikeastaan saada sitä videota liitteeksi...]

Mitäpä noistä juhlista kertoisi, aika huikeaa menoa oli, paljon hyviä tanssijoita molemmissa. Ja tietysti taas aivan käsittämättömiä asuja ihmisillä, pukeutuminen menee täällä kyllä välillä niin pahasti yli, ettei tiedä, mitä kaikesta kimalluksesta ja hörhelöistä oikein pitäisi ajatella. Sama linja tietysti myös meikeissä ja hajusteissa... Jos sattuu omistamaan kymmentä eri parfyymiä, niin ainakin viittä täytyy tietysti laittaa juhliin lähtiessä. Itsensä tunteekin aina kovin vaatimattomaksi, vaikka kuinka olisi omasta mielestään laittautunut juhlia varten. En kyllä näissä viikonlopun riennoissa jaksanut pitää edes niitä uusia hienoja kenkiä, kun on vielä ollut aika viileääkin. Pidän nykyisin keskellä päivääkin usein pitkähihaisia paitoja ja yöllä on tietysti kylmempää.

Sabar-juhlat samoin kuin klubikeikat alkaa yleensä myöhään eli vasta puolenyön jälkeen (vaikka käytetäänkin ranskaksi nimitystä soirée). Perjantaina sabar-bändi kyllä aloitteli jo joskus yhdentoista maissa, mutta juhlat taisi käynnistyä varsinaisesti vasta joskus yhden aikoihin. Lauantain juhlat taas oli jo käynnissä siinä vaiheessa kun päästiin perille joskus vähän ennen kahta. Sieltä sitten jatkettiin vielä katsomaan Ceddoa – sinnekin siis pääsin vihdoin – joskin oli ehkä vähän hölmöä mennä klubille enää puoli neljän maissa, kun keikasta oli jäljellä vajaa tunti. Mutta mikäs siinä, sielläkin oli hauskaa. Pitää kyllä mennä vielä uudestaan (ajoissa) Ceddoa kuuntelemaan, onhan tässä vielä aikaa... Jos Suomessa kotiintuloaika bileistä suhteutui Hesarin tuloon, niin täällä mittari tuntuu olevan aamun ensimmäinen rukouskutsu, joka kuuluu suunnilleen viideltä. Eli niillä main on tullut käytyä nukkumaan.

Sunnuntaina tapasin vielä Meissan (senegalilainen laulaja, joka asui pitkään Suomessa, ja aiemmin mainitun Mame Abdoun isoveli) ja vierailin sedän luona, jossa surffailin netissä ja tajusin, että Suomessa oli juuri presidentinvaalit, tai siis se ensimmäinen kierros. Täytyy kyllä saada hankittua radio, että kuulen jostain jotain uutisia, vaikken kyllä ole kovin varma, saanko ranskankielisistä radiouutisista kovin hyvin selvää, mutta jos nyt edes tärkeimmistä maailman tapahtumista pysyisi jotenkuten kärryillä. Jossain välissä olen myös ehtinyt pestä pyykkiä ja siivota. Lakanoiden peseminen käsin on muuten vähän rankkaa puuhaa.

[Otsikko on niin sisäpiirijuttua, ettei pidä huolestua, jos ei ymmärrä, mitä sillä on tekemistä tämän kaiken kanssa. Valokuvista ehkä voi tehdä omia johtopäätelmiä.]

12.1.06

Lampaista

Ei sitten menty viime lauantaina katsomaan Youssou Ndouria, koska Youssou Ndour oli juuri kyseisenä päivänä lähtenyt Englantiin, vaan Vivianea. Viviane ei kuulu ihan ykkössuosikkeihin, mutta sillä on hyvä bändi, joten oli antoisa keikka kuitenkin. Ei vaan ollut kovin viisasta lähteä nuhaisena yöllä – keikka alkoi lopulta vasta kahden jälkeen – ulos tanssimaan, sunnuntain makasin sitten (taas) kotona kuumeisena. Vaikken edes tanssinut paljoa, koska klubi oli niin täynnä, ettei oikein mahtunut. Onneksi maanantaina olo oli jo pirteämpi, niin että pääsin taas iltapäivällä Pape Moussan tanssitunnille Sorano-teatterin harjoitussaliin. Ihan miellyttävää vaihteeksi tanssia sisätiloissa, vaikka salin puulattia on vähän pelottava, mutta kukaan ei sentään saanut tikkuja jalkoihin tai astunut naulaan...

Viime päivät on ollut aikamoista hulinaa täällä Dakarissa, koska eilen oli Tabaski eli muslimien suurin juhlapyhä. Jos ei Sandagan tori muulloinkaan ole mikään miellyttävä ostospaikka, niin varsinkin ennen Tabaskia ostokset on parempi hoitaa jossain muualla. Ja kadun varret on olleet täynnä lampaita. Mutta nyt on sekin juhla juhlittu: saatu ties kuinka monta tuhatta lammasta tapettua ja ainakin osittain myös syötyä. Ihan kiva, ettei Suomessa tarvitse aloittaa joulunviettoa sian teurastamisella. Täällähän sellaisetkin, joilla ei muuten ole mitään kotieläimiä, hankkii Tabaskiksi lampaan (pässin) ja myös teurastaa sen itse kotonaan. Suurin osa päivästä kuluukin sitten lihaa leikellessä, paistaessa ja syödessä. Ja loput keskitytään näyttämään hyvältä. Siinä se juhla noin pääpiirteissään näin ulkopuolisesta näkökulmasta.

Aamupäivän kuuntelin kotona lampaiden huutoa (mistäköhän eläimet tietää, että ne tapetaan pian?) ja lähdin sitten vierailemaan tuttujen luona. Uudet hienot juhlakengät – joilla on vähän vaikea kävellä – oli jalassa ja se jo jouluna käytössä ollut juhlavaate päällä, vaikka olisi tietysti pitänyt teettää uusi puku Tabaskia varten, niin kuin täkäläiset tekee. Eipä mulla kyllä muutenkaan ollut niin hienoja vaatteita ja kimaltavia koruja ja ties mitä kaikkea kuin useimmilla senegalilaisilla naisilla, mutta riittävän hienot kai sentään. Illalla piti lähteä katsomaan Ceddoa, mutta kaverit sitten olivatkin liian väsyneitä lähtemään, joten palasin kotiin. Jotkut kosmiset voimat eivät näköjään halua päästää mua Ceddon keikalle, mutta ostin tässä joku päivä sitten bändin 10-vuotis-live-DVD:n, se saa toimia korvikkeena toistaiseksi.

Nyt yritän sitten kaikkien juhlien jälkeen palata suurin piirtein normaaliin päiväjärjestykseen, Mansku ja Majkin lähtevät tänään takaisin Suomeen. Tosin huomenna on jo seuraavat sabar-juhlat, Mama African jäsenten järjestämät. Eikä tässä ole enää kuin reilu viikko siihen, että matkustan tädin kanssa Gambiaan, jonne äiti ja isä on tulossa lomailemaan viikoksi. Sieltä tullaan varmaankin yhdessä pariksi päiväksi Mbouriin.

Kaikenlaista pientä hassua voisi vielä kertoa. Kuten vaikka sen, että viime viikkoina olen saanut ties kuinka monelta eri ihmiseltä kehuja hyvästä ranskankielen taidosta, mikä on jokseenkin huvittavaa. Varsinkin kun yksi Heidin tuttu vielä kehtasi väittää, että puhun parempaa ranskaa kun Heidi, joka sentään ihan oikeasti osaa (Ranskan) ranskaa.

Täällä käy jostain syystä aina niin, että vaikka kaupungilla kulkiessa on melkein aina joku kimpussa yrittämässä myydä jotain mitä ei todellakaan tarvitse, niin kun ihan oikeasti pitäisi ostaa jotain, niin juuri sitä ei tunnu olevan kenelläkään myytävänä. Jonkun aikaa olin etsiskellyt silitysrautaa, ja vihdoin sitten tuli vastaan katukauppias, jolta sain sellaisen ostetuksi (merkkiä Tefall – juuri noin kirjoitettuna), ja sen jälkeen silitysrautoja alkoi tietysti näkyä muillakin myyjillä.

Ai niin, löysin jo jokunen viikko sitten ne täkäläiset halvat ravintolat, joista joskus aiemmin kirjoitin, jostain syystä kaikki sijaitsevat samassa risteyksessä, jonne en ihan heti sattunut löytämään. Sieltä saa ruokaa halvimmillaan noin 50 sentillä – ei tosiaan paljon kannata itse kokkailla. Tässä lähellä on myös jonkinlainen ravintolakoulu, jonka ravintola on hauska paikka. Ruuat on sielläkin perinteisiä senegalilaisia ja hinnat kohtuulliset, mutta ainakin viimeksi riisi oli aseteltu hienoiksi keoiksi lautaselle ja tarjoilijatytöt olivat todella muodikkaita. Tosin viime aikoina on tullut syötyä vähän liian monta kertaa keskustassa pizzaa sun muita eurooppalaisia herkkuja, joiden hinnat onkin sitten ihan toista luokkaa, eli voisi myös alkaa elää vähän säästeliäämmin vaihteeksi.

5.1.06

Hiekka

Dakarissa on ollut tuulista tässä joulun jälkeen, ja tuuli on tuonut mukanaan entistä enemmän hiekkaa... Niinpä olenkin tyytyväinen apulaisesta, joka tuli taas tänään siivoamaan. Päässä on soinut jostain syystä se PMMP:n kappale, jossa "joutsenetkin jäätyy kiinni ja loistaa" (joo tiedän, ettei ne sanat noin mene, mutta niin ne kyllä laulaa). Ei täällä ihan niin kylmä tietysti ole, mutta viileämpää kuin aiemmin, varsinkin öisin. Joensuusta saaduille villasukille on löytynyt käyttöä ja pari yötä olen nukkunut myös neuletakki päällä, siitäkin huolimatta että sain tädiltä lainaksi peiton – vielä ennen joulua en osannut sellaista edes kaivata ja jätin yöksi ikkunat auki.

Ne Parcellesin juhlat oli muuten aika hienot: kolme eri sabar-bändiä ja vaikka kuinka monta tanssiesitystä. Tosin juhlat alkoi täkäläiseen tapaan vasta puolen yön jälkeen, vaikka meille olikin vakuuteltu, että ne alkaa yhdeksältä ja vielä oikein kiirehdittiin Heidin kanssa, että oltaisiin yhdeksältä perillä. Eli koko yö meni siellä, enkä kai ole vieläkään nukkunut univelkoja pois, mutta kannattihan sinne tietysti mennä. Täytyy kokeilla, jos saisin jotain videopätkää nettiin... [Pätkän sijoituspaikka on muuttunut muutamaan kertaan, nyt sen pitäisi olla katsottavissa suoraan tuosta hiukan jäljempää.] Pape Moussa on siis yksi tanssiopeista, tanssii sekä siinä Parcellesin Ballet Fambondyssa että Senegalin kansallisbaletissa.



Perjantaina taas oltiin katsomassa Ballet Mansour Gueyen esitystä La Grande Epopée Mandingue, jossa tanssi myös mun sabar-opettaja Astou. Se toi aika paljon mieleen Guinean kansallisbaletin esityksen Suomessa silloin jokunen vuosi sitten eli oli aika vauhdikasta menoa. Juoni jäi kyllä vähän hämäräksi, vaikka ostinkin ohjelmavihkosen, jossa oli sitä selitetty. Erinäisiä kuninkaita siinä kuitenkin patsasteli, ja muut tanssivat ja lauloivat niiden kunniaksi. Esitystä odotellessa käytiin muuten limsalla läheisessä baarissa, jossa oli töissä Helsingissä asuvan Mame Abdoun sukulainen, niin että piti taas kerran todeta maailman olevan aika pieni.

Uuden vuoden vietto jäi vähän vähälle, kun olin sairaana. Kävin Heidin synttärijuhlissa, mutta sieltäkin lähdin aika aikaisin pois. Lääkärissä kävin sitten varmuuden vuoksi testaamassa, että kyse ei ole malariasta, vaikka olo oli jo aamulla parempi. Eli joku tällainen mystinen juttu, verikokeissa ei näkynyt mitään epänormaalia, mutta moneen päivään en ole oikein jaksanut tehdä mitään. Vähän kyllä harmitti, kun yhdet kaverit oli olleet katsomassa Ceddoa silloin, ja olisin tietysti halunnut mennä mukaan, mutta en kyllä olisi mitenkään jaksanut, joten pakko oli jättää se väliin. Ehkä joskus toiste.

On ehkä ollut vähän liikaa ohjelmaa viime aikoina, kun normaalien tanssi- ja rumputuntien ja kaikkien juhlien lisäksi tanssikaverit Mansku ja Maj on nyt Dakarissa. Olen sitten ollut heidänkin tanssitunteja katsomassa, ja tiistaina oltiin yhdessä katsomassa Senegalin kansallisbaletin harjoituksia. Olin jo ennen joulua katsomassa niitä yhden kerran (sen kai olen unohtanut kertoa), mutta silloin siellä treenattiin jotain ihan muuta esitystä kun tällä kertaa. M&M oli puolestaan katsomassa mun tanssituntia Astoun kanssa, joten nyt on sieltäkin valokuvia Flickrissä. Tanssitaan aina Soumbediounen rannalla, ja tuotetaan ilmeisesti paljon hupia kaikille ohikulkijoille. Yhdet koululaistytöt innostui kerran tanssimaankin vähän.

Tanssitunnit sujuu siis hyvin, vaikka sabar-rytmit tuottaa vähän hankaluuksia edelleen. Ei olla rumputunneilla soitettu mitään samoja rytmejä kun mitä ollaan tanssittu, pitääkin pyytää, että soitettaisiin, jos se vaikka auttaisi asiaa. Parcellesin tunneissa on ollut vähän taukoa, ensin niiden juhlien takia ja tällä viikolla taas Heidillä on muuta ohjelmaa. Mutta tänään ja huomenna tanssitaan joka tapauksessa Manskun ja Majn kanssa, joten eiköhän siinä ole tarpeeksi tanssia yhdelle viikolle. Ja lauantaina olisi tarkoitus mennä vielä jonnekin ulos, ehkä Youssou Ndouria katsomaan.

18.12.05

Kuvia

Sabaria

Nyt ois flickrissä kuvia viimeöisistä sabar-juhlista ja viime viikonlopun ristiäisistä. Oli muuten ehkä parhaat juhlat ikinä nuo viimeisimmät. Kuvassa keskellä keltaisissa vaatteissa mun sabar-tanssiope Astou Faye, jonka mukana noissa juhlissa olin. Kuvia on melkein 40, flickrissä vaan muutama selkein, kun oli näkojään vähän pimeää, enkä jaksanut enempää photoshopata.

16.12.05

Round here

Edelleen tuntuu jotenkin epätodelliselta se ajatus, että ihan oikeasti on tarkoitus oleskella täällä vielä seitsemän kuukautta. Ennen kaikkea kai sen takia, että täällä on ihan mahdotonta tehdä edes mitään ylimalkaisia suunnitelmia kovin moneksi päiväksi eteenpäin. Hyvä jos seuraavaksi päiväksi on joku suunnitelma. Tiistai kului taas uudella kotiseudulla Derkléssä, kun piti hoitaa vuokraisännän kanssa erinäisiä paperiasioita, ja sen jälkeen odotella, kun puusepät korjasivat kylpyhuoneen ovea ja asensivat ylimääräisen lukon makuuhuoneen oveen. Kahden lukon takana kai on tarpeeksi turvallista, vaikka ei täällä mitenkään kovin vaaralliselta vaikuta. Varsinkin kun talon omistajat asuvat tuossa vieressä, ja heillä on yleensä aina joku kotona.

Kylppärin ovessa oli sellainen vika, että ovi oli vähän liian pieni tai vaihtoehtoisesti ovenkarmit liian leveällä, niin ettei ovi oikein pysynyt kiinni. Mutta nyt siis saa oven kiinni. Vessanpönttöäkin korjattiin jossain välissä, muttei se kyllä edelleenkään toimi niin kuin pitäisi. Välillä pöntön nappi jumittui, mutta se on saatu korjattua. Kerran taas vesisäiliö tulvi yli, mutta nyt se ei yleensä täyty ollenkaan edes silloin kun vettä muuten tulee. Vesikatkotkaan eivät tunnu olevan mitenkään ennustettavissa, paitsi että niitä on joka päivä. Sähkökatkoja ei sen sijaan ole ollut ainakaan pimeään aikaan, päivällä on saattanut olla, mutten ole huomannut.

On muuten aika hämmästyttävää, että taloissa ylipäätään on sähköä, sen verran kaoottiselta vaikutti sähkölaitoksen paikallisessa toimistossa. Talon edessä istui ja seisoi varmaankin 50 ihmistä odottamassa ties mitä (joku vuoronumerosysteemi oli kyllä käytössä), mutta me suunnistettiin talon toiselle puolelle, jossa ei ollut jonossa kovin montaa ihmistä. Reitti kulki jonkinlaisen varastohuoneen läpi, jossa ilmeisesti sijaitsi sähkösopimusten arkisto. Olisi varmaan jollain tietosuojavaltuutetulla huomauttamista asiaan, jos tässä maassa sellainen on… Sieltä sitten sain omaa lomakettani vastaan paperin sähkön tilauksesta ja joskus lähiaikoina kai sitten ilmaantuu tänne joku tyyppi asentamaan sähkömittaria (näin ainakin olin ymmärtävinäni). Tosin onhan täällä sähköä ollut tähänkin asti, ei vaan mitään hajua mitä kautta – ja kenen laskuun – se on tänne tullut.

Alan päätyä siihen, ettei täällä oikein kannata laittaa itse ruokaa. Sunnuntaina kävin torilla ostoksilla, ja totesin, että on täysin mahdotonta ostaa pientä määrää yhtään mitään ruokaa. Ja muutenkin on vähän hassua, kun jokaisella myyjällä on aina vaan yhtä tai paria vihannesta tms. myynnissä, ja pitää sitten kerätä tarvitsemansa asiat kolmelta–neljältä eri myyjältä. Ihan hyvää paikallista ruokaa (siis valmiiksi laitettua) saa kuitenkin suurin piirtein eurolla, joten torilla ostellessa saa helposti kulumaan enemmän, ja sitten pitää vielä itse nähdä ruuan laittamisen vaiva. En tosin ole vielä löytänyt tästä ihan läheltä mitään sopivaa ruokapaikkaa, mutta kaipa niitä on. Pikaruokapaikkoja tuntuu olevan paljon, mutta niistä ei oikein saa muuta kuin hampurilaisia ym. liharuokaa.

Ai niin, syksyisiin Mali-juttuihin viitaten on pakko kertoa, että vuokraisäntä vaimoineen on kotoisin Malista. Vaimon veli, joka asuu alakerrassa, on myös tehnyt kovasti tuttavuutta ja on jo ehtinyt kutsua mut Bamakoon ja vaikka minne muualle. Ihan kiva tyyppi sekin on, samoin kuin nuo talon omistajat, mutta pahasti pelkään, että seuraavaksi alkaa tulla avioliittotarjouksia. Eli tällaista meininkiä taas, eikä se tietysti ole ainoa, vaan eräät vanhat ja vähän uudemmatkin tutut on myös (edelleen) samalla asialla. Hohhoijaa. Opin tätä menoa kyllä tosi hyväksi valehtelijaksi...

Olen vihdoin päässyt vähän kiinni tanssi- ja musajuttuihinkin. Vierailtiin Lähetysseuralla harjoittelua tekevän kirkkomuusikko-Hannan kanssa paikallisessa konservatoriossa (eli Ecole National des Artsin musiikkiosastolla) ja nähtiin siellä vähän kuorolaulun ja teorian opetusta. Se oli aika hupaisaa, kaanon oli kuorolaulajille ihan uusi ja ihmeellinen juttu. Ja neljännen vuoden opiskelijat tekivät I-IV-V-pohjalta soinnutustehtävää. Tosin kouluun voi päästä heti yläasteen jälkeen, ja ilmeisesti ekana vuonna aloitetaan nuottikirjoituksen opettelu, joten tuota ei ehkä voi verrata eurooppalaisiin konservatorioihin. Perinteisten soitinten opetusta voisi mennä katsomaan joskus toiste, kun vaan ehdin...

Pari rumputuntia on jo ollut. Rumpuopettaja on kovin nuori mutta oikein herttainen, puhuu vaan aika huonosti ranskaa. Vaikkei sillä niin väliä, soittaminen on tietysti tärkeämpää, ja täytyy joka tapauksessa alkaa opiskella wolofia*. Ihan hyvin kai se soittaminen on sujunut, vielä kun muistaisin ne kaikki jutut, mitä on harjoiteltu. [*Oli puhetta, että yksi vanha tuttu alkaisi opettaa mulle wolofia. Se tosin on nykyisin vaan viikonloput Dakarissa, mutta ehkä se ei haittaa, muut jutut varmaan on muutenkin arkipäivinä.]

Tanssin osalta yksi viritys on yhden Heidin (sekin Lähetysseuralla töissä) kehitelmää ja tarkoitus on, että yhden täkäläisen ryhmän pari tanssijaa opettaisi meitä ennen omia harjoituksiaan kerran tai kaksi viikossa ja saadaan sitten yrittää siellä niiden treeneissäkin tanssia mukana, sen verran kun kyetään. Keskiviikkona olin ekaa kertaa katsomassa niiden treenejä, Heidi oli ollut jo aiemmin siellä, ja torstaina sitten päästiin itsekin opettelemaan. Ihan hyvältä vaikutti, joskin ryhmä tanssii kai lähinnä Casamancen mandinkojen tansseja, eli menee vähän harrastamisen puolelle tämä, mutta eipä se haittaa.

Toinen tanssiviritys on sitten Pathen kautta, kun kyselin siltä hyvää sabar-tanssien opettajaa. Sillä olikin ehdokas, mutta sain ensin väärän puhelinnumeron ja sitten en meinannut saada Pathea kiinni Ranskasta, että olisin tarkistanut sen, joten yhteyden ottaminen on vähän kestänyt. Pathe on muuten varmaan ihan tarkoituksella valinnut mulle opettajia, jotka ei osaa kovin hyvin ranskaa, tämä tanssiopekin halusi puhua jo puhelimessa wolofia... Ystävällisesti se kyllä puhui sen verran hitaasti ja yksinkertaisesti, että jopa ymmärsin, mitä se sanoi. Sen kanssa sitten pitäisi tanssia toiset kaksi kertaa viikossa, tänään aloitettiin ja oli vähän rankkaa kun vasta eilen illalla viimeksi tanssittiin. Mutta vaikutti hyvälta sekin ope, ja heti huomenna pitäisi mennä sen mukana joihinkin juhliin.

Jos muuten maailmalla tapahtuu jotain huomionarvoista, niin pistäkää mulle viestiä, oon ihan uutispimennossa, kun mulla ei ole telkkaria eikä radiota, enkä jaksa/ehdi netissä lukea uutisia. Pelkässä sähköpostien lukemisessa ja kirjoittamisessa kuluu helposti tunti, enkä jaksa sen pitempään istuksia yhdellä kertaa noissa nettipaikoissa, varsinkin kun koneet ja/tai yhteydet aina tökkii enemmän tai vähemmän ja se alkaa pitemmän päälle ärsyttää... Näköjään on parasta nämä omalla koneella kirjoitetut tekstitkin tallettaa pelkkinä tekstitiedostoina, koska koneilla ei välttämättä ole muita ohjelmia kuin nettiselain ja joku notepad-tyyppinen tekstieditori. Joskus on Word, mutta viimeksikin jouduin vaihtamaan toiselle koneelle, että sain avattua sen lehmäjutun, jonka olin tallettanut rtf:nä.

17.11.05

Just in case I like the dancing

Alekst2As if I wasn't feeling miserable enough because of this flu, I have tortured myself with watching the video recording from the dance workshop last weekend. Watching yourself dance on video seems to feel about as embarrassing as hearing yourself speak or sing on some kind of recording, although I don't understand why. Obviously you hear your own voice differently than other people, but dance shouldn't really look that different on video than in the mirrors, except that you can't look that much in the mirror while you're dancing.

I actually feel a bit sorry for the people who have to listen to my speaking voice a lot, it does sound a lot nicer inside my head... My singing voice doesn't sound that bad, I'm not a good singer, but I find my singing voice basically ok even when heard from "outside". With dancing it's the other way round, I usually (nowadays) dance quite well, but it's just something about my general posture or style of moving that I feel funny about when watching myself on video. It's like I don't really recognize myself on the video, because I have a different image of myself in my head. Strange.