She buys a ticket 'cause it's cold where she comes from

Onpa taas ollut harvinaisen tavanomainen viikonloppu eli en ole tehnyt oikein mitään muuta kuin katsellut telkkaria ja valvonut liian myöhään. Pakko oli myös siivota, kun alkoi lattiat olla täynnä hiuksia ja villakoiria. Mitähän vitamiinia muuten pitäisi saada lisää, ettei ihan kaikki hiukset irtoaisi päästä?

Perjantaina olin vielä hyvässä työvireessä, sain sen toisenkin hakemuksen valmiiksi ja kirjoitin yhden kirja-arvostelun, joka on (kuten kaikki muukin) ollut tekeillä aika kauan. Kirjaan liittyen tuli mieleen kaikenlaista feminismiin liittyen, mutta en sitten jaksanut ajatella asiaa paljon enempää, jotenkin noissa eksplisiittisen feministisissä tutkimuksissa vaan aina tuntuu menevän jotain vähän pieleen. No, sopii lukea se kirja-arvostelu sitten, jos kiinnostaa (Musiikin suunta 4/2006, ilmestynee kyllä vasta tammikuussa).

Heh, Last.fm soittaa biisiä Sunday Bloody Sunday, sehän sopii... Piti tänäänkin muka tehdä jotain töiden hyväksi, mutta enpä sitten tehnyt, vaan sivistin itseäni Afrikka-dokumenteilla ja erinäisillä viihdesarjoilla, minkä nyt netissä roikkumiselta ja (lähes) jokapäiväiseltä mese-videopuhelusessiolta ehdin.


Geldofin Afrikka-sarja vaikutti periaatteessa hyvältä, sellaiselta että oikeasti on yritetty tehdä jotain vähän viisaampaa ja ei-niin-stereotyyppistä dokumenttia Afrikasta, mutta sitten siinä kuitenkin oli kaikenlaista, mikä ärsytti. Ainakin maisemakuvat oli vähän liian maalattuja - vai miksi telkkarissa ei pilvet koskaan liiku? Muutenkin värit näytti jotenkin ylikorostetuilta. Ja sitten puhuttiin "Afrikasta" tarkoittaen kai sitä osaa Afrikasta, jossa kyseisessä jaksossa oltiin, tai jos ihan tosissaan tarkoitettiin koko Afrikkaa, niin sitten en oikein ymmärrä. Sekin oli vähän hassua, kun Geldof selitti pitkiä pätkiä siitä, miten Afrikka ei kaikenlaisista maantieteellisistä syistä ole voinut "kehittyä", niin kuin tämä länsimainen "kehitys" olisi sitä ainoaa oikeaa kehitystä. Jaa, tuolla BBC:n sivuilla olevassa esittelyssä onkin pitkät pätkät samaa monologia, joka oli siinä ohjelman alussa: "From the beginning, geography stood against Africa." Niin kai sitten.

Perjantaina mietin myös, että varmaan vielä pilaan maineeni musiikkitieteilijänä kaiken musiikin takia, mitä työhuoneella tulee kuunneltua. Kun siitä huoneen ohi kulkee kaikkia vakavaa musiikkia harrastavia kollegoja ja jotain saattaa kuulua sinne aulaankin, jossa välillä pyörii opiskelijoita. Tänään kyllä kuuntelin levyllisen mordvalaisten mummojen lauleluita täällä kotona, se kai olisi kovin etnouskottavaa kuunneltavaa (klikkaa global musicbox > julkaistut cd:t) töihinkin, mutta siellä vaan tarvitsee jotain vähän populaarimpaa... Edellisen linkin takaa löytyvää Stilimban levyä kyllä kuuntelinkin tässä joku päivä, mutta sepä onkin aika kepeä.

Nyt voisi käydä nukkumaan, että huomenna jaksaisi herätä puhumaan opiskelijoille kenttätyöstä. Onneksi luento alkaa vasta klo 12.

Väsyttää

Noita edellisessä vuodatuksessa mainittuja asioita puuhaan edelleen, paitsi yhden hakemuksen lähetin jo, ja lisäksi on yksi luento ensi maanantaina, joka kai olisi syytä valmistella. On tännekin pitänyt sepustaa jotain, mutta ei ole mitään kovin kiinnostavaa kerrottavaa.

No, ne saksalaisen koulun juhlat lauantaina oli ihan kivat... Finlandia-talolla oli Mozartia ja Bachia ja puheita. Mun mielestä olisi kyllä pitänyt olla myös Beethovenia, lopun kuoropaatos olisi ollut täydellinen, jos ennen tai jälkeen Finlandian olisi vetäisty Ode an die Freude... eikös se ole joku EU-tunnussävel muutenkin? Mutta siellä törmäsin onnekkaasti kahteen luokkakaveriin. Ja illallisilla oli sitten toiset kaksi. Ruoka oli hyvää ja (yhtenä) juontajana MTV3:n loppukevennystyyppi. Kaksi opettajaa muisti mut.

Se kai piti kertoa, että digiboxin hankinta osui varsin sopivaan hetkeen. Vielä kun muistaisi, milloin Monty Pythonit tulee tuolta Teemalta. Ja mietin taas kerran, pitäisikö ruveta maksamaan tv-lupamaksua, kun nyt kerran on vähän enemmän katseltavaakin. 200 euroa vuodessa vaan on riistoa...

Vision quest

Lately I've been desperately trying to find some ideas for an article (yes, still the same one), about four conference papers and two applications for funding. I just don't have much to say about my research at the moment I quess, or I'm just so out of the academic circles after spending a such long time in Senegal that I don't really know what I should be writing about. Somebody should create a database, where you could find out what are the themes and concepts one should mention in these kinds of writings. Also a database of clever titles for conference presentations would be nice.

I already gave up on one of the conferences and did one proposal together with a collegue - a lecture-demonstration for a dance conference, a bit scary, the majority of people at those things are (or have been) professional dancers and I'm definitely not. For another big world conference I'll probably just make a proposal to present my thing as "new research" because I can't think of anything worth talking about relating to the themes of the conference. And there are four of them, so the problem is more likely my poor imagination than the themes themselves. As for the rest, there will be two presentations to make in November, smaller events, and in Finnish, but still.

As for the applications, I can't think of anything (related to research) more frustrating than writing those. I'm almost finished with the one for a graduate school position, which would be good, getting payed a salary instead of a grant and all, but then again there seems to be a lot of pressure for the people there to be "productive". I think I know how to create enough pressure for myself, don't need anything extra, thank you. But as this research project of ours will be finished for my part in April, I'll need to find something else.

I just couldn't feel more stupid than when updating my research plan, it sounds so boring and anything else but innovative and whatever else research should be. It seems that those plans aren't really about presenting your research as it is or will be, anyway, but more about showing that you know what is in at the moment - that's what I could use that database for, to find few more fashionable words to make mine look more interesting. And I mean sure all this corporeality and that sort of stuff (which seems to be the thing for that graduate school at least) actually is relevant for my research but still, in the end it is about Senegalese music and dance, practically a more or less basic music/dance ethnography, so I wouldn't want to make it look like something else. Although I probably should.

Well, today I went to listen to a seminar (same and a bit more in Finnish) at the Theatre Academy. I quess I expected more of the seminar, and in any case most of those people were talking about dance teaching, so I didn't get that much out of it. But seminars and conferences always have a strange effect on me: Although I'm never really able to concentrate on the presentations (even if they're good), for whatever reason I can very well concentrate on other things while listening to them. Sadly, I didn't get any new ideas for my own reseach while trying to listen to the presentations, as I sometimes do - completely independent of what the person in front may be talking about - but in the pause I started reading a book I've been carrying around for some weeks...

To finish off with something nice: There probably isn't anything better at the moment than this cd, kind of a mixture of all the best stuff in West African music. (Although the sabar parts are a bit boring, but never mind, the rest is just great.) Got the cd on Monday and today I (finally) bought a ticket for Toumani Diabaté's concert here on November 3rd, I've been meaning to for about a month or so. That's something to look forward to... and I'll have a chance to wear one of my Senegalese dresses, it's just so hard to decide which one...

Loveradio

Kuunnelkaapa tätä. Hyvältä kuulostaa ainakin just nyt.

Pitäisköhän hankkia iltapuku?

Tajusin tässä, että muinaisen kouluni 125-vuotisjuhlat lähestyvät uhkaavasti. Enää kaksi viikkoa aikaa miettiä, mitä laittaisi päälleen... kaikenlaista afrokaapua kyllä löytyisi, muttei sitä iltapukua... Juhlaohjelmistoa printatessani sitten tuli mieleen, että eikös se toinenkin koulu täytä vuosia. No täyttäähän se, sielläkin olisi juhlaillallista sun muuta ohjelmaa tarjolla. Hei kaverit, pitäiskö meidän mennä noihin juhliin?

Sama kysymys olisi pitänyt kysyä DSH:n luokkakavereilta hyvissä ajoin. Mutta kun sain tiedon juhlallisuuksista Senegaliin (DSH:sta ainakin otettiin entisiin oppilaisiin vähän aktiivisemmin yhteyttä kun Sibiksestä), niin minähän suinpäin ilmottauduin mukaan hienoihin ja kalliisiin illallisjuhliin olettaen, että tietysti kaikki entiset luokkalaisetkin on tulossa sinne. Ja sitten pari viikkoa sitten kävi ilmi, että eipä kovin moni olekaan - jostain käsittämättömästä syystä meillä on yhteinen sähköpostilista ja siellä käytiin lyhykäinen keskustelu aiheesta.

Nyt vähän ottaa päähän, toisaalta siksi, etten oikein tykkää tollaisista pukujuhlista, toisaalta siksi, että jotenkin jo vähän odotin niiden luokkakaverien tapaamista. En tosin oikein tiedä, ketkä sinne lopulta on tulossa, osa ei kommentoinut ollenkaan ja osa vielä harkitsi asiaa. Ei niin, että kovasti olisi ikävä noita saksalaisen koulun luokkakavereita, mutta onhan niitä ihan kiva nähdä noin kerran kolmessa vuodessa, vai kuinka monta siitä viimeisimmästä tapaamisesta onkaan.

Tornissa kuitenkin oltiin silloin, taitaa siitä olla ainakin neljä vuotta, koska silloin olin vielä superköyhä aloitteleva jatko-opiskelija, joka kyllä teki kolmea eri työtä, mutta maksatti laskujaan vanhemmillaan, kun rahaa ei vaan jäänyt vuokran jälkeen käteen oikein mitään. Siksi vähän hirvitti mennä sinne tyyppien joukkoon, josta muistaakseni kolme oli silloin Nokialla töissä ja yhdellä oli oma firma, ja lopuista aika moni ainakin opiskeli tai oli opiskellut Kauppiksessa tai oikiksessa tai valtsikassa. No, mitä nyt tuollaisilta eliittikoulun kasvateilta voi odottaa, hmm. En nyt sentään ole ainoa humanisti/taiteilija/muuten-vaan-outo-luuseri kyseisellä luokalla, yksi oli tuolloin jopa ryhtymässä luomuviljelijäksi (mitenkähän siinä on käynyt?), mutta ymmärrätte varmaan ahdistuksen.

Ja olihan se tapaaminenkin hetkittäin vähän ahdistava. Vai mitä pitäisi vastata, kun yksi näistä menestyjistä arvaili Senegalin matkojeni todelliseksi syyksi "pilven pössyttelyä". Taisi olla sama tyyppi, joka joskus toivoi, ettei musiikista tulisi minulle kuitenkaan elämäntapaa, vaikka vaihdoinkin Sibelius-lukioon. Ööh? Olin kai vähän oudon tyypin maineessa yläasteella, ja siksi olikin virkistävää vaihtaa kouluun, jossa olin ihan tavallinen, eikä kukaan enää huomautellut pukeutumisvalinnoista tai muutenkaan kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Todennäköisesti muistan ikuisesti sen jonkun ala-asteikäisen, varmasti ihan viattoman, kommentin: "Guck, sie hat einen Teppich an!" (Olin edellä aikaani, ponchot tulivat muotiin vasta pari vuotta myöhemmin.)

Mutta loppujen lopuksi olin tuon Tornin luokkakokouksen jälkeen kovin tyytyväinen elämääni. Jotenkin se Kauppis-Nokia-ulkomainenhuippufirma-putki on ihan toisenlaisille ihmisille tarkoitettu, ja sitten vasta ahdistaisikin, jos niiden ihan toisenlaisten ihmisten kanssa pitäisi olla tekemisissä joka päivä, siis jos vaikka olisi siellä Nokialla töissä tai jotain. Ei se hyvä palkka sentään niin paljoa lohduttaisi. Ja osa noista entisistä luokkakavereista on tästä kaikesta huolimatta oikein mukavia ihmisiä, ei siinä mitään, mutta jopa tuollaisessa yhden illan iloisessa jälleennäkemisessä vaan tulee niin selvästi esiin sellaiset maailmankuvien eroavaisuudet tai mitä ikinä ne onkaan.

Sibelius-lukion luokaltakaan en ole pitänyt enää kehenkään yhteyttä, joihinkin tulee törmättyä aina välillä yliopistolla tai jossain musiikkiriennoissa (tai Akateemisessa kirjakaupassa, muutama päivä sitten). Sen sijaan nykyiseen ystäväpiiriin kuuluu kyllä moniakin Sibelius-lukion käyneitä, sinne taisi valikoitua vähän erityyppistä porukkaa kuin DSH:hon, vaikka eliittikouluksi sitäkin joskus haukuttiin...

More music

I finally became a Last.fm user last week and have spent too much time trying it out since. I would have signed upmuch earlier, like a year ago or something (I really try to be hip and cool and up-to-date... sometimes), but as I basically never listened to any music on my computer back then, it didn't make much sense. But now that we have such a nice new computer in our office and have been loading quite an amount of mp3's into it, I just had to. So if you feel the need to know what music I have been listening to, you can find out here. Well, at home I mostly listen to things on my stereo, so there's usually quite a lot of stuff missing.

Control Arms

Käykääpä lukemassa tämä ja sitten taas vähän allekirjoittelemassa, oman kuvankin saa lähettää. Noita kuvia taidettiin keräillä jo viime vuonna, mutta asia näkyy olevan edelleen ajankohtainen.

Ylitse kaikkien rajojen

Oli jo jonkin aikaa sitten tarkoitus linkittää näille Amnestyn sivuille, joilla voi mm. allekirjoittaa vetoomuksen EU:n turvapaikkapolitiikan parantamiseksi. Siis käykää ihmeessä allekirjoittamassa, kuten tuolta sivuilta voi lukea, kyse on ihmisoikeuksista.

Läheskään kaikki Eurooppaan yrittäjät eivät tietysti ole turvapaikanhakijoita. Eihän tässä taida olla montaakaan päivää mennyt siitä, kun viimeksi uutisoitiin Kanarian saarille rantautuneista afrikkalaisista. Ylen uutisten haulla löytyi tieto, että sitä kautta Eurooppaan on yrittänyt tänä vuonna jo 20 000 afrikkalaista, joten jonkinmoisesta ongelmasta lienee kyse. Välillä tulee mieleen, että olisiko laittomasti Eurooppaan yrittäjiä yhtä paljon, jos tänne pääsisi laillisesti edes vähän helpommin.

Mutta piti oikeastaan kirjoittaa siitä hämmästyttävästä seikasta, että juuri senegalilaiset vaikuttavat olevan muita länsiafrikkalaisia innokkaampia yrittämään keinolla millä hyvänsä Eurooppaan, vaikka Senegal taitaa edelleen olla Länsi-Afrikan rikkain (tai ainakin rikkaimpia) maita. On tietysti ymmärrettävää, että ihmiset pyrkivät "parempaan elämään" - onhan Suomestakin lähdetty ja lähdetään edelleen ties minne - mutta vaikuttaa, että monilla on kovasti ylimitoitetut odotukset Euroopassa asumisen ihanuuden suhteen.

Kanarialle veneellä yrittäneiden hukkumisista toki uutisoitiin Senegalissakin, mutta eihän sellaista tietenkään omalle kohdalle satu... Sen sijaan niistä Espanjan puutarhoissa ja kasvihuoneissa raatavista laittomista siirtolaisista ei taida olla Senegalin medioissa kerrottu yhtä mittavasti kuin täällä. Ainakin itse muistelen Hesarin kuukausiliitteen laajaa reportaasia, joissa jokainen haastateltavista totesi eläneensä kotimaassaan paremmissa oloissa. (Ja eikös telkkarissakin näytetty joku vastaava dokumentti?)

Käsittämättömintä on se, että Euroopassa laillisesti asuvat senegalilaiset pitävät parhaansa mukaan yllä myyttiä siitä, että kun vaan tänne pääsee, niin rahaa kyllä pian löytyy vaikka muille jaettavaksi. Kotimaassa käydessä esitetään maailman omistajaa, vaikka palatessa ei olisi senttiäkään taskujen pohjalla, saati sitten pankkitilillä. Eikö kuitenkin olisi parempi kertoa, ettei Euroopassa ole ihan sellaista kuin joku saattaa telkkarin hömppäsarjojen ja tuhlailevien turistien perusteella kuvitella?

Eipä silti, tietysti nimenomaan eurooppalaisten (ja pohjoisamerikkalaisten ja japanilaisten jne.) pitäisi tehdä jotain sen asian eteen, että muuallakin maailmassa ihmisillä olisi sen verran siedettävät oltavat, ettei kotimaasta pois muuttoa koeta ainoaksi mahdollisuudeksi kunnolliseen elämään. Kai juuri tuo vaihtoehtojen puute ajaa ihmisiä niille venematkoille sun muihin älyttömyyksiin.

Mangon paluu

Kuten näkyy, mangopuu on taas päässyt takaisin blogin otsikon taustalle. Uusikin Blogger päästää siis räpelöimään koodia. Suomesta ei tosin vieläkään saa kunnollisia mangoja, piti taas kerran testata sitäkin, kun ne näytti niin kauniilta kaupassa. (Joo, yritin kypsyttää banaanien vieressä ikkunalaudalla, mutta kun ne aina alkaa pilaantua ennen kun ne on kypsiä.)

Kotisivujen päivittäminen on edelleen työn alla, samoin kuin kaikki muukin. Koko viikko tuntuu kuluneen kaikenlaiseen turhanpäiväseen puuhailuun. Eilen päätin lopettaa edes lentohintojen vertailun, johon tuli kulutettua ihan liikaa aikaa. Eli liput on ostettu, 15.12.-12.1. olisi tarkoitus taas olla toisaalla.

Ei kun olenhan mä lukenut niitä päiväkirjoja ja naputellut niistä pätkiä koneelle. Ja todennut, että olen vähintään yhtä huono tekemään muistiinpanoja kuin haastatteluja. Onhan se ihan kiva lukea, että jo vuonna 2000 tuli käytyä sekä hyvillä että vähän huonommilla tunneilla ja katsomassa mielenkiintoisia esityksiä, mutta noin tutkimusta ajatellen olisi kuitenkin voinut kertoa vähän tarkemmin... No, kun noita merkintöjä vertaa uudempiin, on sentään havaittavissa jonkin verran kehitystä.

Viimeisen vuorokauden on taas aiheuttanut dramatiikkaa elämään flamenco-kortin mystinen katoaminen. Ja vasta pari päivää sitten sisko totesi puhelimessa (ihan toiseen asiaan liittyen), että eihän multa mikään tärkeä paperi voi hävitä. Ei kai...

Median orjana

Kovasti on ollut aikeissa kirjoittaa tänne pitkästä aikaa pieni maailmanpoliittinen kirjoitelma, mutta en nyt oikein jaksa. Ehkä huomenna tai joskus. Sen sijaan kuuntelen flamencoa ja yritän siirtää elämääni nykyaikaan. Tai siis päivitän nettisivuja, siirrän vhs:iä dvd:lle ja kasetteja cd:lle. Pitäisi varmaan laittaa kaikki musat saman tien mp3:ksi, kun cd-hyllyt on jo nyt ylitäysiä, mutta ehkä mieluummin kuitenkin hankin isomman cd-hyllyn tässä piakkoin...

Samaa askartelua oonkin harrastanut enimmän osan viikosta. Niin, käytiin myös Huvilassa katsomassa Mulatu Astatqea ja Either/Orchestraa, niin kuin ties kuinka moni muukin. Ei siitä keikasta oikein muuta sanomista sitten taida ollakaan, ihan hyvinhän ne soitti, sikäli kun mitään jazzista ymmärrän. Amadoua ja Mariamia taas en ollut katsomassa, vaikka ne onkin Malista.

Nyt pitäisi ruveta tekemään töitä eli lukemaan päiväkirjoja. Jostain kumman syystä tuota hommaa on tullut lykättyä kaiken muun puuhastelun takia... Siis kyse on tietysti Senegalin "kenttä"päiväkirjoista, kun pitäisi taas kerran harrastaa omien kokemusten reflektointia sitä yhtä artikkelia varten. Tai sitten jatkan päivitysoperaatioita ja kannan päiväkirjat huomenna työhuoneelle, jos siellä osaisi paremmin etäännyttää itsensä itsestään.