Happy Halloween

Joskus on sitten näinkin, että on kaikin puolin tyytyväinen elämäänsä, ainakin noin pääpiirteissään. Toisaalta, miksipä ei olisi... varsinkin kun kotona oli imuroitu, ennen kuin tulin töistä.

NOFODin konferenssista selvittiin kunnialla, ja se posterikin valmistui lopulta. Vanhoja tuttuja oli konferenssissa harmittavan vähän, mutta muutama sentään. Pääsin (tai jouduin?) sitten kaiken lisäksi kyseisen organisaation johtokuntaan, mikä tietää ainakin kokousmatkoja Kööpenhaminaan ja Tukholmaan, pari kertaa vuodessa vaan sentään. Muutenkin on kaikenlaista matkasuunnitelmaa ja -haavetta ensi vuodelle, Senegaliin ja Etelä-Afrikkaan ainakin.

Leevi on ollut kohta jo kaksi viikkoa aivan terveenä. No, köhi kyllä tänään taas vähän ikävän kuuloisesti, joten eiköhän taas joku flunssa ole piakkoin iskemässä. Influenssarokotus todellakin otetaan, sekä minä että Leevi, yliopisto kustantaa ystävällisesti työntekijöille ja Leeville odottelen kovasti kutsua neuvolaan rokotettavaksi. Vähän sääliksi tietysti käy, kun niin usein pitää lasta pistellä, varsinkin kun niitä piikkejä on luvassa ties kuinka monta lisää, jos (tai kun) meinataan lähteä Senegaliin.

Päiväkodissakin Leevi on alkanut ilmeisesti viihtyä paremmin, ei tänäänkään kuulemma meinannut lähteä millään pois. No, tänään ehkä olikin erityisen kivaa, kun lapsilla oli Halloween-naamiaiset ja juhlan kunniaksi laulua, tanssia ja hillomunkkeja. Eikä aamulla enää tarvitse yleensäkään enää itkeä hirveästi, hyvänä päivänä voi jopa vilkuttaa äidille eikä vain näyttää surkealta hoitotädin sylissä.

Kaipa sekin on iloinen asia, että lapsi haluaa tehdä kaiken itse, niin rasittavaa kuin se joskus onkin. Päiväkodissa ei kuulemma anna kenenkään syöttää, vaikka joutuu sitten istumaan ruokapöydässä pitempään kuin muut. Ja nyt yrittää jo riisua ja pukea itse. Saisi kyllä oppia puhumaan ensin. Joitain sanoja tulee jo, tosin aika satunnaisesti, parhaiten onnistuu "annannannanna", varsinkin jos vanhemmat sattuu syömään jotain. Ihmeen hyvin upposi sitten intialainen kasviscurrykin, kun oli ihan pakko saada maistaa... Leipä muuten ei ole enää mikään juttu, juusto on paljon parempaa.

Mitäs vielä? Töissä on edelleen oikein mukavaa, tässä jaksossa on vaan sen verran paljon opetusta, ettei sille tutkimukselle taida taaskaan jäädä pahemmin aikaa. Mutta ei kai se mitään. Jotenkin näin kyllä aavistinkin, siis että syksy menee kurssien valmisteluun ja uusiin hommiin opetteluun.

Marraskuuta piristävässä Etnosoi!ssa on muuten taas kerran vaikka kuinka monta hyvää konserttia (ääninäytteitä MySpacessä). Ja mutkin saattaa nähdä siellä ensi viikonloppuna.

Eihän tästä mitään tule

... siis tästä blogin pitämisestä. Tarkoitus tosiaan oli ryhdistäytyä nyt kun taas asun täällä vähän kaukana. Mutta kun ei vaan ehdi. Tai ei muista, vaikka joskus ehtisikin. Suurimpana syynä kai se, että ollaan oltu vähän väliä sairaana, Leevi tuo päiväkodista kotiin kaikki mahdolliset virukset. Nyt on kolmas flunssa menossa, tai joku tällainen ihmeellinen yskä ja nuha ja kurkkukipu, joka ei tunnu loppuvan ikinä. Ja välissä sairastettiin yksi vatsatautikin. Kaikki siis tuon edellisen blogipäivityksen jälkeen eli reilun kuukauden sisään (huh).

Lievästi tietysti ottaa päähän, kun sekä töissä että kotona on saanut sitten kaikki ei-ihan-hirveän-kiireellinen odottaa parempia aikoja. Töissähän se tietysti tarkoittaa omaa tutkimusta... Niinpä nyt sitten onkin älytön kiire kehittää posteria alle kahden viikon päästä alkavaan NOFODin konferenssiin. Kaipa se vielä valmistuu, ellei ensi viikolla ilmaannu liikaa niitä hirveän kiireellisiä asioita - tai jouduta jäämään kotiin sairastamaan.

Noin muuten on kyllä kaikki sujunut varsin mainiosti. Töissä on edelleen kivaa, ja Leevi on kai jo vähän innostunut päiväkodissa olemisesta, vaikka edelleenkin itkee aina aamuisin, kun sinne pitää jäädä. Ja kaikenlaista uutta siellä tuntuu oppivan, jos ennen yksivuotispäiviä Leevi alkoi syödä itse lusikalla ja nyt se jo sujuu aika hyvin. No, ruuan koostumuksesta riippuen. Lempiruoka on tällä hetkellä leipä, sitä pitäisi saada koko ajan. Kovasti Leevi myös yrittää itse pukea, kenkiä varsinkin, ei vaan ihan onnistu vielä. Eikä puhuminenkaan, mutta juttua riittää siitä huolimatta.

Tampere

No niin, täällä ollaan asuttu jo yli kuukausi, enkä vieläkään ole jaksanut kirjoittaa mitään kuulumisia. Yhtenä syynä on ollut nettiyhteyden puute, eipä ole houkutellut yrittää kirjoittaa mitään pitempää, kun roikkuu jonkun muun langattomassa verkossa ja yhteys saattaa katketa hetkenä minä hyvänsä. Saunalahti sai sitten lukuisien vaiheiden jälkeen aikaan nettiyhteyden viime torstaina, ja lähetti tällä viikolla aivan liian ison laskun... alkaa jo hieman kypsyttää, kun siellä ei tunnuta osaavan tehdä mitään oikein. Ja kaiken lisäksi asiakaspalveluun soittaessa saa aina jonottaa yli 30 minuuttia, en ollenkaan tajua, mistä tällaiset tilastot on voitu repiä.

Mutta piti kai kertoa jotain ihan muuta. Tampereeseen ei olla hirveästi ehditty tutustua, mitä nyt tietysti ollaan pyöritty keskustassa kaupoissa ja muuta vastaavaa. Asunto on edelleen ihana ja iso, ja varsinkin hyvällä paikalla. Ihan kiva, kun pääsee noin viidessä minuutissa töistä kotiin ja melkein kaiken pystyy hoitamaan kävellen. Bussillakin on kyllä jo muutaman kerran ajettu. Bussikokemusten perusteella kaikki Tampereen bussikuskit on virolaisia eivätkä tunne kaupunkia ollenkaan. Perille ollaan sentään aina päästy. Jotain sellaista pikkukaupunkimaista tunnelmaa täällä on, en vaan ole vielä keksinyt, mistä se oikein johtuu.

Helsingissä ollaan ehditty vierailla jo kahteen kertaan muuton jälkeen, nyt ei sitten varmaan vähään aikaan käydäkään. Ensin piti käydä tekemässä asuntokauppoja ja viime viikonloppuna tapaamassa Englannissa ja Kanadassa asuvia serkkuja, joita en ollut nähnyt vuosiin. Muuten onkin elämä pyörinyt lähinnä koti-päiväkoti-yliopisto-akselilla. Eli töitä on tullut tehtyä, mitä nyt lähemmäs puolet elokuusta on tainut mennä työhuoneen siivoamiseen ja järjestelyyn ja ylipäätään laitoksen systeemeihin orientoitumiseen. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa työkuviot tosi miellyttäviltä, mukavia työkavereita, kaikenlaisia käytännönläheisiä kursseja opetettavaksi ja väitöskirjallekin näyttäisi jäävän ihan oikeasti aikaa (niinkun tietysti kuuluukin). Ai niin, ja pitääpä täälläkin hehkuttaa sitä, että yliopiston avajaisissa soittaa JPP, joten harkitsen vahvasti niihin osallistumista. Helsingissä en ole koskaan viitsinyt, kun tuollaiset pönötystilaisuudet on aina niin puuduttavia. Hmm, kertonee tuo esiintyjävalintakin jotain koko yliopistosta - siellä ainakin tuntuu kotoisalta, vaikkei Tampereella muuten vielä tunnukaan.

Päiväkotiin on Leevi ilmeisesti jo tottunut ihan hyvin, vaikka aluksi näyttikin huonolta ja edelleen pitää aamuisin itkeä kovaan ääneen. Aika surkealtahan tuollaiset ihan pienet siellä päiväkodissa vaikuttavat, kun ei Leevikään vielä osaa puhua ja sanoa, jos on vaikka jano tai nälkä tai jotain muuta vialla. Onneksi osasi sentään jo kunnolla kävellä ennen päiväkotiin menoa, niin että pysyy edes jotenkin muiden vauhdissa mukana. Tänään Leevi kuulemma jo söikin ihan itse, sekä päiväkodissa että täällä kotona, muttei sitten jaksanut enää iltapuurolla moista ihmettä esitellä mulle

Muuttostressiä

Nyt on sitten melkein kaikki hoidettu muuttoa varten, vielä kun jaksaa pakata, niin sitten ollaan voiton puolella. Sen netinkin sain lopulta tilattua, alkoi jo välillä usko mennä Saunalahteen, kun ei netin kautta tilaaminen toiminut moneen viikkoon eikä puhelimella soitteleminenkaan meinannut tuottaa tulosta. Pari viikkoa ainakin joudutaan olemaan ilman nettiä, hmm, onneksi sentään asutaan yliopiston lähellä...

Ai niin, päiväkotipaikkakin järjestyi loppujen lopuksi ihan pari päivää sen jälkeen, kun ehdin sen puutetta täällä valitella. Ja vieläpä juuri siihen sijainniltaan sopivimpaan päiväkotiin. Sitten täytyy vaan toivoa, että Leevi suostuu sinne päiväkotiin menemään. Hiukan on tuntunut helpottavan vierastaminen, mutta muuton jälkeen saattaa tilanne taas olla toinen.

Huimaa vauhtia on tuo muutto lähestynyt, enää kolme päivää jäljellä. Tampereellekin tehtiin yksi retki, ihailtiin asuntoa ja katseltiin lähikulmia. Ja ostettiin kengät. Ihan pakko oli hankkia punaiset kengät pitkästä aikaa, kun ne oli niin nätit - ja alennuksessa. Tosin erityisesti vasen puristaa ihan hirveästi, oikea jo joten kuten menettelee. Ehkä huomenna voisi taas yrittää venyttää niitä, täytyi pitää taukoa välillä...

Töiden tekeminen on tietysti ollut vähän niin ja näin kaiken muuttotohinan takia, mutta tällä viikolla on sitten edistynyt aiempaa paremmin, kun olen päässyt heti aamusta työhuoneelle. Eikä edes kesäsäät ole pahemmin häirinneet työntekoa... Kaverien tapaaminen onkin taas jäänyt vähän turhan vähälle, vaikka ketä piti ehtiä näkemään ennen muuttoa, mutta nyt kaikki onkin jossain lomailemassa. Mutta jos sitten ehtisi, kun tullaan taas käymään Helsingissä.

Puhelinlangat laulaa

Nyt on sitten soiteltu paitsi Tampereen päiväkotiasioista (ei siellä mitään vapaita paikkoja tietenkään ole) myös muutama muu asia. Ja jotain on hoidettu netin kauttakin. Eikä töiden tekemisestä taas tule yhtään mitään. Vielä on ainakin hoitamatta sähkösopimukset ja nettiyhteys Tampereelle. Sekä se tärkein eli itse muutto. Saa vinkata, miten saisi muuton Helsingistä Tampereelle sujumaan mahdollisimman helposti ja tietysti halvalla! Kaikenlaisia muuttofirmoja tuntuu olevan miljoona ja autovuokraamoja sitäkin enemmän...

Hitaasti hyvä tulee (joskus ainakin)

Vähän huonosti etenee tämä blogin "uusi tuleminen", vaikka aikeissa oli päivittää vähän ahkerammin jatkossa. Ja niitä Rodoksen kuulumisiakin lupailin viimeksi... Kun vaan ehtisi.

No, jos siitä Rodoksesta alottaisi. Matkahan meni oikein mainiosti, mitä nyt ei meinattu lentokoneen vian takia päästä takaisin Suomeen, ja jäi sitten se Kallio kukkii -esityskin väliin, kun kököteltiin vielä siihen aikaan (5 tähden!) Rodos Palace -hotellin aulassa odottelemassa kentälle lähtöä. Tai ehkä oltiin jo matkalla kentälle, en nyt enää muista. Oltiin siis vielä ylimääräinen yö Rodoksella tuon konevian vuoksi. Ja nukuttiin huonosti siellä supersuuressa sängyssä supersuuressa huoneessa, josta löytyi kylpytakit ja ties mitä kaikkea muuta tilpehööriä. Muuten olisi varmaan ollut ihan kivaa asustella ja syödä matkanjärjestäjän laskuun, mutta kun arvioitu lähtöaika siirtyi aina vaan myöhemmäksi, niin alkoi hiukan hermostuttaa.

Noin muuten vietetiin sellaista perinteistä etelänlomaa eli ei tehty paljon mitään. Paitsi että oli vähän liian kylmä oleilla rannalla tai varsinkaan uida. Hotellin uima-altaalla otettiin kyllä aurinkoa melkein joka päivä, mutta uima-altaaseen uskaltauduin vain kerran. Oli sen verran kylmää, ettei merivettä viitsinyt mennä edes kokeilemaan. Pari kertaa retkeiltiin paikallisbussilla Rodoksen kaupunkiin, jonka muurien ympäröimä vanha kaupunki oli oikein viehättävä (tosin melkein eksyttiin toisella kerralla sinne muurien väliin). Ja yhdeksi päiväksi vuokrattiin lopulta auto, jolla retkeiltiin Lindoksen kaupunkiin toiselle puolelle saarta. Oli aika mutkainen matka, mutta perille lopulta päästiin ja kannatti kyllä mennä katsomaan. Tosin en jaksanut Leevi selässä kiivetä ihan ylös akropoliille asti, mutta oli kiva kuitenkin pyöriä siellä kapeilla kujilla. Sitä paitsi sieltä sai hyvää jäätelöä, sehän on lomalla olennaisinta. Sekin jäi mieleen, että Citroënit voi jättää jatkossa väliin ja että on erittäin ystävällistä, jos tienristeyksistä on opasteet jo ennen sitä risteystä eikä vasta siinä risteyksen kohdalla.

Leevikin tuntui viihtyvän ihmeen hyvin matkalla. Mitä nyt heräili öisin parin tunnin välein - kuten kotonakin - ja välillä hermostui, kun jotkut kreikkalaiset kävivät vähän liian tuttavallisiksi. Tosin kotiin pääsy se vasta yhtä juhlaa olikin, lapsiparka ei tiennyt miten päin olisi, eikä varsinkaan nukkumisesta meinannut tulla yhtään mitään.

Nämä viime viikot on taas menneet suurin piirtein samalla tavalla kuin kesäkuun alussa, eli välillä työhuoneella ja välillä vanhempien luona töitä tehden. Ja kotona tietysti siinä välillä. Leevi alkaa sentään vähän tottua mummin hoitoon, ja oli jopa puoli päivää yksinään mummolassa, kun piti lähteä Tampereelle haastattelemaan (ja valitsemaan) syksyn uusia opiskelijoita. Ei kuulemma ollut itkenyt paljoa, onneksi. Tässä vaan taitaa käydä niin, että juuri kun Leevin voisi jättää mummolaan tai muualle hoitoon, niin sitten muutetaan Tampereelle ja pitää taas totutella uuteen ympäristöön. Sinänsä tietysti positiivista, ettei tuo hoitoon jättäminen ole enää ihan mahdotonta, koska elo- tai viimeistään syyskuussa on Leevi varmaankin pakko mennä päiväkotiin. Kun vaan saadaan jostain päiväkotipaikka, tuntuvat päiväkodit olevan yhtä täynnä Tampereella kuin täällä Helsingissäkin.

Tampereen reissun tuloksena löytyi myös vuokra-asunto, tosi hyväkuntoinen ja iso kaksio vuonna 1927 rakennetussa talossa eli on korkeat huoneet ja tunnelmaa. Ja reilun viiden minuutin matka yliopistolle! Leeville tosin pitää kehittää alkovista oma "huone", mutta eiköhän se onnistu. Tärkeintä tietysti, että on tilaa yli kaksinkertaisesti nykyiseen verrattuna. Eli saattaa olla aika tyhjää aluksi, ennen kuin saadaan hankittua lisää huonekaluja. Vielä pitäisi vaan saada Helsingin kämppä myytyä...

Kelan kanssa väännettiin taas vaihteeksi viime viikolla. Meinaa jo muutenkin hermot mennä kaikkien byrokratiakiemuroiden ja lomakkeiden kanssa, ja sitten taas tuli odottamaton päätös vastaan. Loppujen lopuksi sitten selvisi, että päätös oli oikea, enkä itsekään ollut tehnyt mitään virhettä lappuja täyttäessäni, olinpa vaan lukenut Kelan nettisivujen selitykset huonosti. Tai ehkä ymmärtänyt väärin. Hiukan huvittavia toteamuksia vaan saatiin kuulla Kelan tiskillä, kun keskusteltiin siitä, kenelle kotihoidontuki oikein pitäisi maksaa. Se kuulemma pitäisi maksaa lapsen pääasialliselle hoitajalle, joka en voi olla minä, koska olen täysipäiväisesti palkkatöissä, muttei myöskään mies, joka on täysipäiväisesti koulutuksessa. Tosin kotihoidontukea maksetaan ihan vaan sillä perusteella, ettei lapsi ole kunnallisessa päivähoidossa, joten ei kai sillä pitäisi olla yhtään mitään väliä Kelalle, kuka sitä lasta oikein hoitaa - ja kenen tilille tuki maksetaan. Hmph.

Olisikohan siinä viime aikojen kuulumiset. Tärkeimmät varmaan ainakin. Huomenna sitten pitäisi taas yrittää sitä töiden tekemistä. Ja soitella Tampereelle niistä päiväkotipaikoista.

Lomalle

Kivahan se kai on, kun lapsi oppii uusia asioita. Mutta olipa vaan elämä helpompaa niin kauan kuin Leevi vain istui tai makasi. Konttaus jaksoi kiinnostaa ehkä viikon ja nyt sitten pitää päästä koko ajan seisomaan. Ja kun sopia paikka löytyy, niin Leevi käveleekin tukea vasten. Varsinainen ihmelapsi, tätä menoa oppii vielä kävelemään ilman tukeakin ihan kohta. Siinähän sitten ollaan varsinaisessa pulassa, kun nytkin jo kaikki käden ulottuvilla oleva saa kyytiä. Eikä omat lelut kiinnosta pätkääkään.

Ja niinkun ei tuossa vielä olisi tarpeeksi, niin kaikki tämä yhtäkkinen oppiminen näköjään häiritsee yöunia - ellei syynä ole hampaat, joita on yksi näkyvillä ja ties kuinka monta tuloillaan, ehkä kumpikin. Monta kertaa yössä saa rampata nostelemassa Leeviä pois pinnasängystä. Tai ainakin toteamassa, että kolinasta ja huudosta huolimatta lapsi on kuitenkin ihan unessa. Hiukan kyllä väsyttää...

Muuten olen yrittänyt hoidella kaikenlaisia pikkujuttuja alta pois, ettei lomalla tarvitsisi miettiä mitään tekemättömiä asioita. Huomenna siis lähdetään ja viikon päästä tullaan takaisin, juuri sopivasti Kallio kukkii -tapahtuman loppuhuipennukseen, jossa olisi tarkoitus taas hypellä afroporukoiden mukana, vaikken treeneihin pääsekään... Eka yritys oli jo tänä keskiviikkona Kallion naisvoimistelijoiden kevätjuhlassa, ja ihan hyvinhän se meni loppujen lopuksi.

Comeback

No niin, pitää ryhdistäytyä ja alkaa taas kirjottelemaan tännekin jotain. Ei silti, etteikö kertomista olisi ollut jo paljon aiemminkin, mutta en näköjään jaksa keskittyä sen vertaa, että saisin tänne jotain järjellistä tekstiä aikaan. Ehkäpä sitten siinä "oikeassa elämässä" on ollut sen verran tekemistä, ettei netissä jaksa enempää kuin tehdä palapelejä facebookissa tai jotain muuta vähemmän vaativaa. Ja onhan siinä ollut, näköjään viime vuonna alkanut projekti laittaa koko elämä uudelle mallille jatkuu edelleen. Tärkeimpinä kai, että sain uuden sukunimen, kun mentiin pari viikkoa sitten naimisiin, ja että sain kuin sainkin sen marraskuussa haetun työpaikan eli aloitan etnomusikologian assistenttina Tampereen yliopistossa elokuussa. Mikä puolestaan tarkoittaa samalla sitä, että kesällä muutetaan Tampereelle, joten asunto on nyt myynnissä ja uusi (vuokra-)asunto haussa.

Kaiken hulinan keskellä on yritetty ja yritetään edelleen vähän harjoittaa myös sitä lomailua, kun nyt vielä olen sillä vanhempainlomalla (vaikkei aina uskoisi), eli maaliskuussa matkailtiin Joensuun kautta Vuokattiin ja toukokuussa on suuntana Rodos. Kesällä ei sitten enää lomaillakaan, aloitan ensin tutkijakoululaisena kesäkuussa ja elokuussa tosiaan Tampereella assistenttina. Ja onhan siinä muutossakin taas oma työnsä, mutta jos hyvin käy, löydetään sellainen kämppä, missä voidaan olla se koko viisi vuotta, minkä Tampereen pesti kestää. Suunnitelmissa ollut työmatka Kuala Lumpuriin taitaa harmi kyllä jäädä väliin, kun Emil Aaltosen säätiö ei tänä vuonna ollut suotuisa. Mutta ehkäpä elokuuksi on sen verran tekemistä uudessa kotikaupungissa ja uudessa työpaikassa, viikon konferenssimatka toiselle puolelle maapalloa olisi jo vähän liikaa. Harmi silti, kun kerrankin olisi ollut tilaisuus päästä ihan uudenlaisiin maisemiin.

Leevi tietysti kasvaa ja voi muutenkin oikein hyvin. Mitä nyt tällä hetkellä vierastaa hirveästi, eikä edes kotona halua päästää mua näköpiiristä. Painoa on sen verran, että mulla on selkä ollut ihan hajalla suunnilleen viimeisen kuukauden, eikä asiaa tietysti yhtään auta se, että Leeviä pitää vähän väliä nostella syliin. (Tällä hetkellä selkä on kyllä taas parempi, kaikeksi onneksi, ja toivottavasti nyt pysyy edes tällaisessa kunnossa, ettei Rodoksen matka mene ihan pilalle sen takia.) Ja syliin on pitänyt nostella tuon vierastamisen lisäksi sen takia, että Leevi aina välillä kellahtelee kumoon lattialle. Ensin Leevi opetteli (ja oppikin) istumaan ja heti kun se alkoi sujua, onkin pitänyt yrittää kaikin tavoin päästä liikkeelle. Ensin hypittiin pepulla eteenpäin ja sitten viime viikonloppuna suunnilleen alkoi konttaaminen sujua joten kuten. Vähän oudolta se vieläkin näyttää, mutta sen verran nopeasti Leevi jo pääsee eteenpäin, että vähän väliä saa irrottaa käsiä videonauhurin sisältä tai repiä jotain johtoa irti käsistä. Jostain syystä kaikenlainen elektroniikka (kännykät, videot, digiboxi ja kaukosäätimet ainakin) on paljon kiinnostavampaa kuin mitkään omat lelut... tai lehdet ja kaikenlaiset paperit kelpaa myös - revittäväksi tietenkin.

Ajankohtaisena lopetuksena tämän päivän ihmettelyn aihe: Mitä ihmettä useimmiten niin viisas presidentti Tarja Halonen oikein sekoilee? Kyllä kai itselle epäedullista sopimusta pitääkin kritisoida...

Kohta onkin taas joulu

Pari päivää jouluun, eikä ihme kyllä minkäänlaista jouluahdistusta ilmassa. Melkein tuli kiire joululahjojen kanssa, vaikka aloitinkin hyvissä ajoin jo marraskuun puolella niiden ostelun (on kyllä käsittämätöntä, miten edes voisi tulla kiire, kun en osta lahjoja paljon kellekään), mutta nyt on lahjat ostettu ja paketoitu. Eilen meinasi kyllä tulla ahdistus kun oltiin Itäkeskuksessa shoppailemassa. Tarkoitus ei varsinaisesti ollut ostaa mitään, vaikka sitten jotain vaatteita ostettiinkin, kunhan päätettiin lähteä vähän ihmisten ilmoille. Ja ihmisiä siellä tosiaan riitti... eikä Leevi oikein tykännyt, kun on tottunut vähän pienempiin tiloihin. Mutta tulipahan käytyä, ja oli loppujen lopuksi ihan hauskaakin. Keskustassa olisi saattanut olla kivempaa, mutta se olisi näin vähän ennen joulua ollut varmaan liian stressaavaa lapsen ja vaunujen kanssa. Itäkeskuksessa on sentään vauvanhoitohuone eikä vaatetustakaan tarvitse miettiä vähän väliä, kun ei tarvitse mennä ulkoilmaan kaupasta toiseen kulkiessaan.

Nykyisin on kyllä jotain hohtoa tuossa kaupungilla kuljeskelussa silloin harvoin kuin siellä tulee kuljeskeltua - muuten kuin mahdollisimman pikaisesti asioita hoitamassa. Tällaista pätkää kuvattiin keskustassa pari viikkoa sitten, tulkoon se nyt tähän kuvitukseksi, kun ei ole tullut otettua mitään loisteliaita valokuvia viime aikoina. (Terveisiä vaan ulkomailla oleskeleville ystäville, että yhtä synkkää säätä on täällä luvassa jouluksikin.)

Neuvolassa on tietysti myös käyty, ja Leevi jälleen kerran todettu terveeksi ja reippaaksi. Hampaitakin lienee piakkoin tulossa, kun kädet menee edelleen suuhun ja kuolaa valuu loputtomiin. Purulelun funktiota ei Leevi ole ihan vielä ymmärtänyt, mutta sen avulla saa peukalon pysymään pois suusta ainakin vähän aikaa. Kaikkeen mikä käteen sattuu pitää nimittäin tarttua tiukasti, minkä takia voisinkin pian joulun jälkeen käydä kampaajalla. Tai olisi kai syytä jo muutenkin käydä...

Ai niin, viime viikolla oltiin siellä Orchestra Baobabin konsertissa, tuntuu että siitäkin on vaikka kuinka kauan. Konsertti oli oikein mainio, vaikka bändi pitäytyikin täysin salsameinigeissä. Siis salsaa senegalilaisittain, mutta olisivat voineet soittaa edes jotain vähän mbalaxin suuntaista jossain välissä, ihan vaan vaihtelun vuoksi, jos ei muuten. Joissain esitteissä näkynyt Buena Vista Social Club -vertaus oli oikeastaan aika osuva, Baobabhan on Senegalissa enemmän keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten suosiossa... ja bändi itsekin on pääasiassa samaa ikäluokkaa, vaikka kokoonpano on kaukana alkuperäisestä. Näköjään levy-yhtiökin on sama kuin Buena Vistalla, hmm. Se tenorisaksofonisti oli joka tapauksessa paras kaikista.

Silmäpuolet

Niin se aika vaan kuluu tekemättä paljon mitään, vaikka kovasti koko ajan jotain touhutaankin. Viime päivät on kuluneet luentoa valmistellessa, nyt vielä pitäisi suunnitella luentoon liittyvä tanssitunti. Perjantaina sitten onkin ensimmäinen oikea työpäivä pitkiin aikoihin, ja samalla viimeinen vähään aikaan, ellei jotain yllättäviä työtarjouksia ilmaannu tammi- tai helmikuuksi.

Noin muuten ollaan lähinnä pähkäilty, miten saataisiin pidettyä Leevin peukalo (ja koko nyrkki) pois suusta. Lapsihan on tähän asti pärjännyt loistavasti ilman tuttia, mutta nyt sitten on keksinyt, että peukun syöminen on kivaa. Ehkä vaan siksi, että heti ryntää äiti tai isä repimään kättä pois suusta. Tai mistä sitä kukaan tietää, mutta tutti ei oikein kiinnosta vieläkään - sitä on kyllä aiemminkin tarjottu. Vaikka parempi kai niin, ettei sitten seuraavaksi saada juosta vähän väliä tunkemassa pudonnutta tuttia suuhun.

Leevin kanssa ollaankin nyt kuin kaksi marjaa, kun molemmilla on oikea silmä turvoksissa. Leevillähän on koko pienen ikänsä rähminyt oikea silmä, ja ilmeisesti jatkuvasta puhdistamisesta johtuen se on usein myös lievästi turvoksissa. Mulla taas on nyt pari päivää ollut vaivana kummallinen turvotus oikeassa silmäluomessa. Silmä ei siis ole mitenkään tulehtunut, mutta tuntuu niinkun silmässä olisi roska ja turvotus vähän häiritsee näkökenttää... ja näyttääkin aika pahalta. Mutta kai sitä piti joku vaiva saada näin syksyn päätteeksi, kun oon kaikilta flunssilta säästynyt (kop kop).

[Lisäys seuraavana päivänä:] Näköjään kannattaa julkistaa kaikenlaiset vaivat blogissa - heti alkaa parantua. Olisikohan sama efekti kun siinä, että siinä vaiheessa kun suoriutuu lääkäriin, ei enää vaivaa mikään. Leevin silmään ei tosin näytä auttavan kumpikaan.

Lokakuu

Näinpä on kulunut ties kuinka kauan siitä, kun viimeksi mitään tänne kirjotin. Ja saa nähdä, miten nyt käy, kun Leevi jo ähisee siihen malliin, että saattaa kohta herätä. Vaikka vanhempien sängyssä uni näköjään maittaa paremmin kuin omassa. Tai sitten vaan väsyttää aamun neuvolareissun jäljiltä.

Niin, onhan tässä kaikenlaista ehtinyt tekemään, ja toisaalta ei paljon mitään. Ainakin Kallion virastotalolla on vierailtu keskimäärin kerran viikossa. Niinkun joku jossain kirjoitti, niin soisi kunnallisten terveyspalvelujen toimivan muutenkin yhtä hyvin kuin neuvolan. Paitsi ettei mulla juuri ole hammashuollostakaan valittamista, kun kerran oon saanut siellä käydä ja hammaslääkäri on vieläpä kiva (mikä ei todellakaan estä sitä, etten olisi joka kerta yhtä kauhuissani kaikista paikkaamisista ja muista). No, seuraava aika löytyi kyllä vasta tammikuuksi, mutta kuitenkin.

Sen artikkelin sain loppujen lopuksi korjattua, vaikka olisihan sitä voinut enemmänkin työstää. Onpahan se nyt ainakin pois käsistä ja toivon mukaan vuoden loppuun mennessä julkaistu. Niin, siihen kai viime viikkoina onkin kaikki aika "ylimääräinen" aika (ja välillä puolet yöunistakin) mennyt, kun en millään saa päähäni, mitä oikein oon puuhannut neuvolareissujen, pyykinpesun ja netissä pyörimisen lisäksi. Eikun oonhan mä myös käynyt kaksi kertaa yliopistolla, en kyllä missään työasioissa vaan venyttelytunnilla. Vähän jo tekisi mieli tanssitunneillekin, ehkä ensi viikolla voisi jo kokeilla sitäkin, vaikka hyppimistä kai pitäisi vielä välttää.

[Näin sujuvasti sujuu näköjään yhdellä kädellä kirjoittaminen, tällä oikealla vaan nopeammin kuin vasemmalla, jolla sain aikaan suurimman osan edellisestä kappaleesta. Mutta onhan tätäkin jo tullut harjoiteltua muutaman kerran.]

Niin, Leevi on tänään taas kerran todettu hyvinvoivaksi ja pitkäksi ja jänteväksi ja mitä kaikkea. Tällä kertaa päästiin oikein lääkärin puheille terveydenhoitajan lisäksi. (Sinne mummille vaan tiedoksi, että pituutta on jo 61 senttiä...) Kovin kunnioittavasti ei kyllä poika itse suhtaudu auktoriteetteihin, vaan yritti jo toisen kerran pissata neuvolantädin päälle. Muita uusia temppuja ei Leevi ole oppinut, mutta ei kai ihan vielä tarvitsekaan.

Kuulumiset

Eipä tässä paljon ole kuulumisia kerrottavana, kun enimmäkseen kotona kulutetaan aikaa. Lisäksi ollaan hoidettu kaikenlaista byrokratiaa, ja taas toivon, ettei vähään aikaan tarvitsisi täyttää yhtään lomaketta. Lomakkeiden täyttäminen ja vaippojen peseminen on toisaalta kyllä ollut hyvä syy vältellä töitä eli yhden artikkelin korjailua - johon nyt on enää noin viikko aikaa... (Töitä tietysti saisi näin äitiyslomalla vältellä muutenkin, mutta kun tutkimus on vähän tällaista, että julkaista pitäisi aina ja koko ajan... ja kyseinen artikkeli on odotellut sattuneista syistä jo syksystä 2005 asti, joten olisi se jo syytä vihdoin saada maailmalle.)

Aamulla tulee Leevillä kolme viikkoa täyteen, ja jotkut vaatteet alkaa jo käydä pieniksi. Neuvolantäti sanoikin viime viikolla, ettei muista vuosiin nähneensä yhtä pitkää (58 cm) kaksiviikkoista. Painoa sen sijaan saisi kertyä vielä vähän lisää pituuteen nähden, viikko sitten 4,6 kiloa, nyt varmaan vieläkin enemmän. Taitaa vielä joutua mun surkeat käsivoimat koetukselle... Eikä taida tuo äitiyspakkauslaatikko kelvata nukkumapaikaksi enää kovin kauaa, kun nyt jo kädet kolistelee reunoja. Pinnasänky vaan on yösyömisiä ajatellen ikävästi tuolla olohuoneen puolella kun ei oikein mahdu minnekään lähemmäksi.

Leevi on enimmäkseen tosi kiltti, vaikka öisin ei aina osaa päättää, haluaisiko syödä vai nukkua. Mutta nukkuu sitten lopulta sentään useamman tunnin kerrallaan, joten ei ole ehtinyt ihan hirveästi kertyä univelkaa vanhemmillekaan. Vähitellen alkaa kai näkymät kirkastua, siihen malliin Leevi jo katselee, vaikkei kyllä aina tiedetä mitä. Muihin harrastuksiin kuuluu laulaminen, tosin toistaiseksi vain nukkuessa...

Hemulin terveiset

Maha alkaa olla niin iso, että ne vähän tyylikkäämmät äitiysvaatteetkin on alkaneet kiristää, joten käytän lähinnä paria tarpeeksi pitkää ja leveää tunikaa ja näytän kai enimmäkseen Hemulilta. Ryhdyin tässä jo pakkailemaan laukkua sairaalaan lähtöä varten, vaikka siihen varmaan vielä meneekin aikaa. Neuvolalääkärin lisäksi kun terveydenhoitajakin oli sitä mieltä, ettei se lapsi sieltä varmaan ihan heti synny, kun sillä on sen verran paljon tilaa vielä. Eikä edelleenkään oikein mitään muitakaan merkkejä mistään, joten pitää vaan odotella.

Tylsää on siis enimmäkseen, kun ei oikein jaksa tehdä mitään. Paitsi syödä näköjään, kun painoa oli taas viime neuvolakäynniksi tullut reippaasti lisää. Eipä tartteis tulla enää yhtään enempää kyllä, kun en näköjään suoriudu mihinkään liikuntaharrastuksiinkaan enää. Viime torstaina kävin sentään vielä uimassa, mutta sen jälkeen on ollut sen verran ankeat säät, ettei Uimastadion houkuttele. Ja joogakoulun kortti loppui jo toissaviikolla.

Niin, siellä Korkeasaaressa tosiaan käytiin viime keskiviikkona, mutta vasta sen myrskyn jälkeen ja lopulta oltiin niin myöhässä perhevalmennuksesta, ettei menty sinne ollenkaan. Taiteiden yökin tuli katsastettua (kuvia Flickrissä). Tällä viikolla ei sitten olekaan ollut juuri mitään erityistä aktiviteettia, mitä nyt kävin tänään - vihdoin - leikkauttamassa hiukset. Ei ole vielä mitään dokumentteja uudesta lookista, mutta paljon lyhyemmät ne on nyt. Illalla voisi ehkä mennä katsomaan ilotulitusta.

Huomenna mennään Korkeasaareen...

Siellä on nimittäin Korkeasaaripäivä ja ilmainen sisäänpääsy, joten pitää käyttää tilaisuutta hyväkseen ja jatkaa Helsinki-sightseeingiä vielä yhdellä paikalla, jossa ei ole tullut vuosiin käytyä. Muttei sentään mennä koko päiväksi niinkun laulussa, koska iltapäivällä on luvassa viimeisen kerran perhevalmennusta ja siellä ainakin jotain hampaidenhoitoinfoa (no, jos Korkeasaaressa on ihan älyttömän kivaa, niin sen voi varmaan jättää väliin, mutta eiköhän muutama tunti kuitenkin riitä eläinten katseluun).

Äitiyspakkaus tuli vihdoin tänään, ja sen sisältöä sitten ihmeteltiin pitkään. Tosi söpöjä vaatteita siinä ainakin on, vaikka noin puolet taitaa olla alkuun ihan liian isoja. Tai sitten ei, kun neuvolantätikin arvioi tänään lapsen jo yli kolmekiloiseksi. Joka tapauksessa piti heti aloittaa suuri pesu- ja lajitteluoperaatio... Taas hyviä tekosyitä olla kirjottamatta sitä artikkelia, jossa pääsin jo eilen illalla uudelleen alkuun. Todellakin vaan alkuun, mutta etenipä edes vähän, kun ei enää voinut verota kuumuuteenkaan. Mutta tänään sitten piti neuvolakäynnin ja äitiyspakkauksen hakemisen jälkeen vielä keittää viikonloppuna kerätyt omenat hilloksi (ne kun oli hiukan happamia sellaisenaan syötäviksi), joten eipä se taida tänäänkään paljoa edistyä.

Alien-maha ja muita tylsiä vauvajuttuja

Maha alkaa olla sopivaa materiaalia johonkin scifi-kauhuleffaan (sellaiseen jossa ihmisten sisällä elää avaruusolentoja). Ja onhan se myös iso ja painava. Eikä lääkärin mukaan pahemmin toiveita siitä, että lapsi syntyisi ennen kuin sitten joskus syyskuussa. Vaikka onkin mittausten mukaan jo ainakin kolmekiloinen. Eli omat aiemmat arvaukset alkaa tässä käydä toteen.

Kuumuus ei ole mitenkään hirveästi häirinnyt (sitä kun kaikki kyselee), ainakaan jos on jaksanut lähteä ulos, täällä kotona kyllä, kun ei saa ilmaa kunnolla kiertämään. Eikä artikkelin kirjoittamisesta ole sen takia tullut mitään. Mutta onhan tässä vielä aikaa...

Niin, olin siis viimeisen kerran neuvolalääkärillä keskiviikkona, jossa ei todettu mitään erityistä, ja eilen käytiin tutustumassa sairaalaan. Eipä sielläkään mitään niin ihmeellistä kerrottu, mutta nähtiinpä paikkoja, että tiedetään minne pitää mennä sitten joskus. Perhevalmennusta on vielä yksi kerta jäljellä, sen jälkeen kai pitäisi olla kovin valmis ja valmentautunut kaikkeen mahdolliseen. Neuvolassa pitää kyllä ravata jatkossa joka viikko, mutta muuten kai vaan odotellaan ja pakkaillaan laukkua. Pitääkin varmaan ruveta valikoimaan cd:itä mukaan otettavaksi, kun sairaalasta kuulemma löytyy mankka, jolla voi kuunnella.

KELA muuten sai päätöksensä korjattua, paitsi että ehtivät sitten maksaa ensimmäiset äitiyspäivärahat etuajassa, joten piti täyttää vielä yksi lomake. Olen jo ihan kypsä kaikkien lomakkeiden täyttelyyn ja lisää vaan on luvassa jatkossa. Ja erityisesti ärsyttää, ettei äitiyspakkausta ole vieläkään ilmaantunut postiin noudettavaksi. Jos sitten ensi viikolla vihdoin.

Siinä ne kuulumiset, vähän on elämä tylsää, kun ei oikein jaksa tehdä mitään eikä varsinkaan käydä missään. Noiden pakollisten vauvajuttujen lisäksi siis. Mutta kun tänään ei ole mitään ohjelmaa, niin yritän taas olla reipas ja lähteä uimaan ja sen jälkeen vielä kaupungille kahville.

Somewhere in between

Kotona alkaa olla vähän ahdasta. Eikä pelkästään siksi, että tuli hankittua pinnasänky... mutta kaipa siellä jotenkin mahdutaan olemaan, ehkä sitten joskus vuoden päästä voi alkaa tosissaan katselemaan isompaa asuntoa jostain. Noin muuten kaikki alkaa vähitellen olla järjestyksessä, Thiekoun matkatavaratkin saatu perille.

Tosin äitiyspäivärahoissa sun muissa saattaa vielä kestää, KELA kun oli jotenkin onnistunut merkitsemään omiin systeemeihinsä, että en muka kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin (ulkomailla asumisen takia), minkä johdosta sain sieltä vielä yhden lomakkeen täytettäväksi. Omasta mielestäni ilmoitin kyllä siitä pitemmästä Senegalin reissusta Väestörekisteriin, että kyse on väliaikaisesta oleskelusta ulkomailla, mutta jostain syystä KELA on sitä mieltä, että olen edelleen ulkomailla. Vastahan siitä on reilu vuosi kun tulin takaisin... Lomakkeen täyttäminen oli aika mielenkiintoista, kun se oli selvästi tarkoitettu Suomeen muuttaville ulkomaalaisille, mutta toivottavasti selitykset kelpaa, ja nuo äitiyspäivärahat sun muut saadaan vihdoin päätettyä. Tällä viikollahan mun piti jo olla äitiyslomalla.

No, käytännössä joka tapauksessa pitää kirjoittaa yhtä artikkelia. Ja toinen on varmaankin tulossa arvioijilta takaisin elokuun puolella, sitten sitäkin pitää muokata. Ja sitten olisi vielä kolmas englanniksi, mutta paras etten edes ajattele sitä vielä. Viime viikolla ei pahemmin työasiat edistyneet, niin kuin etukäteen arvelinkin, kun piti kysellä sen matkalaukun perään ja katsella kaupunkia ja mitä kaikkea. Viikonloppuna käytiin vielä vanhempien luona saunomassa, joten melkein kaikki pakolliset Suomi-kuviot on kohta suoritettu. Jos sattuisi hyvä sää, niin voisi lähteä mökille ensi viikonloppuna.

Synttäreiden vietto taitaa jäädä tänä vuonna vähän väliin, kun ei oikein jaksa järjestää mitään eikä pahemmin ole varaakaan.

Ai niin, lapsi vaikutti kääntyneen oikein päin, tosin neuvolan täti ei ollut ihan varma asiasta, koska lapsi liikkui niin vilkkaasti. On kuulemma vielä tilaa liikkua... No, maha kyllä onkin tosi iso. Tai siis mittausten mukaan aika tarkkaan keskikokoinen. Kaikki muukin normaalia, jopa hemoglobiini oli vähän noussut edelliskerrasta.

Kodin putkimies

Juhannuksen mökillä löhöilyn jälkeen piti olla ahkera, siis piti... eilen aloitinkin jo aika lupaavasti, mutta tänään ei olekaan enää mikään edistynyt yhtään. Lähdin työhuoneelle muka kirjoittamaan Wienin konferenssiesitelmää, mutta jätin olennaiset tiedostot sisältävän tikun kotiin, joten sen sijaan siivoilin papereita ja tiedostoja. Ja sama puuhailu on jatkunut täällä kotona. Täytyyhän niitä sähköposteja tietysti välillä siivota ja arkistoida, mutta olisi sen voinut joskus toistekin tehdä. Tuohon ICTM:n konferenssiin kun on enää viikko, ja esitelmä tietysti täysin tekemättä.

Noin muuten näyttää taas alkaneen tällainen "kaikki hajoaa" -kausi. Jo ennen juhannusta soittelin sähkölaitokselle, että voisivat nostaa sähkön kulutusarviota lähitulevaisuudessa, ja sieltä kuulin samalla, että tässä lähipäivinä putoaa postilokerosta noin kolme kertaa normaalia suurempi sähkölasku. Ei kiva. Syylliseksi epäilen jääkaappia, joka on jo pitkään pitänyt aina välillä epäilyttävää ääntä. Tai ehkä pitäisi surffata vähemmän netissä? Kun aiemmin arviot sähkön kulutuksesta on menneet ihan kohdalleen, niin miten yhtäkkiä muka vuosikulutus kasvaa puolitoistakertaiseksi? Onhan sitä netissä surffattu aiemminkin.

Eikä siinä tietysti vielä kaikki, vaan eilen alkoi vuotaa keittiön lavuaarin viemäriputki, jonka sain näppäränä tyttönä korjattua puhdistamalla ja suoristamalla tiivisteet, kun niissä ei mitään vikaakaan näyttänyt olevan (huomenna varmaan vuotaa taas, kun nyt menen kehumaan). Ei siis sen isompi juttu, mutta illalla totesin, että minidisc-soittimessa on jotain pahasti vialla. Se näyttää toimivan normaalisti, mutta kun on jotain levylle tallentanut, niin seuraavan kerran laite väittää, että levy on tyhjä. Itse asiassa vika ei taida olla uusi, mutta viimeksi (tammikuussa Dakarissa) luulin, että silloisessa levyssä oli jotain vikaa... silloin jäi tallentamatta ehkä kaikkien aikojen opettavaisin rumputunti, ja eilen sain ilmeisesti tuhottua vielä toisen levyllisen viimevuotisia rumputuntiäänityksiä. Aargh!

Eipä muutenkaan olisi oikein varaa hankkia uutta juuri nyt, mutta pitäisi kai sitten hankkia ennemmin joku kovalevysoitin eikä enää mitään minidisciä, varsinkin kun niitä ei oikein näytä enää saavan juuri mistään. Vielä kun löytäisi jostain kunnollisen kovalevysysteemin, jossa olisi myös mikrofoniliitäntä... Huoltoliikkeen tyyppi puolestaan arvioi puhelimessa, että korjaaminen maksaa vähintään 50 euroa, joten sekään ei oikein houkuttele. Eli jos joltain sattuu löytymään ylimääräinen toimiva md-soitin (se mikrofoniliitäntä pitää siis olla), niin mulle voi kaupata. Olisi noita tyhjiä md-levyjäkin vaikka kuinka monta varastossa.

Päivitys

Ei nyt oikein ehdi tännekään mitään kirjoittamaan, kun pitää tehdä töitä, niin kauan kun niitä vielä on... Ja "ylimääräinen" aika kuluu kaiken maailman vauvasivustoilla, mutten kyllä vieläkään ole ihan kärryillä niistä kestovaipoista (sisäpiirivitsi, heh). Mutta näin kuun loppuun tällainen yhteenveto ajankohtaisuuksista.

Työkuviot

Tutkijanvirka loppuu siis huomenna, tai oikeastaan tänään kun kello on jo ties mitä. Enkä saanut sitä apurahaa, jonka piti pelastaa kesä. On hiukan outoa, että näitä kaikkien kaipaamia palkallisia tutkijanpaikkoja olen jotenkin onnistunut saamaan jo kaksi (tämä nykyinen projekti ja ensi vuonna alkava tutkijakoulupaikka), mutta apurahoja ei tipu millään. Ei ainakaan väitöskirjan tekemiseen. Sen sijaan heinäkuun Wienin konferenssiin on nyt rahoitus, joten sopii toivoa, että voin sinne myös lähteä.

Hätäpäissäni olin (onneksi?) jo ennen tuon ensinmainitun apurahan selviämistä lupautunut semiotiikan maailmankongressin sihteeriksi, kun Merja joutui oikeiden töiden takia siitä luopumaan. Ikävähköä hommaa huonohkolla palkalla, varsinkin kun en ole mitenkään erityisen innostunut semiotiikasta, mutta tietysti saa pitää yhteyttä kaikenlaisiin alan guruihin ja varmaan tavatakin ne sitten kesäkuussa. Paha vaan kun en edes tunnista kaikkia guruja guruiksi... Sen sijaan ymmärrän (kirjoitettua) espanjaa näköjään varsin kohtuullisesti siihen nähden etten ikinä ole espanjaa opiskellut, ja sähköposteihin vastaaminen ranskaksi onnistuu sekin joten kuten.

Opetustakin on vielä vähän jäljellä musatieteessä. Sekä yksi luento afrikkalaisesta popista pääkaupunkiseudun musiikkialan kirjastonhoitajille. Viime viikolla puhuin suomalaisesta nykykansanmusiikista samalle yleisölle, joten kiva kun pääsee nyt puhumaan tutummasta aiheesta...

Yliopistoahdistusta

Tilittää on pitänyt myös siitä, että samaan aikaan, kun toiset saa taistella lyhyistä virkapätkistä ja apurahoista (eikä edes saa niitä), joillekin toisille yliopisto näyttää edelleen olevan jonkinlainen suojatyöpaikka. Niissä oikeissa töissä ei taitaisi tulla jatkoa viiden vuoden pestille, jos työntekijä olisi täysin yhteistyökyvytön, hoitaisi työnsä huonosti ja kieltäytyisi vielä joistain hänelle kuuluvista tehtävistä. Mutta yliopistolla tyypillä on muka joku "moraalinen oikeus" jatkaa, ja kun opiskelijat protestoi, on muka kyse virkaa hakeneen kollegan mustamaalauskampanjasta. Joo joo, eihän opiskelijat osaakaan itse ajatella. Ja ne apurahoista taistelevat jatko-opiskelijat voi aina pelotella hiljaisiksi.

Vauvajutut

Maha on jo iso, kuten viime viikon aikana lähes kaikki tutut ovat huomanneet huomauttaa, ja alkaa myös tuntua lähes jatkuvasti tavalla tai toisella. Äiti ja isä hankkivat jo lastenvaunut, jotka piti tietysti kantaa ullakkokomeroon odottamaan. Niiden säilytys tulee kyllä sitten myöhemminkin olemaan ongelmallista, kun tänne 34 neliöön ei todellakaan mahdu mitään ylimääräistä, ja pyöräkellari on todellakin kellarissa, joten sinnekään ei välttämättä jaksaisi vaunuja joka kerta kantaa, muttei niitä varmaan voi käytäväänkään jättää. Pieneksi käyneitä vaatteitakin olen kantanut muutaman laatikollisen ullakolle, mutta taitaa silti tulla ongelmia myös kaappitilan kanssa.

Netistä on tullut opiskeltua, mitä kaikkea muuta vielä pitäisi hankkia, näyttää aika pitkältä listalta... Näin alkuun pitäisi kai taas mennä vaateostoksille, kun ei juuri mitkään normaalivaatteet enää mahdu kunnolla. Tulisi nyt edes kesä, etten joutuisi ostamaan uutta takkia!

Pääsiäisyllätys?

...jos ei joku vielä tiennyt tai arvannut...

Tuo on siis vähän syönyt voimia tässä viime aikoina.

Pääsiäisen vieton aloitin kuitenkin reippaasti veroilmoitusta täydentämällä. Noh, sen jälkeen kun olin torkkunut pari tuntia sohvalla ja missannut kaikkien illan elokuvien alut... Veroilmoituksen tekeminen onkin yhtä juhlaa, kun palautuksia on muutenkin tulossa toista tonnia ja sitten saa vielä lähettää pitkän listan vähennyksiä. Muihin "loma"suunnitelmiin kuuluu ainakin suursiivousta (= imuroinnin lisäksi ajattelin pyyhkiä pölyt) ja tenttien korjaamista. Tällaista perinteistä siis.

Busy Relaxin'

My new sofa came home today...