News in English

I noticed I haven't written anything in English for ages, so here are at least a few updates... First of all, I just came back today from the ICTM conference in Vienna, the photos are already in Flickr, but I still need to organize them. I might tell more about that trip later, or maybe add some explanations to the photos, or something, let's see if I ever get to it.

As if I didn't already have enough places to play around at on the internet, you can now find me also in LinkedIn and Facebook. The first one is supposed to be about professional contacts but I really doubt if it can ever be useful in any way. And I don't know about Facebook yet, I quess is just another site where can you post stuff and make links to your friends just for the fun of it. Anyway, you can search for me there if you like such sites...

And finally one more update before going to bed: I won't be able to read my usual e-mail address for the whole weekend due to some program update at the University, so if you feel an urgent need to contact me, use the comment box here or my hotmail-address (if you happen to know what it is), or send me an SMS or whatever.

Looking back

Sorry to keep you waiting... in case someone was actually waiting for my news. Well, anyway, here's something about the four weeks in Dakar...

Dakar was crazier than ever, firstly because of two of the main roads leading into the city being improved (which is nice and all, but do you really have to do the two at the same time?) and because of Tabaski falling on the 31st December. Tabaski being the biggest Muslim holiday of the year, meaning that everything cost more than usual and all roadsides were filled with sheep.

So for the two first weeks we spent hours and hours in buses, car rapides and taxis... and paid way too much for the taxis, of course. And we didn't always get to our dance lessons on time, but neither did our teachers... In any case we did dance quite a lot, besides the dance lessons in several clubs at night. We even ended up on Senegalese tv, just because we happened to go to see Youssou Ndour in Thiossane on New Year's Eve and ended up standing right in front of the stage, which maybe wasn't such a bad place to be, when the place was so full (despite the tripled prize of the tickets). Well, in Thiossane you could really dance, although these girls next to us kept trying. But on Christmas Eve we did dance in the (very hot) Kily, Thione Seck was playing there as usual, and on other nights to Ceddo and Fallou Dieng in Alizé. And to Mbaye Dieye Faye in the new Papayer, which really wasn't my kind of a place, rather something for skinny young people with too much money. And there are such people in Dakar, more than one would imagine.

So, besides dancing and lying on the floor in our huge (and very empty) living room, we did see some sights and even went to the beach on Ngor island once, although it was a bit too cold for that already. But Gorée was beautiful, and there were lots of well fed cats - not like the poor one who came in to our house several times, looking for food I suppose. I had not been on Gorée since 2000, but as I remembered, it really is a different world compared to Dakar, calm and colourful. Even the souvenir sellers are a lot less aggressive than in town. And there are no cars!

Well, after all the holidays the city was a lot more bearable, except that we had some trouble finding places to eat as most of the less expensive restaurants were closed for the week following Tabaski. Lots of shops at the markets were closed, too, but we managed to spend a lot of money shopping anyway. Obviously all the sheep were gone, and the streets seemed consequently a bit empty.

I didn't do much for my research, except going to some sabar parties. And the dance and drum lessons, of course. But I didn't film anything and didn't do the interviews I had planned, so I quess this was more vacation than work, which was the plan, anyway.

Paluu

Olen taas kotona Alppilassa ja mahdollisesti jo lähiaikoina ehdin kirjoittaa jotain tännekin. Matkakuvia siirtyy kovaa vauhtia Flickriin, linkit oikeassa reunassa.

I'm back in Helsinki, but you'll still have to wait a bit for any news from Senegal. Some photos have already been loaded to Flickr (click the links on the right).

Toinen yritys kotiinpaluuksi

Olen siirtänyt itseni Alppilaan, ja suurin osa tavaroistakin on jo kannettu ullakkokomerosta sisälle asuntoon. Kotisivun linkit on myös tarkistettu ja päivitetty. Ja ne Dakarin kuvat sain vihdoin jonkinlaiseen järjestykseen. Eli kannattaa katsoa niitä siellä Flickrissä albumi kerrallaan, jos ei halua selata kaikkia rakeisia tanssikuvia - tai jos haluaa katsella nimenomaan niitä. Kronologian ystävät taas voi katsella kalenterin kautta, linkki on tuossa jossain oikealla puolella. Suurin osa kuvista on ihan kaikkien nähtävillä, mutta kannattaa kuitenkin kirjautua sisään, jos vaikka haluaa kommentoida...

Mitähän muuta uutta on ehtinyt tapahtua, aikaa on tälläkin viikolla kulunut (muuton lisäksi) tanssimiseen ja rummuttamiseen, vaihteeksi vaan burkinafasolaiseen tyyliin. Kotona on kiva olla, silloin kun ehtii. Töitä ei tosin näköjään voikaan aloittaa siitä miellyttävimmästä päästä, koska DVD/VHS-kone joutui korjattavaksi. Vaikka muutenkin pitää kyllä heti maanantaina ryhtyä luonnostelemaan yhtä artikkelia, joten ei taitaisi aika edes riittää videoiden katseluun. Vielä kun tietäisi mitä siihen artikkeliin oikein kirjoittaisi, hmm.

Illalla pitäisi kai jaksaa lähteä afrobileisiin Wäiskiin, kun kaikki muutkin kuulemma menee sinne. Entäs kuka lähtisi Flow-festarille katsomaan Quintessenceä ja Five Corners Quintetiä (su 20.8.)? Ja Stellakin soittaisi 1.9. täällä jossain Helsingissä, sinnekin voisi ehkä mennä... Yritän siis tässä ahkerasti päästä kärryille Helsingin meiningeistä ja maailman tapahtumista ylipäätään. Etäisyys Suomen ja Senegalin välillä tuntuu tällä hetkellä aika pitkältä, muutenkin kuin fyysisesti.

Lisää hämäriä tanssikuvia

Olen ahkeroinut kuvien parissa ja päässyt jo toukokuun loppuun. Kansiojärjestelyjä pitää vielä vähän hioa, että saan ryhmiteltyä kuvat suurin piirtein järkevän kokoisiksi kokoelmiksi. Satunnaisesti olen yrittänyt karsia niitä kaikista epätarkimpia ja rakeisimpia kuvia, mutta sitten taas tulee mieleen, että niissä täytyy olla jotain kiinnostavaa, kun en kerran ole niitä jo aiemmin poistanut kokoelmista. Eri asia sitten näkeekö kukaan muu niissä yhtään mitään kiinnostavaa, tai muistanko edes itse, miksi ne on pitänyt säästää.

Hassua oli katsella Thièsin reissun kuvia, kun ollaan tanssikurssilla treenattu koreografiaa WaFlashin Sincerité-biisiin. Olisihan sille koreografialle ollut käyttöä jo siellä juhlakonsertissa... Video ei ole kai vieläkään ilmestynyt, vaikka jotain huhua moisesta kuulin jo ennen Senegalista lähtöä.

Tanssitreenit siis jatkuvat, ja samalla yritän vähitellen orientoitua ajatukseen, että pitäisi ryhtyä tässä piakkoin taas tuottamaan jotain kirjallista tuotosta kaikesta Senegalissa opitusta. Aika vaikealta tuntuu... Toivon mukaan kaikkea materiaalia läpikäydessä alkaa hahmottua sellaisiakin ajatuksia, jotka saa muotoiltua sanalliseen muotoon ja jopa naamioitua tieteellisiksi. Joku ajatuksentapainen sanallisesta ja ruumiillisesta tietämisestä kävi tässä jonain päivänä tanssitunnilla mielessä, mutta hävisi sitten saman tien.

Kuvatilanne ja tekninen ongelma

Pitää vähän kiirettä näiden kaikkien tanssikurssien sun muun kanssa. Sen verran oon saanut aikaan, että mm. Lac Rosen ja St. Louisin reissujen kuvat on nyt omissa kansioissaan Flickrissä. Ajattelin, etten laita mitään uusia kuvia, ennen kun nuo Senegalin kuvat on kaikki laitettu, vaikka viikonlopun synttärijuhlissa tulikin otettua muutama. Ja onhan niillä tanssitunneillakin räpsitty kuvia.

Kaikki ylimääräinen aika tietokoneen ääressä on siis kulunut kuvien parissa. Sain kyllä synttärilahjaksi Bluetooth-tikun, jolla se (uusi hieno) puhelin pitäisi saada juttelemaan tietokoneen kanssa, mutten oikein jaksanut taistella sen kanssa. Puhelin ja kone kyllä jo tiedostavat toistensa olemassaolon, mutteivät oikein kommunikoi keskenään. Jos joku ymmärtää tollasista härpäkkeistä jotain, niin saa tulla säätämään...

Teknologian ihmemaassa

Ostin eilen - uuden matkakortin lisäksi - uuden kännykän sekä webkameran. Kännykkä oli tietysti liian kallis, mutta onhan siinä kamera ja mp3-soitin ja mitä kaikkea hienoa. Vielä kun sitä oppisi käyttämään. Tosin puhelimen hankinnan johdosta ilmeni, että pitänee pian ostaa uusi tietokonekin, kun tässä ei ole edes infrapunalinkkiä (tai mikä se nyt onkaan). Tai ehkä en vaan ole sitä vielä löytänyt. Jotenkin pitäisi saada puhelin ja tietokone kommunikoimaan keskenään, että siitä mp3-soittimesta olisi jotain iloa.

Webkamera taas oli harvinaisen helppo tapaus, ja nyt onkin jo kahteen kertaan soiteltu kuvan kanssa Senegaliin. Tosin dakarilaisen nettikahvilan webkamera ei toiminut ihan yhtä moitteettomasti kuin tuo oma ostos, vaan sitä piti käynnistellä vähän väliä uudestaan. Jännää on tietysti tuo kuvan kanssa puheleminen, ja netissä kuluu taas entistäkin enemmän aikaa... Valokuviakin olen nimittäin lataillut ahkerasti Flickriin ja samalla yrittänyt valita, mitä niistä pitäisi teettää ihan oikeiksi valokuviksi. Helmikuun puolivälissä ollaan nyt menossa.

Eli Senegal-tunnelmissa oon jossain määrin edelleen, varsinkin kun Astoukin majailee täällä meillä ja jaksaa puhua wolofia, vaikken aina ihan kaikkea ymmärräkään. Oli kuulemma käsketty puhumaan mulle pelkkää wolofia, etten heti unohda... Tanssikursseja on nyt muutama suunnitteilla, niin kuin arvata saattaa, joten puuhaa riittää niidenkin järjestelyissä.

Mitään suurta paluushokkia ei kyllä ole vielä ilmaantunut, eikä edes ole (vielä?) erityisen ikävä Senegaliin. Noin vaihteeksi on oikein hauska mm. puuhailla kaikessa rauhassa netissä. Ja kävellä kadulla ilman, että koko ajan joku kerjää rahaa tai haluaa myydä jotain tai muuten vaan huutelee perään. Ja käydä ostoksilla kaupoissa, joissa saa vapaasti hiplata kaikkea vähänkään kiinnostavaa ja olla juttelematta myyjien kanssa yhtään mitään, jos ei huvita.

Ilma tuntuu kyllä täällä aika viileältä, taisin juuri missata ne monien mainostamat helteet. Sukkia en ollut älynnyt pakata kesävaatekassiin, jonka hain oman asunnon ullakkokomerosta. Mitenköhän ei tullut mieleen, että sellaisia saattaisi tarvita heinäkuussa?

Matkalaukut

Kuten kuvasta näkyy, olen palannut Helsinkiin. Matkalaukku painoi 25 kiloa, mutta sitten oli vielä toinen vaatekassi ja 10 vuohennahkaa, yhteensä 38 kiloa matkatavaraa... Ne toiset 44 kiloa ovat ilmeisesti tänään saapuneet Suomeen, saan ne maanantaina, jos tullimiehet suostuvat ne mulle antamaan.

Aloitan kohta Flickrissä uusintakierroksen Senegalin valokuvista, eli ennennäkemättömiä kuvia on luvassa. Ja ne kaikki vanhatkin isompiresoluutioisina versioina ja ehkäpä oikein "kansioihin" järjestettynä. Jos jotain uusia ajatuksia ilmaantuu päähän, niin yritän kirjoittaa niitä tänne. Tällä hetkellä mietin vaan, minne ihmeeseen mun matkakortti on voinut kadota.

Out of the confusion

Flickrin kuvia seuraamalla on voinut todeta, että olen hiljaisuudesta huolimatta edelleen elossa ja suurin piirtein hyvinvoiva (taas olen onnistunut hankkimaan itselleni nuhan, helteestä huolimatta). Jotkut onnekkaat ovat saaneet sähköpostiakin. Mutta tässä nyt vihdoin uusimpia kuulumisia tiivistettynä:

Kuun vaihteessa tänne Dakariin saapui Rämpsäkät esittämään suomalaista kansanmusiikkia Afrikakeur-festarille ja sen jälkeen ihmettelemään Senegalin meininkejä reiluksi viikoksi. Festariyleisö oli kovin innoissaan bändistä, ja parille vanhemmalle herralle yritin parhaani mukaan selostaa, mikä ihmeen soitin se kantele oikein onkaan. Noiden muusikkotyttöjen seurassa siis kului runsaasti aikaa, mutta hauskaakin oli tietysti.

Muutenkin kesäkuun alkupuolella oli harvinaisen paljon kaikenlaisia juhlia sun muita tapahtumia. Tuli käytyä jopa Fatickissa asti tanssimassa sabaria, kun rumpuope Dupinin (nimeä ei kirjoitetakaan Dupain, vaikka siitä aina kaikenlaisia leipä-vitsejä väännetään) joku sukulainen piti siellä ristiäiset, joissa sitten roikuin rumpalien mukana. Ja pitänee mainita myös poikaystävän synttärit 10. päivä lauantaina. Nekään ei olleet ihan pienimuotoiset juhlat, ensin tanssittiin sabaria ja sitten vielä kaikkea muuta. Bileet jatkuivat kuulemma seitsemään asti aamulla, itse poistuin jo neljän jälkeen paikalta.

Viime viikko menikin sitten enimmäkseen kaikista konserteista, juhlista, matkustelusta ja muusta hässäkästä toipuessa. Normaalien tanssi- ja rumputuntien lisäksi tietenkin – niitä siis jatkan edelleen, ja tällä viikolla olen vihdoin yrittänyt ryhdistäytyä myös kaiken muun tutkimukseen liittyvän suhteen. Tai olihan sunnuntaina vielä yhden kaverin häät, joissa vierailin lyhyesti enkä edes ottanut kuvia, mutta niitä löytyy taiteilija-Mbayen blogista.

Ai niin, sitten olisi tulossa myös tällaiset pienimuotoiset läksiäisjuhlat perjantaina 7. heinäkuuta, ne on samalla noiden HLM3:n rumpalien "syntymäpäiväjuhlat". Niihin ollaan tässä viime päivät väsätty mainoksia ja teetetty kutsukortteja ja ties mitä kaikkea, vielä pitäisi teettää uudet juhlavaatteet... En kyllä edelleenkään aio hankkia sellaista kimaltelevaa kermakakkua itselleni - rajansa kaikella, rumat ne vaatteilla koreilee jne.

1er anniversaire
du groupe Mama Africa junior
en collaboration avec Elina



Yirim, Dupin, Bibi, Alioune & Elina
vous invite a leur grande spectacle
qu’ils organisent
le 7 juillet 2006 aux HLM 3
pres de la boulangerie Baye Gaïndé

Tanssin päivä

... on täällä jokseenkin joka päivä, mutta lauantaina oli oikein kansainvälinen sellainen ja mentiin sitten tanssiopen kanssa yhdessä katsomaan tanssiesityksiä kulttuurikeskus Blaise Senghoriin. Sen jälkeen olenkin sitten roikkunut rumpuopen mukana kaikenlaisissa juhlissa, ja olo on ollut kuin joukkuemaskotilla rumpalipoikien seurassa.

En oikein saa tänne tekstiä aikaiseksi, joten katselkaa taas kuvia, Flickrissä on taas uusia. Ja mut saattaa muuten löytää jatkossa myös messengeristä, koska Skypeä ei tunnu olevaan läheskään kaikissa nettipaikoissa.

Parempia aikoja odotellessa

Aloitetaan nyt vaikka näillä terveysuutisilla. Selkä on edelleen kipeä, viime viikonloppuna en pystynyt oikein edes kävelemään, kun kipu säteili jalkoihin asti. Keskiviikkona sitten soitin osteopaatille, joka vakuutteli, että se on ihan normaalia ja viikonloppuun mennessä alkaa tuntua paremmalta. Ehkä jo tuntuukin hitusen paremmalta, mutta vaikea sanoa, johtuuko se siitä osteopaatin käsittelystä vai särkylääkkeistä ja tukivyöstä (joka saa kyllä olon tuntumaan vieläkin tyhmemmältä ja sairaammalta mutta tuntuu vähän auttavan selkäkipuun) vai jostain ihan muusta. Kamera-assistentin lisäksi mulla olisi näköjään käyttöä jonkinlaiselle fysioterapeutille tai vastaavalle.

Viime viikon lopulla elämää vaikeutti lisäksi se, että vettä tuli vain öisin. Tiistaista lähtien puolestaan on sähköt olleet enimmäkseen poikki, mutta jonkinlaisena lohdutuksena vesilaitoksella on ryhdistäydytty niin, että vettä on tullut myös päiväsaikaan. Hyvä tietysti selän kannalta, ettei ole tarvinut nostella vesiämpäreitä muutamaan päivään. Tänne voisi lähettää sieltä Suomesta vähän tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleita, sähköongelmat kuulemma johtuvat siitä, että maasta alkaa öljy olla lopussa ja kaikki sähkö tuotetaan täällä öljyllä. (Jos joku tietää asiasta tarkemmin, kommenteissa voi kertoa, olen täysin huhupuheiden varassa, kun en ole viitsinyt hankkia paristoja radioon.) Postin kulussakin tuntuu olevan ongelmia, olen nimittäin jo kuukauden verran odotellut kahta kirjettä sieltä Suomesta.

Tutkimus ei ole (taaskaan) pahemmin edistynyt, mitä nyt viime lauantaina vähän kuvasin yksissä sabar-juhlissa. Tarkoitus on ollut lähteä Mbouriin tädin luo kylään ja sikäläisiä musiikki- ja tanssimeininkejä ihmettelemään, mutta selän takia ei tuo autossa istuminen oikein ole houkutellut. [Lisätty pari pätkää noista lauantain kuvauksista:]





Keskiviikkona käytiin katsomassa Omar Peneä, jonka konsertti oli sopivasti wolofin kurssin jälkeen Ranskan kulttuurikeskuksessa. Ei jouduttu edes maksamaan pääsylippua, kun oltiin jo valmiiksi sisällä. Muistaakseni Omar Pene esiintyi myös ensimmäisessä konsertissa, jonka täällä Dakarissa näin silloin vuonna 2000, tosin sillon en tiennyt koko tyypistä mitään, eikä konsertistakaan kyllä ole jäänyt paljoa mieleen. Eikä Pene oikeastaan edelleenkään kuulu suosikkeihin, vaikka uusi, akustinen Myamba-levy kuulostaa aika kivalta.

Omar Penehän on yksi näistä kolmesta suuresta senegalilaislaulajasta, jotka aloitti uransa silloin joskus 1970-luvulla ja jotka edelleen esiintyvät (ne kaksi muuta on Youssou Ndour ja Thione Seck). Peneä pidetään näistä eniten "katu-uskottavana", mutta ei oikein tunnu saavan aikaan sellaisia tarttuvia hittibiisejä kuin Youssou Ndour. Eikä musta ole kyllä laulajanakaan läheskään yhtä taitava, siis noin ihan äänenkäytöltään. Ymmärtääkseni Penen sanoitukset ovat jotenkin vakuuttavampia, mutta wolofin opinnot eivät ole vielä ihan niin pitkällä, että pystyisin itse ottamaan asiaan kantaa. Joka tapauksessa konsertti oli oikein miellyttävä, bändi soitti hyvin (niin kuin täkäläiset bändit yleensäkin) ja viihteestä huolehti innokas tanssijapoika lavan edessä.

Eilen oli sitten vaihteeksi vähän djembe-musiikkia, kun joku Dupainin kaveri piti kotipihallaan Medinassa juhlat kahdelle (ranskalaiselle?) oppilaalleen, jotka olivat lähdössä pois Senegalista. Sieltäkin on muutama kuva Flickrissä. Musiikin lisäksi ohjelmassa oli jonglöörausta ja jonkinlainen teatteripätkä, josta en oikein tajunnut mitään, mutta hauskaa tuntui esittäjillä itsellään olevan. Ja olihan siellä muutama kohtuullisen hyvä tanssijakin paikalla.

Viikonloppu näyttää aika hiljaiselta, kun puoli Senegalia on matkustanut Toubaan tapaamaan marabout’itaan (täkäläisten muslimien uskonnollisia johtajia – googlaa "magal" ja "Touba" niin luulisi löytyvän jotain tietoa, lisään linkin jos itse jaksan kaivella ja löydän jonkun sopivan). Välillä sää oli jo sen verran lämmin, että suunnitelmissa on ollut auringonottoa rannalla, mutta tänään tuntuu olevan taas niin tuulista, että tuskin missään rannalla tarkenee huomennakaan.

Lupaan (taas kerran) ruveta joogaamaan heti kun selkä vaan on siinä kunnossa, että se on mahdollista. Ja yritän etsiä itselleni vanhempaa ja viisaampaa seuraa, jos seura tekisi kaltaisekseen...

Talk less...

Edelleenkään en oikein keksi mitään kirjoittamista, vaikka onkin tullut tehtyä vaikka mitä. Flickrissä on runsaasti kuvia viimeisen viikon tapahtumista: maanantaina juhlittiin saksalaisen Kerstinin synttäreitä koran ja taman säestäminä, tiistaina tanssittiin mbalaxia ja sabaria Alizé-klubilla, torstaina matkustettiin Lac Roselle ja eilen käytiin taas Alizéessa katsomassa Ceddoa. (Tuijako se kyseli joskus Ceddo-kuvia, joten otin muutaman...)

Töiden tekeminen sujuu vähän huonosti, olen taas käynyt tapaamassa ihmisiä ja soitellut puhelimella, mutta mikään ei oikein tunnu edistyvän. Tanssiminen ja soittaminen sentään sujuu paremmin, ja muutenkin on enimmäkseen mukavaa.

Ai niin, se piti kertoa, että kun kävin Dakarin megakokoisessa Score-marketissa ostoksilla, siellä soi Rasmus, siis the Rasmus... Oisko Suomi nyt sitten siellä maailmankartalla, vaikkei täällä kyllä juuri kukaan tiedä missä se sellanen "Firland" oikein on. Joku jo sekoitti Thaimaaseenkin...

Kukkakeppejä ja kermakakkuja

Olipa aika vauhdikas viikonloppu eli ei ihan vielä onnistunut paluu arkeen. Vaikka toisaalta, onhan sabar-juhlien seuraaminen nimenomaan sitä työtä, mitä oon tänne tullut tekemään. Ja videokameran pitely kyllä alkoikin välillä käydä työstä... Perjantain juhlissa kävi vaan vähän tyhmästi, kun viallisen kasetin takia jäi juhlien loppu kokonaan kuvaamatta. Otin sitten kyllä vielä valokuvia ja pari tosi lyhyttä videopätkääkin muistikortille. Flickrissä on siis taas kuvia katseltavaksi, linkit sinne tuolla oikeassa reunassa. Videon saaminen nettiin tuottaa näköjään niin paljon ongelmia, etten taida edes yrittää enää, vaikka nuo uusimmat olisikin jo valmiiksi mpeg-tiedostoina. [Nyt on vihdoin lisätty videot tännekin...]

Niin, perjantaina oli HLM3:ssa Mama African poikien järjestämät sabar-juhlat, jotka oli (tälläkin kerralla) varsin massiiviset, kaikenlaisia vierailevia tähtiä ja tietysti tanssia. Sabar-bändiä johti Yatma Thiam, joka tietysti soitti tamaakin sitten vähän myöhemmin, paha vaan, että sitä en sitten enää saanut videolle. Sabarin (ja taman) lisäksi kuultiin myös vähän tabalaa ja djembeä, tosin djembe-bändin aloittaessa suurin osa ihmisistä alkoivat tehdä lähtöä pois, mutta jäi sinne vielä joitain innokkaita tanssimaan. Lauantaina oli sitten toiset samantapaiset juhlat Parcellesissa, sielläkin oli Yatman bändi soittamassa, ja sen lisäksi muutama muu rumpubändi, joten esiintyjät vaihtui aika tiuhaan tahtiin.





[Tuija toivoi jotain sabarin perusteet tyyppistä kirjoitussarjaa, ja vähän lupailin, että ehkä joskus voisin sellaista kirjottaa tonne Afrotanssi.netin puolelle, mutta saa nyt sitten nähdä, saanko sellaista aikaan. Ja kun sanallinen selittäminen saa helposti kaiken kuulostamaan niin kuivalta, niin pitäisi oikeastaan saada sitä videota liitteeksi...]

Mitäpä noistä juhlista kertoisi, aika huikeaa menoa oli, paljon hyviä tanssijoita molemmissa. Ja tietysti taas aivan käsittämättömiä asuja ihmisillä, pukeutuminen menee täällä kyllä välillä niin pahasti yli, ettei tiedä, mitä kaikesta kimalluksesta ja hörhelöistä oikein pitäisi ajatella. Sama linja tietysti myös meikeissä ja hajusteissa... Jos sattuu omistamaan kymmentä eri parfyymiä, niin ainakin viittä täytyy tietysti laittaa juhliin lähtiessä. Itsensä tunteekin aina kovin vaatimattomaksi, vaikka kuinka olisi omasta mielestään laittautunut juhlia varten. En kyllä näissä viikonlopun riennoissa jaksanut pitää edes niitä uusia hienoja kenkiä, kun on vielä ollut aika viileääkin. Pidän nykyisin keskellä päivääkin usein pitkähihaisia paitoja ja yöllä on tietysti kylmempää.

Sabar-juhlat samoin kuin klubikeikat alkaa yleensä myöhään eli vasta puolenyön jälkeen (vaikka käytetäänkin ranskaksi nimitystä soirée). Perjantaina sabar-bändi kyllä aloitteli jo joskus yhdentoista maissa, mutta juhlat taisi käynnistyä varsinaisesti vasta joskus yhden aikoihin. Lauantain juhlat taas oli jo käynnissä siinä vaiheessa kun päästiin perille joskus vähän ennen kahta. Sieltä sitten jatkettiin vielä katsomaan Ceddoa – sinnekin siis pääsin vihdoin – joskin oli ehkä vähän hölmöä mennä klubille enää puoli neljän maissa, kun keikasta oli jäljellä vajaa tunti. Mutta mikäs siinä, sielläkin oli hauskaa. Pitää kyllä mennä vielä uudestaan (ajoissa) Ceddoa kuuntelemaan, onhan tässä vielä aikaa... Jos Suomessa kotiintuloaika bileistä suhteutui Hesarin tuloon, niin täällä mittari tuntuu olevan aamun ensimmäinen rukouskutsu, joka kuuluu suunnilleen viideltä. Eli niillä main on tullut käytyä nukkumaan.

Sunnuntaina tapasin vielä Meissan (senegalilainen laulaja, joka asui pitkään Suomessa, ja aiemmin mainitun Mame Abdoun isoveli) ja vierailin sedän luona, jossa surffailin netissä ja tajusin, että Suomessa oli juuri presidentinvaalit, tai siis se ensimmäinen kierros. Täytyy kyllä saada hankittua radio, että kuulen jostain jotain uutisia, vaikken kyllä ole kovin varma, saanko ranskankielisistä radiouutisista kovin hyvin selvää, mutta jos nyt edes tärkeimmistä maailman tapahtumista pysyisi jotenkuten kärryillä. Jossain välissä olen myös ehtinyt pestä pyykkiä ja siivota. Lakanoiden peseminen käsin on muuten vähän rankkaa puuhaa.

[Otsikko on niin sisäpiirijuttua, ettei pidä huolestua, jos ei ymmärrä, mitä sillä on tekemistä tämän kaiken kanssa. Valokuvista ehkä voi tehdä omia johtopäätelmiä.]

Kuvia

Nyt ois flickrissä kuvia viimeöisistä sabar-juhlista ja viime viikonlopun ristiäisistä. Oli muuten ehkä parhaat juhlat ikinä nuo viimeisimmät. Kuvassa keskellä keltaisissa vaatteissa mun sabar-tanssiope Astou Faye, jonka mukana noissa juhlissa olin. Kuvia on melkein 40, flickrissä vaan muutama selkein, kun oli näkojään vähän pimeää, enkä jaksanut enempää photoshopata.

Lähtövilkutukset / Waving goodbye

Kohta 12 tuntia lähtöön eikä ole paljoa sanottavaa. Viime päivät olen nukkunut liian vähän ja puhunut liian paljon liian nopeasti. Tietysti myös pakannut ja kantanut laatikoita ullakolle. Kahteen kertaan pakatut matkatavarat painaa edelleenkin liian paljon. Päässä ei soi otsikoksi sopivia lauluja, eikä kyllä mitään muutakaan.

I'll be leaving Helsinki in about 12 hours. I most probably won't miss the freezing wind and rain here, other things maybe. I'll let you know about where I'm staying etc. as soon as I know myself. In any case I'll be checking my usual e-mail address at least once a week or so.

My photos from the something-like-a-going-away-party-thing last Saturday: [1] [2] [3] [4].

[Lisäys 12 tuntia myöhemmin: Haluaisin osata lähteä samalla tavalla kuin Nuuskamuikkunen, mutta ei taida onnistua...]

England

Tässä se lupailtu matkakertomus, tai yritys sellaiseksi - edelleenkään en ole ehtinyt nukkumaan univelkoja pois.

Lontoo

Kuten aiemmin jo tuli todettua, Lontoossa oli mukavan leppoisa meininki. Ehkä joka paikassa olisi ollut enemmän tunkua ilman pommi-iskuja, enpä tiedä, kun en ole aiemmin käynyt Englannissa. Reippaana matkailijana kiersin lähes kaikki mahdolliset nähtävyydet kolmessa päivässä, ja melkein kaikesta muistin myös ottaa kuvia - flickrin valokuvakansiosta voi seurata turistikierrosta. Aloitin tietenkin tärkeimmästä eli toreilta, josta ei tosin (onneksi) tarttunut kovin paljoa ostoksia mukaan. Rajastanilainen paksu puuvillahuivi kyllä tuli ihan tarpeeseen, sen verran optimistinen olin ollut sään suhteen pakatessa... Lontoossa säätila oli jokseenkin sellainen kuin aina puhutaan eli melkein joka päivä satoi, mutta hetkittäin paistoi aurinkokin, vikana päivänä eli tiistaina jopa melkein koko päivän. Mistä johtuen en suoriutunut sisälle National Galleryyn, vaan jäin Trafalgar Squarelle katselemaan puluja.

Muutenkin jäi museoiden kiertäminen aika vähälle, taisin saada niistä yliannostuksen viime kesänä Pariisissa, jossa kyllä kiersin museoita oikein urakalla. British Museumissa oli aivan samanlaisia mesopotamialaisia ja egyptiläisiä kiviveistoksia kuin Louvressa, kovin ovat olleet ahkeria taiteilijoita. Ja edelleen ihmettelen, miksi - ja miten - kukaan on jaksanut raahata järjettömän kokoisia kivikasoja toiselle puolelle maailmaa. Onhan se tietysti kätevää, ettei tarvitse matkustaa Egyptiin niitä katsomaan, vaikka toisaalta voisi olla ihan kiva matkustaa Egyptiin. No, British Museum tuntui joka tapauksessa vähän tylsältä paikalta, ainoa oikeasti innostava juttu olivat mosambikilaisten taiteilijoiden käytetyistä aseista tekemät taideteokset ([1] & [2]).

Lontoossa näin pitkästä aikaa serkkuja, Anitan tosin vain maanantai-iltana, Mamen muutamaan kertaan. Maanantai-iltana jouduttiin tuntemattoman (ilmeisesti amerikkalaisen) taiteilijan ikuistamiksi, kun istuttiin höpisemässä baarissa, jonka nimeä en muista. Istuskelu olikin varsin mukavaa, kun päivän turistikierrosten jäljiltä sattui vähän jalkoihin. Eikä edes ihan vähän, vaikka bussilla ja metrollakin yritin aina välillä ajella. Täytyy kai myöntää, että nähtävyyksien lisäksi piti kiertää alennusmyyntejä, joista ei tosin löytynyt oikein mitään. Lontoon kohokohtiin kuuluivat myös erilaiset aasialaiset ravintolat ja hipahtavat kasvisravintolat. Ainakaan ne joissa kävin eivät olleet edes kovin kalliita, vaikka muuten hintataso on Englannissa aika korkea, ei taida Helsingistä saada yhtä hyvää ruokaa samaan hintaan.

Sheffield

Keskiviikkoaamuna matkustin sitten junalla Sheffieldiin ICTM:n maailmankonferenssiin, joka oli aika massiivinen tapahtuma, mutta konferenssin kokoon nähden tunnelma oli rento, kuten valokuvistakin kai näkyy. Turistikierroksille ei Sheffieldissä jäänyt paljoa aikaa, kun esitelmiä oli suurin piirtein yhdeksästä kuuteen, ja yleensä illaksikin oli vielä ohjelmaa: elokuvia, musiikkia ja tanssia, näitä jälkimmäisiä sekä esitysten muodossa että vapaamuotoisemmin. Eipä Sheffieldissä sinänsä niin paljon nähtävää ollutkaan, sellainen rauhallinen pikkukaupunki - Englannin neljänneksi suurin kaupunki! Sunnuntaina kiertelin siis keskustassa, samaan aikaan kun toiset samoilivat nummilla ja tutustuivat Chatsworthin kartanoon. Kaipa ne nummet olisi pitänyt nähdä, mutta sitten olisi jäänyt Sheffield kiertämättä, konferenssipaikka oli sen verran kaukana keskustasta kuitenkin. Sain sentään kanervanoksan tuliaisiksi.

Ohjelmaa tosiaan riitti, viimeistään tokan päivän jälkeen oli "muistikortti täynnä" (tää on musta hyvä, kuulin joskus ennen Englantiin lähtöä). Kendran ottaman ruokailukuvan otsikko kertoo olotilasta osuvasti, hereillä pysymisessä oli haastetta kerrakseen. Muutama ihan kiinnostavakin sessio oli pakko jättää väliin, kun ei vaan jaksanut enää. Ja kun piti aina iltaisin valvoa... Kendraa oli tietysti kiva nähdä, todettiin että ollaan viime vuosina nähty aika säännöllisesti kerran vuodessa. Samaan malliin olisi tarkoitus jatkaa. Viime kesän Ethnochoreology-ryhmän symposiumista oli aika monta vanhaa tuttua paikalla, ja tietysti muutama uusikin tuttavuus tuli hankittua. En tiedä kuinka hyödyllinen tuo konferenssi oli tutkimusta ajatellen, afrikkalaisen musiikin ja tanssin tutkijoita oli paikalla tosi vähän, oma esitelmä sai kyllä jonkin verran kiitoksia. Hassuja tapahtumia nuo konferenssit ylipäätään, kaikki valmistelee esityksiään viimeisen päälle ja stressaa, vaikka kaikki oikeasti olennainen tapahtuu virallisen ohjelman ulkopuolella.

Lisäksi täytynee todeta, junat kulkivat aikataulujen mukaan eikä lentokentillä ollut jonoa. Ja minä tietysti olin aina ihan liian ajoissa paikalla, kun muut olivat vakuuttaneet, että pitää varata aikaa ylimääräisten turvatarkastusten takia. Eihän tällaisen vaalean naishenkilön laukkuja kukaan viitsi kaivella, hyvä jos passia vilkaisivat.

Short version in english

See my photos from London and Sheffield, the things I saw on the trip can be seen there, and on Kendra's photos from the ICTM world conference. London was great, saw my two cousins there for the first time in three years or so, and the conference quite interesting but very tiring. I still need to catch up on sleep...

Kosketeltavaa

Kävin tänään Tampereella allekirjoittamassa tutkimusprojektin papereita. Mut on nyt sitten virallisesti nimitetty tutkijaksi projektiin Menneet ja nykyiset tanssikäytännöt ajalle 1.8.2005-30.4.2007. En edelleenkään oikein tunnista tuota suomenkielistä versiota projektin nimestä, kun kaikki hakupaperit tehtiin englanniksi.

Tampereelta palattua eteisen lattialla odotti kirjekuori efotosta, jossa oli juhannuksena netin kautta teetettäväksi (printattavaksi) lähetetyt digikuvat. On siinä vaan oma fiiliksensä, että saa pidellä niitä kuvia ihan kädessä tai selata albumissa eikä vaan katsella ruudulta, vaikka digikuvissa onkin omat hyvät puolensa, kuten erityisesti se että kaukanakin asuvat kaverit voivat niitä netin kautta katsella. Itselle muistutuksena, että sisätiloissa otetuissa kuvissa 960 x 1280 pikselin tarkkuus ei näytä riittävän (paperikuvan huomaa heti digikuvaksi), ulkona otetuissa kuvissa jopa 768 x 1024 pikseliä näyttää olevan ok. Saakohan muuten jostain 10 x 13 cm:n kuville sopivia fläppialbumeita?

Vähän sama juttu musiikin kanssa. Onhan iPod ja muut vastaavat tekniset ihmetykset varmasti tosi käteviä, kun kaiken lempimusiikkinsa saa samassa rasiassa vaikka matkalle mukaan. (Todennäköisesti vielä sellaisen ihmerasian hankin, mutta toistaiseksi minidiscit saa kyllä riittää.) Haluan kuitenkin hankkia musiikkini jossain käsinkosketeltavassa muodossa enkä pelkkinä bitteinä johtoa pitkin. Olen kai sitten pohjimmiltani niin fyysis-konkreettis- visuaalinen(?) ihminen, että tarvitsen jotain kosketeltavaa ja katseltavaa bittien ja ääniaaltojen (=musiikin?) "ympärille". Lp-levyistä luopuminenkin teki vähän tiukkaa... Tällä hetkellä en tosin omista lp-soitinta, mutta eipä niitä 1980-luvun suosikkeja kai kovin usein tulisi kuunneltua muutenkaan. (Voisi kyllä harkita soittimen hankkimista nyt kun muutenkin on tarkoitus hankkia uudet stereot, riippuu vähän, kuinka paljon muut palaset maksavat.)

Maailmanparannuspäivänä sympatisoin afrikkalaisten ihmisten lisäksi myös suomalaisia eläimiä ja Animaliaa, jonka toimisto sattuu sijaitsemaan tuossa naapurissa. Opiskelutoveri näyttää olevan kovin aikaasaava (kuten aina) ja tekevän enemmän kuin vain sympatisoivan.

So Fresh, So Clean

For the last few days I've mostly been washing or cleaning something, clothes and windows mostly. Yesterday I was back in Joensuu, probably for the last time (for now at least), just for the day to take care of some things at work. I was planning to take some more photos there, but I didn't because it was so cloudy and rainy. But here's one of where I'm sitting at the moment:

Today I went to get some books from the library of the Theatre Academy and to get the keys for my room at the university (that I'll be sharing with Merja), and ended up spending most of the day in the city. Among other things I wanted to buy some CDs to get some new music to listen to. And I did, just not the ones I had been thinking about (The Roots & Sting), but these four, all of them were on sale:

• The Five Corners Quintet: Chasin' the Jazz Gone By (2005)
• Daniel Lanois: Shine (2003)
• OutKast: Stankonia (2000)
• Tom Waits: Bone Machine (1992)

A funny selection, all of them are so different from the rest. Although Tom Waits and Daniel Lanois are actually on the same record label these days. Daniel Lanois sounds the same as he used to when I listened to his songs the last time, must have been like ten years ago (I feel so old!), but there are more intrumentals. Maybe I should dig out the old ones, I have them somewhere on cassette, I like his sound, but the songs on this album don't seem very memorable. Bone Machine was also a favourite of mine back then, I thought it would be nice to have it on CD. It still sounds good and it's still almost impossible to know what's supposed to be serious and what ironic.

The Five Corners Quintet album (yes they are from Finland) might become the album of the summer for me, seems like something nice to have playing in the background when the sun is shining but also worth listening to more carefully. Or that's the first impression. Except for the track This could be the start of something (an old song by Steve Allen), the vocals by Mark Murphy on that one remind me too much of Frank Sinatra, very annoying. Apart from that it the album sounds kind of traditional (jazzy) and very trendy at the same time.

And OutKast, well, there are the hit songs + Humble Mumble with Erykah Badu. The rest isn't that interesting really.

Joensuu - Helsinki - Joensuu

Jostain kumman syystä kirjoittelen kuulumisista enimmäkseen palattuani Helsingistä Joensuuhun, mistähän johtuisi... Tässä siis Helsingin reissun pikakelausta: Lauantai ja sunnuntai kuluivat Maailma kylässä -festarilla Kaisaniemessä, ja siellä tietysti tuli nähtyä myös suhteellisen paljon tuttuja. Tämän viestin lopussa on linkkejä kuviin. Myös tuolla festarin sivuilla on joitain kuvia, ja Tuijakin oli taas kuvannut varsin ahkerasti. Musiikillisesti festari ei ollut kovin kiinnostava tällä kertaa, senegalilainen Bogostyle oli suorastaan pettymys. Tai eipä niissäkään mitään vikaa ollut, mutta vastaavia räppibändejä on maailmassa ihan riittämiin. Ilmankos en ollut bändistä kuullut aiemmin. Mutta olihan siellä ihan hienojakin esityksiä, ei sen puoleen, hyvältä kuulostivat ainakin Kimmo Pohjonen ja espanjalainen Cheb Balowski. No, tärkeintä kai oli muutenkin tapahtuman sosiaalinen ulottuvuus - ja ruoka (intialaista ja falafelia). Lisäksi alkoi tuntua edes vähän kesäiseltä, koska onnistuin polttamaan naamani ja käsivarteni lauantaina. Sunnuntaina sitten saikin taas palella. Maanantai ja tiistai jatkuivat sosiaalisissa merkeissä, välillä tuli melkein kiire juostessa tapaamisesta toiseen. Mutta jossain välissä onnistuin kuitenkin ostamaan itselleni sängyn ja hakemaan uuden asunnon avaimet ensiseltä omistajalta. Keskiviikkona pääsin sitten mittailemaan asuntoa. Sisustussuunnitelma alkaakin olla jo valmis... mutta vielä kolme viikkoa muuttoon.

And the same (or something similar) in English, just in case, I have no idea who reads these things, except for two people who have told me they do. So, I just came back from Helsinki, where my life seems to be located already, although I will still be here in Joensuu for the next three weeks. I spent saturday and sunday at the World Village Festival and met quite a lot of friends there (as I expected and hoped I would). Below are the links to my photos. There are some photos also on the festival website, and Tuija has taken quite a few as well. Musically the festival wasn't that interesting this time, the Senegalese band Bogostyle was actually a disappointment. They were ok really, but there must be thousands of similar rap bands in the world. No wonder that I had never heard from them before. There were some nice performances also, at least Kimmo Pohjonen and the Spanish band Cheb Balowski sounded good. Anyway, the most important thing for me was the social part of the whole event - and the food (Indian & falafel). And it started to feel like summer after getting my face and arms burned in the sun on saturday. Well, on sunday it was freezing again. On monday and tuesday I met more friends and bought a new bed for the new appartment in Helsinki. And got the keys from the previous owner, so that on wednesday I got to go and admire my new home. I'm looking forward to moving.

Links to photos of friends at the festival: (Saturday) Sanni & Merja & Reetta, almost-relative Leena with her dog, (Sunday) Sanni with her little daughter, Mika & Hanna-Mari, Lissu & Aleksi and my sister Ilona with others watching Maryam Mursal. You can see me on Merja's photos: [1] [2] [3] [4].

Tanssien sateessa?

Kansainvälisen tanssin päivän kunniaksi kai voisi kirjoittaa jotain kaunista ja tanssiaiheista. Tänä iltana on tanssiopiston kevätnäytös tai oikeastaan ensimmäinen kahdesta, toinen on huomenna. Olen mukana flamencoesityksessä eikä jostain syystä jännitä ollenkaan, kummallista. Vähän harmi tietysti on, ettei taaskaan saatu afroesitystä aikaan näytökseen. Ryhmä oli pieni muutenkin ja noin puolet eivät missään nimessä halunneet esiintyä, joten eihän siitä sitten mitään tullut.

Vähän surkealta näyttää vappusää täällä Joensuussa, pilvistä, kylmää ja vettäkin sataa ainakin tänään. No, ihan sama sinänsä, en ole menossa minnekään. Tulihan tässä jo maanantaina retkeiltyä vapunkin edestä, proseminaarilaisten kanssa juotiin kaljaa (ja viiniä) jokirannassa. Flickrissä on dokumentteja (klikkaa oikealta "my photos"), tosin vasta sitten myöhemmin mun luona otettuja, ei sattunut olemaan kameraa siellä ulkona mukana. Ei tämä "koko elämä on kenttätyötä" -juttu taida oikein toimia, ainakaan dokumentaation osalta...